CAP 1487 kukkii

Hiljaisuudessaan on, kuin varkain ilmestynyt viime vuotiseen praetermissumiin uusia kukkia. Kasvi kärsi jo pahoin viime kesänä, mutta päätin sen kuitenkin säästää tälle kesälle, jos olisin siitä jonkun marjan saanut nyt. Tiedä sitten oliko viisautta säästellä, mutta turha näitä on jossitella enää jälkeenpäin. Taistelu jatkuu hamaan loppuun saakka tänä kesänä. Sen verran pitää kuitenkin sanoa kasvista, että kukkimaan se ryhtyi viime kesänäkin, mutta marjan marjaa se ei tuottanut. Nyt näyttäisi uusi mahdollisuus koittaneen ja hyvä jos muutaman marjan siemenineen siitä irtoaisi. 

Uutena torjunta keinona päätin kokeilla toista luonnonmukaista keinoa Neem-öljyä. Eilen pääsin testaamaan sitä konkreettisesti ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa, ellei tuo tuo toivottua tulosta, niin ei sitten mikään. Haju on suorastaan veret seisauttava, eikä allekirjoittanutkaan mielellään samaan poteroon mene, missä sitä on käsitelty. Onneksi olen saanut ymmärtää sen, että kyseinen aine ei parin päivän päästä enää maistu pahalle ja on siten turvallista käyttää. Tämä kaikki kuitenkin sen takia, kun entinen Jaakontaika pääsi loppumaan, eikä uutta pulloa ole tullut hankkineeksi. Matkaa pullolle tulisi se 150 km, eikä noita kehtaa ihan asiakseen tehdä yhden putelin takia. Olen aloittanut samalla tässä, ehkä itsestäni tuntuvan ikuisuusprojektin, sillä päätin sateiden takia aloittaa sisällä remonttia. Entiset tapetit lähtevät huitulan kuuseen ja uutta tilalle. Eihän noita huoneita ole, kuin kolme, mitkä pitää uudelleen tapetoida ja eteinen maalata, sekä vessa uusia. Onneksi eteinen alkaa olla loppusuoralla. Tätä kirjoittaessani, kun katsoo ulos, niin aurinko paistaa täydeltä terältään, ollen kuin kohtalon ivaa. Hyvä, ettei sentään näytä minulle kieltä tuo auringon mollukka. Noh, vielä on kesää jäljellä ja tulee lisää niitä kauniita päiviä. Ainakin kasvarikautta on helposti pari kuukautta jäljellä ja toivoa sopii, että jotain Paholaisen Hillo tarpeita sieltä sentäs irtoaisi. Pari makupalaa kuitenkin! 

Ja takaisin aiheeseen. Kuten ensimmäinen kuva oli vasta kukka vaiheessa, niin ensimmäiset Cumari Polluxin marjat alkavat kypsyä pikku hiljaa. Lieneekö sitten kylmästä ja sateisesta kesästä johtuvaa, mutta aikaa marjojen kypsymiseen on mennyt tolkuttoman paljon. Muistelisin, että toukokuussa nämä ensimmäiset marjat saivat alkunsa ja nyt ollaan sentään jo heinäkuun puoliväli ylitetty. Totuus on kuitenkin se, että kohta pääsee maistelemaan, miltä marjat maistuvat. Joskus on tainnut olla puhetta foorumilla, että marjat olisivat hyvän makuisia, mutta niinhän se on, että niin monta on makua, kuin on maistajaakin. Siemenet talteen totta kai ja uutta matoa koukkuun uuden kasvin voimin ehkä ensi vuonna, tai joskus tulevaisuudessa.

Lopuksi pääsköön kuviin tällainen kohtalaisen nätin näköinen villi annuumi, joka tykkää kasvaa ihan tuuheasti ja terveen näköisesti. Ainut miinus kasvista löytyy toistaiseksi ja se on, ettei ainuttakaan nuppua ole edes ilmestynyt. Jos kasvi säilyy nättinä ja koskemattomana elukoista, niin kasvi pääsee ilman muuta jatkoon tulevalle ensi kaudelle, sillä pitäähän siitä joku marja saada maistella ja siemenet totta kai.

