Makutestissä White Bhut Jolokia, C.chinense.

Sitten niitä makutestejä, mitä minulta on jo joitain kertoja pyydettykin. Tänään on vuorossa tämä Bhut Jolokia White, mikä muistuttaakin minua suuresti viime vuonna kasvattamaani Fatalii Whitea hedelmiensä muodon vuoksi. Maku on kuitenkin hyvin erilainen, joten kyseessä on takuulla eri lajike, mutta mitä hedelmien muotoon tulee, niin hyvin samankaltaisia ovat. Eilen suoritettu makutesti todistaa tänään sen, että olen hengissä edelleen, eikä mitään suuria kramppeja ilmennyt, vaikka tyhjään mahaan (hölmö kun olen) heitin kaksi hedelmää varmistaakseni, että varmasti makuelämys on sitä, mitä aion tänne kirjoittaakin.

Mitä itse tulisuuteen tulee, niin sitä riittää tässä ihan mukavasti. Kahden hedelmän (palon) jälkeen kävin saunassa siinä ja edelleen tunsin miellyttävää kihelmöintiä suussani. Kestoltaan se oli yllättävänkin pitkä, ehkä noin 20 minuutin päästä oli kaikki tulisuus hävinnyt suustani kokonaan. Maun pystyin kuitenkin aistimaan hyvin pitkää kaiken tämän jälkeen, sillä joka röyhtäyksen mukana maku tuli takaisi suuhuni erittäin vahvasti. Pelkästään chilin leikkaaminen auki saa tulvilleen mahtavia kokemuksia. Tuoksu on erittäin voimakas ja miellyttävä hedelmällisellä aromillaan. Maku vahvistaa hajuaistin täydellisesti tukien aromeja. Mitä itse makuun tulee, niin se on erittäin hieno ja maku vivahteinen. Aromia löytyy niin paljon, ettei kaikkea voi edes luetella, saatikka tunnistaa. Monia eksoottisia hedelmiä tästä voit löytää kuitenkin, mitä ei takuulla täällä peräpohjolassa edes kasva.

Auki leikattu hedelmä White Bhut Jolokiasta.

Omena hilloa.

Vaimoni myös, joka on hyvin skeptinen näiden minun chili touhujeni suhteen tykkäsi kovasti voimakkaasta tuoksusta, joka pääsi valtoimenaan oikeuksiinsa leikattuani chilin auki ja silputtuani sen pieneksi silpuksi hänen omena hilloansa varten. Itse olin hieman epäileväinen kokonaan, sillä joukkoon meni ainoastaan 1 kokonainen chili. En voinut millään uskoa, että sitä edes voisi huomata, saatikka edes maistaa siitä. Pakko oli myöntää, että olin pahasti väärässä, sillä hillosta tuli todella hyvää. Pystyin paatuneena chiliä syövänä heppuna maistamaan edelleen tämän chilin ja omenan myötä tulleen hienostuneen aromin. Ja kyllä! Pystyin jopa maistamaan pienen lämmön itse hillossakin. Täydellinen kombinaatio vaniljalla maustettuna siis kyseessä, vaikka jos itse olisin hilloa keittänyt, olisin sekaan heittänyt muutaman ylimääräisenkin chilin. Hyvä näinkin, sillä lapsetkin pystyvät nauttimaan, eikä pelkästään minulle sopivaa herkkua ole kyseessä. Loppu kaneetiksi voisin sanoa, että tämä on kasvattamisen arvoinen  chili ja erittäin tuottoisa sellainen. Mielelläni haluan kokeilla tätä uudelleenkin, ehkä jo ensi vuonna ken tietää. Siemeniä sain talteen ihan mukavasti, vaikka ylläolevassa aukaistussa podissa niitä ei kauheasti ollutkaan. Näin tänään, lisää makutestejä tulossa vielä runsaasti.

