Omenatkin kypsyvät

Omenat alkavat pudota mätkähtää maahan, joten selkeä merkki on kerätä niitä talteen, etteivät mene parempiin suihin. Osittain putoaminen on tuulen ansiota, mutta kypsyminen on myös selkeä merkki siitä. Meidän pieneen pihapiiriin sopii kolme omenapuuta, minkä lajikkeita valittaessa oli tarkkaan harkittava, mitä halusi kasvattaa. Minä halusin kunnioittaa kovasti puutarhan experttiä isoisääni, kun lajikkeita aloimme miettimään pihallemme. Kuin sattumalta vaihtoehtoja selatessani vastaani tuli omenalajike nimeltään Pekka. Näin ollen halusin välttämättä saada samannimisen omenapuun pihalleni kasvamaan, sillä olihan hän ollut aina suuri esikuva puutarhatöissä. Isoisäni, jos kuka kasvatti aina kaiken itse. Muistan, kuinka mummolan yläkerta oli vuosi vuosien jälkeen aina keväisin kasvamassa omista siemenistä taimia puutarhan kauniita kukkasia ja muita hyötykasvia. Perinne on polveutunut isältä pojalle ties, kuinka monessa polvessa. Minä itse harjoittelen edelleen ja ehkä haen vielä sitä taitoa, minkä isoisäni minulle jätti. Isäni, joka on viherpeukalo myös isolla Veellä, seurailen ilolla hänen kasvien kehitystä ja joka vuotista sadon määrää, sekä kukka loistoa ottaen jotain oppia mukaan kastuksiini. Samoilla jalanjäljillä, ehkä joskus itsekin toivoisin melkein olevani ja jotain jopa omat lapsenikin joskus voisivat minulta saavan puutarhanhoidosta. Toivon hartaasti ainakin näin tapahtuvan! :)

Toinen omenapuista oli yhteistuumin vaimoni kanssa päätetty, olihan tästä kerrottu niin paljon hyvää. Lajike on Grenman ja on paljon kiinteämpi, kuin Pekka. Molemmat äärimmäisen herkullisia lajikkeita. Kolmas omenapuu pihamaalle on Huvitus. Tänä kesänä oli ensimmäinen todellinen omenavuosi, sillä tätä ennen olemme ainoastaan pieniä maistiaisia saaneet näistä kahdesta ensimmäisestä. Ellen väärin muista, niin nämä Pekka ja Grenman on istutettu, noin neljä tai viisi vuotta sitten. Molemmat ovat kasvutavaltaan matalakasvuisempia, kuin tämä Huvitus. Huvituksesta tuli sadoksi ainoastaan kourallinen omenoita, sillä onhan se nuorin omenapuu pihamaallamme. Samaisen omenapuun paikalla kasvoi alkuun toinen omenapuu, mutta kuoli ensimmäisen talven jälkeen, kun myyrät mylläsivät muutenkin pihamaamme totaalisen sekaisin ja sulanut lumivesi täytti kaiken juuriston. Nyt tämä Huvitus on saanut kasvaa rauhassa muutaman vuoden ja onkin kasvanut melkoisen paljon verrattuna näihin matalakasvuisiin puihin. Ehkä ensi vuonna siitäkin saa kunnon sadon aikaiseksi.

Kaikki omenat on kerätty puusta, kun kerran kävivät putoilemaan itsestään. Jättipuillehan ei sadon kannalta ole mitään jakoja näiden määrien rinnalla, mutta huikea oli meidän mielestä sato, ollen ensimmäinen näin suuri puiden elinaikana. Pekasta täytyy sanoa vielä sen verran, että puu meinasi kaatua satonsa painosta maata vasten ja jouduimme pienen pakon edessä nostamaan ja tukemaan sen uudelleen pystyyn. Muistaaksenii pihan nurkassa, jossa omenapuumme sijaitsee, on ollut aikaisemalla asukkaalla pienimuotoinen kasvimaa. Multa on kuohkeaa ja erittäin ravinnepitoista perunoille ja porkkanoille, sekä muille juureksille. Minusta ne ovat tarpeeksi halpoja ja hyviä ostettavaksi kaupastakin, joten en näe vaivaa kasvatella niitä itse.

