lauantai 18. toukokuuta 2013

MM-Kisahuumaa ja Guacamolea


Tämän alkuperäinen idea lähti oikeastaan emännältä, että tehdäänpä Guacamolea ja ruisnappeja välierän otteluun. Siispä sitten tuumasta toimeen! Hieman tätä erätauolla kirjoittaessani ovat sekavat ajatukset, sillä johtavathan Ruotsalaiset peliä 1-0. No eihän tämä mitään, jääkiekkoahan se vaan on, kävi miten kävi! Uskon kuitenkin voiton tulevan, kun katsoi erän loppua. Mutta joo, itse asiaan jälleen. Guacamolen dipit ainakin kaupasta ostettuna ovat erittäin pahan makuisia, joten itse tehtyä nyt juuri maistaneena voin sanoa, että kyllä todellakin kannatti.

Guacamole
- 3 avokadoa
- 1 punasipuli
- 2 valkosipulia
- 2 Thai Rawitia (käy myös muukin chili)
- 1 dl korianteria tuoretta
- 2-3 rkl sitruunan tai limenmehua
- 1 iso tomaatti
- 1 tl mustapippuri rouhetta



Laitoin tuohon ohjeeseen yhden punasipulin, kun omaan satsiin meni puolitoista. Hieman se oli minusta liikaa, joten vähempikin riittää. Kaikki muut ainekset menivät soseuttajan läpi, paitsi sipuli silputtiin aivan pieneksi veitsellä. Omaan makuun olisin laittanut pari chiliä lisääkin, mutta emäntää pitää ajatella kun niitä käyttää, että saa hänkin syödä, eikä vaan maistella. Sipulisilppu ja sose sekaisin ja jääkaappiin tekeytymään toviksi. Tarjoillaan sipsien kera, meillä ne olivat tällaisia ruisnappeja. Kyytipojaksi kelpaa olut tai siideri, meillä se tosin oli Gato Negro Cabernet Sauvingon, San Pedro ja viinirypäleet.

CGN 22208, C.galapagoense ja passiivihydro

Ajattelin testata, miten gala viihtyisi passiivisessa hydrossa, kun sattuu pari tainta olemaan kasvatuksessa. Rakentelin tästä passiivisesta bioponisen, sillä vulcaponicit ja merileväuutteen lisäsin ruukun pohjalle. Välttämättä bakteerikantaa ei saa tässä pysymään aina hyvänä, sillä vesiala on suhteellisen pieni, ja jos neste kerkiää kaikki tyhjentyä säiliöstä, on kaikki aloitettava alusta. Ensimmäinen tehtävä oli kuitenkin valita kahdesta taimesta se, kumpi testaukseen pääsee. Isoa probleemaa se ei tuottanut, sillä taimet ovat lähes samanlaiset. Kun on ulkona lämmin ja aurinko paistaa, niin silloin hommat tehdään hyvin mielellään ulkona. Ensin taimesta pestään turpeet pois.



Toistetaan pari kertaa hennosti juurien puhdistus, että saadaan ylimääräiset turpeet pois. Liian puhtaaksi juuria ei kuitenkaan tarvitse yrittää saada, sillä pieni turve ei haittaa yhtään mitään. Oma passiivi on kyhätty tuollaiseen Pauliinan altakasteluruukkuun, mihin välipohjan alle tuli vulcaponicit ja merileväuutteet. Olisi minulta löytynyt noita oikeita passiiviruukkujakin, mutta kerran tuollainen sattui käteen, niin siihen gala sitten pääsi kasvamaan. Kerran kasvi kestää kuuleman perusteella suuria lannoitteita, niin itsekin ajattelin nostaa EC:n lähelle kahta. Ainakin toistaiseksi kasvi on tuntunut viihtyvän uudessa kasvatusalustassaan, vaikka passiiviin siirrosta on kulunut jo pari päivää. Harrastustoimintaa chilien ohella, on oleellisesti tämä bloggailukin. Hieman on kirjoittelu jäänyt pakonsanelemana vähemmälle, kun ei nämä nykyajan vempeleet kestä puolta vuotta pidempään. Tarkoitan tällä tätä konetta, millä kirjoittelen näitä kirjoituksiani. Nyt kone on palannut huollosta, ja toivottavasti se kestää taas pidempään, kuin taas sen puolivuotta ja takuuajan umpeuduttua. No sen aika näyttää sitten. Joka tapauksessa pieni odotus ja piina on päättynyt, kun on sitä melkoisen riippuvainen näistä koneista kuitenkin, valitettavasti se pitää tunnustaa. Puolustukseksi on kuitenkin sanottava, ettei näitä kirjoitella ilman konetta. Se siitä sitten, ja sen kestävyydestä!


