Viljaporsasta parmesaanikastikkeella

Syksy on tullut ja ensilumetkin satanut maahan. Tätä kirjoittaessani vettä tulee, kuin aisaa, eikä se enää huomenaamulla ole enää maassa takuulla. Pakkastakin on ollut sen verran, että chilit ovat päässeet nauttimaan sisätiloihin, ne jotka talvetukseen valitsin. Oikeastaan siellä on, kuten suunnittelinkin että pistän villejä enemmän tulevaan kauteen, niin niitä siellä pää asiassa onkin. Kasvihuone ammottaa tyhjyyttään, tosin desinfiointi on vielä tekemättä, joten lomaviikolleni jää jotain tehtävää sen suhteen. Chilejä tuli kaikkiaan pitkälti toistakymmentä kiloa, mihin olen erittäin tyytyväinen. Tarkkaa summaa en osaa sanoa, sillä en pitänyt kirjaa ja punninnut sadon painoja, kuin vasta loppu syksystä. Ensikesälle on kovat tavoitteet, vai pitäisikö ne pitää pienenä, niin ei tulisi pettymyksiä. Villejä käsittelevä lista pitää sisällään, myös toivottuja jalostettujakin chilejä, joten niiden varaan pitää laskea ensi kesän sato toiveet. Eipä silti, vaikkei ensi kesänä chilejä tulisi, niin varastossa on jo sen verran, että eiköhän niillä pari vuotta pärjäilisi. Mutta eiköhän mennä itse aiheeseen, kun tätä aloitin kirjoittelemaankin. Tein ruokaa, mikä ylittää omasta mielestäni kynnyksen, ja sen julkaista tännekin.

Viljapossua parmesaanikastikkeella

- n. 1.5 kg Viljaporsaan uunipaisti (hieman marinoitu versio)
- 2 sipulia
- 3 isohkoa valkosipulin kynttä
- Kylmäsavustettua chiliä oman mielen mukaan
- oliiviöljyä (chili bird's eye)
- 1-2 tl rosepippuria
- Rosmariinia
- n. 1 dl. parmesaani juustoa raasteena
- 100 g koskenlaskija sulatejuustoa
1-2 tl vehnäjauhoa
- ½-1 l vettä

Siivuta liha noin 1- 1.5 cm siivuiksi ja samalla pannu kuumenemaan. Löräytä pannulle chili-oliviiöljyä, tai jotain muuta oliiviöljyä. Aseta lihat itsestäsi poispäin pannulle, ettei öljy pärski käsillesi. Älä kypsytä lihaa kokonaan pannulla, vaan ainoastaan pinnat nopeasti kiinni, että mehut pysyvät sisällä. Rasvaisen ihrakerroksen voit sulattaa kuumalla pannulla myös, josta saat makua ruokaan samalla. Jos liha ei olisi ollut valmiiksi marinoitua, niin olisi joutunut maustamaan ensin. Paistettuasi lihan pinnat umpeen, älä pese pannua, vaan kaada mausteet ja sipulit pannulle ja kuullota ne hyvin. Vehnäjauhon voit lisätä pannulle ja aavistuksen paahtaa, tai sitten sotket sen valmiiksi veteen. Itse suosin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. Parmesaani juusto raastetaan raastimella, pienimmällä terällä. Grammamääräisesti on hankala sanoa, mutta paljoa ei desiinkään mene, kun on niin ilmavaa. Sulata juustot kastikkeeseen ja kaada paketti lihan päälle. Uunin lämpötila saa olla, noin 175-200 °C. Kastike yltää, kuten kuvasta näkyy rasvakerrokseen asti, mikä yllätys yllätys maistuu hyvältä ja rapealta. Paista reilu tunti uunissa ja tarjoile, joko perunan tai keitetyn basmatiriisin ja salaatin kera. Toki ruokajuomaksi sopii jokin tukeva punaviini, mutta ihan vesikin käy.

Loppukaneetiksi voi ruoasta sanoa, kun kyselin että maistuiko hyvältä ja erottuiko parmesaanin maku. Ensimmäinen kommentti oli, että pippuri ja chili maistui voimakkaimmin. Minusta chilinmäärä oli sopiva ja kaikki maut sai erottumaan ruoasta, etenkin sen parmesaanin loistavan aromin. Se on niin maistajan suussa tuo chili. Toiselle sitä on liikaa ja toiselle liian vähän. Itse joudun ruokaa laittaessani sitä annostelemaan liian vähän, mutta pakko on ajatella kanssakumppaneita, ja heidän makutottumuksia. Näin tänään, toisin ehkä huomenna.

