Pääsiäislammasta Sushrajalaisittain

Pääsiäinen on aina ollut meillä aikaa, jolloin syödään ja herkutellaan kaikin puolin. Vähän kuin vertaisi jouluun, mutta ei sinnepäinkään. Lasten pääsiäisaika alkaa viikkoa ennen, eli palmusunnuntaina, jolloin askarrellut virpomavitsat otetaan käyttöön ja käydään naapurit ja isovanhemmat ropsimassa. Palkinnoista alkaa jo heidän herkuttelunsa, sillä suklaamunia ja muita karamellejä siunaantuu aimo annokset, saattaisipa heikompaa hieman jo hirvittää ja, ehkä tuottaa pahoinvointiakin. Taisipa niitä vatsanpuruja joitain jopa ollakin, kun muistelee viikkoa taaksepäin. Koko viikko on ollut aivan loistava kelien suhteen, aurinkokin on paistaa porottanut niin lämpimästi, että lumet ovat alkaneet sulamaan kovaa vauhtia. Vielä kun yöt lämpenisivät, niin nopea kevääntulo olisi taattu. Mutta olisi viimeinkin vissiin aika siirtyä tähän päivään, ja sen ruokaan.

Lampaanpaistia Sushrajalaisittain (Pirkkaa fiksaillen)

Valmis paisti näyttää uunista ottamisen jälkeen tältä, ja jos vain tuoksut yltäisivät ruudun välityksellä muuallekin, niin eipä sitä kauan riittäisi. Kameran kanssa tuli ruokaa tehtyä, joten pieni kuvasarjakin on paikallaan käydä vaiheittain.

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen uuniin laittamista, ja poista vaikka samalla noita lampaanrasvoja terävällä fileerausveitsellä. Lampaanrasva ei ole mitään hyvää, joten kaikki minkä saat pois, niin takuulla saat maistuvamman ruoan. Tässä 2.3 kilon paistissa oli yllättävän paljon rasvaa mukana.

Leikkaa terävällä veitsellä liha kahtia. Minä leikkasin lihan lappeittain, jolloin maustaminen on paljon helpompaa, eivätkä karise välistä pois.

Ainekset

- 2.3kg lampaanpaisti
- 1.5 tl rosmariinia
- 1.5 tl timjamia
-  5-10 valkosipulia
- 1-1.5 tl rouhittua mustapippuria
- 1 sitruunan raastettu kuori
- oliiviöljy
- n. 100g feta-juustoa
- pari kylmäsavustettua ja kuivattua Aji Rojoa
- 2 tl suolaa

Voitele kevyesti oliiviöljyllä lihanpinta, minkä jälkeen suolaa n. 1 teelusikallinen tasaisesti halkaistulle pinnalle. Rouhittu pippuri, rosmariini ja valkosipuli seuraavaksi ja näiden päälle viipaloitu Feta-juusto. Viimeiseksi juuston pinnalle ripottelin puolet sitruunankuorista.

Kansi kiinni, omaiset ovat nähneet. Eli suljetaan toisella puolikkaalla kansi kiinni, ja ettei täytteet lähde kulunpäälle välistä, langalla sidotaan lihat yhteen.

Kun kansi on langalla sidottu kiinni, on aika maustaa vielä hieman päältäkin. Kevyt sipaisu oliiviöljyä pintaan ja suolaa, pippuria ja valkosipulia, sekä loput sitruunankuorista levitellään tasaisesti kauttaaltaan pinnalle.

Liha on valmista laitettavaksi kinkunpaistopussiin. Aamulla emäntä oli kuorinut valmiiksi sipulin, kun oli värjännyt kananmunia sipulinkuorilla, joten päätin sen leikata reiluiksi viipaleiksi ja laittaa paistopussiin sisään lihan alle makua antamaan. Paistopussin läpi voi laittaa lämpömittarin paksuimpaan kohtaan lihaa, mutta sekään ei ole välttämätöntä, kun muistaa paiston säännön, että paistoaika on tunti kiloa kohden. Lämpötilan säädin aluksi 150 °C, missä paistoin noin tunnin verran. Laskin lämpötilan uunista n. 100 °C, ehkä hieman allekin loppuajaksi, sellaiseksi puoleksitoista tunniksi. 