Itse kasvi sitten näyttää uudessa ruukussaan tältä. Tässä pari päivää myöhemmin voi todeta, että samalta se näyttää siinä edelleenkin. Hengissä kasvi on siis ja valmiina kokemaan kesän kylmät ja lämpimät.

perjantai 10. toukokuuta 2013

C0 1403, C.chacoënse ja pientä historian havinaa

 C0 1403 on ollut erittäin kasvattaja ystävällinen villi chacoënse. Kasvi on jaksanut läpi talven antaa kukkia ja jonkun marjankin se on aina kasvattanut, eikä lannoiteiden perään ole ollut kovinkaan kranttu. Enimmäkseen vettä on saanut talven aikana ainoastaan, ja oikeastaan lannoitus on alkanut todenteolla myöhään keväällä. Se miksi kasvista laitan erikseen juttua tänne blogilleni, on syy siinä, että kasvi on minulle erityinen. Erityisemmän siitä tekee se, että se on minun kautta-aikain ihan ensimmäinen villichili, mitä olen koskaan kasvattanut. Kasvin tarina juontaa juurensa jo suhteellisen kauas, aina 2010 kaudelle, kun pienet taimet näkivät ensimmäistä kertaa päivänvalon, noin kolme vuotta sitten.

Paljon on kyseinen kasvi saanut osakseen, on ollut ruukkujen putoamisia päälle, jättäen jäljelle vain pienen tapin. On ollut ötökkähyökkäyksiä runsaasti, joista kasvi on sinnikkäästi itsensä selvittänyt henkikirjoihin takasin. Noh, ehkä kasvattajalla ollut sormet pelissä useankin kerran leikkaushoitojen ja ripeiden myrkytyksien ansioista, mutta ehkä yksi hyönteiskestävin kasvi on ollut silti kyseessä. Hieman on talven mittaan tullut kuolleita oksia, kuten oikeanpuoleisesta kuvasta voi tarkkasilmäinen huomatakin. Kunhan kasvit kiireiltäni ulos pääsevät, niin trimmauksen ja sipistelyn kasvi saa ehdottomasti osakseen. Kasvi ansaitsee ehdottomasti paikkansa hyvältä paikalta, ei välttämättä ihan paraatipaikalta, mutta kuitenkin. Jos olosuhteet ovat myötätuuliset ja kasvattaja sallii, niin paikkansa löytää kasvi ensi talvenakin varaston uumenista jälleen kerran.

Pari riviä loppuun aloittamastani Bioponisesta projektistani. Minä jo arvelin alkujaan, ettei toivottavasti tarvitse syödä sanojani sen suhteen, että kasvi ei kasvaisi hyvin. Kaikkihan lähti liikenteeseen kasvin osalta, kun kirjoittelin aloittavani Bioponista vesikasvatusta 17.4.2013, ja olin pessyt juuret turpeesta jne... Hydroilun toimivuus on yllättänyt minut positiivisesti täysin, sillä kasvi on kasvanut todella reippaasti siitä, mitä se oli astiaan laittaessa. Kasvi on juuri aloittanut kukkimaan, kuten kuvastakin sen voi nähdä. Lehtimassa ja oksisto kasvanut erittäin nopealla teholla, haaroen melko mukavasti. Ainut haittapuoli tässä taannoin oli, kun kirvat iskivät kasviin peittäen vihreän melko tehokkaasti, tosin nopealla toiminnalla ne eivät isoja juhlia kerennyt siellä järjestää, sillä raadot lehdillä on siitä hyvä osoitus. Nyt ne ovat enää kosmeettinen haitta, mutta eiköhän raadoista päästä eroon, kunhan kasvit pääsevät ulkoruokintaan kiireiltäni, ja saavat vettä niskaansa.


