keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Rocoto Guatemala Orange

Vihdoinkin koitti se päivä täällä Sushrajalla, että poimitaan Rocotoja talteen. Tuo viereinen kuva ei ole ihan viimeisin otos kasvista, mutta sama kasvi siinä kuitenkin on kyseessä, tosin enemmän kypsää satoa vaan roikkui oksistoissa. Mitäs tästä sanoisikaan! Aluksi ainakin sen, että kyseessä on erittäin satoisa lajike, voisipa sanoa että niinkin satoisa, että oksat katkeilivat jo keskikesällä sadon painosta. Samaa täytyy kyllä sanoa muistakin Rocotoista. En tiedä onko kyseessä sitten hauraampi kestämään satoa, kuin muut chinenset ja annuumit, mutta paljon enemmän nämä hedelmän painavat. Alkutalvesta minulla oli Rocotoja enemmänkin kasvamassa, mutta jostain kumman syystä ne harvenivat kesän lähestyessä viiteen yksilöön. Nopeimmat ehtivät kuolla jo, noin kymmenen senttiä pitkinä taimina. Niin palataanpa siihen oksien katkeiluuun takaisin. Eli oksia joutui paljon tukemaan ja sekään ei aina riittänyt, vaan lopulta kun oksat melkein menivät poikki, niin niitä joutui sitten sitomaan yhteenkin, etteivät kokonaan irtoaisi. Lieneekö siinä sitten yksi syy, että hedelmät olivat erittäin tulisia, suorastaan helvetillisen tulisia. Pientä kidutustahan ne siten ovat saaneet osakseen, ja eikös se kiduttaminen lisää hedelmien tulisuutta? Näin ainakin väittää itse guru "Fatalii" taannoisessa tekstissään. Kyllähän siinä varmaan vinha perä on. Itse en niin tiedä, enkä ole perehtynyt. Minä vain kasvatan ja sitä mukaa syön niitä, sen minä ainakin osaan tehdä taitavasti! ;)


Satoa keräsin tästä puskasta jo, noin 1.5 kg talteen kypsänä, ehkä samanmoinen määrä sinne jäi vielä lisää kypsymään. Hyvä tietää, että herkkua on tulossa lisääkin, eri asia vain miten ne kypsyvät enää tuolla ulkosalla. Lämmöt ovat vielä toistaiseksi pysyneet kohtuullisissa lukemissa, mutta näillä keleillä se vaatii jo mukaan pienen lämmittimen. "Juuri kun kerkesin kehumaan, että täällä on kyllä kelejä pitänyt". Sisäkasvatuksessa Rocotojen maku jää turhan pliisuksi, joten viimeiseen asti yritän pitää ne kasvihuoneessa. Sisään sitten, kun on aivan pakko!
Jaa niin! Tulihan se testattua tämäkin chili sitten ihan kutkulleen, vaikka turhaa tuossa alussa kaikkea muuta lätisinkin. Mitä tähän herkkuun tulee, niin herkkuahan se on. Lyhyestä virsi kaunis, kuten jossain olen kuullut sanottavankin.

Makutestiin totta kai valitsin sellaisen hedelmän, mikä oli saanut olla kypsymässä jo todella pitkään. Sellaisen mikä alkoi jo olla sopivan pehmeä, ei kuitenkaan liian pehmeä, että sormi olisi tökkäisemällä mennyt läpi. Sellainen sopiva kuitenkin. Hedelmän liha oli kuten totuttu Rocotoista on, niin erittäin paksua ja mukavan pirskahtelevaa. Sen sain huomata taas karmaisevalla tavalla, kun leikkasin auki hedelmää. Erittäin mehukas, ja jos mehumaijaan laittaisi, niin takuulla hyvät mehut irtoaisi. Ehkä ei kuitenkaan, mutta noin vertauksellisesti kyllä. Kuten jo tuolla aikaisemmin tekstissä tuli ilmi, että kyseessä on erittäin tulinen tapaus, niin se pitää todellakin paikkansa. Vaikka minulla on jo kehkeytynyt yllättävän hyvä sietokyky, toleranssiksikin sitä monesti kutsutaan, niin tämä teki jo höpöä. Ei kuitenkaan niin, että olisi jäänyt syömättä, mutta hyvällä tavalla kuitenkin. Piimää piti kuitenkin hieman naatiskella päälle. Itse maku on kuten chinenseissä se ominaismaku, niin löytyyhän se näistä Rocotoistakin. Makeutta ja aromia yhdistettynä kompaktiksi paketiksi, niin sen täytyy olla vain hyvää. Tiedän 99.9 prosenttisen varmaksi, että kasvattelen tätä puskaa ensi kesänäkin. Tuo minimaalisen pieni osa jääköön sille, että onnistuisin sen viime metreillä tappamaan. kokonaissaldo tälle päivälle oli poimittuja chilejä 4250 grammaa, joista Rocotoja varmaan se neljä kiloa. Osa päivän saldosta on kylmäsavustumassa parast'aikaa, mutta osan syön kyllä ihan sellaisenaan, vaikka leivänpäällä.