Valmis paisti on hyvä tarjota hyvän viinin kera. Tässä tapauksessa se on Gato Negro, Cabernet Sauvignon ja San Pedro. Jotta ei ateria menisi ihan pelkäksi lihan ja viinin iloitteluksi, on höystönä tarjolla kermaperunat ja Kreikkalainen salaatti, eli tässä tapauksessa Sushrajalainen salaatti. Baby-porkkanat ja kokonaiset vihreät pavut vesihauteessa kypsytettynä, hieman suolan ja basilikan kanssa maustettuna ja jos oikein haluaa hieman hifistellä, voi sekaan pienen nokareen voita sekoittaa. Ja tietenkäänhän lammas ei ole lammasta, ellei kyytipojaksi laita hieman minttuhilloa ja ekstra-annosta chiliä, siitä on pakko lähteä. A' vot, Bon apetit ja silvoplee! Eikun herkuttelemaan. :P

Lopuksi muutama sananen idättelyistä, kun tässä viikko sitten laittelin tomaatteja idätykseen. Nyt on ihan mukava todeta, että kaikista lajikkeista on pari tainta alulla. Siemeniä laittelin sen kolme/lajike, paitsi Black Russiania ei siemeninä ollutkaan, kuin se kaksi. 

Aikaisemmasta blogitekstistäni näkyvät vielä lajikkeet, kun sen verran alkoi jo ukkoa laiskottamaan ja jätin ne tähän yllä olevaan kuvaan laittamatta. Viimeisistä chili-idätyksistä vielä myös pari sanaa. Chiltepin Sonoran ja Pea ovat toistaksi ainokaiset, jotka ovat itäneet, mutta siemenet ovat tosiaan olleet vasta viikon lautalla, joten ei mikään ihme ole, vaikka ei itäneitä olisi edes ensimmäistäkään. Stevia antaa odottaa vielä itseään myös. 

Pari chilikuvaa sopinee sekaan myös. 

Alma osaa olla nopea

Alma Paprika osaa olla nopea ja yllättää nupuillaan ihan tosissaan. Kasvi näytti sirkkalehtensä 27.2.-13 ja nyt on tilanne, että ensimmäiset kukat aukeavat parinpäivän sisällä. Melkoisesta kasvista voidaan puhua. Annuumeista voi yleisestikin puhua nopeina, toisena esimerkkinä tämä Jalapeño M, mikä lähes yhtä aikaa laittelin kasvamaan. Ikäeroa ainoastaan pari viikkoa, mutta nuppuja on siinäkin runsainmitoin.

Viimeisimpänä tämä pieni praetermissum, minkä sirkkoihin tarvitsin pientä väkivaltaa ja terävää veitseä. Kaikki näytti toistaiseksi kannattavan, sillä kasvi on lähtenyt hyvään kasvuvauhtiin ja kasvatteleekin toisia lehtiään hienosti parasta aikaa. Lieneekö "Vuohi" sana kotoisin kasvin melko karvaisesta peitteestä, mutta se on havaittavissa kyllä jo kasvi pienestä taimesta huolimatta. 

Hieman on nähtävissä kuvasta, että pientä väkivaltaa on käytetty, kun sirkkalehti on kärjestään vioittunut. Toisessa parissa on vielä hennosti siemen kiinni, josta kaikki sai alkunsa. On se aina hienoa nähdä uuden elämän syntyvän ja edistyvän sitä mukaan eteenpäin. Tulkoon kesä ja kärpäset, minä olen valmis! ;)

Viimeiset chili-idätykset

Kuten muutama blogipäivitys sitten taaksepäin kerroin, että chilejä laitan vielä kerran itämään. Eilen oli se päivä ja nyt toivon kuunkierron ja kaiken muunkin sattuvan kohdalleen. Willichilit ovatkin hieman muita, ns. "tavallisia" hitaampia itämään, enkä näistä suinkaan tälle kesälle paljon odota, ehkä ei välttämättä mitään. Tarkoitus on kasvit talvettaa ja pitää hengissä talven yli seuraavalle kesälle, ja mikä ettei myös pidempäänkin, ellei ötököiden takia niistä ole pakko luopua. Toistaiseksi ei ainakaan ole mitään merkkejä samanlaisista ötököistä, kuten kaksi viimeistä kauttani sain niistä kärsiä, tai minä etenkin siinä sivussa, kun sain kasvien nähdä kärsivän. Noh, pakkohan se koputtaa päätään tässä vaiheessa, ettei tarvitse myöhemmin lyödä oikein kunnolla siihen Karjalaiseen mäntyyn!

