Vuosi 2013 päätökseen ja tervetuloa kausi 2014

Ensinnäkin pitää sanoa, ettei enää hienoja satokuvia ole tarjolla tähän aikaan vuodesta, sillä ne ovat vain enää kaukainen muisto kesästä, ja toki niitä täältä blogilta löytää vanhoista päivityksistäni. Enemmän kuvia on kesän muistoista Sushrajalla facebookin sivustolla, jonne on mukava määrä tykkäyksiä tullutkin. Hieman yllättynytkin olen, sillä kohtalaisen hienon suosion on kyseinen sivu saanut lyhyellä aikajaksolla. Suuri kiitos siitä kuuluu teille kaikille blogiani lukeville ja seuraaville, sekä totta kai satunnaisille kävijöille.

Niin mitä vuoteen 2013 kuuluikaan, niin olihan se melkoisen chilirikas, niin villien kuin tavallisten chilien osalta. Omalla mittapuulla mitattuna kausi oli onnistunut, ehkä onnistunein tähän saakka. Satoa tuli kiitettävästi ja saan nauttia niistä läpi talven, että varmasti myös tulevilla kausilla. Vaikka chiliä on varastossa, niin jauheena kuin soseinakin, en aio jättää kauttakaan 2014 väliin. Lajikkeita on kertynyt uusia todella paljon, ja olen saanut kaverien kanssa tehdä uskomatonta siemenvaihtoa ympäri maailman. Paljon paljon mielenkiintoisia lajikkeita, joita piakkoin alan tässä idättelemäänkin. Voi olla, että pakko on vielä aikaisemmin julkaisemaani listaa hieman muokata, ja poistaa joitain jo ennestään koettuja tuttavuuksia, että uusille tulee tilaa. Muutamia jos tässä voisin mainita, mitä hyvää olisi tulossa, niin ehdottomasti listaan voisi kuulua Pink Tiger, Pimenta Elisir, Pimenta Leopard, Pimenta Puma, Jay's Ghost Scorpion ja Bhut jolokia White, sekä paljon paljon muita supertulisia chinensejä. Muutama uusi frutescens löytyy myös listalta, joista varmaan tulette kevään ja kesän mittaan näkemään ja kuulemaan enemmänkin. Toivottavasti!

Kiireisempi aikataulu ja ehkä välillä pieni laiskuuskin on verottanut loppuvuodesta bloginin päivityksiä. Toki chilien kasvatus painottuu täällä Suomessa kesälle, joten on luonnollista, ettei niitä satokuvia enää riitä vuoden loppupuoliskolle. Lupaan kuitenkin, että saatte jatkossakin kärsiä teksteistäni ja kuvistani, ja ne jotka tätä blogia lukevat ja seuraavat, niin tulee tänne kirjoituksiakin, kunhan vuosi vaihtuu ja on aika uusien chilien.

Pidemmittä puheitta haluan toivottaa jokaiselle chilinystävälle ja kasvattajalle, tai ylipäätänsä chileistä tykkäävälle oikein hyvää ja chilirikasta uutta vuotta 2014! Nähdään taas ensivuonna hienon harrastuksen parissa uudelleen.

Hyvää joulua!

Sushraja kiittää lukijoitaan ja satunnaisia vierailijoitaan kuluneesta vuodesta, sekä toivottaa erittäin rauhallista ja tulista joulua! Onnea myös idätyksiin ja chilitouhuihin vuodelle 2014!

Varaston kätköt!

Ensinnäkin täytyy mainita, että ensimmäiset idätykset ovat onnistuneet kohtalaisen hyvin. Ainoastaan muutama lajike antaa odottaa itseään vielä. Harmillisesti juuri Capsicum pubescensit ovat juuri niitä. Noh, vielä on talvea jäljellä ja aikaa odottaa, sekä tarvittaessa laittaa vaikka uutta itämään. Chinenset meinasin laittaa asteittain itämään ja miksi niin? Vastaus on, että ajattelin bubbleri- ja turvekasvit idättää ensin ja NFT-versiot sitten hieman myöhemmin. Olen kuullut jostain, että kasvuvauhti on niin hurjaa, että voi tarvita pitkin talvea ja kevättä vesuria tai machetea harventamaan niitä. Aika näyttää senkin ajallaan. Tällä kertaa ei kauheasti asiantynkää olekaan, joten kuvia muutaman laitan tänne blogillenikin, jotka eivät niitä pääse Facebookiin katselemaan.

Jos tätä lukee joku villien ekspertti, niin haluaisin ehdottomasti kuulla vinkkejä tähän lisää. Ei siinä mitään, mutta jotenkin minusta tuntuu, etten saa tätä kasvia millään tekemään kukkia, saatikka sitten niitä marjojakaan. Kuulin jokin aika sitten yhdeltä villien asiantuntijalta, että pelkkä merileväuute saa aikaiseksi hyviä tuloksia. No, olen kuitenkin tätä ohjetta noudattanut parikin kuukautta, mutta eipä näy ainuttakaan kukkaa, eikä myöskään niiden nuppuja. Valona en ole kylläkään nyt käyttänyt, kuin loisteputkia tässä vaiheessa, kun ei viitsi koko talvea natikkaakaan loimottaa. Lieneekö syy sitten siinä! No olipa miten vain, niin muuten ihan elinvoimaisen hyvän oloinen kasvi on vielä kasvamassa varastossa, enkä kyllä raaski luopuakaan siitä. Ei ole siemeniä uusia, enkä kyllä viitsi lähteä tilailemaankaan enää ympäri maailman niitä.

Siinäpä ne asiat tällä kertaa olisivatkin, mitkä mielenpäällä päällimmäisenä pyörivät. Muutaman kuvan voisin loppuun laittaa, joita olen parissa päivässä ottanut.

Talvetuksessa Goat Pepper tekee mukavasti marjoja.

Viimeisiä kypsiä valmiina poimittavaksi.

CAP 1530 viimeinen hurja sato poimittu talteen

Satokoneessa marjoja vielä todella paljon.

Viimeiset puolivillin baccatumin hedelmät ovat siinä.

Uutta kasvatuslistaa -14 pukkaa!

Uuden kauden alkua tässä hiljaa aloittelen ja mietiskelen, että mitähän lajikkeita sitä tosiaan haluaa kasvatella kaudella -14. Ulkona on kasvihuoneessa kasvi, mitä kohtaan on tullut enemmän taas arvostusta, kuin montaa tähän mennessä. Kasvi on neljä vuotta vanha chaco, mikä nyt on syksyllä osoittanut varsinaisia selviytyjän merkkejä. Pakkasta on ollut välillä jopa -10°C ja pakkasen puolella kerkesi viihtyä pitkän pätkän. Ei tämä lämmintä ole nytkään, kun katsoo mittaria. Yöllä käydään kylmän puolella ja päivällä muutama aste lämmintä, niin kasvi jaksaa olla vihreänä, sekä kypsytellä niitä marjojaan mitä kantaa oksillaan. En tiedä, mutta minusta tuntuu siltä, että on varmaan paikkansa ansainnut tulevalle kesällekin, sillä en millään raaski heittää sitä tunkiolle, vaikka se kuinka sinne kuuluisikin. Kylmänkestävä chili tämä on, jos mikä.