Tämä tällä kertaa Sushrajalta. Remppa jatkuu ja kohde siirtyy kohta takkahuoneeseen tapettien repimisen merkeissä, kunhan listat on nakutettu eteisen lattianurkkiin, sekä kattoon. Palataan taas kuvien ja raporttien kera, kunhan aihetta ilmenee. 

CAP 1491 halusi myös näyttää kukkansa

Myös tämä kiistelty kasvi CAP 1491 halusi näyttää vihdoinkin ensimmäisen kukkansa minulle ja kivahan noita kauniita kukkasia on muillekin jakaa nähtäväksi. Kiistelty siksi, koska lajike kantaa nimeä C.sp ja toisten mielestä se on vahva C.eximium. Tottahan se on, kun kuvaa katsoo ja vertaa muihin eximiumin kukkasiin, niin yhdennäköisyys on suuri. No, joka tapauksessa siinä se on ja hyvältä kukka näyttää. Kolme kasvia minulla on noita kasvamassa tällä hetkellä. Tämä on ainokainen kasvihuone kasvatuksessa ja loput kaksi nauttivat luonnonarmoilla entisellä chililaiturilla. Kylmänkestävähän tämän kasvin pitäisi olla, joten ei niillä ulkokasveilla mitään heikkoa ole menestyä myöhälle syksyyn pihallakin.

Ensimmäinen villi chinensekin on vaihtanut värinsä kypsän asteeseen, joten kohta pääsee kyseistä marjaa maistamaan ja pistämään blogillekin makutuomiota. Ilmeisen paljon samaa näköä on tällä CGN 24333 villin kanssa, joten voi olla hyvinkin, että siemenpankkien numerointi johtaa samaan kasviin. Mene ja tiedä!

Hyvältä näyttää myös PI 659106 osalta, sillä kukkia syntyy, kuin sieniä sateella ja moni tarttuu marjoiksikin alun pudottelun jälkeen. Hienoa havaita, että jatkumoa näille harvinaisuuksille on tulossa melkoisen runsaan siemenmäärän saattelemana. Yksi, mikä myös on positiivista, että suurinosa villeistä saa kasvaa normaalisti, ilman mitään punkkivioituksia. Muutamaa lukuun ottamatta!

Ja kerran on chacoihin päästy, niin toinen kasvi tänään, mikä saa pientä huomiota on tämä jo toista vuottaan kasvava CO 1403. Anteeksi, muisti pätkii jo sen verran, että 2010 alulle laitettu kasvi on kuitenkin kyseessä. Ensimmäisenä vuotenaan muutaman marjan sain siitä siemenineen ja toisena jonkin marjan enemmän. Nyt näyttää siltä, että marjoja on monikertaisesti tulossa jo nyt, kun kesä on vielä puolessa.

Itse kasvi kuvassa monien leikkauksien ja parin talvetuksien jälkeen. Huomattavaa kuvassa on se, että oksisto ei muutu paksuksi, vaan edelleen on hentoa ja risukkomaista. Hieman puumaisemmaksi se käy joka tapauksessa. Anteeksi huono kuva ja kuvakulma, kun suoraan vihreätä nurmikkoa vasten on kuva otettu. Ei tuo kuva muutenkaan täyttä kunniaa tee kuvan kasville, sillä se näyttää erittäin pieneltä, mitä se todellisuudessaan on. Pitää siis roudata kasveja otollisempaan paikkaan jatkossa, jos mielii parempaa kuvaa saada koko kasveista. Kasvihuoneessa se on valitettavasti hyvin rajallista. ;)

Lopuksi kuva Ulupica Largesta, tai lähinnä sen kukannuppuloista, joita on alkanut ilmestyä salakavalasti pikku hiljaa. Kasvi on Zabin kasvista pistokkaana otettu tänä keväänä ja taisipa olla niin, että samaisen kasvin pistokkaan myös Zabi sai multa, eli periaatteessa samasta kasvista on kyse, jonka emokasvi on jo ollut tunkiolla kohta vuoden päivät. Näin toimii yhteistyö ja avunanto chilinkasvattajien kesken. Nyt hieman jatkossa pitääkin miettiä tuota pistokkaiden ja kasvien vaihtoa, sillä niin monta kertaa, kuin on tullut mainittuakin noista punkeista ja niiden vioituksista, niin samalla ne ötökätkin vaihtaa valitettavasti omistajaa. Karanteeni on siis hyvä järjestää uudelle kasville, minkä toiselta kasvattajalta olet itsellesi haalinut. Tämä mainittakoon näin kantapään kautta oppineena. Kyseinen kasvi ei kuitenkaan ole koskaan kärsinyt ongelmista, joten tuuri on ollut mukana tällä kertaa. 

