torstai 29. marraskuuta 2012

Tervetuloa halpa kala!


Kokeilut ovat toistaiseksi hieman jäissä ja kirjaimellisesti, sillä pakkaslukemat lyövät mittariin - 10 pakkasastetta ja hieman enemmänkin, mikä on ehdottomasti liikaa tämän kaapin toiminnalle. Tilipehöörit ovat siis läjässä, vaan enää puuttuu kokoonpanosta kala ja suotuisampi keli. Vai uskaltaisiko testata pakkasen puremaa ja toimivuutta kaapilla? Kaappihan on vanha, kuin taivas, eikä hinta koskettanut liikaa, sillä olihan kaapilla hintaa vain se 20 euroa. Vanhat pakastimet ainakin toimivat pakkasessa, kuin junan vessat. Samaa ominaisuutta voisi olla tälläkin. Uskaltaisikohan, ainakin kytö olisi kova! :)


Merkiltään savustuspömpeli on siis Hoover ja lieneekö tuota valmistettu ihan äsken pelkästään tuolla nimellä sitten Helkamaan fuusioitumisen jälkeen. Ainakin aikoinaan melkoisen tehokkaita pölynimureita tehdas valmisti ja tänäkin päivänä maalitolppien välissä olevaa maalivahdista käytetään sanontaa lempinimellä Hoover, kun on hörppäys päällä. No, sepä siitä ja palataan asiaan! Ilma-aukkoja en sen kummemmin siis käy porailemaan ja näin ollen tiiviste leikkaukset saa toimittaa samaa virkaa. Uskon sen riittävän tähänkin, kun on toiminut neuvonantajallakin! ;) 


Hieman laiskuus iski, enkä itse vielä tässä vaiheessa puruja jaksanut tuottaa, joten tulin tilanneeksi 3 tuollaista 2 litran pussia valmista purua kokeeksi. Pussin hinta on 6 euroa ja savustukseen tuo pussi riittää 6-7 kertaa. Ei siis pöllömpi hinta pussia kohti, kun ajattelee, että kaksi poltollista riittää hyvin kalansavustukseen ja aikaa saa, noin 20 tuntia. Puuaines on pyökkiä, eikä aikaisempaa kokemusta savustuksen kannalta ole kyseisen puun suhteen. Ihan kotimaisesta puulajista ei siis ole kyse, mutta ajansaatossa uskoisin testeihin tulevan ihan kotimaisen leppäpuun, sekä omenan. Katajaa on testattu aikaisemmin lämminsavussa ja toimii erittäin hyvin, joten uskoisin toimivan, myös kylmäsavustuksessakin pienissämäärin. Omakutoista purua olen ajatellut työstävän sirkkelillä. Uskoisin lastun olevan tarpeeksi hienojakoista, että toimisi tuossa savustimessa. Puuta sahatessa voi kokeilla pitkittäis- ja poikittaissuunnassa, millaista purua tulee kulloinkin. Lastu on todennäköisesti erilaista sahatessa eri suunnissa. Pahvilaatikko tai pressu voisi toimia purun kerääjänä. Testimielessä ajattelin kokeilla kyllä ihan tavallista leppäpuruakin, kunhan saa ensin tehtyä ne tärkeimmät tuotokset, eli joulukalat! :P

Kalanhintoja on tullut myös viimeajat seurattua silmä kovana ja hinnat ovat pyörineet tällä hetkellä kympin kantturoilla. Kalan hinta on kotikutoiseen minusta liian kova, kun kyseessä on kuitenkin ensimmäiset itse tuotetut kala, mutta toisaalta 8 euroa ruodottamastasta kyljestä ei testimielessä ole paha. Ainut pahapuoli on se, että kyseessä on norjalainen merilohi ja haju raakana jo itsessään on selkäpiitä karmiva, niinpä ollen järvestä saalistettua kirjolohta käyttäisin mielelläni enemmin. Järvikalan joutuu vaan pakastamaan ennen tai jälkeen savustuksen, että ylimääräiset loiset kuolevat ja on, näin ollen turvallista käyttää. Kala on aina ollut tarjouksessa yleensä torstaista lauantaihin, joten eikun kyttäilemään parempaa hintaa. Siihen asti täytyy toivottaa halvan kalan tervetulleeksi ja testien todella käynnistyvän.

Loppuun maininta chileistä sen verran, kun idätykseen tuli niitä laitettua kotvanen sitten. Rocotot ovat pääasiassa kaikki itäneet, ainoastaan Rio Hualaga Orange on niistä itämättä. Villeistä itäneitä ovat CAP 1530 C.cardenasii ja CGN 24333 C.chinense. Kovasti näyttäisi myös siltä, että willeistä galapagoensesta ja praetermissumeista CGN 22795:a olisi jonkinlaista häntää näkyvissä. Samalla pakko todeta tässä, kun on aikaa kulunut ensimmäisen julkaiseman lajikelistan jälkeen, että varmaan tarkasteluja sen suhteen on tulossa myöhemmin. Jotain tulee putoamaan ja lisäyksiä tullenee lisää myös, joten määrä varmaan pysyy suhteellisen samana. Yksi varma tulija annuumeiden listalle on Alma-Paprika, tästä kiitokset Chilivaarille! Chinenset tulevat lisäksi kokemaan jonkinlaista muutosta, mutta siitä lisää myöhemmin.