Hieman tässä kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, olen miettinyt tulevaa kesää -14 ja sen kasvatuslistaa. Lista tulee olemaan vaikea rakentaa. Villejä chilejä siihen kuuluu, ehkä tosiaan enemmistönä. Olen käynyt jonkun verran vaihtokauppaa siemenillä ympäri maailman, joten halu kokeilla niitä on suuri. Siellä on joukossa melkoisia harvinaisuuksia ja löytöjä, joten tuskinpa niitä pystyn jättämään listalta poiskaan. Uudet villit ovat tiukassa, sillä mitä ilmeisimmin alkaa olla itsellä jo sellainen lista, että "erikoisuuksia" on vaikea löytää. No, onhan niitä oikeasti, vaikka kuinka paljon, mutta tarjontaa on vähän. Harmittavan vähän! Sen verran pitää aikaisemmin ilmoittamaani listaa vetää taaksepäin, että annuumit ovat muutamalla lajikkeella liikenteessä, sekä baccatumit, joista en valitettavasti tykkää ollenkaan, jäävät samalla tavalla pariin lajikkeeseen. Monta baccatumia olen kasvattanut, mutta melkein yhtä monta kertaa olen joutunut pettymään sen mausta. Aina saippuamainen aromi hyökkää ensimmäisenä suuhun. Mieluummin käytän Pepsodentia, kuin saippuaa. Toki muutama helmi löytyy ja löytyykin listalta vaihdellen vuosittain. Jaa niin, pitäisiköhän se itse listakin tähän luoda. Ei se ihan satavarma vielä ole, mutta montaa muutosta tuskin tulee.

Kasvatuslista -14
C.annuum
- Early Jalapeño
- Fish Pepper
- Piment d'Espelette
- Serrano

C.baccatum
- Aji Cristal
- Aji Norteno
- Aji Verde

C.chinense
- 7 Pot Burgundy
- 7 Pot Brain Strain Yellow
- 7 Pot White
- Brasileira Marimbondo
- Carolina Reaper
- Ecuadorian Brown
- Habanero
- Jigsaw FG
- Mojo Blackie
- Murupi Amarelo
- Naga Morich spezial
- Naga Brown
- Naga White
- Beach Bhut Jolokia
- Petenero
- P.Kathumby Big Brown
- Pimenta Puma
- Pink Tiger
- Rocato
- Scorpion Green
- Vanuatu
- Yaki Blue Fawn

C.frutescens
- CAP 502
- Lotah Bih
- PI 322717
- Wild Grow

C.pubescens
- Canario
- Ecuadorian Red Pepper for Hell
- Hyper Pube
- Rocoto Brown
- Rocoto Guatemala Orange
- Rocoto Largo San Isidro
- Rocoto Manzano Orange
- Rocoto Rio Hualaga Orange
- Turbo Pube Red

Willit/muut
C.annuum var.glabriusculum
- Chiltepin Sonoran

C.baccatum
- Bolivian Small Red
- CAP 214
- CAP 306
- Pea

C.chinense
- CGN 24333
- Charapita
- PI 206504
- Wild Brazil

C.frutescens
- CAP 505

C.praetermissum
- CAP 1144
- CGN 22795
- Goat Pepper

C.eximium
- CAP 500
- CAP 1491

C.cardenasii
- CAP 1530

C.cardenasii var.pendulum
- Ulupica Large

C.chacoënse
- C0 1403
- Putapario

C.galapagoense
- CGN 22208

C.flexuosum
- PI 631154

C.tovarii
- CGN 22876

C.rhomboideum
- Capsicum rhomboideum

C.sp
- Peruvian Wild

Jotain saattoi ehkä unohtua listalta, toivottavasti ei kovin montaa! Näin tänään, toisin taas huomenna, ehkä? Ai juu, tänään laitettu muutama jo itämään!

Sitrus Rocoto-hilloke

Sitrus Rocoto-hilloke

- noin kilo kylmäsavustettuja Rocotoja (punaisia)
- pari mandariinia (kuorittuna)
- hieman sitruunanmehua
- vettä noin desi
- n. 1 dl hunaja omenaviini-etikkaa 
- pari desiä hillosokeria

Resepti on sama, jonka olen aikoinani tuonne chiliwikiinkin kirjoitellut, mutta kerran sattui noita Rocotoja vielä olemaan jokunen jäljellä, niin ajattelin sen kirjoitella tännekin. Määrällisestihän tuo näyttää noissa purkeissa olemattoman pieneltä, mutta chilipitoisuus on melko suuri, se pitää ottaa huomioon. Tämän kummempaa keitto-ohjetta en viitsi kirjoitella, sillä eiköhän ne suurin piirtein jokaiselta onnistune. Ohjetta jos joku kaipailee, niin kurkatkoon yllä olevaan chiliwiki linkkiin, ja sieltä se löytyykin. ;)

Viljaporsasta parmesaanikastikkeella

Syksy on tullut ja ensilumetkin satanut maahan. Tätä kirjoittaessani vettä tulee, kuin aisaa, eikä se enää huomenaamulla ole enää maassa takuulla. Pakkastakin on ollut sen verran, että chilit ovat päässeet nauttimaan sisätiloihin, ne jotka talvetukseen valitsin. Oikeastaan siellä on, kuten suunnittelinkin että pistän villejä enemmän tulevaan kauteen, niin niitä siellä pää asiassa onkin. Kasvihuone ammottaa tyhjyyttään, tosin desinfiointi on vielä tekemättä, joten lomaviikolleni jää jotain tehtävää sen suhteen. Chilejä tuli kaikkiaan pitkälti toistakymmentä kiloa, mihin olen erittäin tyytyväinen. Tarkkaa summaa en osaa sanoa, sillä en pitänyt kirjaa ja punninnut sadon painoja, kuin vasta loppu syksystä. Ensikesälle on kovat tavoitteet, vai pitäisikö ne pitää pienenä, niin ei tulisi pettymyksiä. Villejä käsittelevä lista pitää sisällään, myös toivottuja jalostettujakin chilejä, joten niiden varaan pitää laskea ensi kesän sato toiveet. Eipä silti, vaikkei ensi kesänä chilejä tulisi, niin varastossa on jo sen verran, että eiköhän niillä pari vuotta pärjäilisi. Mutta eiköhän mennä itse aiheeseen, kun tätä aloitin kirjoittelemaankin. Tein ruokaa, mikä ylittää omasta mielestäni kynnyksen, ja sen julkaista tännekin.