maanantai 16. syyskuuta 2013

Jälleen säilöntää ja uusittua reseptiä!

Kylmäsavustettu chili-tomaatti salsa
- n.1kg 7 Pod Primo, 10 kylmäsavu Nagaa, 10 Cheyennea.
- 1 kg tomaattia
- 2 isoa sipulia
-  kokonainen valkosipuli, n. 10-15 kynttä, riippuen sipulin koosta.
- n. 3 dl etikkaa
- 3 tl suolaa
- 2-4 tl inkiväärimurskaa
- 2-4 tl sitruunaruohoa
- ½ dl oreganoa omasta kasvimaasta.
- ½ dl Sitruunabasilikaa
- Sitruunamelissaa pari oksaa lehtineen
- Persiljaa muutama oksanpätkä
- 3 dl sokeria
- n. 1dl sitruunamehua

Keitellään raaka-aineet mielellään ulkona, sillä kapsaisiinia leijailee sen verran ilmassa, että voivat kanssaeläjät saada yskänpuuskia osakseen. Sokeri lisätään aivan loppuvaiheessa, minkä jälkeen hieman vain keitellään satsia. Lopuksi taivaalliselle tuoksuva seos soseutetaan ja tölkitetään. Huom! Muista käyttää tölkittäessäsi hanskoja käsissä, sillä tätä et halua saada sormillesi. Voi tuottaa hieman tuskaa muuten arkiaskareissasi. ;) Salsa on erittäin hyvää ja umpioituneena säilyy takuu varmasti hyvin, paitsi että on yksinkertaisesti niin hyvää, ettei säily liian kauan.

Rocotot alkavat myös pikku hiljaa kypsyä, joten kohta säilöntä jatkuu niiden osalta. Nyt hommat jatkuvat kuitenkin säilönnän osalta pikimmiten, muiden kylmäsavussa olleiden chilien suhteen. Näin tällä kertaa...

lauantai 14. syyskuuta 2013

Tulevan kauden välineistöä haalimaan

En ostanut sillä, että olisin joku Sulo Wilèn ja ajatellut, että kun sain niin halavalalla. Päätin olla hyvissä ajoin liikkeellä ja napata kalan uimasta, ennen kuin on liian myöhäistä. Tarkoitukseni oli ostaa vieläkin pidempi versio tästä Nutriculturen NFT GT604-vesiviljelyjärjestelmistä, mutta sitä versiota ei ollut saatavilla kotiinkuljetuksena, ei postin saatikka matkahuollon kautta. Lieneeköhän tuo GT joku Golden Turbo, vai mikä. Vitsit sikseen ja itse asiaan. No, nyt on tämän riitettävä joka tapauksessa ensi viritykseksi, ja testausluontoisestihan minä tämän ostinkin. Rinnalla toki pyörivät jo itselleni tutuksi tulleet bubbleri-virtykset, sekä passiivi- ja turvekasvatukset. Jos oikein järkevästi ajattelee tätä, niin onhan siinä muoville hintaa, mutta pumppu ja kuitukangasrulla ja kansi tulivat mukaan, niin ihan sopiva hintahan siitä muodostui. Tehdään seuraava malli sitten itse, jos hyväksi havaitaan ja paljon suurempaa haluaa. Mikäpäs siinä, jos tuollainen NFT kiertäisi koko kasvihuoneen ympäri ja tietenkin tuplasti leveämpänä. Laittaa vaan useamman pumpun käyttöön. Joopa joo, testataan tämä sitten keväällä ja mietitään sitten lisää. Tämä tällä kertaa, ja lisää seuraavalla.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Murupi Amarela C.chinense