Carolina Reaper C.chinense

Ihan ensiksi pitää sanoa, että chilit eivät ole itse kasvattamia, vaan toisen arvon chilipään. Kiitokset tästä kuuluvat Chilitunarille, joka lähetti muutaman hedelmän minulle maistiasiksi. Nyt minulla on ilo ja kunnia maistella näitä, siis tätä kirjoittaessanihan olen jo yhden syönytkin. Siemenet otin luonnollisesti talteen, enkä juurikaan vienyt tuota siemenvallia mukana, joten kaikki paukut olivat takuulla tallella. Enää näitä ei pelota juurikaan maistella, sillä ne pelot ovat koettu jo monta vuotta sitten, vaikka hirvittävä ja kauhistuttava polte näissä onkin. Siitä pitääkin erityisesti mainita, että tulisempaa kuin Naga helpostikin, ehkä samaa luokkaa Morugan kanssa. Minä tykkään näistä todella paljon, sillä näistä löytyy niin paljon aromia, että jos olisi hajusteena, niin saattaisinpa ostaakin höpelönä sitä.

Maku on yhtä vahva, kuin on tuoksukin. Saattaisi olla erikoinen yhtälö, jos näitä chilejä olisi tulettomana ja samoilla voimakkailla aromeilla. Lyhyestä virsi kaunis. Chili on helvetin tulinen, mutta äärimmäisen herkullinen makuineen ja aromeineen. Jo nyt teidän, että tätä haluan takuulla lisää ja on tulevan kauden yksi odotetuimpia chilejä. Toivottavasti onnistuu ja saa ensi vuonna loihtia näistä taas herkkuja. Suosittelen lämpimästi, vaikka tästä ei siemeniä yleisesti olekaan saatavilla vielä, ainakaan täällä peräpohjolassa.

Jälleen kerran broileria

Kaitpa se paistaa miehestä läpi ja on sanomattakin selvää, että kana on ruokalistalla mieluisasti, ja erityisesti itämaiseen vivahtaen. Turha minulle on kenenkään ruveta pauhaamaan, että et varmasti söisi, jos näkisit ne olot. Kaitpa ne ovat alitajunnassa olleet, mutta tavallaan olemmehan hieman villieläimiä, ja syömme elääksemme, emmekä anna niiden aina häiritä. Lihaa pitää olla sopivasti, toki kasviksia siinä samalla, mutta kasvisruokaintoilijaa minusta ei saa tekemälläkään. No tämä tarina lyhykäisyydessään siksi, että olen muutaman kerran saanut kuulla noista. Se siitä ja sen kestävyydestä! Tämänkertaiselle eväälle en keksi parempaa nimeä, mutta olkoon se vaikka sitten pikapannu broilerista.

 Broilerisoosi Sushrajalta
- n. kg kevyesti suolattuja broilerinfileitä
- punasipulia
- muutama kynsi valkosipulia
- sopivasti currya
- Bird's Eye chiliöljyä
- oranssia paprikaa
- inkiväärimurskaa
- sitruunaruohomurskaa
- basilikaa
- hieman juustoraastetta tai sulatejuustoa, ei paljon
- noin desi kermaa
- ananaspalat mehuineen
- hieman kalaliemijauhetta

Aluksi hyvin kevyt paisto broilerinfileille, että lihan pinta menee vain kiinni ja otetaan sivuun odottamaan. Kuullotetaan sipulit ja muut mausteet paprikoiden kanssa chiliöljyssä. Lisää tämän jälkeen juusto ja ananaspalat mehuineen pannulle, jolloin pieni määrä nestettä tulee liemeksi. Nyt voit lisätä broilerifileet takaisin pannulle hautumaan. Paistoaika oli paketin mukaan, noin kymmenen minuuttia, mutta ihan en tarkkaa aikaa kellosta ottanut, varmaa enemmänkin. Loppupuolella lisäsin kerman ja aavistuksen jatkoin hauduttamista. Voi sanoa, vaikkei kaiken kokkikirjojen mukaisesti välttämättä ruokaa tehtykään, niin erittäin hyvää siitä tuli. Lisukkeeksi tuolle pöperölle käy hyvin pasta tai nuudelit, ja tietenkin jonkinlainen salaatti. Jos ei muuta niin ainakin tuoretta tomaattia ja kurkkua. Pisteenä iin päälle tämän kruunaa tietysti kylmäsavustettu Rocoto, ei kuitenkaan jauheena, vaan ihan tuoresilppuna. Kokki minä en ole, joten en ajattele laisinkaan mitä Sukulat ja Ramseyt näistä ajattelisi. Teen ja kokeilen, ja jos hyväksi havaitsen, niin saatan sen tänne raapustaa muistiinkin.

Tarinan takaa kerrottakoon, että kasvihuoneen tyhjennys alkaa ensiviikolla, sekä loput sadoista otan samalla talteen. Samalla siinä sitten pähkäilen, että mitkä chileistä talvetan ja mitkä heivaan sinne kompostiin. Tulevan kauden suunnittelu on alkanut myös hiljaa raksuttamaan mielessä uusien lajikkeiden osalta. Tulisia ja vieläkin tulisempia lajikkeita tulee muutama lisää, mutta kokonaisuudessaan lajimäärä voi jäädä reilusti tämän kauden alle. Muutamista uusista mainittakoon Jigsaw, Carolina Reaper, White Naga, Peach Bhut jolokia, ja niin edelleen. Lopullinen lista valmistunee piakkoin. Näin tällä kertaa. Huom! Pahoittelen jos kirotusvihreitä ilmenee, kun näillä yöntakaisilla silmillä tätä tekstiä kirjoittelin.