Paistetut mujjeet

Erittäin harvinaista herkkua tämä muikku, ainakin täälläpäin ja varsinkin tähän aikaan vuodesta. Kesällä on taas eriasia kun nämä kalastajat pääsevät trooliensa kanssa verkot virittelemään järviin. Kaupassa palloillessani satuin kulkemaan kalatiskin ohi, paitsi jos rehellisiä ollaan, niin sehän tulee tarkastettua melkein ensimmäisenä kuitenkin aina. Katsoin, että kalaa on tarjouksessa ja sellaiseen suhteellisen huokeaan hintaan. Luulin, että kyseessä oli lohitarjous, mutta tarkemmin katsottuna se tarjous kohdistuikin muikkuun. Hintalapussa luki 5.95€/kg, mutta todellinen hinta oli kuitenkin 4.95 €/kg. Oli kuulemma sattunut jäämään eilinen hinta lappuun. No sehän vasta kelpasikin minulle. Laitetaan reilu kilo ja ei haittaa, jos menee ylikin. Muikkuja lähti mukaan reilu 1.2 kg ja siitä tätä kirjoittaessani on jo suuri osa mahassamme. Voi, että oli herkullista, vaikka itse sanonkin.

Kalat olivat kokonaisia, mutta entistä kalamiestä se ei suinkaan haitannut. Jokainen tietää, että muikku on yksi helpoimmista puhdistettavista kaloista. Kuvaan valitettavasti ei jäänyt, kuin yksi vaivainen kokonainen kala ja muutaman pää/suolirippeet. Helpompi työskennellä, kun välillä tyhjentää mörskät pois. Pää ja suolet lähtevät helposti pois, kun painaa peukalolla selkäruodon poikki varovasti ja taittaa samalla vatsaan päin, jolloin pää jää roikkumaan suolien varaan. Varovasti kun vetää, niin suolet lähtee mukana. Jos tuntuu etovalta jättää jotain sisään, niin toki voi aukaista ja puhdistaa kaiken, mutta noin pienessä kalassa se on täysin turhaa.

1.2 kg puhdistettua muikkua odottamassa leivitystä

Leivityksessä en missään nimessä suostu käyttämään muuta vaihtoehtoa, kuin ruisjauhoa. Vehnäjauhoja jotkut käyttävät samalla tavalla, mutta itse olen sen todennut paljon paremmaksi. Ruisjauhojen sekaan ei tarvitse muuta lisätä, kuin suola, ellei chilijauhetta halua sitten sekaan laittaa. Minun mielestäni tästä pitää ehdottomasti jättää chilit pois ja nauttia ne sellaisenaan. 

Paljon tässä ei tarvita muuta, kuin että voit pannulle ja leivitetyt muikut siihen päälle siihen tirisemään. Levyä ei tarvitse suinkaan täysillä pohkuuttaa, mutta ruskistua pinnan täytyy.

Muutaman minuutin paiston jälkeen käännetään puolta ja odotetaan, että päästään ensimmäinen suupala nauttimaan. Jokaisen paistoerän välissä pannulle saa laittaa voita, että ne ottavat vähän makua ja pinta saa mukavan ruskean kuorrutuksen. 

Reilu kilo odottaa maistajiansa ja mikäs sen herkullisempaa lautaselle on kyytikaveriksi laittaa, kuin mummon muusi, eli perunasose. Toki annokseen kuului hiukan chiliä, mitä tämä punainen sose ensimmäisessä kuvassa on. Toiset käyttää hiukan ketsuppia, minä chiliä, muttei kuitenkaan liikaa tämän ruoan kanssa. 

Vesille lauttasen mieli!

Viimeiset chilinsiemenet on kylvetty lautalle tänään. En kyllä ihan heti muista, milloin olisin perusrunkoon kuuluvat chilit idätellyt näinkin myöhään. Myöhään ja myöhään! Voisipa jokunen sanoa, että aikaistakin on, mutta näin vaan sattui käymään. Hieman oli kyllä jonkinasteista laiskuutta havaittavissa ukossa ja meinasipa ne lopulta jäädä laittamatta, mutta onneksi kuitenkin sain niskasta tarrattua kiinni ja siemenet kylvettyä. Seuraavat kylvöt ovatkin sitten, kun on aika idätellä tomaatit ja muut herkut kesäksi. Tomaateissa on tullut jälleen uusia lajikkeita runsaasti, joten mielenkiinnolla odotan sitä hetkeä, kun pääsee raottamaan siemenpusseja. Entisistä lajikkeista toki perusrunko koostuu, mutta uusia on mukava testata, joten niitä tulee olemaan ihan kivasti jatkona. Tilasinpa kokeeksi Stevian siemeniä myös, kun todellisesta imellyksestä on kyse. Jännä nähdä, onko kyseisessä kasvissa muuta makua, kuin se valtava imelyys?