Läpileikkaus halkaistusta Pekka-omenasta kertoo, että omenat ovat kypsiä syötäväksi. Pääasiassa omenat ovat syöntiomenaksi, mutta ehkä jotain pientä voi näistäkin loihtia. Grenmanin sadosta voi ajatella, jotain jatkojalostettakin, vaikka onkin syöntiomenana yksi parhaista, mitä olen koskaan maistanut. Ehkä sosetta tai jotain muuta, mitä mieleen juolahtaa, taivas on kuitenkin rajana!

Lopuksi ne unohdetut monet tomaatit, joita kasvattelin pitkin kesää. En muistanut raportoida niistä ollenkaan aikaisemmin ja olihan niitä kasvamassa melkoinen rykelmä. Lajikkeita oli se kaksitoista kappaletta ja satoa on tullut pienimuotoisesti pitkin kesää. Nyt on viimeiset hetket käsillä, ennen kuin alkaa kasvihuoneiden alasajo. Kuvia käyn näistä viimeisistä hedelmistä ottamaan, kun käyn purkamaan sitä mahdotonta viidakkoa, mikä villitsee tomaattien kasvipäädyssä. Montaa kypsää siellä ei enää kuitenkaan valitettavasti ole, mutta ehkä jokunen kuvatus pääsee tännekin blogilleni, ennen vesurin heilahdusta.

Yksi melkein kypsä lajike ja itselleni uusi tuttavuus on kuitenkin tämä Osu Blue Tomato, josta sain kuvanneeksi yhden vaivaisen kuvan, vaikka mahdollisuus olisi ollut aikaisemminkin, valitettavasti! Sadonmäärään on vaikuttanut paljon kylmä ja sateinen kesä, vaikka ovat saaneet kasvaa rauhassa, ilman minkäänlaisia ötököitä.

Syksy ja kylmä alkaa lyödä kasveja vasten pikkuhiljaa, joten jotain on mietittävä talvetettavien suhteen. Pari chiliä olen päättänyt jättää tulevaa kautta ajatellen talvetukseen. Tovarii on yksi niistä ja ehkä 7 Pod / White niihin kuuluu myös, mutta pääosin tuleva kausi aloitetaan täysin puhtaalta pöydältä. Muutama villi, myös pääsee sisään valojen alle, mutta tarkalleen ja suunnitellun torjunnan kautta. Tomaateista siemeniä talteen niin pitkään, kuin on kypsää ja mahdollisuus ottaa.

Lisää tomaateista ja chileistä raportoin, kunnes alkaa se lopullinen alasajo kasvihuoneissa. Siihen asti kaikille oikein hyvää syksyä ja onnistunutta sadonsäilöntää ja herkullisia hetkiä.

Mulato Isleño, herkku Meksikosta!

Tämä kauniin ruskea, lähes suklaisen värinen chili tulee Meksikosta. Kuten kuvasta ja otsikosta voi nähdä, että kyseessä on Mulato Isleño ja kuuluu capsicum annuumeihin. Hedelmät muistuttavat paljon Brown Large Habaneroa, mutta ovat paljon suurempia, kuin ne ja lisäksi paljon miedompia. Polte chilissä on mukava ja huomattava, mutta mieto sellainen ja sopiikin erittäin hyvin salaatteihin ja grillattavaksi, esim. juustotäytteellä tai täytettynä jauhelihalla ja muilla mausteilla. Tällöin itse ainakin lisäisin hieman Naga jauhetta sekaan, että lisää poltetta saisi irti. Suosittelen eritoten aloittelevalle maistajalle chiliä juuri poltteen vuoksi, mutta suurena miinuksena voi sanoa, kuten tyypillistä annuumeille monesti on, että erittäin hitaasti kypsyvästä lajikkeesta on kyse. Odottavan aika on monesti pitkä!