To be continued (very soon)...

lauantai 24. marraskuuta 2012

Karjalan perinteiset piirakat


Se olisi sitten säästettynä nyt pitkä sentti, kun tuli itse paistaneeksi karjalanpiirakat jouluksi. Katukaupassa tavaran arvo olisi helposti 70 - 80 euroa. Aikaa kahdelta aloittelevalta kokeilijalta meni piirakoihin 4 tuntia ja kun ajattelee näin, että yhdeltä tämä satsi veisi kokonaisen työpäivän. Täyte puuron olin jo edellisenä päivänä kuitenkin helpottaakseni tämän päivän urakkaa. Arvostus näitä kylän mummoja kohtaan kasvaa entuudestaan, kun tietää mikä työ näihin menee. Aivan ensimmäinen kerta kuitenkaan piirakoiden paistossa ei ollut, mutta montaa kertaa näitä ei ole suinkaan tullut tehtyä. Jonkunlaisen ohjeen voisin kuitenkin kirjoittaa muistiin tulevaisuuden paisteluja varten, kun täältä ee löytyy mukavan helposti tunnisteiden avulla. Ohje sadalle piirakalle

Riisipuuro
- 8 dl Vettä
- 8 dl Puuroriisiä
- 4-6 tl Suolaa
- 4 l Maitoa

Jos haluaa, niin voi jo mauksi laittaa nokareen voita puuron joukkoon. Sen kummempaa keitto-ohjetta en rupea tekemään puurolle, kun jos joku joka haluaa paistaa piirakoita, niin uskoisin hänen osaavan keittää puuronkin. Sen verran tuota puuro jää kuitenkin yli tuosta piirakanpaistosta, että voi iltapuuron vielä syödä päivän päätteeksi.

Piirakkataikina
- 5 dl Kylmää vettä
- 2,5 tl Suolaa
- 8 dl Ruisjauhoja
- 4 dl Vehnäjauhoja
- 60 g Voita

Ruisjauhojen ja vehnäjauhojen suhteita jokainen voi muuttaa mieleisekseen. Itse tykkään enemmän rukiisemmasta mausta, joten ohjeessa oma suhde on ruisjauhoja 2/3. Aloita taikinan alustaminen laittamalla kulhoon kaikki muut ainekset, paitsi voi. Taikinasta tulee sen verran jäykkää, että vaivaaminen tapahtuu käsin ja voimaa käyttäen. Kun taikina on tasainen, niin voit lisätä joukkoon voisulan ja jatkaa vaivaamista, että voi on tasaisesti imeytynyt taikinan joukkoon. Itse jaoimme valmiin taikinan kahteen osaan ja kaulittiin sopivan paksuksi matoksi, josta sopivia taikinapaloja leikattiin käyttämällä lasten pienempää juomalasia muottina.

Oma taidonnäyte pulikan käytöstä

Pulikalla kaulimalla saat piirakkataikinasta ohkaisia ja pyöreitä kakkaroita. Varo kuitenkin liian ohkaiseksi kaulimasta, sillä kuivaessaan reunat halkeilevat todella helposti. Kuivumista voi ehkäistä laittamalla taikina napit kannelliseen kulhoon odottamaan kaulimista ja laittaa samoin valmiiksi kaulitut letut kelmun alle odottamaan täyttämistä.


Levitä taikinaletuille riisipuuroa, n. 1½ - 2 rkl. riippuen kuitenkin kaulitun piirakka-aihion koosta. Riisipuuroa ei kannata liian paksulti laittaa, eikä ihan reunoihin saakka, sillä rypyttäminen on tällöin vaikeaa tai lähes mahdotonta.

Emännän rypytys ja taidonnäyte

Rypyttäminen ei ole välttämättä helppoa ja mielestäni onkin koko homman vaikein juttu. Jokainen luonnollisesti tekee omalla mallillaan noista näköisiään, maku se on kuitenkin, mikä ratkaisee. On siellä kuvassa näköjään jokunen minunkin räpellys! :) Onneksi meillä oli rypyttämässä lapsetkin mukana, joten oppivat vielä loistaviksi piirakka mestareiksi ja mikä parasta, niin tuntuivat todella työstä tykkäävän.


Uuninluukku näyttää olevan hieman likainen, kun ei meinaa nähdä kunnolla uuniin, mutta sepä ei menoa hidastanut. Uunissamme korkein lämpö on 275 astetta, joten piirakoita piti paistaa kiertoilmalla. Tämä vastaa kuitenkin helposti 300 asteista uunia. Paistoaika riippuu uuninlämmöstä, mutta itse paistoin sen 10 minuuttia ja hyviä tuli. Uuninpellille ei sitten kannata laittaa leivin- tai voipaperia, sillä eivät kestä enää noita lämpöjä ja saattaa tulla savustettuja tai liekitettyjä piirakoita.