Mitäs kaikkea sitä tulikaan tänään laitettua idätykseen. Aji voittoiselta lista näyttää, kun chileistä on kyse ja varsinkin Aji etuliite on baccojen listalla hyvin edustettu. Meinasi pieni kämmikin sattua kun näitä siemeniä valkkailin, enkä meinannut muistaa, ennen kuin viimetingassa, että pyysin testata Alma Paprikaa. Onneksi lahopäälle muistui se lopulta mieleen ja vahinkoa ei päässyt, näin ollen syntymään. Jospa sen listan laittaisi tänne muistiin ja nähtäväksi, että pystyy myöhemminkin katsomaan, että mitäs se äijä on oikein kasvatellut.

C.annuum
- Alma Paprika (Chilivaari)
- Jalapeño M
- Onza Roja
- Pasilla Bajio
- Serrano Purple
- Serrano Monte d' Oro

C.baccatum
- Aji Banana
- Aji Cristal
- Aji Fantasy
- Aji White Wax
- Trepadeira Werner

C.chinense
- Bhut Jolokia Yellow (bluesman)
- Quintisho (bluesman)
- 7 Pod White (bluesman/Bjarne's)

Lisäksi uusintaidätykseen laittelin jo aikaisemmin ilmoittamiani lajikkeita pääasiassa willejä, kuten CGN 22795, Goat Pepper ja Galapagoense, sekä muutama muu. Muut siemenet listalla on omia aikaisemmilta kausilta, tai sitten osa Semillakselta.

Lopuksi voisin laittaa pari kuvaa noista kahdesta Kaffirlimen veljeksestä, mitkä tykkäävät nakottaa tuossa ikkunalla. Pieni merkittävä tai ihmeellinen asia itselleni on, että kasvit ovat enemmän tykänneet kasvaa talvella ja ihan ikkunasta tulevalla valolla. En tiedä onko kasville ominaista, mutta hieman erikoista minulle. Lannoitetta en ole talvella antanut yhtään, ainoastaan kipannut loput vedet vedenkeittimestä kun on sattunut jäämään. Kauniisti vihertää ja uutta lehtisilmua pukkaa koko ajan. Kyllä se mulle kelpaa.

Leikittelyä pakkasessa

Chilirintamalla ei mitään uutta, joten aika kokeilla leikkien tuon hyytävän pakkasen kanssa. Lumitykkiä ei tarvitse omistaa, sillä lunta tulee luonnostaan ihan liian paljon talvisin muutenkin. Pieniä leikkimielisiä testejä voi silti kokeilla aina, kun vähän lapsettaa. Paljon ei kyseiseen leikkiin tarvita aineksia, vaan ainoastaan erittäin kovaa pakkasta ja kiehuvaa vettä. Joskus näin videopätkän, kun kaveri heitti Siberian kylmyydessä kattilallisen kiehuvaa vettä parvekkeelta alas ja tulos oli satavaa lunta. Pakkasta sen mukaan oli yli -40 °C ja efekti oli silminnähden hieno. Täällä pakkasta ei ollut ihan saman verran, vaan ainoastaan -30 °C. Vähän ja vähän, miten sen nyt ottaa! Kyllähän tuossa heikompaa alkaa hieman hirvittämään ja varsinkin kun pakkasallergiasta kärsii, kuten allekirjoittanut, niin hyvin on suojauduttava keliltä. Liikaa silti minulle, kun en paljon tuota lunta ja pakkasta arvosta. Villasukat on kovassa käytössä leudoimmillakin keleillä.

Vedenkeitin piuhaan ja vettä sisään ja eikun nappi pohjaan. Veden kiehuttua hakeudut tuonne hyytävään ulkoilmaan ja heität kuuman veden ilmaan niin ylös, kun vain saat ja lumetus pelaa. Mukava suhina siinä käy, kun vesi kohtaa jäätävän ilman ja muodostuu lumeksi sataen maahan.