Hyvää Jasonin päivää, vai oliko se sittenkin hänen äitinsä!!!

Makutestissä CAP 502 C.frutescens

Oli siis aika päästä uuden tuttavuuden kimppuun, sillä pensaasta löytyi pari kappaletta kypsiä hedelmiä. Odotukset kasvia kohtaan ovat olleet minulla erittäin suuret ja moninaiset. Hedelmän koko ei näytä kämmenellä kovinkaan isolta, eikä se sitä myöskään ole. Toki pensaasta löytyy isompiakin, kunhan vaan kypsyvät.

Halkaistuna samainen hedelmä ja ainakaan tämän pienen marjan sisältä ei kovin montaa siementä löytynyt. Ei enempää, kuin tuo kuvassa näkyvät kolme kappaletta. Kerran testailemaan ja maistelemaan ryhdyin, niin kerrottakoon, että halkaistua hedelmän, niin tuoksu oli erittäin lupaava ja suorastaan makuja herättävä. Melkoisen omalaatuinen ja hedelmäinen tuoksu siinä oli, kuitenkin aivan erilainen, kuin chinenseissä. Maku oli myös omalla tavallaan aika hyvä, vaikka yhtään makeutta siinä ei ollutkaan. Poltetta siinä oli frutemaisen kiukkuisesti ja eteni aina kielenkärjestä kantaan saakka, ollen melkoisen voimakas. Vaikka poltetta oli siis melkoisen mukavasti, niin aika nopeasti se myös rupesi laantumaan. Kymmenen minuutin jälkeen poltteesta suussa oli ainoastaan pieni häivä. Täytyy sanoa, että ehdottomasti menee jatkoon tulevalle kaudellekin -13, sillä onhan kyseessä erittäin harvinainen tapaus Suomen kasvattajien keskuudessa. Toki siemeniä voi jakeluun jokunen tulla, kunhan syksyllä on kaikki sato tästä kerätty.

Muita otoksia tältä päivältä

Näyttää siltä, että CAP 470 on melkoisen tehokas lisääntymään, sillä ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että ensimmäinen auennut kukka on juuri muuttumassa ja kasvamassa marjaksi. Toivottavasti se nyt siinä kestäisi ja kasvaisikin. Ainakin toistaiseksi näyttää melko positiiviselta.

Ja niin valitettavaa, kuin se on, niin eipä ole näyttänyt Kaffir-limetkaan säästyvän näiden viheliäisten punkkien hyökkäyksiltä. Epämuodostunutta kasvua siis kasvaa näissäkin kasveissa. Harmin paikka, kun siemeniä ei ole kyseisestä kasvista omistuksessa, joten täytyy miettiä, että hävitänkö kasvit pois kokonaan, vai rupeanko systemaattiseen torjuntaan näidenkin osalta. Että tämmöistä tänään täällä Sushrajalla. 

Leikkiä lähinnä kännykällä!

Pientä testailua, että millaista kuvaa saa kännykän kanssa otettua, kun aika vähän on tullut sillä kuvia napsittua. No, eiliseltä sattui muutama kuvatus matkaan, kun ruokaa tuossa väsäsin. Mitään kurmeetahan tuo ei ole, taikka siis sehän on maistelijan suusta kiinni, mutta erittäin herkullista ruokaahan siitä loppujen lopuksi saatiin.

Ainekset olivat köyhän kukkarolle juuri sopivat!

Vettä 1-1.5 litraa
Kaalia n. 2 kg
Hirven jauhelihaa 500 g
Naudan paistijauhelihaa 400 g
Rikottuja ohrasuurimoita 2 dl
Porkkanoita 500 g
Muutama sipuli
Puolenkymmentä valkosipulin kynttä siivuina
Meiramia 1 rkl
Mustapippurimurskaa maun mukaan!
Siirappia n. 3 rkl
2 lihaliemikuutiota tai suolaa kaveriksi

Muita mausteita hieman soveltaen, kuten Hickory-kastiketta ja chiliä mielen mukaan, jne... Kaalit ja kattilassa muut olevat herkut keitellään pehmeäksi ja lopuksi heitetään jauhelihat sekaan ja hieman hiljaisella tulella keitellään kasaan vielä. Naatitaan suurella sydämmellä Paholaisen hillon kera, taikka jos sattuu olemaan puolukkasurvosta ja àvot!