Viljapossua parmesaanikastikkeella

- n. 1.5 kg Viljaporsaan uunipaisti (hieman marinoitu versio)
- 2 sipulia
- 3 isohkoa valkosipulin kynttä
- Kylmäsavustettua chiliä oman mielen mukaan
- oliiviöljyä (chili bird's eye)
- 1-2 tl rosepippuria
- Rosmariinia
- n. 1 dl. parmesaani juustoa raasteena
- 100 g koskenlaskija sulatejuustoa
1-2 tl vehnäjauhoa
- ½-1 l vettä

Siivuta liha noin 1- 1.5 cm siivuiksi ja samalla pannu kuumenemaan. Löräytä pannulle chili-oliviiöljyä, tai jotain muuta oliiviöljyä. Aseta lihat itsestäsi poispäin pannulle, ettei öljy pärski käsillesi. Älä kypsytä lihaa kokonaan pannulla, vaan ainoastaan pinnat nopeasti kiinni, että mehut pysyvät sisällä. Rasvaisen ihrakerroksen voit sulattaa kuumalla pannulla myös, josta saat makua ruokaan samalla. Jos liha ei olisi ollut valmiiksi marinoitua, niin olisi joutunut maustamaan ensin. Paistettuasi lihan pinnat umpeen, älä pese pannua, vaan kaada mausteet ja sipulit pannulle ja kuullota ne hyvin. Vehnäjauhon voit lisätä pannulle ja aavistuksen paahtaa, tai sitten sotket sen valmiiksi veteen. Itse suosin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. Parmesaani juusto raastetaan raastimella, pienimmällä terällä. Grammamääräisesti on hankala sanoa, mutta paljoa ei desiinkään mene, kun on niin ilmavaa. Sulata juustot kastikkeeseen ja kaada paketti lihan päälle. Uunin lämpötila saa olla, noin 175-200 °C. Kastike yltää, kuten kuvasta näkyy rasvakerrokseen asti, mikä yllätys yllätys maistuu hyvältä ja rapealta. Paista reilu tunti uunissa ja tarjoile, joko perunan tai keitetyn basmatiriisin ja salaatin kera. Toki ruokajuomaksi sopii jokin tukeva punaviini, mutta ihan vesikin käy.

Loppukaneetiksi voi ruoasta sanoa, kun kyselin että maistuiko hyvältä ja erottuiko parmesaanin maku. Ensimmäinen kommentti oli, että pippuri ja chili maistui voimakkaimmin. Minusta chilinmäärä oli sopiva ja kaikki maut sai erottumaan ruoasta, etenkin sen parmesaanin loistavan aromin. Se on niin maistajan suussa tuo chili. Toiselle sitä on liikaa ja toiselle liian vähän. Itse joudun ruokaa laittaessani sitä annostelemaan liian vähän, mutta pakko on ajatella kanssakumppaneita, ja heidän makutottumuksia. Näin tänään, toisin ehkä huomenna.

Carolina Reaper C.chinense

Ihan ensiksi pitää sanoa, että chilit eivät ole itse kasvattamia, vaan toisen arvon chilipään. Kiitokset tästä kuuluvat Chilitunarille, joka lähetti muutaman hedelmän minulle maistiasiksi. Nyt minulla on ilo ja kunnia maistella näitä, siis tätä kirjoittaessanihan olen jo yhden syönytkin. Siemenet otin luonnollisesti talteen, enkä juurikaan vienyt tuota siemenvallia mukana, joten kaikki paukut olivat takuulla tallella. Enää näitä ei pelota juurikaan maistella, sillä ne pelot ovat koettu jo monta vuotta sitten, vaikka hirvittävä ja kauhistuttava polte näissä onkin. Siitä pitääkin erityisesti mainita, että tulisempaa kuin Naga helpostikin, ehkä samaa luokkaa Morugan kanssa. Minä tykkään näistä todella paljon, sillä näistä löytyy niin paljon aromia, että jos olisi hajusteena, niin saattaisinpa ostaakin höpelönä sitä.

Maku on yhtä vahva, kuin on tuoksukin. Saattaisi olla erikoinen yhtälö, jos näitä chilejä olisi tulettomana ja samoilla voimakkailla aromeilla. Lyhyestä virsi kaunis. Chili on helvetin tulinen, mutta äärimmäisen herkullinen makuineen ja aromeineen. Jo nyt teidän, että tätä haluan takuulla lisää ja on tulevan kauden yksi odotetuimpia chilejä. Toivottavasti onnistuu ja saa ensi vuonna loihtia näistä taas herkkuja. Suosittelen lämpimästi, vaikka tästä ei siemeniä yleisesti olekaan saatavilla vielä, ainakaan täällä peräpohjolassa.

Jälleen kerran broileria

Kaitpa se paistaa miehestä läpi ja on sanomattakin selvää, että kana on ruokalistalla mieluisasti, ja erityisesti itämaiseen vivahtaen. Turha minulle on kenenkään ruveta pauhaamaan, että et varmasti söisi, jos näkisit ne olot. Kaitpa ne ovat alitajunnassa olleet, mutta tavallaan olemmehan hieman villieläimiä, ja syömme elääksemme, emmekä anna niiden aina häiritä. Lihaa pitää olla sopivasti, toki kasviksia siinä samalla, mutta kasvisruokaintoilijaa minusta ei saa tekemälläkään. No tämä tarina lyhykäisyydessään siksi, että olen muutaman kerran saanut kuulla noista. Se siitä ja sen kestävyydestä! Tämänkertaiselle eväälle en keksi parempaa nimeä, mutta olkoon se vaikka sitten pikapannu broilerista.

 Broilerisoosi Sushrajalta
- n. kg kevyesti suolattuja broilerinfileitä
- punasipulia
- muutama kynsi valkosipulia
- sopivasti currya
- Bird's Eye chiliöljyä
- oranssia paprikaa
- inkiväärimurskaa
- sitruunaruohomurskaa
- basilikaa
- hieman juustoraastetta tai sulatejuustoa, ei paljon
- noin desi kermaa
- ananaspalat mehuineen
- hieman kalaliemijauhetta

Aluksi hyvin kevyt paisto broilerinfileille, että lihan pinta menee vain kiinni ja otetaan sivuun odottamaan. Kuullotetaan sipulit ja muut mausteet paprikoiden kanssa chiliöljyssä. Lisää tämän jälkeen juusto ja ananaspalat mehuineen pannulle, jolloin pieni määrä nestettä tulee liemeksi. Nyt voit lisätä broilerifileet takaisin pannulle hautumaan. Paistoaika oli paketin mukaan, noin kymmenen minuuttia, mutta ihan en tarkkaa aikaa kellosta ottanut, varmaa enemmänkin. Loppupuolella lisäsin kerman ja aavistuksen jatkoin hauduttamista. Voi sanoa, vaikkei kaiken kokkikirjojen mukaisesti välttämättä ruokaa tehtykään, niin erittäin hyvää siitä tuli. Lisukkeeksi tuolle pöperölle käy hyvin pasta tai nuudelit, ja tietenkin jonkinlainen salaatti. Jos ei muuta niin ainakin tuoretta tomaattia ja kurkkua. Pisteenä iin päälle tämän kruunaa tietysti kylmäsavustettu Rocoto, ei kuitenkaan jauheena, vaan ihan tuoresilppuna. Kokki minä en ole, joten en ajattele laisinkaan mitä Sukulat ja Ramseyt näistä ajattelisi. Teen ja kokeilen, ja jos hyväksi havaitsen, niin saatan sen tänne raapustaa muistiinkin.

Tarinan takaa kerrottakoon, että kasvihuoneen tyhjennys alkaa ensiviikolla, sekä loput sadoista otan samalla talteen. Samalla siinä sitten pähkäilen, että mitkä chileistä talvetan ja mitkä heivaan sinne kompostiin. Tulevan kauden suunnittelu on alkanut myös hiljaa raksuttamaan mielessä uusien lajikkeiden osalta. Tulisia ja vieläkin tulisempia lajikkeita tulee muutama lisää, mutta kokonaisuudessaan lajimäärä voi jäädä reilusti tämän kauden alle. Muutamista uusista mainittakoon Jigsaw, Carolina Reaper, White Naga, Peach Bhut jolokia, ja niin edelleen. Lopullinen lista valmistunee piakkoin. Näin tällä kertaa. Huom! Pahoittelen jos kirotusvihreitä ilmenee, kun näillä yöntakaisilla silmillä tätä tekstiä kirjoittelin.