Tänään oli sitten vuorossa kesän tomaatit. Niitä tuli listalle se 11, kuten listan kasasin jo aikaisemmassa päivityksessäni 9.3. Idätyslaatikkoon tein naruista tuollaiset karsinat ja siemeniä laitoin kutakin kolme lajikketta kohden. Yksi ylimääräinen loossihan siihen jäi, joten päätin laittaa sitä Steviaa, minkä väitetään olevan erittäin imelää. Sehän sopii vallan hyvin, kun on hieman imelänperään. Karamelliä tosin ei ole tänä vuonna tullut syötyä, sillä emäntä, joka on vieläkin persompi makean perään, päätti ruveta imelälakkoon. Itse en halunnut yhtään huonommalle jäädä, joten peesasin mukaan, ikäänkuin henkiseksi tueksi. No se siitä sitten, ja sen kestävyydestä. Kasvia kutsutaan myös nimiltä Hunajalehti, Makealehti ja Sokerilehti. Rakkailla lapsillahan on monesti monta nimeä.

Pataa porsaan etuselästä

Se on jälleen yksi eletty viikonloppu ja samalla sunnuntaipäiväkin. Viikonloppuun on mahtunut, vaikka mitä. On oltu mäkiriehassa ja laskettu mäkeä, sekä nautittu kauniista auringonpaisteesta. Virpomavihtoja varten on käyty reippailemassa luonnossa ja paistateltu jälleen auringossa. Kivaa se on, kun on kevät, ainoan miinuksen voi sanoa olevan tuon kylmän tuulen, sekä erittäin kylmät yöt. Uuninlämmitystähän se silloin tarkoittaa, ja sekös mahdollistaa herkullisten ruokien tekemisen.

Paikallinen K-Supermarket tarjosi porsaanlihaa alta neljä euroa kilolta. Kerran liha oli niinkin halpaa, niin pitihän sitä ottaa mukaan parit kilot poikineen. Pataa voisi herkempi kutsua myös ehkä Karjalanpaistiksi, mutta minusta kun se ei sitä ole. Samankaltainen vain hennosti. Oli mitä oli, mutta maku oli aivan taivaallinen.

Lihapataa porsaan etuselästä

- Porsaan etuselkää
- Lanttua
- Porkkanaa
- Sipulia
- Valkosipulia
- Maustepippuria
- Laakerinlehtiä
- Criolla Sella chiliä.
- Suolaa
- Vettä