Ja siinä on kaikki yhes koos ja lopputuloksena äärimmäisen herkullinen kaali-jauhelihapata. No, nyt on testattu kännykän kamerakin, joten tiukanpaikan tullen voi napsia silläkin kuvia. Ei noilla sentäs ihan kameralle pärjätä, mutta kuitenkin.

Otos kasvarin vasemmalta seinustalta

Pähkinää purtavaksi

Juolahti mieleeni tänään, kun taannoin keväällä tuli puheeksi, että seurataan tämän mukamas Galapagoensen elämää. Alkukeväästä jo kävi, kun kasvit olivat vielä sisäkasvatuksessa, että kyseessä ei suinkaan ole Capsicum galapagoense, vaan jokin muu villi chili. Nyt hieman tutkailtua noita chacoënsen eri lajikkeita, kun niitä sattuu olemaan kasvamassa aika monet, niin ilmetty chaco tämä kasvi on. Hentojen oksistojen, suorastaan erittäin luirujen, ei tämä jaksa oikein pitää itseään kasassa. Outoa, vaikka vahvassa valossa on saanut takuulla kasvaa. Mikään muu chaco ei tuon perusteella sopisi kuvaukseen.

Tämä PI 639653 chacoënse sopisi kaikkein lähimmäksi vaihtoehdoksi noista minulla kasvavista kasveista. Lehdissä voisi kuitenkin hieman, jos tarkkaan katsoo, niin pientä eroavaisuutta löytää. Joko lehdet ovat luonnostaan kuprulla hieman tässä, mutta lannoitteiden käyttö ei sitä ainakaan tee, sillä molemmat saavat aina samaa ainetta.

Itse kasvi on kuvassa kokonaisuudessaan. Kasvaa siis melkoisen korkeaksi, kun vertaa moneen muuhun chacoon. Monet jäävät pieniksi pensasmaisiksi kasveiksi.

Tänään viimeksi, kun kaikille hydroille litkut vaihtelin, niin sattui melkoisen iloinen yllätys tulemaan vastaan. Kun hedelmien tuotto on täällä hieman normaalia aikataulua jäljessä, niin nyt siinä tulisimpien chilien joukkoon kuuluvalla Douglah Brownilla on kasvamassa oksistolla melkoinen määrä hedelmänalkuja. Hieman kuitenkin synkistää tunnelmaa se, että onneton onnisuin katkaisemaan vesiä vaihtaessa yhden hyvän kokoisen oksan, missä oli tulollaan useampi hedelmä ja kukkia, sekä nuppuja. Noh, onneksi noita nyt on jonkin verran tulossa sentäs.

 

Testauksessa CGN 23255 C.chinense

Maisteltavaksi pääsi tänään ensimmäinen kypsä CGN 23255 marja. Kokoa marjalla oli n.10mm ja tulisuutta voisi kuvailla tulisesta erittäin tuliseen, riippuu tietysti maistajasta. Itse maku oli chinensen hedelmäisen arominen, mutta hieman terävän makuinen. Pelkästä tuoksusta tunnistaa jo chinenseksi myös, sillä marjan halkaistua tulee tuttu aromi, kuten Habanerosta konsanaan.

Ei siinä paljoa maisteltavaa yhdessä marjassa ole, mutta mausteeksi tottumattomalle käyttäjälle siitä omaan annokseen saattaisi olla, mene ja tiedä. Siemeniä mahtui tuon kokoiseen marjaan 9 kpl:ta. 

Muutama otos muutamasta chilistä ja puutarhan kukkasesta 

Hieman erikoisesti tykkää tämä kuvan Eximium kasvaa, vaikka hyvässä valossa on saanut koko alkukesän olla. Ilmeisesti olisi pitänyt alkuunsa jo tukea hyvin, mutta kun myöhäistä oli, niin ajattelin sen ripustaa amppeliin kasvamaan ja katsoa millaiseksi se kerkeää kesän aikana kasvaa. Merkkasin kasvin eximiumiksi, vaikka yhtälailla kasvia on kutsuttu C.buforumiksi. Taitaa kuitenkin vahvojen mielipiteiden myötä olla eximium. Yhtä kaikki, mutta nuppuja on ilmestynyt jonkin verran, joten kohta nähdään millainen kukka sieltä tulee.