Rocoto Guatemala Orange

Vihdoinkin koitti se päivä täällä Sushrajalla, että poimitaan Rocotoja talteen. Tuo viereinen kuva ei ole ihan viimeisin otos kasvista, mutta sama kasvi siinä kuitenkin on kyseessä, tosin enemmän kypsää satoa vaan roikkui oksistoissa. Mitäs tästä sanoisikaan! Aluksi ainakin sen, että kyseessä on erittäin satoisa lajike, voisipa sanoa että niinkin satoisa, että oksat katkeilivat jo keskikesällä sadon painosta. Samaa täytyy kyllä sanoa muistakin Rocotoista. En tiedä onko kyseessä sitten hauraampi kestämään satoa, kuin muut chinenset ja annuumit, mutta paljon enemmän nämä hedelmän painavat. Alkutalvesta minulla oli Rocotoja enemmänkin kasvamassa, mutta jostain kumman syystä ne harvenivat kesän lähestyessä viiteen yksilöön. Nopeimmat ehtivät kuolla jo, noin kymmenen senttiä pitkinä taimina. Niin palataanpa siihen oksien katkeiluuun takaisin. Eli oksia joutui paljon tukemaan ja sekään ei aina riittänyt, vaan lopulta kun oksat melkein menivät poikki, niin niitä joutui sitten sitomaan yhteenkin, etteivät kokonaan irtoaisi. Lieneekö siinä sitten yksi syy, että hedelmät olivat erittäin tulisia, suorastaan helvetillisen tulisia. Pientä kidutustahan ne siten ovat saaneet osakseen, ja eikös se kiduttaminen lisää hedelmien tulisuutta? Näin ainakin väittää itse guru "Fatalii" taannoisessa tekstissään. Kyllähän siinä varmaan vinha perä on. Itse en niin tiedä, enkä ole perehtynyt. Minä vain kasvatan ja sitä mukaa syön niitä, sen minä ainakin osaan tehdä taitavasti! ;)

Satoa keräsin tästä puskasta jo, noin 1.5 kg talteen kypsänä, ehkä samanmoinen määrä sinne jäi vielä lisää kypsymään. Hyvä tietää, että herkkua on tulossa lisääkin, eri asia vain miten ne kypsyvät enää tuolla ulkosalla. Lämmöt ovat vielä toistaiseksi pysyneet kohtuullisissa lukemissa, mutta näillä keleillä se vaatii jo mukaan pienen lämmittimen. "Juuri kun kerkesin kehumaan, että täällä on kyllä kelejä pitänyt". Sisäkasvatuksessa Rocotojen maku jää turhan pliisuksi, joten viimeiseen asti yritän pitää ne kasvihuoneessa. Sisään sitten, kun on aivan pakko!
Jaa niin! Tulihan se testattua tämäkin chili sitten ihan kutkulleen, vaikka turhaa tuossa alussa kaikkea muuta lätisinkin. Mitä tähän herkkuun tulee, niin herkkuahan se on. Lyhyestä virsi kaunis, kuten jossain olen kuullut sanottavankin.

Makutestiin totta kai valitsin sellaisen hedelmän, mikä oli saanut olla kypsymässä jo todella pitkään. Sellaisen mikä alkoi jo olla sopivan pehmeä, ei kuitenkaan liian pehmeä, että sormi olisi tökkäisemällä mennyt läpi. Sellainen sopiva kuitenkin. Hedelmän liha oli kuten totuttu Rocotoista on, niin erittäin paksua ja mukavan pirskahtelevaa. Sen sain huomata taas karmaisevalla tavalla, kun leikkasin auki hedelmää. Erittäin mehukas, ja jos mehumaijaan laittaisi, niin takuulla hyvät mehut irtoaisi. Ehkä ei kuitenkaan, mutta noin vertauksellisesti kyllä. Kuten jo tuolla aikaisemmin tekstissä tuli ilmi, että kyseessä on erittäin tulinen tapaus, niin se pitää todellakin paikkansa. Vaikka minulla on jo kehkeytynyt yllättävän hyvä sietokyky, toleranssiksikin sitä monesti kutsutaan, niin tämä teki jo höpöä. Ei kuitenkaan niin, että olisi jäänyt syömättä, mutta hyvällä tavalla kuitenkin. Piimää piti kuitenkin hieman naatiskella päälle. Itse maku on kuten chinenseissä se ominaismaku, niin löytyyhän se näistä Rocotoistakin. Makeutta ja aromia yhdistettynä kompaktiksi paketiksi, niin sen täytyy olla vain hyvää. Tiedän 99.9 prosenttisen varmaksi, että kasvattelen tätä puskaa ensi kesänäkin. Tuo minimaalisen pieni osa jääköön sille, että onnistuisin sen viime metreillä tappamaan. kokonaissaldo tälle päivälle oli poimittuja chilejä 4250 grammaa, joista Rocotoja varmaan se neljä kiloa. Osa päivän saldosta on kylmäsavustumassa parast'aikaa, mutta osan syön kyllä ihan sellaisenaan, vaikka leivänpäällä.

Jälleen säilöntää ja uusittua reseptiä!

Kylmäsavustettu chili-tomaatti salsa
- n.1kg 7 Pod Primo, 10 kylmäsavu Nagaa, 10 Cheyennea.
- 1 kg tomaattia
- 2 isoa sipulia
-  kokonainen valkosipuli, n. 10-15 kynttä, riippuen sipulin koosta.
- n. 3 dl etikkaa
- 3 tl suolaa
- 2-4 tl inkiväärimurskaa
- 2-4 tl sitruunaruohoa
- ½ dl oreganoa omasta kasvimaasta.
- ½ dl Sitruunabasilikaa
- Sitruunamelissaa pari oksaa lehtineen
- Persiljaa muutama oksanpätkä
- 3 dl sokeria
- n. 1dl sitruunamehua

Keitellään raaka-aineet mielellään ulkona, sillä kapsaisiinia leijailee sen verran ilmassa, että voivat kanssaeläjät saada yskänpuuskia osakseen. Sokeri lisätään aivan loppuvaiheessa, minkä jälkeen hieman vain keitellään satsia. Lopuksi taivaalliselle tuoksuva seos soseutetaan ja tölkitetään. Huom! Muista käyttää tölkittäessäsi hanskoja käsissä, sillä tätä et halua saada sormillesi. Voi tuottaa hieman tuskaa muuten arkiaskareissasi. ;) Salsa on erittäin hyvää ja umpioituneena säilyy takuu varmasti hyvin, paitsi että on yksinkertaisesti niin hyvää, ettei säily liian kauan.

Rocotot alkavat myös pikku hiljaa kypsyä, joten kohta säilöntä jatkuu niiden osalta. Nyt hommat jatkuvat kuitenkin säilönnän osalta pikimmiten, muiden kylmäsavussa olleiden chilien suhteen. Näin tällä kertaa...

