Pääsiäislammasta Sushrajalaisittain

Pääsiäinen on aina ollut meillä aikaa, jolloin syödään ja herkutellaan kaikin puolin. Vähän kuin vertaisi jouluun, mutta ei sinnepäinkään. Lasten pääsiäisaika alkaa viikkoa ennen, eli palmusunnuntaina, jolloin askarrellut virpomavitsat otetaan käyttöön ja käydään naapurit ja isovanhemmat ropsimassa. Palkinnoista alkaa jo heidän herkuttelunsa, sillä suklaamunia ja muita karamellejä siunaantuu aimo annokset, saattaisipa heikompaa hieman jo hirvittää ja, ehkä tuottaa pahoinvointiakin. Taisipa niitä vatsanpuruja joitain jopa ollakin, kun muistelee viikkoa taaksepäin. Koko viikko on ollut aivan loistava kelien suhteen, aurinkokin on paistaa porottanut niin lämpimästi, että lumet ovat alkaneet sulamaan kovaa vauhtia. Vielä kun yöt lämpenisivät, niin nopea kevääntulo olisi taattu. Mutta olisi viimeinkin vissiin aika siirtyä tähän päivään, ja sen ruokaan.

Lampaanpaistia Sushrajalaisittain (Pirkkaa fiksaillen)

Valmis paisti näyttää uunista ottamisen jälkeen tältä, ja jos vain tuoksut yltäisivät ruudun välityksellä muuallekin, niin eipä sitä kauan riittäisi. Kameran kanssa tuli ruokaa tehtyä, joten pieni kuvasarjakin on paikallaan käydä vaiheittain.

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen uuniin laittamista, ja poista vaikka samalla noita lampaanrasvoja terävällä fileerausveitsellä. Lampaanrasva ei ole mitään hyvää, joten kaikki minkä saat pois, niin takuulla saat maistuvamman ruoan. Tässä 2.3 kilon paistissa oli yllättävän paljon rasvaa mukana.

Leikkaa terävällä veitsellä liha kahtia. Minä leikkasin lihan lappeittain, jolloin maustaminen on paljon helpompaa, eivätkä karise välistä pois.

Ainekset

- 2.3kg lampaanpaisti
- 1.5 tl rosmariinia
- 1.5 tl timjamia
-  5-10 valkosipulia
- 1-1.5 tl rouhittua mustapippuria
- 1 sitruunan raastettu kuori
- oliiviöljy
- n. 100g feta-juustoa
- pari kylmäsavustettua ja kuivattua Aji Rojoa
- 2 tl suolaa

Voitele kevyesti oliiviöljyllä lihanpinta, minkä jälkeen suolaa n. 1 teelusikallinen tasaisesti halkaistulle pinnalle. Rouhittu pippuri, rosmariini ja valkosipuli seuraavaksi ja näiden päälle viipaloitu Feta-juusto. Viimeiseksi juuston pinnalle ripottelin puolet sitruunankuorista.

Kansi kiinni, omaiset ovat nähneet. Eli suljetaan toisella puolikkaalla kansi kiinni, ja ettei täytteet lähde kulunpäälle välistä, langalla sidotaan lihat yhteen.

Kun kansi on langalla sidottu kiinni, on aika maustaa vielä hieman päältäkin. Kevyt sipaisu oliiviöljyä pintaan ja suolaa, pippuria ja valkosipulia, sekä loput sitruunankuorista levitellään tasaisesti kauttaaltaan pinnalle.

Liha on valmista laitettavaksi kinkunpaistopussiin. Aamulla emäntä oli kuorinut valmiiksi sipulin, kun oli värjännyt kananmunia sipulinkuorilla, joten päätin sen leikata reiluiksi viipaleiksi ja laittaa paistopussiin sisään lihan alle makua antamaan. Paistopussin läpi voi laittaa lämpömittarin paksuimpaan kohtaan lihaa, mutta sekään ei ole välttämätöntä, kun muistaa paiston säännön, että paistoaika on tunti kiloa kohden. Lämpötilan säädin aluksi 150 °C, missä paistoin noin tunnin verran. Laskin lämpötilan uunista n. 100 °C, ehkä hieman allekin loppuajaksi, sellaiseksi puoleksitoista tunniksi. 

Valmis paisti on hyvä tarjota hyvän viinin kera. Tässä tapauksessa se on Gato Negro, Cabernet Sauvignon ja San Pedro. Jotta ei ateria menisi ihan pelkäksi lihan ja viinin iloitteluksi, on höystönä tarjolla kermaperunat ja Kreikkalainen salaatti, eli tässä tapauksessa Sushrajalainen salaatti. Baby-porkkanat ja kokonaiset vihreät pavut vesihauteessa kypsytettynä, hieman suolan ja basilikan kanssa maustettuna ja jos oikein haluaa hieman hifistellä, voi sekaan pienen nokareen voita sekoittaa. Ja tietenkäänhän lammas ei ole lammasta, ellei kyytipojaksi laita hieman minttuhilloa ja ekstra-annosta chiliä, siitä on pakko lähteä. A' vot, Bon apetit ja silvoplee! Eikun herkuttelemaan. :P

Lopuksi muutama sananen idättelyistä, kun tässä viikko sitten laittelin tomaatteja idätykseen. Nyt on ihan mukava todeta, että kaikista lajikkeista on pari tainta alulla. Siemeniä laittelin sen kolme/lajike, paitsi Black Russiania ei siemeninä ollutkaan, kuin se kaksi. 

Aikaisemmasta blogitekstistäni näkyvät vielä lajikkeet, kun sen verran alkoi jo ukkoa laiskottamaan ja jätin ne tähän yllä olevaan kuvaan laittamatta. Viimeisistä chili-idätyksistä vielä myös pari sanaa. Chiltepin Sonoran ja Pea ovat toistaksi ainokaiset, jotka ovat itäneet, mutta siemenet ovat tosiaan olleet vasta viikon lautalla, joten ei mikään ihme ole, vaikka ei itäneitä olisi edes ensimmäistäkään. Stevia antaa odottaa vielä itseään myös. 

Pari chilikuvaa sopinee sekaan myös.