Oksat halkeilevat painosta

Jos on pubeilla mennyt hyvin satonsa suhteen tänä kesänä, niin sitten liiankin hyvin. Ei kestänyt oksa sadon painoa enää, vaan halkesi ikävästi. Ei ole vielä poikki kokonaan, eikä ravinteiden virtaus ole vielä tyrehtynyt, sillä lehdet tuntuvan olevan vielä ihan virkeänoloisia. Hieman kyllä aamulla säikähdin ensimmäisenä tuota kasvia, tai lähinnä sitä että kuinka sille nyt oikein käykään. Eipähän siinä juuri auttanut muu, kuin käydä lankaa hakemassa ja leikata niitä tukilangoiksi. Molemmille oksille tietysti omansa. Olisihan sitä voinut olla viisas jo aikaisemminkin, ja virittää ne ajoissa, ettei näin olisi käynyt. Paljon sitä pitää oppia kantapään kautta, ennen kuin menee jakeluun. Paikkana halkeama on erittäin hankala sitoa, eikä teippiä oikein kehdannut käydä virittelemään, joten mitä käteen sattui niin sitä sitten. Piipon narua ja A'vot! Jos ulkokasveilla rungot paukkuvat sadon määrästä, niin sitten kasvihuoneen kasvit ovat saaneet riesakseen kirvat. Parissa vuorokaudessa kasvit saivat osakseen hirveän kirvaparven. Katsopa suuntaan tai toiseen, niin kukat ja niiden varret olivat vihreänä kirvoista. Onneksi tällä kertaa vihollisena olivat juuri kirvat, eikä pegoniapunkit, sillä näistä on paljon helpompi päästä eroon. Painesumutuspulloon Neem öljyä, liraus Mäntysuopaa ja sitten Vodkaa. Loput vettä, itse laitoin hieman yli litran, ja eikun suihkuttamaan ja hyökkäämään vastaan niitä öttiäisiä. Jälleen kerran voitin heidät ja pisteet minulle 2 - 0. Näin tällä kertaa.

Alkavat oksat painamaan sen verran, että katkeilevat oksat. 

Hankala sitoa, kun on niin ahdasta.

Kirvat tapettu, mutta ilkeän näköinen raadoista.

CAP 500 aloitti satoamaan.

En enää jaksa laskuissa pysyä, mutta ainakin kaksi kesää on kyseinen kasvi viettänyt aikaansa minun hoivissani. Aikaisemmat kaudet ovat lähinnä menneet hukkaan ötököiden kanssa tapellessa. Sitkeys näyttää nyt palkitulta, sillä vaikka meinasin tämän villin harvinaisuuden jo viskata tunkiolle viime kesänä, kun koskaan siitä en mitään ollut saanut. Pelkkää oksaa vain ja lehteä, sekä kuivuneita kasvupisteitä. Tämä menneillään oleva kesä on kuitenkin osoittanut sen, että paikkansa kasvi ansaitsi vielä kerran kasvihuoneesta. Nyt kukkia on puhjennut kukkimaan erittäin runsaasti, ja vaikka kasvia on kerralla hankala saada kuvaan mahtumaan, niin näky on joka kerta aina loistava. Kauniit kukat ovat hiljalleen aloittaneet muodostamaan niitä marjoja, joita jokainen kasvattaja odottaa, kuin kuuta nousevaa. Ainakin minä!!! Toivon marjoja tästä harvinaisesta CAP 500, C.eximiumista runsaasti, ja ennen kaikkea niitä siemeniä. Mikään ei olisi hienompaa, kuin saada tätä niin harvassa kasvavaa chiliä jakaneeksi eteenpäin. Ainakin hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa, kun katsoo tuota yllä olevaa kuvaa. Marjoja on runsaasti ja lisää tulee, ja vaikka alkukeväällä jo niitä kukkia esiintyi, eivät marjat vaan halunneet pysyä kiinni. Olosuhteet näyttävät nyt olevan suotuisat. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, ja tällä kertaa hymyissäsuin. Loppuun liitän muutaman kuvan, vaikka Facebookissa Sushrajan sivustolla niitä olen jo esitellytkin. Tässä niillekin lukijoille, joita naamakirjat eivät kiinnosta, eivätkä näin ollen pääse kuvia aina seuraamaan.