Tulevan kauden välineistöä haalimaan

En ostanut sillä, että olisin joku Sulo Wilèn ja ajatellut, että kun sain niin halavalalla. Päätin olla hyvissä ajoin liikkeellä ja napata kalan uimasta, ennen kuin on liian myöhäistä. Tarkoitukseni oli ostaa vieläkin pidempi versio tästä Nutriculturen NFT GT604-vesiviljelyjärjestelmistä, mutta sitä versiota ei ollut saatavilla kotiinkuljetuksena, ei postin saatikka matkahuollon kautta. Lieneeköhän tuo GT joku Golden Turbo, vai mikä. Vitsit sikseen ja itse asiaan. No, nyt on tämän riitettävä joka tapauksessa ensi viritykseksi, ja testausluontoisestihan minä tämän ostinkin. Rinnalla toki pyörivät jo itselleni tutuksi tulleet bubbleri-virtykset, sekä passiivi- ja turvekasvatukset. Jos oikein järkevästi ajattelee tätä, niin onhan siinä muoville hintaa, mutta pumppu ja kuitukangasrulla ja kansi tulivat mukaan, niin ihan sopiva hintahan siitä muodostui. Tehdään seuraava malli sitten itse, jos hyväksi havaitaan ja paljon suurempaa haluaa. Mikäpäs siinä, jos tuollainen NFT kiertäisi koko kasvihuoneen ympäri ja tietenkin tuplasti leveämpänä. Laittaa vaan useamman pumpun käyttöön. Joopa joo, testataan tämä sitten keväällä ja mietitään sitten lisää. Tämä tällä kertaa, ja lisää seuraavalla.

Murupi Amarela C.chinense

Ensinnäkin minun täytyy kiittää nöyrästi erästä henkilöä näistä chileistä, että soi mahdollisuuden testata tätä hienoa lajiketta. Itselläni oli alkujaan yksi taimi tätä kasvamassa, mutta kuten niin usein käy, että jotkut taimista vaan eivät yksinkertaisesti näe tulevaa kesää. Tämä lajike oli valitettavasti yksi niistä, eikä suinkaan ainoa, vaan sieltä karsiutui monia hienoja kasveja, ennen kuin kasvihuoneeseen kerkesin viedä. Chili on kotoisin Brasiliasta, missä se kasvaa Halesin pohjoisissa viidakoissa luonnostaan. Väriltään tämä eksoottinen hedelmä on tuollainen luonnonvalkoinen, aavistuksen kellertävään vivahtaen. Ulkonäöltään ne muistuttavat hieman kaukaisesti Caterpillaria, eli meillä paremmin tunnettuna Arabibi Gusanoa. Ehkä maussakin "pieni" vivahde samankaltaisuutta on, mutta ei näitä loppupeleissä voi juurikaan verrata keskenään, sillä tämä vaan toimii paljon paremmin.

Hedelmän halkaistua voi aistia palan eksotiikkaa, sillä kuten muissakin chinenseissä on tässäkin tuttu aromi. Mutta tuoksusta voi löytää jotain muutakin, ehkä jotain melonia, ehkä jotain eksoottista kukkaakin. Mausta voi poimia samanlaisia vivahteita, kuten edellä mainitsin, sillä tätä chiliä pystyy oikeasti ihan syömään ilman, että polte peittää kaiken maun. Poltteeltaan tämä ei siis ole liian tulinen, ehkä samaa luokkaa kuin Habanero, mutta ei missään nimessä yllä samankaltaisiin luokkiin, kuten Scorpparit ja Nagat. Oiva chili leivänpäälle silputtuna, tai omaan ruoka-annokseen parin hedelmän voimin. Luulen kovasti, että tämän chilin maku pääsee parhaiten ominaisuuksiinsa sellaisenaan, joko kuivattuna ja jauhettuna, tai silputtuna tuoreena käyttöön. Yksi ensikesän chileistä on takuuvarmasti tämä, sillä tätä en halua ohittaa toista kertaa. Tätä haluan ehdottomasti lisää!

Lopuksi viimeisimmästä kylmäsavustuksesta kuvatus, kun sain sen vihdoinkin päätökseensä. Chilit ovat freshin näköisiä, vaikka olivat savustumassa, noin kolme vuorokautta. Näin tällä kertaa.

Sushrajalla 2 vuotta

Tänään on kulunut tasan kaksi vuotta siitä, kun aloitin raapustamaan ensimmäistä juttua tänne blogilleni. Hieman on välillä sivusto muuttunut, ehkä huonompaan tai välillä parempaan suuntaan. Nyt kuitenkin olen saanut muokattua sivut ehkä tähänastisista miellyttävimmiksi. Ainakin itsestäni! Jutut ovat mitä ovat, välillä asiaa, kun taas joskus mennään asian vierestäkin. Niinhän se on, että tekstit ovat kirjoittajansa näköisiä, ja tällainen hutilus minä sitten olen. Kaikesta huolimatta haluan kiittää kaikkia lukijoitani siitä, että olette jaksaneet lukea näitä raapustuksia. Homma ja kirjoittelut jatkuvat tästä eteenkinpäin, joten olkaapa varuillanne! :)

Näiden kuvien kera vielä kerran kiitoksia kaikille lukijoille!

Turbo Pube Red alkaa vihdoinkin kypsyttää satoansa.

Trinidad Scorpion Yellow

Pitkin kesää olen seurannut erityisesti tätä, kun oksat ovat notkuneet hedelmiä. Tänään vihdoinkin koitti se päivä, että sato on tarpeeksi kypsää poimittavaksi. Kuvassa on 5 litran sanko, ja vaikkei se aivan täynnä ole, niin kelpo sato siitä lähti kaikkiaan. Chinensistä se olikin kaikkein satoisin, ellei Fatalii Whitea lasketa mukaan hedelmien lukumäärissä. Ne vain sattuivat olemaan paljon pienempiä, joten kokonaismäärältään tämä Scorppari vei voiton puhtaasti ja, ennen kaikkea maullaan, josta heti perään lisää. Chilin testaaminen alkoi tälläkin, kuten muilla lajikkeilla tunnustelemalla chiliä kauttaaltaan. Pariin aikaisempaan testiin verrattuna, tämä on joustavampi ja pehmeämpi, ei kuitenkaan lötkö. Chilin tuoksu halkaistaessa ei ollut niin hyökkäävä, kuin Fatalii ja 7 Pod whitessa, mutta siinä oli toisenlaista taikaa. Sen tuoksu oli aivan hurmaava, enkä ihan tarkkaan osaa määritellä, mitä siinä oli, mutta joitain eksoottisen hedelmien sekoitusta.

Siemeniä tuosta määrästä irtoaa takuulla ihan hyvin, vaikka hedelmissä niitä ei kauheasti edes ole. Chiliä pureskellessa tulee ahaa-elämyksiä toisensa perään, ja tuntuikin että nyt on löytynyt todella loistava chili. Sen maku on todella hedelmäinen, aavistuksen makea, kerrassaan loistava. Kyllä tämän maku vie sen ainakin Top 5 joukkoon helposti. Poltteeltaan tämä chili on erittäin tulinen, vaikka ei kuitenkaan niin tulinen, kuin monet muut lasten chinenset. Tätä pystyy syömään ihan kunnolla ja pyörittämään makua suussa. Toki se "pieni" jälkipoltto on voimakas, mutta kuten sanoin aikaisemmin, ei niin paha. Jo nyt tiedän satavarmasti, että tämä lajike on ensikin vuonna kasvatuksissa, erityisesti sen makunsa vuoksi, ja tietysti satoisuutensa vuoksi. Nyt minulla onkin hieman pähkäiltävää sen suhteen, että mitä minä näistä rakennan. Laitanko ne savustumaan, minkä jälkeen kuivuriin, vai sekä että??? No lopputulos on kuitenkin aivan sama, ne tulee syödyksi. Suosittelen lajiketta mielelläni toisillekin kasvatettavaksi. Mielipidehän mausta on tietenkin minun, eikä se kaikkien suussa ole samanlainen. Näin tällä erää.