Sadon säilömistä Sushrajalla

Siinä se on päivä jälleen hurahtanut Sushrajalla säilömiseen, kuten otsikkokin sen teille kertoi. Aamupäivällä aloitin hommat poistamalla kylmäsavustetut chilit jääkaapista ja erottelin savustuksesta Murupi Amarelat ja Fatalii Gourmetin Jigsaw:t. Tarkoitukseni oli valmistaa jo hyväksi koettua Kylmäsavustetulla chili-tomaatti salsaa. Hieman oli tosin tomaatin suhdetta nostettava aavistuksella tuohon linkin antamaan reseptiin, sillä pelottavan paljon oli maailman tulisimmaksi chiliksikin tituleerattua Jigsaw:ta pistää kattilaan. Muuten resepti oli vanhaksi ja hyväksi todettua herkkua paitsi, että tomaatin osuus kattilassa oli noin 2 kiloa, kun chilin osuus oli noin 1 kilon verran. Jo salsaa keittäessä tulin huomaamaan sen, että kyseessä on todella vahvaa ainetta. Pelkästään kattilasta tuleva höyry pisti miehen yskimään. Kun salsa oli siinä vaiheessa, että sen voi purkittaa, niin tässä vaiheessa oli aika maistella aikaansaannostaan. Täytyy myöntää, että sose oli kyllä tulisinta mitä olen koskaan ennen itse valmistanut. Jopa Tärsky jäi kauas tulisuudessa, jota aikaisemmin pidin todella tulisena. Pääasia että hyvää on ja kelpaa allekirjoittaneelle. Ei jää happanemaan tämäkään, lupaan sen.

Sitruuna-Amarela hilloa tölkeissään.

Sitruuna-Amarela hillo
Raaka-aineita ei hilloissa ja salsoissa tarvitse olla älyttömästi, että siitä saa herkullista. Joskus yksinkertainen on kaunista, eli tässä tapauksessa erittäin herkullista. Tein aikaisemmin tänä kesänä hyvää mehua talven varalle raparperista ja sitruunasta. Sitruunoita tuli ostettua hieman liikaa ja niitä jäi reilusti yli. Painomäärää on vaikea sanoa, mutta hillossa niitä on 7 kappaletta mehuineen.
Hommahan alkoi siitä, että sitruunat laitoin kuumaan veteen likoamaan, että säilöntäaineet jäisivät mahdollisimman vähäisiksi, mitä keräyksen jälkeen on ruiskutettu tai liotettu niiden pintaan.

7 sitruunan kuoret raastettuna.

Seitsemästä sitruunasta irtoaa mukavasti kuorta hillon sekaan, mikä on erittäin hieno aromista ja herkullista, kun vain muistaa sen, että ei raasta sekaan kuoren alla olevaa valkoista ainesosaa. Valkoinen kuorikerros on erittäin kitkerän makuista ja näin ollen pilaat helposti hillostasi maun. Tämän hillon testaukseen sain potkua myös Chilivaarin blogilta, jossa hän oli testaillut reseptiä oman toleranssin ja makumieltymyksen mukaan. Itse halusin jälleen hieman hillostani tukevampaa, ja laitoin sekaan aavistuksen enemmän chiliä. Kaikkiaan hillon sekaan laitoin 77 melkoisen tulista Murupi Amarelaa, mitkä itsessään ovat jo äärimmäisen herkullisia, ehkä minun Top 5 joukossa kautta-aikain, joita olen koskaan maistanut. Hillosokerilla keitin tämän satsin lopulta kasaan, mitä lisäsin sekaan noin puoli kiloa. Aavistuksen imeläähän siitä tuli, mutta sitäkin herkullisempaa ja tulisempaa hilloa. Pektiinillä siitä olisi tietenkin saanut keittämällä paljon vähemmän makeampaa, mutta uskon maun sopivan erittäin hyvin joidenkin liharuokien kanssa kuten kanan, sekä myös jälkiruokien kaverina. Jos tykkää tulisista letuista kermavaahdon kera, niin sopii takuulla kuin nenä päähän. Säilöntä jatkuu seuraavilla vapaapäivillä jälleen uudelleen, kunhan kasvihuoneesta kypsää satoa jälleen poimin. Huomenna oli tarkoitus sen verran chilien kanssa pelata, että laitan huomenna leivinuuniin tulta ja kuivatan yhden erän kylmäsavustettua Murupi Amarelaa uunin päällä ja jauhan sen pöytämausteeksi.