Itämainen broileri Sushrajalaisittain

Itämainen broileri Sushrajalaisittain

Uudet chilit kasvaa varastossa taimina tulevaa kautta ajatellen ja kohta on aika laittaa viimeiset siemenet itämään. Uusia siemeniä on muutamia tullut, joista kermana päältä voi mainita 7 Pot/Whiten. Tämä on siis kolmas lähde siemenien suhteen, eli voi astetta lähempänä sitä lajiketta, mitä sen pitäisi olla. Ensimmäinen satsi veti siis vesiperän viimevuonna, mutta kaksi uutta kantaa on kokeiltavaksi. Yksi uusi tulokas on Quintisho, mikä pienen googlailun perusteella voi olla baccatum tai chinense. Siemenet tulivat minulle chinensenä, joten lähtökohta on se, että sellaisena niitä lähden kokeilemaankin. Bhut Jolokia kasvu kokoelmaa tulee täydentämään uutena Yellow. Mutta sitten olisi aika raapustella päivän kokkailuista pientä reseptin tynkää. Nimeä en tälle versiolle tiedä, mutta olkoon se seuraava.

Itämainen broileri Sushrajalaisittain

- Sipuli

- Valkosipuli

- Curry

- Harissa

- Paprika

- Kaffir-Limen lehtiä

- Inkivääri tahna

- Ananaspalat

- Tilsit-juusto

- Bambun versoja

- Kookosmaito

- Thai Rawit 

- Serrano

- Suola

- Broilerin miedosti suolattu ohutleike

Kun kyseessä on nopeasti kypsyvät broilerin leikkeet, on hyvä sipulit ja mausteet kuullotella yhdessä pannulla, ennen kuin lihat lisätään joukkoon. Resepti on, kuin mikä tahansa itämaisen keittiön tuote, mutta omilla koktaileilla siitä saa hieman erilaisemman. Tilsit-juusto on vahvaa ja suorastaan haisee tuosta valmiista kastikkeesta voimakkaalle, mutta maistuu erittäin herkulliselta. Chiliä on kahta eri annuumia käytössä ja, kun tuoretta ei tähän aikaan vuodesta juuri ole tarjolla, on käytettävä jauheita. Harissa kuuluu tunisialaisen keittiön perusmausteisiin ja kun muutama vuosi sitten siellä kävin, niin päätin ostaa ja testailla itsekin. Harissan mauste mikseriin kuuluvat chili, kumina, roomankumina, valkosipuli, korianteri ja oliiviöljy. Joskus jopa tomaattia. Maustetta kannattaa laittaa vähän kerrallaan, ettei pilaa ruokaa ja lisätä maun mukaan tarvittaessa lisää. Muutkin mausteet ja raaka-aineet on jokaisen makuasia, joten määriä en reseptiin sen kummemmin kehdannut laitella. Jokainen kuitenkin tietää, mikä on kohtuus.

Kun mausteet ja muut raaka-aineet ovat maustuneet ja osittain kypsyneet pannulla, on aika lisätä broilerin leikkeet sekaan. Lihat kypsyvät muutaman minuutin, joten pian on aika heittää lopuksi kookosmaito sekaan.

Kookosmaito lisättynä pannulle

Lisukkeena keitin itämaisen Jasmiiniriisin. Mausteeksi riisille kokeilin valmismausteseosta Tom Yamia. Mausteina tässä seoksessa on, mm. sitruunaruohoa, kaffirlimea, galangalia, chiliä limetinmehua ja muita eksoottisia mausteita. Annoksen voi lopuksi vielä maustaa paholaisenhillolla, mikä antaa hieman hapanimelyyttä ja lisää tulisuutta ruokaan. Bon Appetit! Arvosanaksi voisin kokkailusta itselleni antaa ihan kiitettävän. Tykkään kokeilla omasta päästä uusia ruokia ja keksiä mausteyhdistelmiä sitä mukaa. Jotkut onnistuvat erittäin hyvin ja toiset kohtalaisesti. Joskus tulee vahingossa ihan eksoottisia makuja ja virityksiä. Muistan tässä hiljattain, kun olin tekemässä kaalilaatikkoa ja vahingossa jauhelihamausteen sijaan lörähti hieman kanelia sekaan. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut ja ehkä kokeilemisen arvoinen uudelleenkin. Saipa se suosiota muultakin perheeltä. Näin tänään ja tällä kertaa. Pitää laitella joskus lisää resptejä tänne blogille talteen, että muistaa seuraavankin kerran.

