torstai 12. toukokuuta 2016

Luonnonmukaista torjuntaa kirvoja vastaan!

Jo useampana vuotena olen törmännyt pihallani useisiin eri kirvoihin, sillä onhan pihamaallamme paljon kasvillisuutta, kuten monivuotisia kasveja, omenapuita, sekä paljon sekapuuta kuitenkin koivu voittoisesti. Parina vuotena olen oikeastaan käyttänyt hyönteistorjunnassa noita luonnon omia petoja, eli tässä tapauksessa harsokorennon toukkia. Viime vuonna jo havaitsin sen todella tehokkaaksi menetelmäksi, joten tänä vuonna en muuta ajatellutkaan. Voi ainakin sanoa, että on hyvä omatunto chilejä syödessään, ettei mitään kemikaaleja ole elimistöönsä nauttinut. Tähän saakka keväästä vesisuihkulla pidin kirvoja kurissa, mutta nyt kun kelit lämpenivät sen verran korkeiksi, niin voidaan puhua oikeasta kirva-invaasiosta, ei enää pelkkä vesi ollut enää tarpeeksi tehokasta niiden karkoittamiseksi.


Torjuntaa voi sanoa hieman kalliimmaksi kuin tavalliset hyönteiskarkoitteet, kuten Neudorff Sprutzit ja Neem-öljyt, Raid ja muut sellaiset. Tämän selvä etu on selkeästi se, että niitä myrkkyjäämiä ei tarvitse nauttia chileistään, eivätkä lehdet jää sottaisiksi ja tahraisiksi tahmeudesta, mikä taas edesauttaa muita tauteja ja homeita. Harsokorennon etu on myös, jos kasveissa on punkkeja ja ripsiäisiä, niin tuote tehoaa myös niihin. Haittapuolena voi sanoa, ettei tuote säily käyttökelpoisena pullossa kovinkaan pitkään, sillä toukat ovat henkimaailmassa mukana ainoastaan muutaman vuorokauden, ja sekin aika on säilytettävä tuote kylmässä, noin +10 asteessa (jääkaapissa vihanneslokerossa). Siispä uudelleen levitys on suoritettava parinpäivän aikana loppuun. Muuta huomioitavaa niiden käyttöön liittyen on, että toukat ainoastaan syövät kirvoja tehokkaasti, kun aikuiset korennot taas käyttävät ravinnokseen ainoastaan siitepölyä ja mettä. Voidaankin puhua täsmähoidosta muutamien viikkojen aikana tapahtuvasta elinkaaresta, sillä jopa yksi toukka voi syödä jopa 300-600 kirvaa suuhunsa. Kun pullossa tulee mukana noin 500 toukkaa, on kyseessä melkoinen armeija kirvoja vastaan.

Pahoittelen seuraavia kuvia, sillä ne saattavat herkimpiä käydä puistattamaan, mutta lähtökohta on monessakin paikkaa tämä.
Tuholaisia Guajillon kukalla.
Kuten myös chinense kukka maistuu hyvin.
Harsokorennon toukka on melkoinen peto, sillä ne alkavat välittömästi syödä kasvustolta, kun niitä on kasveille levitetty. Toukat levitetään kasveille, esim. lehtien päälle, tai jos mahdollista niin pahimpien pesäkkeiden välittömään läheisyyteen, kuten esimerkiksi alla olevassa kuvassa. Kasvihuoneen lämpötilan seuranta on tässä vaiheessa tärkeää, sillä liian korkea lämpö heikentää toukkien tehoa, ja toisaaltaan lisää kirvojen kasvua. Kaikkein tehokkain elinympäristö on tarpeeksi viileä ja kostea ympäristö, joten lämpötila ei saisi nousta yli +25 °C mielellään. Myös kosteutta voidaan kasvihuoneessa lisätä suihkuttelemalla kasveja aika ajoin, sillä ensinnäkin kasvit tykkäävät siitä, niin myös pedotkin, kun taas kosteus on jo itsessään taistelua kirvoja vastaan.



Lähteenä julkaisuun on osittain käytetty verkkosivua Biotus.fi. Toivottavasti pian on taas näytettävänä parempia kuvia ötökkävapaista kasveista.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Uutta nostetta kaudelle 2016