Tarpeitten määriä ei liene tarve laittaa, mutta kerran kuvasta voi jokainen nähdä, on sitä lihaa kiitettävästi karvan yli 2 kiloa. Jokainen laittakoon omaan pataansa määrät, miten haluaa. Asiaan! Yleisön pyynnöstä, eli kanssa-asujien vuoksi kaikkein paksuin kerros pehmyttä lihaa(läskiä) sai poistua, mutta pakkohan sitä oli vähän jättää. Hieman se oli kieltämättä, kuin olisi haaskannut hyviä makuja, mutta eipä sitä olisi kuitenkaan tullut varsinaisesti syötyä edes. Lihat leikkasin tuollaiseksi reippaan kokoisiksi, ehkä noin kananmunan kokoisiksi, jotkut taas tulitikkulaatikon. Luut vaan lihoineen ja pienine rasvakerroksineen 5 litran kattilaan, saavat odottaa vielä muita aineksia. Porkkanat ja lantut saivat myös jäädä reippaan kokoisiksi, sillä pitkällä haudutuksella ne eivät takuulla jää raa'aksi. Sipulit ja valkosipulit sekaan, joita voi sanoa olleen reippaasti myös. Leikkasin sipulit, noin 6 osaan ja valkosipulit tuollaiseksi reiluiksi siivuiksi. Criolla Sellaa, jota roikkui narukuivatuksen tiimoilta katosta, lisäsin siitä sekaan hieman makua antamaan. Enää kattilasta puuttui loput mausteet ja vesi. Ensin pata sai ottaa hieman väriä leivinuunissa ilman kantta, noin puolisen tuntia, minkä jälkeen vesipinta hieman korkeammaksi ja pata jäi reiluksi 6 tunniksi hautumaan kannen alle. Melkein kyllä tuntui pahalta ja pienoiselta nälkäkuolemalta se odotus ja tuoksujen luoma pakkomielle, mikä valtasi alaa kun kello siirtyi eteenpäin ja tuoksut voimistuivat. Noh, lopulta piiitkänpitkä odotus palkittiin ja pääsimme syömään. Hyvää kannattaa odottaa, niinhän sitä sanotaan, ja tässä tapauksessa se piti erityisen hyvin kutinsa. :P

Jotta ei tämänkertainen päivitys menisi aivan lihalliseksi ilotulitukseksi, niin viimeinen kuva olkoot sitten toinen chiliaihe ja päätös tälle kirjoittelulle tällä erää. Pitkään on siemen saanut lautalla kerätä voimia ja pehmetä, sillä onhan tämä ensimmäisten joukossa laitettu tälle kaudelle tulemaan. Ei tuo täysin varma tapaus ole vieläkään, sillä kypärä oli aika pitkään päässä ja toisessa sirkassa se on tiukasti edelleenkin. Valon alle tämä pikkuruinen Vuohen pippuri kuitenkin pääsi odottamaan seuraavia oikeita lehtiään.

Muutama willitys kaudelta 2013

Ikkunalauta ja sen pöytä suorastaan huutaa kasveja, joten en voi muutakaan kun pistää luonnon natikan eteen, kuin niitä kasveja. Jo monta päivää on aurinko paistanut ikkunalle, ja monta tuntia kerrallaan. Kuten aikaisemmassa päivityksessäni kerroin kuinka valoa riittää, mutta kylmä vaivaa ulkoilmaa. Kasveja on kovaa vauhtia siirrettävä ikkunapöydälle, sillä valoteho on paljon parempi, kuin yksikään lamppu voi antaa, ja jos voi puhua ilmaisesta valosta, niin sitä se on. Tarvittaessa nämäkin on helppo siirtää lamppujen alle. Viimeksi kun tätä lajiketta kasvattelin, oli tilanne itselläni kaikkein huonoin, sillä kaikki kärsivät jonkin asteisesta ötökkä vaurioista ja pahimmillaan se oli niin rumaa jälkeä, että niistä ei kehtaisi edes millään muotoa muistella. Nyt tilanne on hyvä (koputtaa puuta), eikä begoniapunkeista tai peltoluteista ole merkkiäkään. Uusi yritys näyttää siis paljon valoisammalta.

Erittäin hitaasti itänyt willi baccatum on kasvanut kohtalaisesti. Varmaan jonkinlaista leikkausta pitäisi tai latvomista tehdä, sillä kolme selvää latvaa kasvaa kasvista. Ei se silti pahalta luonnossa näytä, joten pitänee katsella mitä se tuo mukanaan ja antaisiko ollakin ihan noin. Suurimmaksi osaksi kasvi on pelkkää vettä saanut kasvaakseen, ainoastaan silloin tällöin on hyvin pienen lannoite tilkkasen saanut. Kovasti odotan luonnonvaloa tälle kasville myös, mikä näyttää suunnan mihin mennään.