Valmiiksi paistetut piirakat pitää luonnollisesti voidella, että kuori ei jää liian kovaksi ja saahan siitä luonnollisesti lisää makua myös. Voitelun voi toki tehdä pullasudilla, mutta itse dippasin nopeasti piirakoita liemessä ja nostin kuivamaan. Itse voiteluliemi on tehty 5 dl maitoa ja 180 g sulatettua voita. Liemen voi tehdä myös vedestä, mutta maidosta saa lisää makua piirakoille.

Lopuksi valmiit piirakat kannattaa kääriä hautumaan melko tiiviisti, jotta kuoresta tulee sopivan pehmeitä ja mehukkaita. Pakastaa kannattaa valmiit piirakat mahdollisimman nopeasti, että maku pysyy tuoreempana. Toki tuoreena nämä herkut ovat makoisampia, joten kukapa ei malttaisi jättää osaa jo nautittavaksi. Mikäpä ei jouluna ole parempaa näiden piirakoiden päällä, kuin kinkku tai itse tehty kylmäsavulohi. Kylmäsavustus pääsee piakkoin alkamaan myös, joten siitä tulee juttua erikseen tänne blogille kirjoitettua hieman myöhemmin.


maanantai 19. marraskuuta 2012

Lämminsavulohta ja chiliä



Tiedän, että jokainen sälli osaa savustella tuotteitaan mieleisekseen, mutta kerran aikaa ja viitseliäisyyttä riittää, niin tehtäköön tästä jokaiselle pieni muistutus siitä. Ensinnäkin kalana toimii paikallisen kaupan lihatiskistä ostettu lohi. Tiskiltä saa pyydettäessä jäitä kalan kaveriksi, jos näin haluaa. Kokoa kalalla on puolitoista kiloa ja 5 grammaa päälle. Kun kalaa olin ostamassa, niin sanoin myyjälle, että otan tämän 1.5kg painavan kala tuosta. Ei siis paljoa arvio heittänyt silmämääräisesti ja kaupan vaa'an jälkeen myyjä kertoikin, että taidat olla kalamiehiä. Jonkun verran on kalojen kanssa tullut pelailtua ja arvio kalan koon suhteen toimii aika hyvin. No, mutta se siitä ja itse savustamiseen.


Yleensä tykkään kalan fileeksi vetää, ennen kuin savustan, mutta koska hieman laiska olin, niin tällä kertaa halusin kokonaisena kalan savustukeen. Muita mausteita en käytä lämminsavustuksessa, kuin merisuolaa, sillä en viitsi tillejä/muita yrttejä sotkea mukaan. Nämä kuuluvat sitten uunikalaan tai kylmäsavustukseen / graavatulle lohelle. Ensinnäkin savustuspönttö asettelee rajoja, joten pakko oli poistaa pää pois, että kala sopi ritilälle.

Itse savustaminen alkoi jo aamulla, kun otin kalaa lämpimään kylmästä varastosta. Pään poiston jälkeen viilsin terävällä fileerausveitsellä muutaman viillon kalan yläpinnalle. Yksi pitkittäisviilto, sekä muutama poikittaisviilto. Karkea merisuola toimii parhaiten mausteena. Ota käteen kourallinen, vähän reilu suolaa ja sivele sitä kalan pinnalle, täyttäen viillot sopivasti suolasta. Viillä terävällä veitsellä aukinainen vatsa pyrstöön asti ja sivele suolaa sisuksiin myös. Yleensä aina on sattunut paras suola valmiille kalalle, kun on pyrstöstä ottanut kiinni ja kääntänyt sen ylösalaisin ja ravistanut ylimääräiset suolat pois. Kääri kala voi/leivinpaperiin useaksi tunniksi suolautumaan ja laita takaisin kylmään. Kalasta tulee parempi, kun muistaa ennen savustamista ottaa sen huoneenlämpöön, noin puoli tuntia, ennen kuin laittaa savustukseen. Ritilän päälle kannattaa, ennen kalan asettamista laittaa muutamia leppäpuuviiluja, ettei kala tartu ritilään kiinni. Näin saat kalan suhteellisen hyvin ja ehjänä käärittyä hetkeksi leivinpaperin ja sanomalehden sisään tekeytymään, ennen tarjoilua. 


Itse savustaminen ei kauheasti vaadi tähtitieteitä, mutta kunnon puru takaa onnistuneen tuloksen. Kaikkein paras lastu tulee leppäpurusta, johon on aavistus katajaa ja omenaa seassa. Lisäksi olen käyttänyt aina sokeria kaverina ja tässä tapauksessa tummaa ruokosokeria. Varmasti toimisi, myös vaaleallakin, mutta kerran tummaa on kaapissa, niin mieluummin sitä sitten. Parikymmentä minuuttia arvioitua valmistumisaikaa heitin sekaan savustuspönttöön pari kappaletta chiliä. Pari chinenseä ja pari Aji Fantasya. Näillä on tarkoitus maustaa lisäke itselleni sopivaksi. Lisäkkeenä toimisi hyvin riisi, nuudeli ja keitetty peruna hyvin, kun kastikkeeksi loihtii maustumaan kermaviilistä hyvän kastikkeen. Tällä kertaa kuitenkin lisukkeena on perunamuusi ja tuoresalaatti. Tarkoitus oli silputa savustuneet chilit perunamuusin sekaan ja that's it. Hyvin toimii, eli kannattaa kokeilla. :)


Kalan paistoaika oli, noin tunnin luokkaa, ehkä aavistus vähemmänkin olisi riittänyt. Kala oli kuitenkin kypsää ja varsin herkullista ja tietysti sopivasti suolautunutta. Chilit olivat sopivasti kypsyneitä ja helposti muussattavissa. Nam!