Viimeistään nyt alkaa makuhermot kutkuttaa, kun katsoo halkaistuja hedelmiä ja niiden suorastaan herkullisia värejä. Siemenetkin ovat, kuin pienestä kurpitsasta tai isosta vihannespaprikasta. Samoin kokoa voisi verrata villinchilin marjaan, kun ovat lähestulkoon saman kokoisia. Hedelmän koko on Poblanon luokkaa ja poltteeltaankin samaa luokkaa. Maku on mielestäni kuitenkin paljon parempi, eikä yhtä kitkerä. Mielipiteitähän on tietysti yhtä monta, kuin on maistajiakin. Harkinnassa tulevaa kautta ajatellen, mutta varmaan isommaksi pitää kasvi saada esikasvatettua, ennen ulosvientiä.

Muita chilin kuvatuksia kasvihuoneen perukoilta!

Hedelmä kasvaa ja pari uutta hedelmää on tulollaan, joten saa nähdä millaiseksi väri tässä muuttuu. Paljon riippuu hedelmän väristä, pääseekö kyseinen kasvi jatkoon tulevalle kaudelle.

CAP 501 kypsyttelee marjojaan kasvihuoneen suojassa myös, eikä marjat enää mystisesti katoa, kuten ulkosalla niin kävi. Ei harakat enää marjoja syö!

Uusi tuttavuus tämäkin ja kohtapuoleen pääsee maistelemaan, miltä maistuu tuollaisen numerohirviön lajike. Makutestistä pientä raporttia tännekin, kunhan on ajankohtaista. Kyseessä lienee jokin risteymä?

Exilestä on tulossa melkoisen mukava sato ja paljon siemeniä. Kasvi on kasvamassa toista kauttaan ja näin ollen voi sanoa, että on satoisampi reippaasti toisena vuotenaan.

Mata Fradessa alkaa olla kypsää marjaa todella runsaasti. Hankala on kasvia kuvata tuolla kasvihuoneessa, että pääsisi koko kasvi kuvaan. Kasvista on näkyvissä vain alaoksisto. Makutestiä, myös tästäkin piakkoin.

Muutama kypsä Aji Cristal ja paljon raakileita. Herkkua suoraan suuhun ja leivänpäälle. Cristal tulee olemaan vakiokasvi jokavuotisella kasvatuslistalla ehdottomasti.

Pari Lemon Dropia nätisti kypsyneenä yhdessä nipussa. Maku suoraan ei mikään kauhean houkuttava, mutta leivontaan ja omena-chilisitruunahillossa äärimmäistä herkkua. Kuivattuna on myös erittäin herkullista maustetta kalan ja muun sitruunaisen maun kaipaamassa ruoassa.

Etikkainen säilykechili

Jonkin asteisesta myytinmurtamisesta voidaan puhua, kun minä lähden itse etikalla säilömään satoani. Toki ei tämä ensimmäinen kerta ole, kun etikkaa käytän, sillä olen muita vihanneksia ja salsoja tehnyt, joihin tätä etikkaa on pitänyt käyttää. En vain jotenkaan ole mikään ylin ystävä tälle mausteelle. Sopivalla suhteella käytettynä kuitenkin herkullista tavaraa tähän tarkoitukseen. Täytyihän sitä myös maistaa, ennen kuin liemen purkkeihin kaadoin ja hyväähän se oli ja kun maku tarttuu chileihin, sekä sipuleihin, niin lopullisen tuomion voi sitten vasta kertoa.