Ensinnäkin minun täytyy kiittää nöyrästi erästä henkilöä näistä chileistä, että soi mahdollisuuden testata tätä hienoa lajiketta. Itselläni oli alkujaan yksi taimi tätä kasvamassa, mutta kuten niin usein käy, että jotkut taimista vaan eivät yksinkertaisesti näe tulevaa kesää. Tämä lajike oli valitettavasti yksi niistä, eikä suinkaan ainoa, vaan sieltä karsiutui monia hienoja kasveja, ennen kuin kasvihuoneeseen kerkesin viedä. Chili on kotoisin Brasiliasta, missä se kasvaa Halesin pohjoisissa viidakoissa luonnostaan. Väriltään tämä eksoottinen hedelmä on tuollainen luonnonvalkoinen, aavistuksen kellertävään vivahtaen. Ulkonäöltään ne muistuttavat hieman kaukaisesti Caterpillaria, eli meillä paremmin tunnettuna Arabibi Gusanoa. Ehkä maussakin "pieni" vivahde samankaltaisuutta on, mutta ei näitä loppupeleissä voi juurikaan verrata keskenään, sillä tämä vaan toimii paljon paremmin.

Hedelmän halkaistua voi aistia palan eksotiikkaa, sillä kuten muissakin chinenseissä on tässäkin tuttu aromi. Mutta tuoksusta voi löytää jotain muutakin, ehkä jotain melonia, ehkä jotain eksoottista kukkaakin. Mausta voi poimia samanlaisia vivahteita, kuten edellä mainitsin, sillä tätä chiliä pystyy oikeasti ihan syömään ilman, että polte peittää kaiken maun. Poltteeltaan tämä ei siis ole liian tulinen, ehkä samaa luokkaa kuin Habanero, mutta ei missään nimessä yllä samankaltaisiin luokkiin, kuten Scorpparit ja Nagat. Oiva chili leivänpäälle silputtuna, tai omaan ruoka-annokseen parin hedelmän voimin. Luulen kovasti, että tämän chilin maku pääsee parhaiten ominaisuuksiinsa sellaisenaan, joko kuivattuna ja jauhettuna, tai silputtuna tuoreena käyttöön. Yksi ensikesän chileistä on takuuvarmasti tämä, sillä tätä en halua ohittaa toista kertaa. Tätä haluan ehdottomasti lisää!

Lopuksi viimeisimmästä kylmäsavustuksesta kuvatus, kun sain sen vihdoinkin päätökseensä. Chilit ovat freshin näköisiä, vaikka olivat savustumassa, noin kolme vuorokautta. Näin tällä kertaa.


lauantai 7. syyskuuta 2013

Sushrajalla 2 vuotta

Tänään on kulunut tasan kaksi vuotta siitä, kun aloitin raapustamaan ensimmäistä juttua tänne blogilleni. Hieman on välillä sivusto muuttunut, ehkä huonompaan tai välillä parempaan suuntaan. Nyt kuitenkin olen saanut muokattua sivut ehkä tähänastisista miellyttävimmiksi. Ainakin itsestäni! Jutut ovat mitä ovat, välillä asiaa, kun taas joskus mennään asian vierestäkin. Niinhän se on, että tekstit ovat kirjoittajansa näköisiä, ja tällainen hutilus minä sitten olen. Kaikesta huolimatta haluan kiittää kaikkia lukijoitani siitä, että olette jaksaneet lukea näitä raapustuksia. Homma ja kirjoittelut jatkuvat tästä eteenkinpäin, joten olkaapa varuillanne! :)

Näiden kuvien kera vielä kerran kiitoksia kaikille lukijoille!

Turbo Pube Red alkaa vihdoinkin kypsyttää satoansa.