tiistai 7. toukokuuta 2013

Sinappinen chilisilakka


Aina reseptit eivät tarvitse olla monimutkaisia ja haasteellisia, niin kuin ei tässäkään tapauksessa. Joskus muutamalla aineksella ja mausteella saa ruoasta taivaallisen hyvää. Tänään pääosaa näytteli kala ja tarkemmin sanottuna silakka. Kun kalantuska iskee, niin se osaa olla joskus harvinaisen kova. Joskus unissaankin tulee kala mieleen ja silloin sitä on pakko melkeinpä ostaa, että mielensä saa kyllästettyä, maksoi mitä maksoi! Vähintään on pyritty siihen, että kerran viikkoon jotain kalaa on pakko valmistaa, mutta valitettavasti siihen ei aina pääse. Paikallisesta marketista mukaan lähti edulliseen hintaan silakkaa, edullinen tarkoittaa 5.90 €/kg, eli sitähän se oli toinperrään. Minulta on muutamia kertoja pyydetty kirjoittamaan reseptejä chiliaiheisista ruoista blogilleni, ja mielellänihän minä niitä tänne rustailenkin, kunhan aika ja mieli on sopiva sille. Tänään on siis paikka reseptille, mikä ei varmasti kenelläkään suuri mullistava ole, joten pidemmittä puheitta! Eikun patakattila soimaan, eli tässä tapauksessa paistinpannu.

 Sinappinen chilisilakka


- 1 pieni sipuli.
- 100g ruohosipuli Violaa.
- 2 rkl tilliä kuivattuna tai tuoreena reilusti silputtuna.
- 1.5 tl rouhittua mustapippuria.
- Chiliä (Thai Rawit) käy myös Pirkan punainen chilikin, ellei Rawitia ole saatavilla.
- Yhden limen tai sitruunan mehu.
- 2 rkl sinappia.
Leikkaa sipuli erittäin hienoksi silpuksi, ettei se kypsentäessä jää raa'aksi. Puolet tuorejuusto paketista ruohosipuli Violaa astiaan ja perään muut mausteet. Chilit maun mukaan, kuinka tulista silakoista haluat tehdä, ainakin kuitenkin 3-4 kappaletta voi olla hyvä määrä. Sotke tahna kauttaaltaan tasaiseksi mössöksi ja anna hetki maustua, ainakin sen aikaa, kun otat silakkafileet esille ja levität ne. Silakkafileet kannattaa valita niin, että sinulla on laittaa samankokoiset kyljet myöhemmin vastakkain. Kun täytetahna on aikansa muhinut, voit levittää sitä tasaisesti alemman kyljen päälle niin, ettei se aivan valtoimenaan kuitenkaan tursu välistä pois, kun kannen laitat päälle. Nyt fileet ovat valmiita leivitystä varten.


Itse tykkään käyttää leivittämiseen ruisjauhoa, ja kerran sitä löytyy jemmasta reilu 20 kg, niin sehän on silloin itsestään selvääkin. Ota jauhoa reilun kokoiseen astiaan muutama nyrkillinen jauhoa. Lisää sekaan suolaa oman maun mukaan. Itse tykkään kuitenkin vähemmän suolaisesta, joten 3 tl voi olla ihan sopiva määrä, ehkä aavistus jopa enemmänkin voi laittaa. Sotke jauhoseos tasaisesti, että suola jakautuu tasaisesti jauhon seassa. Silakkafileet ovat melkoisen notkeita, ja täyte valuu melko helposti välistä pois, joten leivittäminen täytyy suorittaa varovaisesti. Mieluummin, kun otat fileen käteen ja otat kiposta jauho seosta kalan päälle, niin ei röppö valu jauhojen sekaan.