Testissä Fatalii White

Jaa-a, mitä tästä nyt sitten sanoisi. Ensinnäkin pahoittelen noista perunan näköisistä chileistä, mitkä ovat osakseen saaneet aikaisemmin mainitsemaani Neem öljyä. Napsasin muutaman kypsän puskasta irti ja hieman enimpiä röhniä putsasin päältä. Toiseksi, onhan ne chilit maistettava mitä puskat antavat, joten pidemmittä puheitta testaamaan. Pienellä näppituntumalla kuvassa on kahta eri kypsyysastetta. Täysin kypsää ja juuri värinsä vaihtanutta, sanoohan sen silmäkin kun vain kuvaa katsoo. Juuri värinsä vaihtanut on vielä aavistuksen kellertävämpi, kuin tämä täysin kypsä on melkein täysin valkoinen. Ehkä luonnonvalkoinen osuu kohdalleen parhaiten. Veitsi käteen ja hedelmä halki, niin katsotaan mitä se on syönyt. Siemeniä näyttäisi olevan jonkin verran, joten jatkokasvatuksille on mahdollisuudet. Mukavan rapsakalta tuntui pinta kun halkaisin chilin, mutta vielä suuremman yllätyksen antoi se tuoksu. Tuoksu oli erittäin voimakas chinensemäinen aromi, mikä valtasi välittömästi, kun hedelmästä oli vain pieni nurkka raollaan. Siemenet talteen ja itse maisteluun. Mukavan pirskoutuva ja melko mehukas ensivaikutelma chilissä oli, mutta jotenkin tuli tunne että olen maistanut tätä ennenkin, ja vasta muutama päivä takaperin. Maku muistuttaa niin vahvasti 7 Pod Whitea, että jos sokkona olisin tätä maistanut, niin enpä olisi välttämättä tätä tunnistanut siitä. Ehkä aavistuksen kuivempi ja kitkuisempi jälkimaku tässä kuitenkin oli, enkä välttämättä tarkoita tulisuutta.

Yhdessä tämän Fataliin ja valkoisen seiskapadan kanssa voin tehdä mikserin, vaikka siinä kylmäsavussa. Tämän kasvin sadon ajattelin kuivatella, sillä luulen sen toimivan parhaiten näin. Toinen tosiseikka on se, että näin lähelle toisiaan olevia chilejä en viitsi kasvattaa, joten tälle lajikkeelle sanon kiitos ja näkemiin. En missään nimessä siksi, että olisi pahaa, mutta 7 Pod White vei voiton näistä kahdesta. Siemeniä voin antaa kuitenkin eteenpäin halukkaille, tai sitten käydä pienimuotoista vaihtokauppaakin niillä. Sellainen se chili!

Hieman loppuun muutama lajike, joita ajattelin kasvatella tulevalla kaudella. Tilasin Fataliin siemenkaupasta kolmea uutta, jotka ovat Jigsaw, White Naga ja Peruvian Wild. Nämä muut pussukat tulivat kylkiäisenä, tai itse asiassa kun tarkkaan katsoo kuvaa, niin siemenethän siitä Black Scorpion Tonguesta puuttuvat tyystin. Eipä silti, että olisin sitä edes kasvatellut, mutta pieniä virheitä sitä sattuu ammattilaisellekin.

Rocotot kylmältä suojaan

Sattuipa niin sopimoilleen mahdollisuus siirtää pubet kasvihuoneen suojaan, kun oli lapsen syntymäpäiviä viettämässä isovanhemmat. Eihän tässä tarvinnutkaan, kuin neljä ihmistä toteuttamaan urakka. Kaksi kantaa ja kaksi tukee oksia siirrettäessä. Oikeastaan yksi oli vielä reitiltä raivaamassa esteitä ja kääntämässä omenapuun oksia edestä, samoiten kun sitten kasvihuoneenovea auki pitämässä. Painava oli kyllä satsi kerralla siirtää, eikö jo hedelmiä useampi kilo oksilla roikkunut. Harmittavasti ei niiltä katkenneilta oksiltakaan säästytty, vaan jo kilon verran hedelmiä oksineen karsiutui kyydissä. Kokeilen, jos ne vaikka kypsyisivät vesisangossa oksineen päivineen, kun osa näytti jo aavistuksen muuttaneen väriä etukäteenkin. Siirto sattuikin enemmän, kuin hyvin, sillä yön lämpötilat laskevat jo entisestään pelottavan alhaisiksi. En enää yksinkertaisesti viitsinyt ruveta virittelemään mitään harsoja ulos, kun kasvihuoneessa on jo valmiiksi lämmitin, millä saa vaikka pakkasten aikaan huonetta sopivan lämpimäksi. No, nyt ei muuta kuin odottamaan, että Rocotot kypsyvät valmiiksi.

Ecuadorian Red Pepper for Hell ei tällä kertaa kuviin näköjään päässytkään, mutta satoa siitä on juuri tulossa kaikista eniten. Toisaalta kaikki näyttää vielä samanlaiselta vihreältä, joten mitään suurta ei sen suhteen ole vielä näytettävissäkään. Tämä tällä kertaa näistä Rocotoista.

Hieman uuden suunnittelua

Jokainen jotka ovat sivullani käynyt viimeisen vuorokauden aikana, ovat huomanneet, että kansikuva on jo muuttunut erilaiseksi, mitä on tottunut näkemään. Minulla pikkuhiljaa tarkoitus päivittää blogini ulkonäköä hieman uuteen uskoon, vaan tarkempaa ajankohtaa en uskalla vielä sille luvata. Kaikki ajallaan, niinhän sitä sanotaan. Blogini tulee lauantaina 7.9.13 kaksivuotiaaksi, joten blogini viettää pienimuotoisia syntymäpäiviään vaihtamalla ulkoasua ja luettavuutta siten, että olisi helpompi lukea. Reseptit ja muut ruoanlaittoon liittyvät olisi tarkoitus laittaa saman ikkunan taakse, ettei niitä tarvitse etsimällä etsiä. Samoiten kuin chililajikkeet yhden ikkunan taakse, ja niin edelleen. Mutta kuten sanoin, tarkempaa uudistuspäivää en voi sanoa, muuta kuin lähiaikoina. Näin tänään täällä Sushrajalla!

Lopuksi muuten vain pari kuvaa, kun willit chilit ovat alkaneet silmin nähden nauttia syksyisemmistä keleistä.