Varastossa kasvaa muitakin villejä. Yksi näistä on tämä kuvan CAP 1491, mikä vaikuttaa vahvalta eximiumilta. Natikka ja hyvät olosuhteet kasvattavat melko hyvin, eikä liikaa lannoitetta ole kasvi saanut osakseen. Kaunis kasvi vaikuttaa tämä olevan ja tuolla töhkäpesässä kun kasvaa, mitä varastoksikin voi kutsua! En missään nimessä ala kunnon taustakuvia ottamaankaan ennen kesää, juuri sen vuoksi. :D

Vain hetken elänyt taimi tämä valkokukkainen pratermissum, mistä on toinenkin taimi tulossa hyvää vauhtia. Olenpa yhden saanut annettua eteenkinpäin. Karvainen ja hyvänvoiva taimi tämä on, kunhan jaksaisi vaan kasvaa kesää kohti satoisaksi. Toinen prae on tuloillaan, kunhan vain jaksaa luopua lopusta kypärästään. Tämä on Vuohi Pippuri, jota Lontoolaisittain kutsutaan myös Goat Pepperiksi.

Mysteeri minulle ja varmaan aika monelle muulle kasvattajalle Wild Grove on, mutta todennäköisesti villi tai puolivilli kasvi tämäkin, kasvattaen tuliset marjat luokkaa Tabascoa, mutta kuitenkin pienemmät. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Varastossa on toki muitakin willejä kasvamassa, mutta antaa aika odottaa heitä kuvineen. Onpa siellä jokunen kasvi, mitkä ovat kasvaneet jo monta vuottakin, eikä heitä ole ilmoitettu kasvatuslistalle! Suurin harmi silti on edelleen tämä Galapagoense, mikä ei useasta siemenestä huolimatta ole antanut ensimmäistäkään itänyttä, ei edes pienintä ituakaan. Uutta pitää silti koittaa, joten sitä odotellessa!!!

Kevät hissukseen tulloopi

Pikkaisen on turhautunut ja ristiriitainen tunne, kun katsoo ulos ja aurinko paistaa jo pitkään päivästä. Samalla lunta on metrin verran helposti ja pakkasta vielä päivälläkin sellaiset -10 °C ja yöllä kolkutellaan karvan alle -20 °C. Vielä on talvea ja pakkasta jäljellä, vielä tulee hyytäviä tuulia! Vai miten se menikään??? Noh, kyllä se kevätkin vielä tulee ja vaikka on monesti miettinyt, että nämä lumet ne ei ennen juhannusta sula, niin silti ne on viimeistään tuossa toukokuun alkupuolella lähteneet. Aurinko kuitenkin on sellainen mieltä piristivä elementti, mikä nostaa mielialaa korkeammalle tämän synkän talven ja pimeä jälkeen. Samalla katseet kääntyvät väkisin tuonne ikkunalaudoille ja niille varatuille kasvipöydille. Vielä ne ammottavat tyhjyyttään, mutta pian ne alkavat täyttyä uusista kasveista, ainakin tarkoitus on kova.

Olihan minulla tänään vahva meininki pistää itämään kesän hyötykasveja, mutta sen verran tuota kalenteria katselin, ettei aika ole vielä kuunkierron suhteen sopiva. Itse käytän ja katson tätä sivustoa, kun mietin idätyksiä. Monelle voi olla yhdentekevää, milloin kasvit laitetaan itämään, mutta uskon vahvasti kuun vaikuttavan kasvien idätyksissä ja kasvussa. Tuosta kalenterista kun katsoo, niin nouseva kuu alkaa viikolta 12, joten näin ollen sillä viikolla lähtee ainakin kesän tomaatit itämään. Muutaman villin olen ajatellut laittaa myös, kun sadon kannalta ne ovat tavallaan merkityksettömiä. Toki niitä kasvattelen sadon takia, mutta niillä ei suuria soseita sentään keitellä. Lähinnä siementen jatkuvuuden ja kannan vahvistaminen Suomessa, sekä niiden kauneuden vuoksi niistä on minulle suuri asia tullut. Siksi minulle voi aina villejä tarjotella ja heittää kommenttia sen tiimoilta, jos jollain lukijoista niitä on yli oman tarpeen. Ensi kesän tomaateiksi olen ajatellut tällaista listaa.