Tarkoitus oli kokeilla tuota aikaisemmin blogilleni kirjoittamaa kylmäsavustinta, mutta en löytänyt sopivan kokoista pahvilaatikkoa sille vielä. Kala ei ole viimeaikoina ollut liian kallista, joten aika sopivana koittaa vielä, myös tälle kylmäsavullekin.

perjantai 16. marraskuuta 2012

ProQ - kylmäsavugeneraattori


Uusi ihmeteltävä ja testattava vempain tuli tänään matkahuollon kautta. Nopea toimitus näytti olleen, kun parissa päivässä saapui perille. Hintaa tälle vekottimelle tuli Sissoksen verkkokaupassa toimituksineen reilu 50€. Ei paha sinänsä, jos vain toimii, niin kuin lupaa. Savustimella on tarkoitus tehdä kylmäsavukaloja ja tietenkin niitä kylmäsavustettuja hilejä, sekä kokeilla maustaa muitakin elintarvikkeita kenties. Purut tähän laitteeseen näyttäisi olevan melkoisen arvokkaita, mutta en todellakaan meinannut niitä tilailemaan käydä. Jos ei lastuja ja puruja saa itse aikaiseksi, niin olkoon mokoma vempele sitten käyttämättä. Melkoista raettahan tuolla verkkokaupassakin on myynnissä, joten uskoisin toimivan itsetehdynkin vallan mainiosti. Hyväpuoli siinä vielä on se, että voi kokeilla eripuiden miksereitä.

Seuraava hankinta ensi kesäksi on vissiinkin löytää se vanha jääkaappi, missä pystyy tekemään noita savustuksia lämpimämmälläkin ilmalla. Näillä keleillä savustimena toimii hienosti ihan iso pahvilaatikko, tai tiiviimpi komero/kaappi. Lämminsavupönttö ja pallogrilli tuskin toimivat hyvin kuitenkaan, vaikka näin paketin mukana tulleissa ohjeissa sanotaankin. Pienessä tilassa voi lämpö nousta vähän liian lämpimäksi, jolloin kypsymistä rupeaa tapahtumaan lämmön kautta. Tietysti testaamallahan se selviäisi.

Lopuksi vielä maininta, kun eilen raapustelin juttua noista idätyksistä ja laittelin listaa nähtäväksi niistä. Harmikseni huomasin kuitenkin, että olin unohtanut listalta sen C.flexuosumin. No kovin iso erehdys ja unohdus se ei ollut, sillä sekin asia on nyt hoidossa. Lautalle lisätty siis flexut, mutta muut peruslajikkeet saavat vielä odottaa myöhempää ajankohtaa. Näin tänään ja tällä kertaa.

torstai 15. marraskuuta 2012

Uusi kausi ja uudet kujeet!


Juuri on päästy edellisestä kaudesta päätökseen, niin puskee päälle uusi kausi. Toivottavasti tästä tulee parempi ja rikkaampi kasvien suhteen, kuin edeltäjästään. Alunperin olin ajatellut aloittavani idätykset viikolla 47, mutta jokainen joka näitä touhuja harrastaa, tietää myös sen, että vaikea on siemenpussukoista pysyä erossa, ennen kuin raja tulee vastaan. Onko sitä rajaa, se on taas toinen juttu, kun mopeti hyrisee nurkassa karkumatkaa suunnitellen. Ei vaineskaan, nyt lähti itämään ne epävarmimmat lajikkeet ja lisäksi Rocotot, jotka vaativat hyvän esikasvatuksen, ennen ulkokasvatusta. Pubescensien lisäksi lautalle pääsivät hitaasti itävät villit, jotka pääasiassa ovatkin sitten tämän kauden osalta siinä. Ainoastaan C.flexuosum ja rhomboideum pääsevät lautalle villeistä jälkeenpäin. Rhombon siemenet ovat tuloillaan ja tämän flexun unohdin aivan vahingossa vaan. Hyi minua, kuinka saatoin olla noin toope! Lista helpommin luettavissa alla olevassa lajikeluettelossa, kuin pelkästään tästä kuvasta, vaikka eikös sitä sanota, että tuhat kuvaa kertoo enemmän, yksi sana. Ei, kun toisinpäin! :)

C.pubescens (Kaiketi kaikki siinä, paitsi yksi erikoisuus, josta myöhemmin lisää)
- Ecuadorian Red Pepper for Hell
- Rocoto Aji Largo San Isidro
- Rocoto Brown
- Rocoto Guatemala Orange
- Rocoto Manzano
- Rocoto Peru Cusco
- Rocoto Rio Hualaga Orange
- Turbo Pube Red

C.galapagoense
- CGN 22208 (nyt jos ei koskaan)

C.eximium
- CAP 470
- CAP 1491
- CGN 19198

C.praetermissum
- CAP 1144
- CGN 22795
- Goat Pepper

C.chinense
- CGN 24333 (uusi yritys)

C.cardenasii
- CAP 1530 (toivon todella itävän ja onnistuvan)

Kunhan olen kaikki siemenet haalinut kasaan, niin tarkoitus on tutkailla ne läpi vakavasti harkiten ja tehdä varmaan uusi lista. Chinensien osalta idättelyt käynnistyvät joulukuussa, baccatumien aloitusta en edes vielä tiedä. Ehkä samoihin aikoihin suunnilleen. Annuumit viimeisessä erässä, ehkä vuodenvaihteen jälkeen.