Myös ensimmäiset Lemon Dropit alkaa kellastua pikku hiljaa. Samalla nähdään tai siis saan maistella eri siemenistä kasvanutta chiliä, mitä jokunen vuosi sitten kasvattelin. Itse en juurikaan kypsän ja tuoreen hedelmän mausta paljoa perustanut, sillä kovasti oli saippuamainen maku. Kuivattuna oli maku sitten aivan eriluokkaa ja toimi erittäin hyvin. Toivottavasti tämä ei ole samanlainen. Ehkäpä voisi kokeilla sitä Lemon Drop sitruunamarenki torttuakin tehdä. :P

Sarah Bernhardt

Hieman yleisnäkymää takapihalta

Lennä lennä leppäkerttu, ison chilin juureen

Alkoi samalla biologinen taistelu ötököitä vastaan, kun lapsukaiset tulivat kertomaan, että heillä on leppäkerttuja pari kappaletta pyydystettyinä. Minä heti lapsia pyytämään, että lisää vaan keräämään ja jäätelörahat saatte heti, kun on tarpeeksi kerttuja hallussa. Muutama siellä chilienlehdillä rouskuttaa jo noita ötököitä. Lisää vaan on pakko saada, onneksi lapset ovat jäätelön nälkäisiä ja iskällä keinot, millä lisää haalia! ;) Herääkin kysymys, että kauanko menee leppäkerttujen lisääntymiseen aikaa? :)

Myöhässä vai kovasti etuajassa?

Vielä yksi sirkkalehtinen on näyttänyt elonmerkkejään, kun jätin idätysboksin tarkoituksella vielä henkiin. Tarkoituksena oli saada idätettyä Capsicum galapagoensea, kun niitä siinä on kolme siementä itämättä. Ei ole galat itäneet, mutta yksi villi siellä näyttäisi vielä hyvän näköisenä odottavan turpeeseen pääsyä. En tiedä kyllä itkeä vai nauraa, kun tähänkin itämiseen meni se 5 kk. Itämään laitoin nämä siemenet helmikuun 4 pnä. Mahdollisuuden voisi toisaalta tälle idulle antaa, sillä yksikään aikaisemmin kasveiksi päässeet eivät ole järin kummoisia, sillä ovat niin pahasti syötyjä, ettei tulevaisuutta niillä enää ole. Kokeeksi voisi eristyksissä kasvatella tätä ja katsoa millainen kasvi on sitten keväällä.

Eilen tästä kirjoitin kuvan kera muutaman rivin ja uumoilin, että tänään siinä olisi siitepölytkin. Aamulla tapani mukaan, kun vuorotteluvapaalla kerran olen, niin menin ensitöikseen tarkastamaan tilannetta, niin näinhän siinä sitten oli käynytkin. Aikaisempaa kokemusta minulla juuri näistä eximiumeista ei olekaan, kun viime kauden kasvit osoittautuivat kaikki ihan joksikin muuksi. Mielenkiinnolla jään nyt odottelemaan, miten hyvin nämä kukkaset tuottavat sitten sitä satoa.

Muutama kukkanen puutarhasta

 

CAP 470 ensimmäinen kukka

Ja siinä se on, minkä eilen lupasin tänne laittaa, eli ihka ensimmäinen eximiumin kukka CAP 470:sta ja on se vaan nätti, kuin sika pienenä. Terälehdet eivät aivan ole täysin auki, mutta kukan kauneuden siitä näkee kyllä selkeästi. Uskoisin myös, että huomenna siinä on jo siitepölytkin jo heteidenvarsissa. Paljon kerkesi kasvi kasvaa korkeutta, ennen kuin haaroittui ja teki ensimmäiset kukkaset. Lieneekö sitten tyypillistä tälle lajikkeelle?