Paista fileet pannulla, melkoisen hyvässä voi määrässä. Anna kyljen paistua puoleltaan reilummin, että sipulitkin kerkeää pehmetä välissä. Kuivettumisen vaaraa ei välittömästi ole, sillä täyte takaa sen, että kosteus säilyy hyvänä. Kala on valmista, kun pinta on ruskistunut kauniin kellertävän ruskeaksi. Perunamuusi olisi ollut ehkä paras kyytipoika kalalle, mutta hyvin kelpasivat keitetyt perunatkin. Lisäksi perunoille voi heittää voisilmän sulamaan ja makua antamaan, itse laitoin tulista paholaisen hilloa, sen asemesta. Tuoresalaatti kruunaa annoksen ja laittaa ruoalle pisteen iin päälle. Bon Appetit, vai mitenkä se Savo-Karjalan murteella sanotaankaan. Hyvvee se on, ja ihan kahella veellä. Eiku murkinnoo rinnan alle ja henkvakkuutusta uusimmaa. Näin tällä erree!

perjantai 3. toukokuuta 2013

Willejä vauvoja ja palanen Unkarin muistoja




Laitoin 21.4 itämään melkoisen ryppään villejä chilejä, kun taka-ajatuksena oli saada kesänmittaan kasveille hyvä kasvuvauhti tulevaa talvea, ja talvetusta ajatellen. Lista muodostui lähinnä villichinenseistä ja niiden eri variaatioista, mahtuipa sinne joukkoon muutamia muitakin, joista mainitakseni Putapario, C.chacoënseista ja parit villibaccatumit, sekä eximiumit. Kuvassa on toistaiseksi kaikki sirkkalehdille ehtineet, mutta lisää on piakkoin tulossa, sillä monista siemenistä on vihreää jo nähtävillä. Toinen, minkä vuoksi näitä villejä tässä vielä idättelin, niin oli se, että siirryn astetta villimpään suuntaan, ja tarkoitus on peruslajikkeita vähentää runsaasti listalta. Olen tainnut sanoa aikaisemminkin asiasta, mutta sanottakoon vielä kertaalleen.

Budapest ja Unkari

Matka Budapestiin oli meille työntekijöille työnantajilta joululahja, jonka iloisen yllätyksen saimme kokea pikkujouluissa talvipakkasten aikaan. Eipä olisi rehellisesti uskonut silloin kylmän ja lumen keskeltä, että kesä ja lämmin koittaa keväällä. Reissumme oli lähtökohdaltaan rankka, tai itse asiassa lähtö. Matkaamme lähdimme Sushrajan perukoilta aamuyöstä jo puoli kolmen aikaan, jolloin reissaajat olivat erittäin väsyneitä. Lämpötila kohteessa ja väsyneisyys toivat ainakin allekirjoittaneelle hieman ongelmia aluksi, mutta pienien päiväunien jälkeen virtaa sai taas mukavasti illallista varten. Tokihan se piti heti kättelyssä käydä muutamat paikalliset ohrapirtelöt nauttimassa, kun tilaisuus vain koitti. Oluesta lyhyesti voi sanoa, että maku on hyvää, eikä ravintolahinnoissa euro paljon kukkarossa paina. Ruokaan sai rahaa menemään paljonkin, jos erehtyi väärän ravintolan valitsemaan, sillä kävelykadun ruokapaikat olivat lähes Suomen tasolla. Hieman sivummalla kaikki taas oli huomattavasti halvempaa, kuten sama pätee kohteessa, kuin kohteessa.