Makutestissä 7 Pod White

Tämä valkoinen hedelmä on kaiketi risteytyksen tuotosta, mutta vaikea on sanoa mitkä ovat olleet alkulähteenä. Kolmas kertahan se todensanoi, kun yritin kyseistä chiliä kasvatella. Yhdestä tuli oranssia, toisesta taasen tuli aivan punaista. Tämä näyttää vihdoinkin olevan sitä, mitä pitää. Päältäpäin tämä vihaisen näköinen hedelmä on mukavan muotoinen ja todella jämäkän oloinen. Monet chinenset, varsinkin ne todella tuliset ovat olleet hieman joustavia. Halkaistuani hedelmän, totta kai seuraavaksi pitää tuoksutella aromia. Se on vahvasti chinensemäinen, samalla erittäin hyvä, ehkä aavistus limettiä tai jotain muuta eksoottista hedelmää. Minulle se toi mieleeni vahvasti Peruvian White Habaneron. Siemenet talteen ja tällä kertaa vain puolikas kerrallaan suuhun. Rakenne on mukavan rapsakan rouskuva ja pirskahtelee mukavasti suussa. Makua kerkeää mukavasti maistamaan, ennen kuin se valtava tulisuus hyökkää jälkeenpäin. Maku on raikas hedelmäinen ja jos viinistä puhutaan kuiva, niin se tulee kyllä mieleeni.

Hieman kiukun ollessa tiukimmillaan, piti pikkaisen ottaa piimää kaveriksi, ei sillä etteikö olisi kestänyt sitä, mutta tyhjään mahaan tuollainen määrä kapsaisiinia ei voi olla kovinkaan viisasta. Polte jäi mukavasti kihelmöimään kieleen kauttaaltaan erityisesti, ei niinkää kurkkuun. Näin jälkeenpäin ja edelleen tyhjällä vatsalla, tulee melkoisia röyhtäisyjä. Sama vahva chinensen aromi koetaan kerta toisensa jälkeen. Loppujen lopuksi kyseessä on kokeilemisen arvoinen chili. Itse tykkäsin sen verran, että jatkossakin on aikomus tätä kasvatella, tuleehan noita siemeniäkin jokunen lisää. Veikkaisin, että kuivattuna voisi olla maku parhaimmillaan, tai sitten jonkun eksoottisen hedelmän kaverina. Näin tällä kertaa, seuraavana makutestissä onkin sitten Trinidad Scorpion Yellow, joita kohta keräänkin varmaan sangollisen kerralla. Luulenpa, että sitten on taas kylmäsavustuksen aika jälleen.

Kylmäsavustelua ja jatkojalostusta.

Kun on kiire työrintamalla ja muissa kotihommissa, niin asiat säilönnän suhteen tapahtuu hieman hitaammin. Kaikki tämä vaati hieman tavallista enemmän aikaa toteuttaakseni sen. Mutta kaipa se on käytävä sitten itse siihen asiaan. Kaikkihan alkoi tästä hedelmästä, jonka piti kaiken järjen mukaan olla Trinidad Scorpion Moruga Yellow. Kaikesta huolimatta se ei sitä sitten ollutkaan, vaan jokin muu Scorppari. Maku on hieman Moruga Blendin oloinen ja potku chilissä aivan veret seisauttava. Noh, haitanneeko tuo mitään lopuilleen, vaikka kivahan se olisi sitä saada, mitä on alun perin aikonutkin kasvattaa. Satoisa se kuitenkin oli, sillä hedelmiä keräsin talteen siitä, noin kilon verran, ehkä reilunkin. Mikäs sen parempi ajatus, kuin laittaa chilit muhimaan kylmäsavustukseen ja testata ihan itse, minkälaista herkkua niistä saa loihdittua.

Kun chilit oli poimittu ja halkaistu, sekä osasta oikeasta lajikkeesta poimittu siemenet talteen, niin homman seuraava vaihe oli pujotella ne lankaan roikkumaan. Tämä siksi, että tilaa säästin sillä tavalla ja sitten sai savun kiertämään paremmin chilien ympäri. Eivät täten ole kaikki samassa kasassa. Savustuspuruna käytin samaa pyökkiä, jota olin jo talvella käyttänyt savustaessani kylmäsavulohta. Savustimena toimii ProQ-kylmäsavugeneraattori, josta olen aikaisemmin juttua kirjoittanutkin, kera erittäin halvan ja toimivan Hooverin. Itse savustaminen lämpimällä ilmalla vaati hieman totuttelua, sillä eka poltto ei oikein toiminut, niin kuin piti. Jääkaapin säätäminen oikeaan lämpöön vaati hieman hermoja, sekä tarkkaavaisuutta. Liian kylmässä chilit alkoivat aluksi kerryttämään kosteutta pinnalle, mikä taas johti siihen, että kondenssivesi tippui savustimen purun päälle, ja seuraushan siitä on se, että se sammui. Tässä vaiheessa jääkaapin kytkin oli säädetty kakkoselle, joten päätin pienentää lämpö vieläkin alemmas, ja kääntää kytkimen ykköselle. Aluksi homma toimikin oikein mallikkaasti, kunnes savustimen latingin ollessa loppuvaiheella, ennen uutta latausta, oli taas tuli sammunut. Puru oli sormin tunnustellen taas märkää. Ei siis auttanut muuta, kuin pudottaa taas jäähdytystä pois. Lopun savustuksen toteutin niin, että jääkaappi oli täysin sammuksissa. Kelitkin olivat loppuvaiheessa sopimoilleen hyvänmatkaa alle + 20°C, joten lämpötila kaapissa ei päässyt nousemaan liian korkeaksi. Mittaria ei ollut, sillä en kerinnyt projektia aloittaessani sellaista ostamaan. Toteamus oli kuitenkin sopiva, kun kypsymistä chileissä ei tapahtunut missään vaiheessa, ja pinta oli savustuksen päätöksessä mukavan rapsakkaa edelleen. Kaikkiaan chilit haistelivat savua, noin kolme vuorokautta. Nam, aromitkin olivat sen mukaiset. Mukana savustuksessa oli Aji Cristalia, sekä Cheyenneä. Olipa siinä muutama Cajamarcakin.

Kylmäsavuchili-tomaatti salsa
- n. 1.5 kg tomaattia
- reilu kilo kylmäsavustettua mikälie Scorpparia
- nippu tuoresipulia
- valkosipulia koko terttu
- 4 dl Hunaja-omenaviini-etikkaa
- 3-4 dl sokeria
- Basilikaa reilusti
- ½ dl sitruunamehua
- 3 tl suolaa
Vettä en lisännyt laisinkaan keitokseen, sillä tomaateista irtoava vesi riittää erittäin hyvin. Sokerin lisäsin keitettäessä, aivan loppuvaiheessa. Koko toimenpiteen suoritin ulkokeittiössä ja vain siksi, ettei kanssa ihmiset saisi liikaa kapsaisiinia henkeensä. Kokemusta on aikaisemmin, että koko porukka rykii heti sisään tultua. Melkein viisautta olisi, jos naama- ja hengityssuojaimetkin olisivat olleet käytössä tätä soseuttaessa. Valtava höyry käy taatusti henkeen, kun soseutin laulaa. Sainpa siinä samalla pärskeitä kasvoillenikin, mutta onneksi lähimmät pisarat osuivat vain silmäkulmaan. Melkoiselta se polte tuntui siinäkin. Resepti on lähes samanalainen, minkä olen jo aikaisemminkin kirjoitellut tänne blogilleni, ainoastaan hieman muunneltuna. Miksi siis jo valmiiksi toimivaa reseptiä pitäisi liikaa muuttamaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä, mutta pienellä varoituksella. Salsa on hyvää ja erittäin tiukkaa poltteeltaan.