Lämminsavu lahna

Kun chilirintamalla on toistaiseksi hiljaista ja uudet, sekä viimeiset idättelyt vielä odottavat pienen hetken. On aika vielä näperrellä muita hommia. Siispä aika kirjoittaa blogille päivän projektista.

Sinänsä lahnan savustaminen ei ole sen kummempaa, kuin muidenkaan kalojen savustaminen. Hieman erikoisemmaksi sen tekee tämä ajankohta ja sen saatavuus. Voisinpa sanoa, että meidän kaupoissa nämä kalat ovat melkoisen harvinaisia näkyjä. Tällä kertaa onnisti, sillä kalan hintakaan ei ollut liian paha, noin 6 €/kg. Kalalla painoa kaupan vaa'alla mitattuna parisataa grammaa päälle kaksi kiloa, joten aivan pienestäkään lahnan litukasta ei ole kyse, kuten ukillani oli tapana sanoa.

Itse tykkään savustaa vähänkin isommat kalat, kuten yllä oleva kuva osoittaa. Yksi poikittaisviilto ja pari pysty suuntaisesti. Suolana käytän karkeaa merisuolaa. Kalan vatsa oli valmiiksi leikattu auki, kun suolet luonnollisesti oli otettu pois, mutta lahna suolautuisi paremmin selkälihoista, kun aukaisisi selkäpuolen ja suolaisi sieltä. No, toimii tämä näinkin, kun antaa suolan vaikuttaa ensin, ennen kuin savustaa. Sivelin hiukan suolaa kalan pinnalle myös, joten kala suolautuu noiden viiltojenkin kautta.

Kalan suolauduttua aikansa, on aika viritellä savustuspönttöä käyttövalmiiksi. Tällä kertaa olisi voinut kyllä hoitaa sen puolen etukäteenkin, sillä hieman asettaa -15 °C keli pieniä hidasteita. Jostain syystä tulen saaminen tuotti ongelmia, lieneekö ollut kosteus, mikä on jäätynyt ja sitten lämmössä alkoi sulaa! No niin tai näin, mutta lopulta tulet sinne sain ja savustus pääsi alkamaan. 

Kalan oltua pöntössä sellaisen tunnin, oli aika tarkistaa kalan kypsyysaste. Sen takia jätin ennen savustusta tuon selkäevän paikalleen, mikä toimii hyvin mittarina. Kun selkäevä lähtee vaivattomasti irti, on kalakin kypsää. Varmuudenvuoksi kuitenkin hyvin pieni hetki, kun kuitenkin yli noinkin isosta kalasta oli kyse. Kala on kypsää, eikä liian kuivaa, vaan sanotaan, että juuri suunmukaisen kosteaa. Eikun vaan sitten herkuttelemaan tätä maailman parasta savukalaa. En sano siksi, että tuo kyseinen olisi parhaimman makuista, vaan tarkoitan sillä, että mikään kala ei ole pärjännyt lämminsavustettuna maullaan, kuin lahna on.

Pari kuvaa savustuksen yhteydessä talvesta!

Sattui olemaan kaunis päivä. Aurinko paistoi, ei ehkä kovin korkealta, mutta paistoi kuitenkin. Kuva on grillikatokselta, missä savustuspönttökin sijaitsee. Hieman savuverho leijailee nätisti kuvassa.

Luonnon jätkänkynttilä jaksaa palaa

Tilsit, mutta et saa kunnolla tilsittyä

Hieman olen tässä joulun ja uudenvuoden seutuun maistellut erilaisia juustoja, kun sain naapurilta lahjaksi annettuani siivun lohen kylmäsavustettua kylkeä hyvän naapurin eleenä. Muutamia poimintoja juustojen maailmasta voi kerrata, kun Castellon juustoista suuhuni pistin Herrgårdin 12 kuukautta kypsytettyä juustoa. Maku on hieno ja aromaattinen ja on olemukseltaan lähes yhtä kovaa, kuin Parmesaanijuusto. Pieniä yksityiskohtia, jos juustosta hakee, niin maku on makea ja pähkinäinen. Sopii erittäin hyvin punaviinin ja keksin kaveriksi. Sekaan voi heittää myös viinirypäleen ja näin ollen mausta saa enemmän irti. Ruoan sekaan en ole vielä uskaltanut laittaa ja testata, kuinka se toimisi siinä. Ehkä paras anti on tällä nimenomaan juustolautaselta hyvän viinin kera. Toki pala patonkia sekaan sopii.