Tervehdys täältä Sushrajalta pitkästä pitkästä aikaa! Kirjoitteluni aikoinaan lopahti, kun ei enää jaksanut keskittyä liian moneen asiaan yhtä aikaa. Työ, väsymys ja ehkä Facebookin helppous mätkiä valokuvia pienen tekstin kera houkutti kovasti, toki vieläkin, mutta nyt jonkinlainen kytö on ollut jo pidemmän aikaa kirjoitella blogiakin, en vain saanut itsestäni otettua niskasta kiinni. Viime yönä ollessani töissä, palasi mieleeni jälleen tämä kauan jo unohduksissa ollut ns. kasvatuspäiväkirjani, ja sainkin ahaa elämyksen koittaa uutta nostetta. Yritän tosissani nyt hiljalleen saada tälle jo monta vuotta pystyssä olleelle muistiolleni jatketta. En tiedä osaanko enää kirjoittaa, enkä tiedä oikein miten nämä kaikki nappulat täällä toimivat, mutta kokeillaan kuitenkin, josko sitä jotain saisi aikaiseksi. Niin, viimeinen päivitys onkin tainnut tänne ilmestyä helmikuussa 2015, ja paljon on sen jälkeen tapahtunut Sushrajallakin. En nyt ala kaikkea sentään tänne nyt kirjoittamaan ja perkaamaan, mutta pääasiassa chilien kanssa on hommat edennyt, niin kuin ennenkin. On ollut juttua viime kesänä jopa maakunnan paikallislehdessä, ja tänä kevään jo Joensuussa viettänyt chilipäivää Kukkatalolla. Hieno päivä ja mukava oli nähdä, että tämä chilinkasvatus ei ole pelkästään risupartaisten miesten homma, vaan joukkoon mahtuu, niin nuoria tyttöjä ja poikia, sekä myös sitten vanhempaakin väestöä. Olipa joku rouva rollaattorinkin kanssa itselleen ostamassa chilintaimia, ja kertoi kovasti että on kasvattanut monta vuotta chilejä, ja nauttii erittäin paljon todella tulisesta ruoasta. Lajikevalinta paljastikin, ettei kyseessä ole oikeasti mikään eilisen teeren tyttö, vaan todellinen chilinystävä. Naga Morichia ja Harold st. Bartsia siinä matkaan lähti, näin muutamia mainitakseni.


Sitten itse asiaan! En ala tänne mitään varsinaista kasvatuslistaa kirjoittamaan, sillä ei se varmaan muita niinkään kiinnosta kuin itseäni. Jos innostusta riittää kirjoitella, niin laittelen lajikkeista paremmin kevään ja kesän mittaan lisää. Muutamia kestosuosikkeja tietysti mainitakseni, mitä listaltani löytyvät, ovat Serrano, Naga Morich ja Habanero. Villien puolelta löytyvät flexuosum, tovarii, galapagoense, chinenseä, baccatumeja, monia praetermissumeja ja annuumeja, sekä paljon muita mielenkiintoisia uutuuksia itselleni. Mitään sadan lajikkeen listaa ei enää löydy, kuten joskus aikoinaan, vaan pientä malttia on jo alkanut tulla näihinkin hommiin. Toki tilanahtaus tulee olemaan loppukesästä käsillä, se on varmaakin varmempi asia.

Kuten kuvista jo arvata saattaa, on kasvihuonekausikin jo polkaistu käyntiin. Olin jo innoissani viemään kasvejani ulos hieman aikaisemminkin, mutta kylmät pakkasyöt jarruttelivat kovasti niitä aikeita. Ei kasvihuoneessa suinkaan ole vielä kaikki chilit, vaan kokeilumielessä vein ulos näitä, jotka sietävät paremmin kylmää. Siellä on takarivissä flexuosumit ja eximiumit, sekä amppeleissa ja pöydällä olevia Rocotoja. Pubet ovatkin tykänneet kovasti siirrostaan ulkokasvatukseen, sillä kasvit ovat suorastaan nauttineet oloistaan päästyään tunkkaisesta ja kuumasta sisäilmasta, pois natikoiden paahteesta. Loput chilini vien ulos, kunhan saan hieman apujoukkoja keränneeksi niiden kantamiseen. Perinteisesti olen viimeistään vapun seutuna aloittanut täysinäisesti ulkokasvatuksen, ja siihen yritän tähdätä tälläkin kertaa. P 360 C.pubescens (kuvassa vasemmalla) on täynnä kukkia ja paljon aluillaan pieniä raakileita. Koskaan aikaisemmin en ole kyseistä chiliä päässyt maistamaan. Viime vuonna idättelin ja sain pienen taimen aikaiseksi, mutta jostain syystä se päättikin kuolla. Nyt siis paremmalla menestyksellä kohti tuottoisaa kesää. Tilaa tämä tälle kaudelle idättämäni Rocoto alkoi jo viedä varastosta liian paljon, sekä valoa muilta kasveilta jättäen osan jo hieman varjoonsa, kuten alla olevasta kuvasta jotain voi jo päätelläkin.



Lisää kirjoituksia myöhemmin, jos nyt vaan innostusta kovasti riittäisi. Kiitos ja anteeksi kovasti jo etukäteen näistä kirjoitusvirheistäni. Yritän kovasti päästä takaisin tähän jo kertaalleen unohdettuun blogiini, ja sen saloihin. Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä erää, palataan sorvinäärelle taas toisen kerran.