Raaka-aineet kattilassa odottamassa keittämistä ja soseuttamista.

Kesä kääntyy ehtoopuolelle

Kesä on lipunut melkoista vauhtia ja olemmekin kääntyneet loppusuoralle sen suhteen. Paljon kaikenlaista kivaa ja jännää on chilikesän myötä saanut kokea, niin uusien hienojen lajikkeiden kuin kasvatusmenetelmienkin suhteen. Aika on olevinaan ollut niin kortilla, etten ole kerennyt kirjoitella mitään tänne blogillekaan. (lue laiskuus!) Piti ihan niskasta ottaa itseään kiinni, että nyt tänne jotain naputtamaan, tai sitten se unohtuu kokonaan. Monta kertaa olen käynyt katsomassa blogiani ja katsonut "sitä" sopivaa hetkeä, vaan eipä tuo ole sitten antanut laiskuus myötä. Liian helppoa on kieltämättä heittää kuvia pienen sanasen kera tuonne sosiaaliseen mediaan. Sääli sinänsä, kun on aina kuitenkin osannut arvostaa tätä bloggailua paljon enemmän. Täytyy myöntää myös se, että valitettavasti toistenkin blogit ovat jääneet vailla huomiota. Pyydän anteeksi arvon chiliharrastajat ja blogikollegat sitä. Nyt näin alkavan syksyn myötä, kun kelit alkavat muuttua epävakaisiksi ja ulkona olo ei enää ole niin miellyttävää, ellei suoranaisesti tykkää vesisateista ja siitä, että pitää päällensä pukea reilummin vaatetusta, niin kirjoitusta tulee todennäköisesti enemmän tännekin.

 Niin, onhan kesällä jotain satoakin poimittu ja osa on jo säilötty. Kuvissa oikealla on joku päivä sitten poimittuja Murupi Amareloja. Osa meni kylmäsavustukseen isohkon läjän FG Jigsaw:n kanssa. Tarkoituksena ihan kylmäsavustaa ja kuivata näitä pöytämausteeksi talven kylmiin iltoihin. Osan otin sivuun ja päätin kokeilla jotain uutta hilloa sitruunan kera. Kaikkiaan yksi puska antoi minulle Amarelaa sellaisen kolme puolenkilon rasiaa, eli ihan kohtalaisesti. Nyt kasvi on jo kaadettu tapille, että valoa saisi muut kypsyvät kasvit paremmin. Syksyllä sitten, kun on aika alasajaa koko kasvihuone, niin kesän kasvit saavat siirtyä kohti tunkiota.

Kylmäsavustetusta Jigsaw:sta on minulla tarkoitus tehdä jo entuudestaan hyväksi havaittua Kylmäsavustettua chili-tomaatti salsaa, tällä kertaa vielä monin kerroin vahvempana. Jigsaw on herkullinen chili, tätä täytyy vaan kunnioittaa suuresti, vielä enemmän kuin aikaisemmin maailman tulisimana pidettyä Naga Morichia ja Morugaa. Alkuvaikutelma tästä on, että hei! tätähän voi syödä helposti, eikä potkua ole yhtään. Maunkin kerkeää huoletta maistaa ja sen kaikki hedelmäiset aromit. Hetkeä myöhemmin toivot kuitenkin, ettet olisi koskaan pistänyt sitä sellaisenaan suuhusi. Polte alkaa hitaasti, mutta iskee päälle kuin mummo apteekin tai kaupan kassajonossa.