Ennen kuin idätykset pääsivät todenteolla alkuunsa, oli kaiveltava varastosta kesäteloilta vanha palvellut idätykseen tarkoitettu pienoiskasvihuone esiin. Kummasti oli kesän aikana rasia ottanut siipeensä, vaikka muistelin sen sinne jättäneeni ehjänä, sekä pienet jäähyväiset perään sanoen. Pohja oli kuitenkin mennyt rikki, eikä tilalle ollut uuttakaan laittaa, joten jotain oli tehtävä.


Jeesusteippi kaiken korjaa!

Koska jesari (jeesusteippi) korjaa jopa vuotavat kumikengät ja melkein mitä vain, niin miksi ei sitten tätä vanhaa palvelijaakin. Vielä kerran uskollinen palvelijani ja sitten olet työsi täyttänyt idätyksien suhteen. jälleen on minikasvarin pohja nurkistaan vettä pitävä.


Jotain muutakin tänään päätin testata ja se oli tämän, mikälie onkaan hedelmän testaus. Hedelmän halkaistua ja haisteltuani sitä, oli tuoksu miedosti hedelmäinen. Ei mikään kovin erikoinen mielikuva tästä jäänyt. Puolikkaat hedelmät siemenistä puhdistettuani heitin ne kohti ääntä ja makustelin. Poltetta ei ollut kovin älyttömästi, kuitenkin kohtalaisesti. Maku oli melkoisen hailakka, eikä ainakaan tuollaisena minua viehätä. Ei tätä tosin voi 7 Pot Whiteksi sanoakaan, sillä väri on kaikkea muuta, kuin sellainen kermaisen vaalea. Odotukset lajia kohtaan kuitenkin ovat kovat ja tahto luja nähdä, mitä kasvi tuottaa jälkeenpäin. 


Kaikki siemenet ovat siinä, mitä hedelmän sisältä irti sai. Kun noita simppuja katsoo, ei voi kovinkaan montaa itävää siementä kasassa olla. Ehkä ei yhtään! Näitä ei edes kehtaa kenellekään jakaa, sillä kovin huonoilta ne vaikuttavat. Testataan kuitenkin varmuuden vuoksi.

torstai 8. marraskuuta 2012

Kausi päättyy!

Kasvihuone ammottaa tyhjyyttään

Kukapa olisi uskonut, että näinkin kauan saa olla kasveja kasvarissa. Nyt on kuitenkin koittanut hetki, jolloin raivausurakointi kävi siellä ja kasvit päätyivät kompostiin. Talvi on edessä ja kohta koittaa uusien siementen aika ja sehän on tarkoitus aloittaa hitailla kasveilla. Palatakseni hieman tuonne kasvarikauteen, niin hieman talvi tuli kuitenkin yllättäen ja osa kasveista jäi odottamaan loppujen hedelmien kypsyttelyä. Hyvin pienellä peruslämmöllä onnistui kasvit pitämään lämmönpuolella viimeiset päivät. Kasvihuoneen mittari näytti viimeisen kerran, kun sitä katsoin +1.9 astetta. Suurin osa villeistä oli vielä melko hyvin kuosissaan. Muutamat chacoënsit olivat hengittäneet sen viimeisen kerran parin päivän sisällä, sillä ruskeutta ja kuuraisia lehtiä, sekä oksistoja koristivat ainoastaan punaa loistavat marjat, jotka olivat pieni muisto kesän ja syksyn lämmöstä. Itse kasvihuoneen pesu ja desinfiointi jää valitettavasti keväälle, ellei tässä lumesta päästä vielä eroon ja saada lämpöasteita pariksi päiväksi.

CAP 501, C.chacoënse yksi niistä selviytyjistä.

Yksi parhaiten selvinneistä oli tämä CAP 501, mikä ei itse asiassa näyttänyt minkäänlaisia merkkejä, että olisi kylmää nähnyt. Ainoastaan lehdet olivat hieman haalistuneet, mutta kuitenkin kasvi oli hyvän näköinen, kuin tuollainen risukasa vain pystyy olemaan. Kasvi päätyi varaston lämpöön kypsyttämään loputkin marjat. Kohta kuitenkin koittaa luminen komposti tälläkin kasvilla, sillä lisää villejä on koitettava ensivuonna uudella yrityksellä. Harmitusta toisaalta tuottaa heittää kasveja kompostiin ja vieläpä harvinaisempia sellaisia, sillä kaikista ei siemeniä ole jemmassa, eikä uusia ole siunaantunut runsaista kukinnoista huolimatta. Pienimuotoinen haku on siis päällä koko ajan uusien siemenien suhteen.