Tomaatit

- Arbuznij
- Black Russian
- Blum Lemon
- DeBarao Black
- Eksootika
- Giant Tree Tomato
- Green Zebra
- Guernsey Island
- Osu Blue
- Purple Kalabash
- Tangella

Chilit

- Baccatum var. Pea
- Bolivian Small Red, C.baccatum
- Chiltepin Sonoroan, C.annuum var. glabriusculum

Mutta tosiaan näihin ja muihin kesän idätyksiin palataan viikolla 12. Samalla pitää katsoa, mitä yrttejä ja muita tarpeellista sitä olisi mielessä. Näihin aurinkoisiin tunnelmiin on hyvä päättää tällä kertaa.

Viimeisimmät tulokkaat

Koska chilinkasvatus on parhaimmillaan hienoa yhteistyötä kanssakasvattajien kanssa, ovat niistä viimeisimmät vaihtochilikaupat nähtävissä kuvassa etualalla. Vaikka nimet ovat laitettu esille, voi lajit kertauksen vuoksi käydä uudelleen läpi. Vasemmanpuoleinen baccatum, Aji Amarillo on minulle täysin mysteeri ja uusi tuttavuus. Chiliwiki kertoo tästä Amarillosta tällaista, joten odotettavissa on melko mukavan oloinen hedelmä ja kasvi, jos vaan jaksaa kasvaa ja tuottaa satoa.

Keskellä on Jamy, jota minun piti kasvattaa jo viime vuonna, mutta enpä koskaan saanut siemeniä pyytäneeksi. Tälle kaudelle piti myös laittaa kasvamaan, mutta loppujen lopuksi lajikelista kasvoi hieman suureksi, eikä näin ollen tilaa periaatteessa pitänyt olla. Näitä chilivaihtoja kun tykkää harrastaa, niin mukaan tarttuu sitten sellaista, mitä pitikin alunperin kasvattaa. Ei näitä raaskinut olla ottamattakaan, kun kyseessä on pienet ja nätit taimet. Kuvien perusteella tämä Jamy vaikuttaisi hyvin samankaltaiselta, kuin Aji Amarillo, mutta testaamalla ja kasvattamallahan ne erot löytää parhaiten. Ja tietysti ennen kaikkea maistamalla!

Oikeanpuoleinen kasvi (Cajamarca, C.chinense) on minulle jo periaatteessa tuttu ennestään, mutta kypsäksi asti en kerennyt koskaan saamaan niitä hedelmiä. Sato jäi sellaiseksi purppuran värisiksi, ja kunnes nahistuivat jo sen näköisiksi, ettei suorastaan houkutellut maistaminenkaan enää. Värihän pitäisi kypsänä olla ihan punainen kuitenkin. Toki soseen seassa olisi ne hedelmät mennyt, mutta oli sen verran kuitenkin tavaraa muutenkin, ettei käyttöä ollut. Loppujen lopuksi chilikokoelmani karttui enemmän, kuin mistä olin luopunut. Tosin menihän noita ylimääräisiä pikkuruisia taimia isäni chilikasvatuksiin, jos vain hengissä säilyivät matkan koettelemuksista.

Kaikkiaan viimeisimmät itäneet kasvit näyttävät tällaisilta. Kasvua on tullut ihan mukavasti, vaikka eivät mitään jättiläisiä olekaan.  Kohta voisi kokeilla muutamia kasveja taas laittaa hydroihin kasvamaan, niin kasvupyrähdyksiä voi tulla hieman reippaammin. Aurinkokin alkaa paistella jo siihen malliin, että tilaa saavat jälleen kasvatukset tuosta ikkunapöydästäkin. Eipä silti, ei tässä mihinkään hirveä hoppu edes ole. Meinasinpa tässä, että laittaisin viimeisen lajikkeen chileistä vielä itämään tälle kaudelle. Kyseessä on willi chili, eikä näin ollen väliä kasvaako jo millaiseksi ja miten satoisaksi puskaksi, kun varmaan talvetukseen menee joka tapauksessa. Kyseessä on Chilitepin Sonoran, C.annuum var. glabriusculum. Mitään aikaisempaa kokemusta ei tästä villistä olekaan, joten näin ollen mielenkiintoiselta lajikkeelta kuulostaa ja vaikuttaa.