Paljon sieltä pieniä matkamuistoja kertyi laukkuun, ja ennen kaikkea lapsille mukavia yllätyksiä. Parhaimmat tuliaiset taisivat kuitenkin olla paikallinen raha. Lapselle kun isot summat kolikoissa on hieman hilpeyttä herättävää, miksi ei itsellekin. Hyvin pärjäsi kun muisti vaan, että 1000 Unkarin forinttia oli, noin 4 euroa. Kaupungista parilla sanalla voi sano, että se oli erittäin siisti. Roskia ei kaduilla näkynyt missään, toki ahkeria lakaisijoita siellä tuntui olevan joka kulmassakin. Ilohan sellainen oli silmille, kun ei tarvinnut väistellä roskia. Ainut mikä oli hieman epämiellyttävää, niin viemäreiden haju. Se löi monesti kasvoja, kuin bajamajat konsanaan festareilla. Noh, kaikkeen tottui ja menihän se vähän hieman vitsinheittämiseksikin välillä. Loppujen lopuksi taisi pilkka käydä omaan nilkkaan, sillä valitettavasti pienen vatsapöppösen reissulta bongasin, ja viimeinen päivällinen jäi itseltäni väliin. Lopullinen piste ruoalle oli, kun valmiiksi vatsa vääntelehti reippaammanlaisesti, ja totta kai, kun chilin ystävä olen, niin eikös sitä pitänyt patongin päälle laittaa kuntomiehen annos.

Chilejä yritin kovasti katsella putiikeista, mutta harmikseni kaikki oli vain kuivattuja. Ei näkynyt Unkarissa Almaa ei, eikä paljon muitakaan chilejä. Kauppahallissa toki muutamia tuoreita näkyi, mutta yllättävän heikkoa se oli. Matkamuistoliikkeissä monissa tuotteissa chilit olivat hyvin painatettuina kippoihin ja kuppeihin, ja sitä paprikajauhetta oli tarjolla yllin kyllin. Olihan sitä muutamat pussukat ostettava mukaan, kun voimakasta ja aromikasta jauhetta on. Eivät paikalliset osanneet kysyessä edes sanoa, mitä lajikkeita ne olivat. Sanoivat vaan niiden olevan hyvää Unkarilaista chiliä, ja ilmeisesti se riitti niille tiedoksi. Ruoista vielä on vielä sanottava, että tulisia ruokia ei ravintoloissa ollut tarjolla, ei ainakaan listalla näkynyt. En tiedä mistä se sitten johtui, mutta itse olisin tietysti niitäkin kaivannut.

Etyekin viinitila


Noin 50 minuutin ajomatkan päässä Budapestistä oli paikallinen viinitila, tai yksi niistä lukuisista. Bussimatka oli viihdyttävä, sillä maisemat olivat kertakaikkisen kauniita. Joka paikassa alkoi vihertää ja kukat kukkivat yhtä aikaa, olihan heillekin kesä tullut yhtäkkiä. Vielä vajaa kuukausi takaperin maassa oli vielä ollut lunta. Ero oli huima, sillä nyt varjolämpötilat huitelivat +32 °C, ja sekös meitä muka haittaisi. Hieman tuli vaan matkalaukkua pakatessa tehtyä virhearviointi, sillä kesäisimmät kamppeet jäivät kotiin omaan vaatekaappiin. Pakko-ostos oli siis uudet shortsit. Mutta sitten itse asiaan, eli viinitilaan.