Kuvassa vasemmalla siis Fatalii Gourmet Jigsaw:n muutama podi. Samanlainen määrä jäi vielä kasviin kypsymään. Niiden jatkokäyttö on vielä epäselvää, mutta eiköhän ne jos ei muuta keksi, niin kuivata ja laiteta jauheeksi. Lisätään siitä sitten pienissä erissä johonkin ruokaan, missä vaaditaan kunnon lämpöä. Tai sitten syötetään jollekin hyväuskoiselle kaverille ensi chilinä. Ehkä ei kuitenkaan sentään! Lyhyestä virsi kaunis. Tämä on erittäin herkullinen ja monikäyttöinen chili, kuten Nagakin, mutta suosittelen silti pientä varausta ja kunnioitusta tätä kohtaan, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Sen verran pitää mainita vielä tulisuudesta, kun perkasin näitä chilejä ja otin siemeniä talteen, oli kädessäni välillä tupla kerros vinyylihanskoja, niin illalla saunassa huomasin, ettei sekään ollut riittävä määrä. Niin monta kertaa on olevinaan ollut kaukaa viisas ja silti on joutunut kokemaan chilin epämiellyttävän lämmön muillakin kehonosilla. No siitä ei sen enempää, jääkööt ne arvailujen varaan.

Oikeanpuoleisessa kuvassa olisi pitänyt olla Carolina Reaperia, mutta muoto ei kuitenkaan vastannut tätä laisinkaan. Nimesinkin tämän lajikkeen Wannabe Reaperiksi, sillä maku ja polte kohtaa kuitenkin alkuperäistä todella paljon. Valitettavasti viime kesänä on sattunut varmaankin jonkun ötökän tekemä vahinko risteytys ilman, että toista osapuolta ei ole selvillä. Eipä siinä mitään, hieno chili tässä on silti kyseessä ja voipa olla, että siemeniä otan tästäkin talteen ja kasvatan näitä myöhemminkin. Toisille kasvattajille en näitä käy jakamaan, ellei välttämättä sitä halua. Puhdasta lajiketta tässä kuitenkaan ei ole kyseessä. Näistä ja parista Jigsawsta tein jokin aika sitten hieman terävämpää Paholaisen hilloa. Itse olisin silti toivonut tästä vieläkin tulisempaa, sillä niin on tainnut näitä lasten chilejä maistellessa käydä, että toleranssit ovat nousseet astetta korkeammalle tasolle. Eikun nythän minä vasta hokasin. Pitäisiköhän tehdä sittenkin lopuista Reapereista ja Jigsawsta ehkä kaikkien aikojen tulisimpaa Tärskyä. Huomaa edellistä lukiessa, että Tärskyn ohje on kirjoituksen lopussa.

Pahoittelen tässä vaiheessa kirjoitusta, jos kirjoitusvirheitä kovasti löytyy, niin olen viimeyön valvonut työmailla ja nukkunut sen jälkeen muutaman tunnin. Paljon olisi kerrottavaa kesästä, mutta tuntuu välillä, että aivot ovat jääneet narikkaan ja sanaset ovat hieman hakusessa, mutta hienoa on jälleen kuitenkin pitkästä aikaa tännekin jotain saada aikaiseksi. Toivottavasti jatkossa tarinaa tulee hieman useammin kuin nyt tänä kesänä. Vielä on kesää jäljellä ja kasvihuoneessa kasvaa (kypsyy) satoa monesta mahtavasta ja hienosta lajikkeesta lisää, joista lupaan kirjoittaa aikaisemmin kuin ennen joulua tännekin. Loppuun muutamia kuvia viimeaikaisista otoksistani chilien parissa.

Paholaisen hillo ainekset kattilassa. Seassa puolenkymmentä FG Jigsaw:a.

Valmista Paholaisen hilloa.

Kylmäsavustukseen lähtenyt satsi Murupi Amarelaa ja FG Jigsaw:a.

Erittäin herkullinen ja aavistuksen makea Yaki Blue Fawn. Erittäin tulinen, muttei liian.

Lisää kuvia löydät Facebookista Sushrajalla Englanninkieliseltä sivultani. Käy tykkäämässä sivuani, niin näet kuvapäivitykseni välittömästi. Näin tällä kertaa ja lisää seuraavan kerran, toivottavasti mahdollisimman pian.