Etikkainen säilykechili

Paljon chiliä
7 sipulia
3 kokonaista valkosipulia
5 laakerinlehteä (yksi kuhunkin purkkiin)
n.8-10 maustepippuria kokonaisina (kuhunkin purkkiin)
Sinapinsiemeniä arviolta ja maun mukaan
Vettä reilu kaksi litraa
5-7 dl Väkiviinaetikkaa
n. 2 dl Hunaja-omena-viinietikkaa
Suolaa muutama teelusikallinen
1 dl sokeria koko nestemäärään

Jokaista on varmaan turha lähteä neuvomaan, että pitää olla puhtaat purkit, ennen kuin homman aloittaa. Kerronpa sen silti! Liotin chilit tiskialtaassa, sillä en halunnut kirvojen ja muiden ötököiden paskaa säilöä. Kannat nappasin myös chileistä pois, sekä jokaiseen tein pitkittäis viillon. Huom! Ei pakollista. Valkosipulissa olikin sitten urakkaa reilummin, kun noita kuoria poisti kolmesta kokonaisesta tertusta. Kynsien tarkkaa määrää en osaa sanoa, mutta ihan sopivasti kuitenkin. Leikkasin valkosipulit kahtia ja sipulit neljään osaan. Säilykkeitä tuli kahta erilaista, joista toinen on Early Jalapeño ja toinen Aji Rojo ja jotain toista mysteeri baccatumia. Baccatumit luonnollisesti samoihin purkkeihin keskenään. Kun chilit ja sipulit ja muut mausteet on sullottu purkkeihinsa, kaadetaan kiehuvan kuumaa etikkavettä purkkeihin piripintaan saakka. Liemeen laitoin sokerit ja suolan keittämisen yhteydessä. Kannet laitoin patakintaiden kanssa paikoilleen, etteivät näpit palaneet. Lopuksi ravistelin vielä purkkeja, että sinapinsiemenet ja pippurit, sekä muut tuotteet menisivät hieman sekaisin.

Jokainen tekee tietysti säilykkeensä eri suhteilla ja sekoituksilla, mutta tämä on yksi vaihtoehto ja kenties jollekulle toisellekin sopiva. Vastuuta en ota, jos ei ketä miellytä ja haukkua saa kernaasti, jos samalla ohjeella säilykettä vääntää.

Omena-chilisitruuna hillo

Viimeöinen sade ja tuuli sai aikaan omenapuussa sen, että osa hedelmistä putosi maahan. Osa ompuisa on lähes kypsiä ja osa vielä osittain raakileitakin. Mietiskelin, että mitähän kummaa sitä voisi, noin kilosta omenoita tehdä, ettei tarvitsisi heittää mäkeenkään. Kuvan omena päätyi herkkupalana suuhun, mutta loput onnekkaat kattilaan.

Omena kypsyy kauniin tummaksi, kun on valmis. Nyt kuvassa olevat Pekat eivät aivan ole parhaimmillaan, sillä täysin kypsänä tuo hedelmän liha on läpikuultavaa ja luonnollisesti siemenet mustia, tai ainakin tummanruskeita.

Ja, koska kyseessä on omena-chilisitruuna hillo, niin onhan siinä oltava chiliä ja sitruunaa, sekä tietysti muita mausteita vienosti.

Omena-chilisitruuna hillo

n. kg puusta pudonneita Pekka omenoita (käy muutkin)
1 kokonainen sitruuna mehuineen ja lihoineen
5 Lemon Drop chiliä
5 Bonda Ma Jacques chiliä
kourallinen sitruunamelissaa
Kanelia maun mukaan
n. ½ kg hillosokeria

Itse en muuta kattilaan pistänyt, vaan keitin ainekset keskenään pehmeäksi mössöksi, minkä jälkeen sauvasekoittimella surautin ne hienoksi soseeksi. Hillosokeri sekoitetaan vähitellen ja koko ajan sekoittaen ja keitellään se n. 10 minuuttia. Sose on näin ollen valmista ja oivaa lettujen ja kermavaahdon kera. Makustelemalla voi lettujen ja vaahdon kera maistaa hieman toffeemaisuuttakin.