Lemon Drop ja kukkulan kuningas

Kasvari on siis tyhjennetty kaikista kasveista ja kasvit nakottavat viimeistä kertaa vihreänä, mutta tällä kertaa vaan tunkiolla. Peruslajikkeita ei jemmassa ollut, kuin tämä kuvan keskellä oleva Lemon Drop. Voikin luonnehtia melkoiseksi kylmänkestäväksi tätäkin, mikä lienee peruja sieltä alkuperäiseltä kasvupaikaltaan Perun viileiltä tai suorastaan kylmiltä seuduilta. Tästä päivästä lähtien puhutaan ja päivitellään blogillekin kauden 2013 merkeissä, ainoastaan kesän 2012 muistoja on parit talvetettavat ja kypsymässä olevan Aji Fantasyn hedelmät. Lopullinen kasvatuslista valmistunee tässä tulevan viikon aikana, sillä uusia lajikkeita on tullut jälleen reilusti. Vaatii hieman enemmänkin pähkäilyä ja karsintaa on tulossa, se on varma asia. Jotta pähkäily ei olisi yksipuolinen, niin laitettakoon lajikkeita tänne tekstin jatkoksi yhteiseksi ihmetyksen aiheeksi.

C.chinense
- 7 Pod White
- CGN 24333 (villi)
- Antillais 14.5
- Antillais Caribbean
- Murupi Amarela (harvinaisuus)
- PI 260523
- PI 281317
- Pimienta Moranga
- Trinidad Scorpion Yellow CARDI

Tomaateista ja muista yrteistä puhumattakaan, paljon jää pohdittavaa niidenkin suhteen. Uudet idätykset alkavat nousevankuun aikaan viikolta 47 alkaen.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Mata Frade, C.chinense


Makutestissä näin loppusyksystä, vaikka mahdollisuus olisi ollut toteuttaa paljon aikaisemminkin. Hedelmät näyttävät kauniilta ja päältä katsottuna erittäin herkullisilta. Marjat raakileina ovat kauan mustia, ennen kuin rupeavat asteittain muuttumaan kypsyessään lopulliseen väriinsä, eli punaiseen. Aavistus sitä tummuutta on havaittavissa näissä kypsissäkin marjoissa, eikä niistä tuon valmiimpia tule koskaan. 


Hedelmän halkaistua tulee vastaan miljoona siementä. Voi siis hieman ihmetelläkin, miten paljon noin pieneen marjaan mahtuu siemeniä. Ei siis tarvitse montaa marjaa taatakseen uuden sukupolven, eli jälkeläisensä. Marjan koostumus leikatessa tuntuu yllättävän vahvalta ja jämäkältä, Hedelmälihaa jää yllättävän paljon runsaasta siemenmäärästä huolimatta.

Tuoksu leikkauksen jälkeen on takuu chinensemäinen, ei kuitenkaan kovin voimakas. Enimmät siemenet raaputeltuani heitin marjat suuhuni ja aloin maistella, minkälaista makua tästä voisi irrota. Jos Habaneroa on maistanut joskus, voi tästä löytää paljon yhtäläisyyksiä. Makeutta ei juurikaan paljon ole, ehkä aavistus kuitenkin. Poltetteeltaan tätä marjaa voisi sanoa keskivahvaksi ja luonteeltaan hyvin chinensemäiseksi. Polte alkaa hiljaa ja voimistuu hetken päästä, kunnes loppuu kokonaan aivan liian aikaisin. Viimeinen maku, joka suussa pyörii on pistävä ja hieman katkera. Tuoreena sopii hyvin mausteena kastikkeisiin, jos ei kaipaa liian tulista, mutta runsassatoisena toimisi varmaan myös mausteena, kun kuivattaa ja jauhaa hienoksi jauheeksi, jonkin muun mausteen sekaan.


Kukiltaan tämä kaunis villi/puolivilli kasvi poikkeaa perus chinenseistä sillä, että tämän kukista löytyy kauniin violetteja sävyjä. Valkoinen pohja violetilla keskiosalla takaa melkoisen eksoottisen näyn. Kasvin ulkonäköä parantaa vielä se, että kasvi itsessään on erittäin tumma, melkein kunnolla aurinko nähneenä hyvinkin synkän tumma. Voi hyvinkin sisältää samoja geenejä, kuin koristeellinen Pimenta da Neyde, joiden yhtäläisyyksinä voi pitää tuota tummuutta. Ainoa ero näissä kuitenkin on, että vaikka marja on samanlainen tummanpuhuva raakileena, kuin Neydessä, on kypsänä tämä kuitenin epäsäännöllisen punainen ja marjat pieniä.


Kuvan kasvi on kuvattu syksyllä, kun auringon ultraviolettisäteily on pientä ja lehdet alkaneet vaalentua. Kasvista kuitenkin nähtävissä, että runko ja muutamat lehdet ovat edelleen tummia, sekä marjat raakileina erittäin tummia lähes mustia. Kaunis koristeeliinen kasvi kaikkiaan, vaikka marjojen maku ei mikään erikoinen loppupeleissä olekaan. Koristeellisuuden vuoksi erittäin vankka vaihtoehto kasvatukseen, jos vähäänkään kauneutta osaa arvostaa. Ei kuitenkaan ensi kesänä!