Kasvihuoneessa tapahtuu

Kun kasvihuonekausi on vielä alkutaipaleellansa, niin kasvit ovat jo tuuhettuneet melkoisiksi puskiksi. Samoiten chilit ovat alkaneet jo tuottaa hedelmiään ihan kiitettävästi. Huomaa, että neste alkaa kelvata mukavasti tämän kokoisille kasveille jo, mitä NFT:ssä majailee. YaraLiva Calsinitin määrää saa ruveta jo rutkasti laskemaan ja lisätä Yara Ferticare Hydron osuutta huomattavasti. Nyt olen toistaiseksi mennyt annostuksen suhteella 2:1, millä tarkoitan 2ml/l x 1ml/l. EC-arvo sattuu suunnilleen 1.8 paikkeille näillä määrillä. Samalla annostuksella olen mennyt turvekasvien osalta, ja hyvin tuntuvan viihtyvän. Sama pätee, niin villien kohdalla kuin "tavallisten" chilien kohdalla. Ainoastaan Rocotot tekevät poikkeuksen, sillä ne nauttivat paljon isompia annostuksia lannoituksen suhteen. Ötökkä-ongelmia ei juuri ole ollut, ellei muutamaa hassua kirvaa lasketa mukaan. Ongelma olisi saattanut olla paljon suurempi, ellei niitä olisi huolellisella täsmäiskulla hoitanut pois. Vesisuihku riittää jo melkein pelkästään niiden häätöön, mutta toki jotain mietoa Vodka, mäntysuopa ja öljy mikstuuraa veden kanssa voi käyttää.

Villit kukkivat kovasti ja tekevät kovaa vauhtia jo marjojaan. Muutama lajike on erittäin positiivisesti yllättänyt minut, että oikein vetää sanattomaksi ja pitää haukkoa henkeään. Nuoret vajaa puolivuotta vanhat yksilöt tekevät kukkaa ja marjaa jokaisesta kukastaan. Hyvä niin, onhan se erittäin kaunista katsottavaa, ja ennen kaikkea siemeniä tulee lisää, joita voi vaihtaa toisten kasvattajien kanssa. Siinähän on yksi tämän harrastuksen suoloista, että uusia lajikkeita vaihdetaan. Toinen erittäin runsassatoisista villeistä on tähän saakka ollut Yellow Fire, C.chinense, josta kuva ensimmäisenä tekstin alla. Kun lämpöä riittää ja sopivat ovat olosuhteet kasveilla, niin jälki on sen parempi. Sähkölämmitin turvasi alkukauden yökylmiä vastaan, ja taitaapa olla sama tilanne tällä hetkelläkin, että pitää kylmien öiden takia turvautua lisälämpöön. Paikallinen sähköyhtiö kiittää takuulla kovasti!

Näin Sushrajalla tällä kertaa, ja jotta ei pelkäksi kirjoitukseksi mene, niin laitan tänne kuvia joita olen ottanut parin viimeisen päivän aikana. Facebookiin olen näitä kuvia jo ladannutkin Sushrajalla Englanninkielisille sivuille, mutta kun ei kaikkia tuolla naamakirjassa ole, niin heille samat kuvat tänne blogilleni.

Chilit jaksavat hyvin jo ulkona.

Tällä kertaa ei kuvia ladatakaan tänne, vaan kokeillaan videoinnin kera. Kasvihuonekausi on siis hyvässä vauhdissa menneillään, sillä pari viikkoa kasvit ovat siellä jo majailleetkin. NFT kasvit siirsin hyvän ystäväni avustamana sinne vasta, noin viikko sitten. Tästä on hyvä jatkaa, sillä jo nyt huomaan sen, että kasvua tulee huimaa vauhtia koko ajan lisää. Lisäksi haluan kiittää kaikkia lukijoitani ja satunnaisia seuraajia tämän videon kera, sillä hiljattain on täyttynyt sivustoni lukukerrat yli 30 000. Kiitos ja syvä kumarrus! Kirjoittelua jatketaan taas, kun on mistä kirjoitella.