Kaikki samassa kattilassa ajelehtivat

Kaunis punainen väri on perua omenan punaisesta väristä

Hillot purkitettuina ja umpioituneina säilömistä varten. En tosin usko, että säilyy liian pitkään, sillä aika herkullista siitä tuli. Sopivan tulistakin tuli, ettei ihan tarvitse kaikkea itsekään syödä. Tosin ei tottumatonkaan ihan hikoilematta tuota niele. 

Siementen valintaa ja pähkäilyä

Pienimuotoista pähkäilyä on jo tullut harkittua tulevaa kautta ajatellen, vaikka entinenkään ei vielä ole päässyt aivan päätökseensä. Uusia siemeniä on tullut jokunen hommattua ja lisää pitäisi jossain vaiheessa pähkäillä. Tulisuutta hyvin pitkälle hakusessa kuitenkin ensi vuonna myös. Ehkä lajikirjoa voisi leventää, eikä keskittyä yhteen ryhmään. Tämä tarkoittaa, ettei chinensen ryhmä ole ehkä niin runsas, vaan annuumeita ja baccoja saattaa muutama olla enemmän. Villit tulevat näyttämään suurta osaa aina listoilla, mutta niiden suhteen pähkäily on täysin auki. Jokunen siinä listalla kuitenkin jo löytyy, kuten kuvastakin muutaman voi bongata.

Aikaisemmassa päivityksessäni olikin puhetta tästä koe idättelystä, jonka laitoin CAP 502 osalta käyntiin. Olen tullut nyt siinä päätökseen ja todennut, että itävyyttä näissä siemenissä on melkoisen hyvin. Laitoin siis 6 siementä itämään, joista 5 on itänyt. Yksi siemenistä näyttää siltä, ettei ole itämiskykyinen.

Ja, kun kerran on päästy aiheeseen idättelyistä, niin onpa pakko laittaa kuvaa yhdestä siemenestä. Ei siinä, ehkä sen kummempaa, kuin yksi itänyt siemen, mutta erikoisemmaksi tässä tekee sen, että taannoin keväällä laitoin itämään erilaisia lajikkeita. Kevät-talvella 4 helmikuuta idätykseen laitetuista siemenistä on näyttänyt häntänsä CAP 215 C.baccatum var.baccatum ja on villi lajike. Varmaan voi sanoa, että on paikkansa ansainnut kasvatuksessa, sillä ei oikein raaski heittää menemäänkään 7 kuukauden idättelyjen jälkeen. Voi myös samalla sanoa, että ei aina ole hätäisen miehen hommaa nämä idätyksetkään! :) 

Satokuvia ja kasveja

Hieman alkaa Douglah näyttää aikansa eläneeltä, mutta takuu tulta on luvassa, kunhan maltaa nuo loputkin hedelmät vaan kypsyä.

Pari chilikuvatusta isän kasvitieteellisestä kasvihuoneesta. Ilman ötököitä chilit kasvaa hyvin ja runsaasti. Kasvualustana on käytössä turvemulta ja se punainen jauhemainen lannoite.

Herkullisia ja mietoja suupaloja!

Näistä sekalaisista chileistä on tarkoitus tehdä etikassa säilöttyä viipaletta. Sekaan tietysti sipulia ja valkosipulia ja muita mausteita. Näistä reseptiä ja lisää myöhemmin, kun on säilötty.

Huonon satokauden takia on tullut sorruttua ja ostettua kaksi pulloa chilikastiketta. Yleensä olen inhonnut valmiiden kastikkeiden makua, koska ovat olleet liian etikkaisia ja teennäisiä. Näistä en tosin vielä osaa sanoa mitään, kun en ole vielä testannut. 

Ensimmäinen orkidea ostos oli tällainen limetinvihreä tapaus. En ole aikaisemmin vastaavaa livenä nähnyt, joten emännän kanssa päätimme yhteistuumin sellaisen ostaa. Kaunishan se on, kuin kukka pienenä.

Lisää pähkäilyä ja pohdintaa tulevasta myöhemmin, sekä tuosta chilinsäilönnästä myös.