Kasvatuslistaan uutta pohdittavaa!

C.chinense
- 7 Pod Jonah Strain
- 7 Pod Primo
- 7 Pod Primo Orange
- Bhut Jolokia Orange
- CGN 23251
- Fatalii White
- GRIF 9293
- Habanero Mustard
- Manabi Sweet
- Pinzón
- Trinidad Scorpion Morouga Yellow

C.frutescens
- Wild Grove

C.pubescens
- Rocoto Guatemala Orange
- Rocoto Rio Hualaga Orange

Eikä siinä vielä kaikki suinkaan. Odottelen tässä vielä uutta siemenlähetystä näiden runsaiden lisäksi, joten sitten alkaa todellinen pähkäily uutta kautta ajatellen. Ehkä näistä tulevista siemenistä sitten voi puhua enemmän, kun ovat perillä. Huikea kaudesta on tulossa, sen voin sanoa jo nyt ja kirjava. Ehkä ei pitäisi sanoa ääneen, mutta nyt ei ole ötököille toivottua tulla. :) Pubescensien ja villien idättely alkaa kohta. Villeistä voisi muutaman esimerkin mainita, mitkä lähtee ensimmäisinä lautalle. CAP 1530 C.cardenasii ja C.galapagoense näistä kärkipäätä. Muutamat Flexun siemenet ja eximiumin siemenet ovat, myös lautalle menossa praetermissumien säestämänä. Villejä voisi mahtua lisääkin listalle, jos niitä onnistuisi jostain haalimaan, sillä niihin tulee nyt ja aina olemaan erityisiä kiintymyksiä. Mutta jatketaanpa pähkäilyä ensin näiden kanssa ja katsotaan sitten lisää! ;)

perjantai 2. marraskuuta 2012

Peltoluteet viihtyvät kylpyhuoneessa


Kun kesä on väistynyt ja saapunut syksy tilalle, sekä ulkona ensimmäiset talvenmerkit on havaittu, Kylmän tultua olen muutamia peltoluteita havainnut sisätiloista, mutta tällä kertaa vain kylpyhuoneesta, josta on pääsy  takaoven kautta ulkoilmaan. Muualla sisätiloissa näitä ei siis ole vielä ollut. Olohuoneen ikkunalla on tällä hetkellä ainoastaan yksi chilikasvi ja se Aji Fantasy, mikä on kypsyttelemässä viimeisiään kellohedelmiään. Sekin odottaa kutsua tunkiolle pääsyä piakkoin.

Voi olla, että vaatii hieman kekseliäisyyttä, että noista kylpyhuoneen ylimääräisistä asukeista voi päästä eroon. Saunassa ne tuskin viihtyvät, kun lämmöt nousevat 60-80 asteen tietämille lähes jokainen päivä, joten ongelma toivottavasti rajoittuu siihen pesu- ja pukuhuoneen puolelle. Puolenkymmentä yksilöä olen jo listinyt sormella hengiltä noista ikkunoista, joissa ne tuntuu enimmäkseen viihtyvän. Haju sormenpäässä on suorastaan kuvottava ja erittäin voimakas ludemainen, joten epäilyjä se ei herätä, mikä elukka on todella kyseessä.

Myrkkyjen kanssa en sisätiloissa ala heilumaan, joten kokeiltavaksi ja nähtäväksi jää, miten apua olisi parista liimapaperiansasta ja kenties sinisävyisestä ötökkälampusta, mikä yön pimeinä tunteina siellä loimottaisi. Kesällä 2011 noita liimapapereita ja valoansaa käytin kasvihuoneessa ja jonkun verran niitä ansoihin jäikin. Itse kesällä -12 en noita luteita kasvarista löytänyt yhtään, mutta Begoniapunkkeja siellä olikin sitten niidenkin edestä. Nämä ovat voineet yhdessä olla pari vuotta minulla kiusana ja vieneet suurimmanosan sadontuotosta. Hieman kiusalliselta vaikuttaa jo tässä vaiheessa huomata noita luteita osittain sisätiloissa, kun ei ole kunnolla päässyt kautta -12 lopettelemaan, saatikka kautta -13 aloittamaankaan. Jotain on koitettava keksiä ja nopeasti, sillä sisäkasvatus voi hyvinkin olla vaarassa kehkeytä jälleen pannukakuksi. Positiivisesti asiaa katseltuna, niin ongelma on siis ainoastaan kylpyhuoneessa, ei muissa sisätiloissa, eikä varsinkaan tuolla varastossa, jossa pääasiassa kasvatus tapahtuu. Viisaita ajatuksia asian suhteen kyllä kaipaa, joten ilmanmuuta niistä sopii tänne kertoa ja vieläpä mahdollisimman pian. Kiitos!

torstai 1. marraskuuta 2012

Testi jatkuu!