Kasvihuonekausi 2014 valmis alkamaan!

Kauan on kulunut viimeisestä kirjoituksestani aikaa, ei sillä ettei kirjoittaminen ja päivittäminen olisi kiinnostanut. Aika on vain kulunut johonkin muuhun, olevinaan tärkeämpään tekemiseen. Ehkä osittain totta, ehkä toinen puoli voi olla laiskuutta. En kuitenkaan ole unohtanut rakasta blogiani kokonaan. Käyn silloin tällöin kurkkaamassa sivustoani kiireessä, vaikkei mitään uutta tekstiä ole tullut pitkään aikaan. Paljon on kaikkea kivaa tapahtunut viimeisestä, tai siis paljon ja paljon, onhan se suhteellinen käsitys. Aloitus kuvana on siis tämä kasvihuone, päähuone, sen kaiken keskipiste. Pesin sen tänään talven jätteistä ja sulamisen jälkeen tuottamista kaikesta pölystä. Samalla laittelin sen kasvatuskuntoon, mikä tarkoittaa tässä vaiheessa kevättä, että perusteellisen desinfioinnin jälkeen laskin kuplamuovit alas yöpakkasia ja hallaöitä ehkäisemään.

Muistin että muutama vuosi sitten virittelin styroksi levyjä kasvihuoneeni alareunaan kylmää vastaan, joten varaston kätköistä pengoin nekin esiin, koskaanhan ei voi olla liian varma sillä yöpakkasia tulee tässä vaiheessa kevättä usein. Hallaharsot laitoin myös laipioon, että lämpöala pienenee, kun sisätilan lämmittimen laitan kylmyyttä poistamaan huoneesta. Tänään on ollutkin melkoisen kylmä päivä, vaikka on ollut sellaiset + 10 °C, niin tuuli on tehnyt siitä paljon viileämmän tuntuisen. Nyt on oiva mahdollisuus nähdä kuinka paljon laskee yölämmöt kasvihuoneessa ilman lämmitintä, kun mittarit on nollattu ja tosiaan kasvit pääsevät parin työpäivän jälkeen huoneeseen vapaapäivänäni.

Yksi taso kasvihuoneessa on jo NFT:ä varten paikoillaan, mutta toinen pitää vielä puusta tehdä, ennen kuin hydrokasvit saan viritettyä asemiinsa. Toinen kasvihuone odottaa vielä pesua talonpäädyssä, mutta sillä ei niin kiire ole, sillä lämpöjä en sinne kehtaa edes viritellä. Talon tiiliseinä pitää huolen siitä hieman myöhemmin, ettei pieni kylmä pääse puraisemaan kasveihini, kun päivänmittaan se varaa lämpöä melkoisen mukavasti. Tomaattejahan sinne pääasiassa ajattelin laittaa kasvamaankin, toki muutama chili pääsee myös. Toukokuun alussa "chililaituri" saa hallaharsonsa ympärilleen ja ensivaikutuksen kevään ilmaan saavat silloin Rocotoni, kuten aikaisempina vuosinakin.

Muutamia kuvia tältä päivältä pitkästä aikaa kasveistanikin on paikallaan päivittää tänne blogillenikin, niille jotka eivät Facebookissa Sushrajalla sivustojani seuraile. Osa kasvaa ja voi paksusti, mutta osa tuntuu vain kituvan melkein lähtökuopissaan. Kaikkien aika ei ilmeisestikään ole tulla kerralla hyvään kasvuvauhtiin. No, vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...♫♪♫♪ Silloin kasvitkin pääsevät rehottamaan ja ehkä tuomaan sitä hedelmääkin. Lisää tekstiä ja kuvia päivitän tänne, kunhan kasvihuonekausi pääsee alkamaan. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätetään tällä kertaa, Adjö eli moro!

Anteeksi runsas kuvasaaste