perjantai 6. syyskuuta 2013

Trinidad Scorpion Yellow

Pitkin kesää olen seurannut erityisesti tätä, kun oksat ovat notkuneet hedelmiä. Tänään vihdoinkin koitti se päivä, että sato on tarpeeksi kypsää poimittavaksi. Kuvassa on 5 litran sanko, ja vaikkei se aivan täynnä ole, niin kelpo sato siitä lähti kaikkiaan. Chinensistä se olikin kaikkein satoisin, ellei Fatalii Whitea lasketa mukaan hedelmien lukumäärissä. Ne vain sattuivat olemaan paljon pienempiä, joten kokonaismäärältään tämä Scorppari vei voiton puhtaasti ja, ennen kaikkea maullaan, josta heti perään lisää. Chilin testaaminen alkoi tälläkin, kuten muilla lajikkeilla tunnustelemalla chiliä kauttaaltaan. Pariin aikaisempaan testiin verrattuna, tämä on joustavampi ja pehmeämpi, ei kuitenkaan lötkö. Chilin tuoksu halkaistaessa ei ollut niin hyökkäävä, kuin Fatalii ja 7 Pod whitessa, mutta siinä oli toisenlaista taikaa. Sen tuoksu oli aivan hurmaava, enkä ihan tarkkaan osaa määritellä, mitä siinä oli, mutta joitain eksoottisen hedelmien sekoitusta.

Siemeniä tuosta määrästä irtoaa takuulla ihan hyvin, vaikka hedelmissä niitä ei kauheasti edes ole. Chiliä pureskellessa tulee ahaa-elämyksiä toisensa perään, ja tuntuikin että nyt on löytynyt todella loistava chili. Sen maku on todella hedelmäinen, aavistuksen makea, kerrassaan loistava. Kyllä tämän maku vie sen ainakin Top 5 joukkoon helposti. Poltteeltaan tämä chili on erittäin tulinen, vaikka ei kuitenkaan niin tulinen, kuin monet muut lasten chinenset. Tätä pystyy syömään ihan kunnolla ja pyörittämään makua suussa. Toki se "pieni" jälkipoltto on voimakas, mutta kuten sanoin aikaisemmin, ei niin paha. Jo nyt tiedän satavarmasti, että tämä lajike on ensikin vuonna kasvatuksissa, erityisesti sen makunsa vuoksi, ja tietysti satoisuutensa vuoksi. Nyt minulla onkin hieman pähkäiltävää sen suhteen, että mitä minä näistä rakennan. Laitanko ne savustumaan, minkä jälkeen kuivuriin, vai sekä että??? No lopputulos on kuitenkin aivan sama, ne tulee syödyksi. Suosittelen lajiketta mielelläni toisillekin kasvatettavaksi. Mielipidehän mausta on tietenkin minun, eikä se kaikkien suussa ole samanlainen. Näin tällä erää.

torstai 5. syyskuuta 2013

Testissä Fatalii White

Jaa-a, mitä tästä nyt sitten sanoisi. Ensinnäkin pahoittelen noista perunan näköisistä chileistä, mitkä ovat osakseen saaneet aikaisemmin mainitsemaani Neem öljyä. Napsasin muutaman kypsän puskasta irti ja hieman enimpiä röhniä putsasin päältä. Toiseksi, onhan ne chilit maistettava mitä puskat antavat, joten pidemmittä puheitta testaamaan. Pienellä näppituntumalla kuvassa on kahta eri kypsyysastetta. Täysin kypsää ja juuri värinsä vaihtanutta, sanoohan sen silmäkin kun vain kuvaa katsoo. Juuri värinsä vaihtanut on vielä aavistuksen kellertävämpi, kuin tämä täysin kypsä on melkein täysin valkoinen. Ehkä luonnonvalkoinen osuu kohdalleen parhaiten. Veitsi käteen ja hedelmä halki, niin katsotaan mitä se on syönyt. Siemeniä näyttäisi olevan jonkin verran, joten jatkokasvatuksille on mahdollisuudet. Mukavan rapsakalta tuntui pinta kun halkaisin chilin, mutta vielä suuremman yllätyksen antoi se tuoksu. Tuoksu oli erittäin voimakas chinensemäinen aromi, mikä valtasi välittömästi, kun hedelmästä oli vain pieni nurkka raollaan. Siemenet talteen ja itse maisteluun. Mukavan pirskoutuva ja melko mehukas ensivaikutelma chilissä oli, mutta jotenkin tuli tunne että olen maistanut tätä ennenkin, ja vasta muutama päivä takaperin. Maku muistuttaa niin vahvasti 7 Pod Whitea, että jos sokkona olisin tätä maistanut, niin enpä olisi välttämättä tätä tunnistanut siitä. Ehkä aavistuksen kuivempi ja kitkuisempi jälkimaku tässä kuitenkin oli, enkä välttämättä tarkoita tulisuutta.