Noin viikko on eletty siitä, kun viimeksi olen blogilleni mitään raapustellut. Viimeksi kirjoittaessani ajattelin kylmänkestoa testailla parilla kasvilla, mitä jäljelle jäi tuonne pihamaan kylmyyteen. Pakkasia on pitänyt viikonaikana kiitettävästi ja kylmimmillään on ulkosalla menty tuonne -7 asteeseen. Pihamaan kasvi CAP 1491 ei ainakaan ole kestänyt kylmää tuota aikaa, vaan on heittänyt lusikkansa nurkkaan, vaikka pitäisi olla yksi niistä kylmänkestävimmistä lajikkeista C.flexuosumin ja eximiumin rinnalla.Näiltä osin saadaan myytti pistettyä murretuksi, jos sellaista koskaan todellisuudessaan on ollutkaan. Aji Perkeleeksi tästä yksin tuskin on! :) 

Sitten palataan niihin muutamiin chileihin, jotka tuolla kasvihuoneessani majoittuivat aina tänne saakka. Osan päivistä kasvit olivat suoraan pakkasella, mutta päätin testata osittain sellaista, että laitan lämmittimen pitämään huoneen minimissään +/- 0 asteessa. Ei siis rehellisellä pakkasella, kuin puolet viikosta. Valokuvasin muutamista lajikkeista pari valokuvaa, jotka olivat kuvineen aikaisemmassakin päivityksessä. Pari kasvia saattaa olla uuttakin, mutta ei se testiä niinkään huononna.


Ensimmäinen kasveista on tämä CAP 501 C.chacoënsen sukuun kuuluva kasvi. Chili näyttää selvinneen melkoisen hyvin kylmästä, sillä varsinaisia paleltumia ei ole havaittavissa kasvissa. Lehdet ovat melkoisen hyvän näköisiä ja osa hedelmistä on väriä muuttanut kylmästä huolimatta. Itsessään tuskin kasvi on mikään Aji Perkele, mutta risteytettynä toisen pakkasenkestävän lajikkeen kanssa, voi olla hyvinkin toimiva ratkaisu. Kerrottakoon Aji Perkeleestä hieman maalikoille, jotka eivät välttämättä ymmärrä, mistä kasvattajat puhuu. Kyseessä on siis Suomen oloihin sopivasta lajikkeesta, mikä kestäisi pakkasta. Tästä kerrotaan chilifoorumillakin, josta hieman lukemalla pääset osittain asiasta selville. Aihe on pitkä, mutta tosiaan lukemisen arvoinen. 


Toinen CAP 1491:ä ei ole juurikaan muuttunut miksikään. Suhteellisen terveen näköinen kasvi on kyseessä ja hyvät kauniit lehdet edelleen nähtävissä kuvastakin. Kasvua ei tosin ole tapahtunut edellisen päivityksen jälkeen yhtään, mikä ei suuri yllätys olekaan. Kylmän sieto on kohtalainen, sillä viikosta muutamat päivät menivät pakkasella täysin, mutta sitten pienen lämmön turvin pidin kasvarin lämpöä siinä minimissään nollan seutuvilla. Melkoisen kelpo suoritus siis tältäkin kasvilta. Itsessään ei selviä pakkasesta ulkosalla, mutta kenties sopivan lajikkeen risteytyessä tämän kanssa, voi toimia paremminkin.


Lemon Dropista puhuin jo pari vuotta aikaisemmin chilifoorumin päiväkirjassani, että on yksi kylmänkestävimmistä peruslajikkeista, mitä olen koskaan kasvattanut. Harvasanaisesti silloin pari vuotta asiaa käsittelin täällä päiväkirjassani, vaikka ei tarkkoja asteita siinä tullutkaan esille.


Charapitakin on säilynyt hengissä ja kypsytellyt ne loput marjansa kypsiksi. Herkullinen ja takuulla risteyttämisen arvoinen kasvi jatkossa, jonkun tulisemman ja isomman chinensen kanssa. Listalle ei kuitenkaan pääse tällä kertaa, kun on pakko testailla paljon uusia lajikkeita ja koettava, olisiko niistä jotkut syrjäyttämään kestosuosikkeja tulevaisuuden kasvatteluista.


Testauksessa oli tämäkin yllä oleva chaco, eikä silmäyksen perusteella ole niin kylmänkestävä, kuin edellä mainittu CAP 501. Marjat on toki alkanut punertamaan kivasti, mutta paljon on katoa käynyt lehtien suhteen. Tämä on yksi isommiksi kasvaneista C.chacoënseistä koskaan, sillä vaikka kyseessä on melkoinen risukko, on sillä korkeuttakin yli metrin verran helposti.

Lopuksi mainittakoon noista kylmänkestävistä chileistäni, että kasvihuoneessa on pari kasvia C.flexuosumia, joista en ole pitkään aikaan kuviakaan ottanut, mutta niissä on sen verran tunnesiteitä, että tuskinpa tunkiollekaan päätyvät. Aikoinaan sain taimen tästä, kun tätä kasvatti ainoastaan kourallinen ihmisiä Suomessa. Sen jälkeen päätin ja lupasin, etten siitä hevillä luovu, näin ollen kyseinen kasvi pääsee talvetukseen ja uusista siemenistä rakennetaan ja idätetään uutta kasvia rinnalle, sillä tämä kasvi on niitä harvinaisimpia alkuperäisimpiä ja harvinaisimpia yksilöitä Suomessa.