Tilsit-juusto on alunperin Preussilainen-Sveitsiläinen juusto, minkä tehdas on edelleen voimissaan ja sijaitsee Venäjällä. Tämä kuvan juusto on Juustoportin tuote ja ihan kotimainen versio siitä, minkä alkuperäiseltä erottaa tuosta vahasta, mitä ei juustoon olla käytetty alkujaan. Paketti on pieni ja yllättävän hieno on hintakin. Kun paketin aukaiset ja haet jotain juuston tuoksua voin sanoa, että takuulla yllätyt. Joko menetät tajusi ja lennät pyrstöllesi tai toinen vaihtoehto on, että etoat hajua ja haluat maistaa sitä. Itse koin toisen noista. Ensivaikutelma oli erittäin karsea ja vertasinkin sitä lähes pesemättömään takapuoleen, joka valitettavasti on tullut ammattini puolesta koettua. Edes kunnon varpaanvälijuusto ei vetänyt vertoja tälle. Maku, sitä hieman testailtuani houkutteli maistamaan ja yhä uudelleen. Kun oli päässyt juuston makuun, ikään kuin jyvälle, niin sitä halusi lisää ja tuoksu ei enää niin paha ollutkaan. Toki edelleen eka tuntuma on hieman etova, mutta mitä voi odottaakaan yli 12 kuukautta kypsyneestä kermalla höystetystä juustosta. Aina ei kannata ensimmäiseen kokemukseen pysähtyä, vaikka se olisikin etova ja hajultaan järkyttävä, sillä uusista makuelämyksistä voi löytää oivia mausteita ruoanlaittoon jatkossa. Emäntäkin taannoin sanoi, kun juustotiskiltä haistoi ikäviä tuoksuja, että vihdoin hän on löytänyt sen, mikä siellä lemuaa. Voimakkaat valkohomejuustot ne siellä "haisee" tuoksuu monesti, ei tämä, ellei vakuumiin pakattu kuori ole mennyt rikki. Noh, kyllä se taisi tulla jo selväksi, että haju on voimakas. Ruoanlaittoon tätä täytyy kokeilla kyllä ja uskon chilien kanssa sen toimivan hyvin. Todella kypsäksi kypsynyt Rocoto, mikä suorastaan ylikypsänä toimii takuulla tämän juuston kanssa ja palan halusta päästä sitä maistamaan ensi kesänän, jos vain sitä Rocotoa saa uutta tulemaan. Parmesaanin jokainen tietää, että se on kauan kypsynyttä ja todella kovaa. Yhtä kovaksi tätä ei voi sanoa, mutta hyvä haarukka täytyy olla, jos meinaa Tilsitiä tilsata. Suosittelenkin käyttämään juustohöylää tai terävää veitseä, kun haluat ohkaisia siivuja. Hyvän viinin kera menee hieman paksumpikin siivu, mutta muista pestä kätesi, ennen kuin kättelet tai lähestyt toista, joka ei ole tätä seurassasi maistanut. Lisäksi maku on hyvä ja sopii lukemani perusteella salaattien seassa tummien oluiden kanssa, fonduessa sulanjuuston tapaan hyvien viinien kera ja muiden höystöjen tai sitten ihan perinteisesti hampurilaisten juustona.

Ohjeita testaillen ja kun sopivaa löydän, niin kirjoitan kokemuksista ja ohjeita tänne raapustelen. Maukkaita juusto/chili yhdistelmiä hakiessa. Kauan lemutkoon vahvat juustot!!! Varoituksena kuitenkin mietoja juustoja käyttävälle, elä ensimmäisenä osta tätä! ;)

Uuttavuotta sekä uusia mietteitä!

Joulu meni ja uusivuosi on juhlittu. Olin vissiin ollut suhteellisen kiltti, sillä sain joulupukilta sen mitä halusin. En paljoa toivonut, mutta sain silti enemmän. Tästä on hyvä jatkaa tulevaan kauteen!!! Miksi rupesin kirjoittelemaan pienen tauon jälkeen, on ensinnäkin lumi. Lunta on tullut viimeisen parinviikon aikana niin paljon, että ei voisi kuvitellakaan. Vajaa viikko on kulunut siitä, kun viimeksi tyhjensin lumet kasvihuoneemme päältä. Nyt on lumitilanne sen verran runsas ja painavaa, että on aika käydä tyhjentämään kattoja kasvareista uudelleen. Lämpöasteita on melkein + 2°C ja painoa suht. mukavasti, joten lumen massa alkaa horjuttaa melko nopeasti muovista rakennettuja huoneita. 