Ensimmäinen kypsyvä CAP 502 hedelmä olisi kuvassa, joten kohta on niitä pitkään kaivattuja siemeniä luvassa kuivatukseen ja varastoon. Hieman osaa kasvia punkit vioittanut, kuten kuvasta sen voi tarkkasilmäinen havaita myös. Leikkaukseen ei vielä uskalla käydä, sillä paljon on oksilla hedelmiä kypsymässä, eikä tuo maailmanloppu ole, vaikkei enää lisää tulisikaan, sillä paljon on siemenpankkiin tulossa täydennettävää. Ensikaudella uudelleen kasvuun ehdottomasti ja kaikki lähes puhtaalta pöydältä...

...sillä näillä näkymin ainoa talvetukseen tuleva kasvi on tässä! Toistuvasti vioituksista kärsinyt Tovarii jaksaa sinnitellä kerrasta toiseen. Saa nähdä kuinka kauan tämä harvinaisuus jaksaa? Olisi sääli suorastaan heivata syksynpäätteeksi kasvi kompostiin, sillä siemeniä ei ole minulla, eikä niitä ole Suomessakaan kovin monella kasvattajalla. Niin pitkään on toivoa, kun kasvi on hengissä. Yhden marjankaan takia tuota ei uskalla heivata, koska niin monelle on tullut tutuksi se asia, että siemenet ovat huonosti, lähes mahdottomia itämään. Huonolla tuurilla siis vaatii usean marjan saadakseen uuden kasvin.

Kun kerran on näihin vioituksiin päästy jälleen, niin voi Turpo Puppeli sentään, siinä on taas yksi uhri!!! Taitaa jäädä sato kasvista vajaaseen kymmeneen hedelmään. Chinenset tuntuvat nyt olevan niitä sietokyvyltään parhaita ötököiden suhteen. Ainakin toistaiseksi! 

7 Pot/White ja viimeinkin auennut kukka

Piiiitkän pitkä odottelu on vihdoin palkittu auenneilla kukkasilla. Eihän tuohon mennyt, kuin n. 3-4 kk ja monenmonta hetkeä tuskaillessa kuivuviin kasvupisteisiin. Ensimmäisten nuppujen jälkeen sitten kevättalven on kiva nähdä edes muutamat kukat. Kasvi on tällä hetkellä noin metrin korkea ja puoli leveä, eikä tuhoja ole nähtävissä yhtään. Pitänee kuitenkin koputtaa puuta ja tässä tapauksessa omaa päätä siihen höyläämättömään pintaan. Toinen vaihtoehto tietysti olisi ollut, että olisi pitänyt pitää mölyt mahassa. Pääasia tietysti se, että mahdollisuus johonkin hedelmään elää ja sitä käydään seuraavaksi odottamaan, kuin hullu sitä kuuluisaa puuroannostaan.

Jokin hetki sitten laittelin kuvaa tämän kasvin kukkasista, joten nyt on aika laittaa kuva, kuinka kukista on alkanut muodostua hedelmiä. Näyttää siltä, että jokainen kukka jaksaa muodostaa hedelmän. Kuvassa niitä on nähtävillä puolenkymmentä. Kasvi itsessään on erittäin pieni ja muistuttaa frutea kasvutavaltaan. Saa sitten nähdä, tai ennemminkin kokea suullansa, onko tässä chinense ominaisuuksia maussa.

Yellow Chaco ei ole näköjään niistä helpoimmista lajikkeista saada satoa. Monta kuivanutta kukkaa on pitänyt nähdä ja kokea, että ensimmäiset hedelmät tulevat. Voi olla, että olosuhteet eivät vielä ole olleet kasville otolliset. Katsotaan, mitä etenevä kesä ja pimenevät illat saavat aikaiseksi.

Anteeksi hieman tärähtänyt kuva, mutta yksi parhaista chileistä, mitä olen koskaan maistanut, on alkanut tuottaa hedelmiä. Hiemanhan se on itse kuvaajakin toisaalta tärähtänyt, joten se tasoittaa tilannetta pikkuisen.

Pari kertaa olen jo päässyt syömään tuoretta Jallua leivänpäällä tässä kesällä ja näyttää siltä, että kohta sitä herkkua on taas kohta lisää ja uutta raakiletta kasvaa! :P

Early Jalapeño

Huomenna voi olla jo uusi kukkakuvakin villistä harvinaisuudesta, minkä saan laittaa tänne blogilleni muistiin. Viittävaille auki se oli nyt, mutta siitä lisää huomenna, jos vaan on jo kerennyt aueta.