Keitos valmista soseutettavaksi. Ahh, mitkä aromit!

Tulinen salsa, enkä pärskeiltäkään välttynyt.

Valmista tavaraa nautittavaksi. Pieni purkki jää iltapalaksi. 

Chilin käsittely jatkuu myöhemmin lisää, kun saan poimittua kypsiä puskistaan. Trinidad Scorpion Yellowstakin tulee varmaan yksistään jo sangollinen chiliä. Samoiten pubescensit ovat alkaneet vihdoin vaihtamaan väriään, mutta niitä pitänee vielä odotella hyvä tovi. Näin tällä kertaa.

Makustelussa Onza Roja

Mystinen tuttavuus Meksikosta, joka kasvaa minulla ensimmäistä kauttaan. Kasvi on hieno ja erittäin karvainen, jota voisi verrata hieman ulkonäöltään Goat's Weediin ja muihin villeihin kasveihin, kuten praetermissumeihin. Kasvi tuottaa 4-6 cm pitkiä suippomaisia hedelmiä, jotka kypsyvät todella hitaasti vihreästä, aina punaiseksi. Violettia sävyä on havaittavissa myös hedelmän pinnalla, johtuen ultravioletista, mikä taas johtuu erittäin voimakkaasta auringonvalosta.

Ja sitten itse makusteluun.

Ensin uusi tuttavuus vaatii hieman tunnustelua hedelmän pinnasta. Hmm! Tuntuu olevan tarpeeksi napakka ja sopivan tuntuinen suuhun laitettavaksi. Niin, sitten tiukka ote kannasta ja hedelmä suuhun, kaikki se mitä hedelmästä on tarjolla. Hieman odottavalla ilmeellä, että mitä seuraavaksi? Kauan ei kuitenkaan tarvitse olla toimettomana ja odotella vastausta. Annuumille tyypillinen polte valtaa suun välittömästi, ei mitään makeuksia, eikä vallan mitään erityisiä makuominaisuuksia. Järjetön ja tiukka polte on lyhyt, mutta järisyttävä. Tästä minä tykkään, en siksi että olisi kovinkaan herkullinen, mutta tiedän sen olevan aivan loistava chili jatkokäsittelyä varten. Näistä syntyy todellakin parhaat itämaiset hillot, niin paholaisen-, kuin hapanimelähillot. Uskokaa tai älkää!

Lopullinen tuomio:

Vaikka maku sellaisenaan ei houkuta ketään ottamaan vastaan toista samanlaista paukkua, voin vakuuttaa käsi sydämellä, että kyseessä on erittäin loistava chili. Se syöksyy päälle, kuin Bengalintiikeri, tai yleinen syyttäjä, niin ei haittaa. Kuten Thai Rawitia olen käyttänyt peruschilinä itämaisten ruokien valmistamisessa, niin nyt voin käyttää jatkossa tätä. On helpompi saada tuottamaan satoa kunnolla, eikä missään nimessä ole niin ötökkä herkkä. Tämä on jatkossa, että heilahtaa ja suosittelen lämpimästi tätä muillekin! ;) Siemeniä saa minulta, kun pyytää ja jatkosta sovitaan. 

Satoa olisi, vaan kerkeääkö kypsyä.

Kiirettä on pitänyt Sushrajalla jo pitkän aikaa. Työelämään palaaminen on vienyt niin paljon aikaa, että päivittelyt blogille on jäänyt todella niukaksi. Eihän tämä mikään paikka tietenkään ole aueta, mutta kyllä kieltämättä ykkösvapaat monella viikolla syö miestä, ja hidastaa puutarha harrastuksia. Noh, ehkäpä hieman hommat tasoittuvat, että aikaa jää muullekin. Sitten siihen itse asiaan. Kesä on mennyt vaihtelevasti, on kirvaongelmistakin joutunut kärsimään, ja hakemaan kokeilujen kautta sopivaa reseptiä niiden tuhoamiseksi. Neem öljystä luovuin kokonaan, sillä lehdet ja joka paikka sottaantui niin pahasti, että kasvit näyttävät jo sen takia hieman hirvittäviltä, jos niin voisi sanoa. Tahmaisuus kyllä toimi kirvojen suhteen kohtalaisesti, mutta kuten edellä mainitsin sen töhkäisyyden, se ei vaan toiminut. Ja se haju, sitä ei voi sivuuttaa millään tasolla! Yllä oleva kuva osoittaa hyvin, sen mikä sotku kasviin jää, kun öljy ja kirvan raadot, sekä niiden paska jää tiukasti kiinni. Pesuhommia siis tiedossa, kunhan satoa perkaa kasveista pois. Kylmäsavustimelle siis jälleen jotain käyttöä, kun chilit pääsevät sinne.

Nyt olen tyytynyt mahdollisimman mietoon torjuntaan, ja käyttänyt ihan mäntysuopaliuosta, johon olen sekaan rypsiöljyä hiukan laittanut. Vodkaa silloin tällöin, mutta ei sitäkään aikoihin. Kirva kanta pääsi kasvamaan todella suureksi, joten kaikkia ei millään saa tehokkaalla hoidollakaan poistettua, ellei sitten ota vielä tehokkaampia myrkkyjä käyttöön. En vain millään kehtaa, kun haluaa satoansa syödäkin. Varoaika miedolla on vain hetki, joten näillä mennään tämä kausi loppuun. Olisihan se yksi vaihtoehto ollut biotuksen tuotteet, mutta niihin olisi pitänyt herätä aikapäiviä sitten. Ensi kesänä sitten ne käyttöön heti, jos tarvetta tulee.

Satoa siis tulee paikoin jopa runsaastikin, mutta kerkeääkö kaikki kypsyä, niin se on toinen juttu! Nyt pitääkin toivoa pitkää ja lämmintä syksyä, mitä jotkut ennustaja ukot ja akat on povannutkin. Sen näkee sitten, kun sen kokee. On onneksi jemmassa aikaisemmilta kausilta tuo sähkökäyttöinen lämmitinkin, mutta aina parempihan se olisi, jos luonnosta se lämpö tulisi. Osan kasveista joutuu nakkaamaan tunkiolle, että saa ulkoa tuotua kasvihuoneeseen lisää kasveja lämpimämpiin oloihin. Sitten kun on sato saatu kypsäksi, alkaa miettiminen, että mitä jätetään talvetukseen ja mitkä kasvit saavat paikkansa tunkiolta. Se on sen ajan murhe, eletään tämä loppukesä pois ja odotellaan sitä lämmintä syksyä. Murehditaan myöhemmin lisää. Se on varma asia kuitenkin, että villejä tulee talvetukseen runsaasti. Loppuun ajattelin laittaa hieman kuvasaastetta, jota tuli napsittua tänään kameralla.

Vihdoinkin niitä marjoja ilmestyy myös tähän.

Bhut Jolokia alkaa kypsytellä hiljalleen.

Aina yhtä kaunis Eximiumin kukka.

Kypsymistä jo aavistus havaittavissa.

Likaiset hedelmät torjunnan jäljiltä.

Uusia nuppuja ilmestynyt karvapeitteeseen.

Jytkyjä tulee, vaan ehtiikö kypsyä kaikki.