Melkoisen tukeva lumipeite on vallannut takapihalla, sillä alppiruusu on hautautunut täysin lumen alle ja onhan se kesän kirkkaimpana hetkenä lähes miehen mittainen. Hikisiä päiviä on huhkittu lumen kanssa monen monta kertaa siirrellessä, sitä paikasta A pisteeseen B. 

Toisekseen uusivuosi oli tavalla ja toisella itselleni ja emännälleni juhlavuosi. Kohta on kulunut 17 vuotta siitä, kun toisemme tapasimme ja oli sitä pilkettä silmäkulmassa. Uudenvuoden aattona tuli kuluneeksi tasan 15 vuotta siitä, kun tämä ukkometso sai rengastuksen koipeensa ja oli tarkkailun alaisena ensimmäistä kertaa. Bongaus toimii edelleen ja paikantaa linnut Sushrajalta. Rengastus on pysynyt ja suhteellisen hyvin on mennyt, joten tulkoon noita samanlaisia vuosia useampikin kokoon, vaikka triplasti jos niikseen tulee. Kuohari oli ikävä kyllä halpaa, mutta maku oli kiitettävän hyvää ja näin ollen toimi tehtävässään hyvin. Pääasia, että molemmat tykkäsivät! ;)

Kolmanneksi näin vuoden aluksi kirjoitan blogilleni muutaman rivin ihan vain yleisesti. Itse chilirintamalla ei ole kauheasti tapahtunut moneen viikkoon, mutta ilokseni pitää todeta, kun idätyksiä olen seuraillut, niin kaikki muut ovat lautalla itäneet, paitsi Tovarii. Tovarii, jota olen taas odottanut, ehkä eniten noista kaikista antaa odottaa vielä itseään. Noh, aikaa on vielä ja mahdollisuuksia, ei ole, kuin yksi mennyt piloille noista siemenistä lautalla. Ainakin uusia lajikkeita on mahdollisuus kasvattaa paljon ja hartaasti. Uudet lajikkeet, kuten annuum ja baccatum lähtevät idätykseen tammikuun aikana. 

Ja lopuksi....

Chilifoorumi, jota olen seurannut monta vuotta ja saanut sieltä paljon itselleni, on jäänyt pitkään taka-alalle. En ole enää jaksanut innostua kirjoituksista, mitä sinne on tullut pitkän aikaa, sillä kovin on siitä tullut aikuisten ja lasten taistelukenttä. Ei jaksa enää lukea topicista topiciin, kun asiasta väännetään lujasti kättä ja ollaan kaikki niin vahvasti omien mielipiteiden takana. Yleistä melua on liian paljon ja asian vierestä menee yhtä usein, ettei vaan jaksa enää itse laittaa mitään, vaikka jossain asiallisesti ja vilpittömästi keskusteltaisiinkin. Pidän taukoa edelleen ja odotan aikaa parempaa jatkaa lukemista muiden edesottamuksista chilien ja muiden kasvien kasvatusten parissa foorumilla. Onnea kuitenkin kaikille kasvattajille tulevan kauden suhteen!!! Blogeja tulen seuraamaan edelleen innokkaasti ja itsekin jatkan tämän kirjoittelua jatkossakin, sekä ajoittain kommentteja toisille heitän. Nimimerkkiä en tule poistamaan myöskään foorumilta vielä, sillä onhan se tehokas väline ottaa yhteyttä tarvittaessa muihin kanssakasvattajiin ja saada viestejä, myös itselle. Katsotaan aikaa eteenpäin ja katsotaan, mitä se tuo tullessaan, ehkä taas joskus ollaan aktiivisempia chilifoorumillakin. Kiitokset kaikille, jotka olette olleet mukana lukemassa blogiani. Olen ylpeä siitä, että lukukertoja on tullut yli 14000. Tervetuloa edelleen lukemaan kirjoituksia erityisesti tämän blogini puoleen, sillä siellä kirjoittelu jatkuu...