Isäntäväki oli erittäin kiireinen, sillä olihan viinirypäleiden leikkaukset ja taimien sidonta parhaillaan käynnissä, sekä meidän ryhmän lisäksi toinen ruotsalainen porukka tuli yhtä aikaa kierrokselle. Hilpeitä tuntuivat olevan hekin. Vasemmassa kuvassa oli kuivat oksat leikattu juuri pois, ja ainoastaan muutama rivi oli jo keritty saattaa valmiiksi sidonnan suhteen. Kyseinen palsta oli nimetty jonkun paikallisen kuuluisan edesmenneen viinitarhurin mukaan, mutta nyt en elävästikään muista kuka hän oli. Pääsimme kuitenkin kyseisen palstan edellisvuoden viiniä maistamaan, mikä olikin erittäin hyvää. Alueen rypäleet ovat pääasiassa valkoviiniin sopivia sijaintinsa suhteen, mutta toki tilalta sai jonkun verran punaviiniä ja roséviiniä. Kaikkiaan maistelupakettiin kuului viisi erilaista viiniä. Ensimmäinen oli kuohuva roséviini CO2, mikä olikin tervetuliaismalja meille. Matkamme jatkui kohti viinikellaria, jossa viini oli Cabernet rypäleestä valmistettua valkoviiniä. Edellisvuoden marjat olivat olleet erittäin sokeripitoisia, joten viinikin oli erittäin vahvaa valkoviiniä. Maistiaiset olivat suoraan sammion hanasta ja lämpötilaltaan + 10 °C. Paikallinen viinitarhuri, tai itse asiassa hänen poikansa toimi meille oppaana, joten tulkin välityksellä saimme hieman paremman selvityksen viinin saloista. Pääsimme myös tutustumaan vanhaan oikeaan viinikellariin, missä pullotetut viinit odottivat valmistumistaan ja kauppoihin, sekä paikallisiin ravintoloihin pääsyä. Tilalla valmistetaan myös "Konjakki", eli Brandya, sekä hedelmäpontikkaa. Brandya pääsimme maistamaan myöhemmin tilan terassilla kierroksen päätteeksi, kun olimme ensin maistelleet lisää valko- ja punaviiniä. Itse tykkäsin kaikkein eniten punaviinistä Hernyák pinot noir:sta, sekä Corvins Brandysta, joita pullot kutakin lähti tuliaisiksi matkaan. Kovasti halusivat saada vastamaistiaisia Kiteen Kirkkaasta, kun kovasti kehaistiin kylän olevan perinteinen pontikkapitäjä. Ehkäpä sekin heille järjestynee. Lisää viinitilasta on luettavissa netistä osoitteesta www.hernyak.hu

Paikallinen pontikkapannu

Szent Gellert
Sisääntuloaula
Kylpylät ovat olleet myös Budapestissa suosittuja kohteita, joten pitihän se kerran sinne asti päästiin, niin käydä yhtä niistä testaamassa. Szent Gellert on erittäin vanha ja hienosti kunnostettu ja ylläpidetty kylpylä. Altaita oli useita, niin sisällä kuin ulkonakin. Kerran ulkona oli erittäin kaunis ja lämmin keli, niin ulkoaltaat houkuttivat enemmän. Pääasiassa lämminvesialtaat veivät tällä kertaa voiton, sillä altaan lämpötila oli +36 °C. Vesi altaassa tuoksui hieman rikinkatkuiselta, sillä vesi tuli altaisiin syvältä maansisältä. Saunat jäivät testaamatta reissulla, sillä eihän niissä kuulemma ollut edes löylyvesiä, vaikka periaatteessa samanlainen sauna kyseessä olikin, mitä täällä kotioloissa on tottunut käyttämään. Ei päässyt Ruotsin poikia pudottamaan löylyistä ei. Päivä kylpylässä on yllättävän hinnakas, sillä kabinetilla varustettu ranneke maksoi, noin 5500 Unkarin forinttia, eli pyöreästi 20 euroa. Nyt ollaan jälleen onnellisesti kotona ja muutamia kokemuksia rikkaampana. Kyllä reissaaminen on kivaa, mutta on se mukavaa olla kotonakin, ja hoitaa niitä kasvejaan. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä päättää, seuraavaa reissua odotellessa. Lopuksi muutamia kuvia reissunvarrelta.

Terassilta napsaisu.

Kuninkaallisen linnan pihasta.

Samaista pihaa.




Tonavan rannalta.



Kävelykadulta

Hotellin vieressä sijaitseva kirkko.

Viinkellarin käytköissä.