Yhdessä tämän Fataliin ja valkoisen seiskapadan kanssa voin tehdä mikserin, vaikka siinä kylmäsavussa. Tämän kasvin sadon ajattelin kuivatella, sillä luulen sen toimivan parhaiten näin. Toinen tosiseikka on se, että näin lähelle toisiaan olevia chilejä en viitsi kasvattaa, joten tälle lajikkeelle sanon kiitos ja näkemiin. En missään nimessä siksi, että olisi pahaa, mutta 7 Pod White vei voiton näistä kahdesta. Siemeniä voin antaa kuitenkin eteenpäin halukkaille, tai sitten käydä pienimuotoista vaihtokauppaakin niillä. Sellainen se chili!


Hieman loppuun muutama lajike, joita ajattelin kasvatella tulevalla kaudella. Tilasin Fataliin siemenkaupasta kolmea uutta, jotka ovat Jigsaw, White Naga ja Peruvian Wild. Nämä muut pussukat tulivat kylkiäisenä, tai itse asiassa kun tarkkaan katsoo kuvaa, niin siemenethän siitä Black Scorpion Tonguesta puuttuvat tyystin. Eipä silti, että olisin sitä edes kasvatellut, mutta pieniä virheitä sitä sattuu ammattilaisellekin.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Rocotot kylmältä suojaan

Sattuipa niin sopimoilleen mahdollisuus siirtää pubet kasvihuoneen suojaan, kun oli lapsen syntymäpäiviä viettämässä isovanhemmat. Eihän tässä tarvinnutkaan, kuin neljä ihmistä toteuttamaan urakka. Kaksi kantaa ja kaksi tukee oksia siirrettäessä. Oikeastaan yksi oli vielä reitiltä raivaamassa esteitä ja kääntämässä omenapuun oksia edestä, samoiten kun sitten kasvihuoneenovea auki pitämässä. Painava oli kyllä satsi kerralla siirtää, eikö jo hedelmiä useampi kilo oksilla roikkunut. Harmittavasti ei niiltä katkenneilta oksiltakaan säästytty, vaan jo kilon verran hedelmiä oksineen karsiutui kyydissä. Kokeilen, jos ne vaikka kypsyisivät vesisangossa oksineen päivineen, kun osa näytti jo aavistuksen muuttaneen väriä etukäteenkin. Siirto sattuikin enemmän, kuin hyvin, sillä yön lämpötilat laskevat jo entisestään pelottavan alhaisiksi. En enää yksinkertaisesti viitsinyt ruveta virittelemään mitään harsoja ulos, kun kasvihuoneessa on jo valmiiksi lämmitin, millä saa vaikka pakkasten aikaan huonetta sopivan lämpimäksi. No, nyt ei muuta kuin odottamaan, että Rocotot kypsyvät valmiiksi.



Ecuadorian Red Pepper for Hell ei tällä kertaa kuviin näköjään päässytkään, mutta satoa siitä on juuri tulossa kaikista eniten. Toisaalta kaikki näyttää vielä samanlaiselta vihreältä, joten mitään suurta ei sen suhteen ole vielä näytettävissäkään. Tämä tällä kertaa näistä Rocotoista.

Hieman uuden suunnittelua

Jokainen jotka ovat sivullani käynyt viimeisen vuorokauden aikana, ovat huomanneet, että kansikuva on jo muuttunut erilaiseksi, mitä on tottunut näkemään. Minulla pikkuhiljaa tarkoitus päivittää blogini ulkonäköä hieman uuteen uskoon, vaan tarkempaa ajankohtaa en uskalla vielä sille luvata. Kaikki ajallaan, niinhän sitä sanotaan. Blogini tulee lauantaina 7.9.13 kaksivuotiaaksi, joten blogini viettää pienimuotoisia syntymäpäiviään vaihtamalla ulkoasua ja luettavuutta siten, että olisi helpompi lukea. Reseptit ja muut ruoanlaittoon liittyvät olisi tarkoitus laittaa saman ikkunan taakse, ettei niitä tarvitse etsimällä etsiä. Samoiten kuin chililajikkeet yhden ikkunan taakse, ja niin edelleen. Mutta kuten sanoin, tarkempaa uudistuspäivää en voi sanoa, muuta kuin lähiaikoina. Näin tänään täällä Sushrajalla!

Lopuksi muuten vain pari kuvaa, kun willit chilit ovat alkaneet silmin nähden nauttia syksyisemmistä keleistä.