keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Almaa ehkä sittenkin


Kuten tuossa joku blogipäivitys sitten epäröin kovasti, että tuleeko kasvia ollenkaan. Nyt on ainakin kasvista sirkkalehdet auki ja istutettu ensimmäiseen astiaansa. Pitkään meni Almalla, että raaski itää ja hieman epäröin kovasti, että kasvatellaanko sitä laisinkaan. Kaikkiaan kahdessa erässä tuli siemeniä kylvettyä ja toisen kylvön yksi siemen iti. Itämisprosentiksi äkkiä laskettuna tulee 20%, mikä on heikko annuumiksi ja, kun tiedän miten ne ovat itäneet koeidätyksissä. Epäilys Itellan kovasta käsittelystä näin ollen osui kohdalleen. Siemenet eivät yksinkertaisesti kestä kovaa käsittelyä, kun ne on kuivatettu. Muuta mukavaa pääsin istuttamaan myös kippoihin, sillä CGN 22795 C.praetermissum näytti vihdoin itävän. Hieman siinä oli vielä kypärä paikoillaan, joten hyvin pienellä väkivallalla sen sai poistettua. Sirkkojen kärjet siinä hieman vioittuvat, mutta muuten taimenalku pysyi ehjänä ja on valmiina yrittämään elämäänsä.

7 Pod White on toinen jo tuota Bjarne'sin siemenistä, mikä on itänyt. Tällä hetkellä kolmen eri siemenlähteen Whiteja on kasvamassa, joten mahdollisuus siihen oikeaan on olemassa. Kuvan seiskapadan olen luvannut lahjoittaa eteenpäin Joensuun kovalle chilihullulle, joten uusi mahdollisuus koittaa pian hänelläkin. Kun noita kuvan sirkkavaiheen taimia vertaa hieman keskenään, niin Alma Paprika oli jo käsikosketeltavissa paljon muita jämäkämpi. Samalla tämä oli jo kasvattanut melkoiset juuret lautalle. Mikä hienoa todeta, että ne juuretkin olivat sen verran vahvat, että siirto onnistui erittäin helposti ja vaivattomasti turpeeseen. Kaikkein hennoin taimista oli tämä kypärästään tykkäävä praetermissum. Juuret olivat kuitenkin niin pinnassa ja irti, että helppo työ oli saattaa taimi turpeeseen kasvamaan. Nyt kesän lajikkeista on enää muutama itämättä ja nämä ovat willejä lajikkeita. Harmi vaan, kun yksi odotetuimmista (Gala) antaa vielä odottaa itseään. Eximiumit siinä hyvänä kakkosena perässä. En anna asian häritä, sillä tiedän mahdollisuuden elävän ja joissain vain on pitkä itämisaika. Vuosikin voi helposti vierähtää, se ei ole suuri ihme ja kummallinen juttu. Tälle kesälle on vain turha kohta niistä mitään odottaa, vaan ovatpahan itäessään valmiina seuraavalle kaudelle.


Tovarii on mitä ilmeisimmin päässyt jo kriittisimmästä vaiheesta yli, sillä kasvi on todella hyvin viihtynyt ja kasvanut reipasta vauhtia. Ilman lukulasejakin voisin tulkita kuvasta, että kasvi on alkanut haarautumaan latvastaan, vaikka kokoa tällä taimella, noin 5 cm. Lannoituksena olen käyttänyt vain ja ainoastaan vesijohtovettä, enkä isompia lannoituksia ajatellut käyttävänikään kotvilleen. Valona kasville olen käyttänyt Airamin 30w esliä, mikä ainakin tässä vaiheessa tuntuu riittävän varsin hyvin. Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta kesää.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Broileri-magaronilodju á la Sushraja

Hieman erilainen resepti, kuin perinteisen makaronilaatikon ja takuulla maistuu välillä suussa, kuin suussa vaihteeksi. Itse tykkään käyttää paljon itämaisia mausteita ja kokeilla erilaisia variaatioita niiden yhdistelmistä. Aina ei kuitenkaan tarvitse monia mausteita käyttää, että saa ruoan maistumaan kerrassaan loistavalta. Aina kombinaatiot eivät onnistu, mutta uutta pitää yrittää ja useimmiten se sattuu kohdalleenkin. Mitä se tämän kertainen on, niin siitä voisi hieman reseptin muodossa aukaista. 

Broilerimakaronilaatikko

- 500 g vihreää Pennemakaronia
- 600 g broilerin suikaleita
- sipulia
- valkosipulia niin paljon, kuin hyvältä tuntuu ja maistuu
- tuoretta paprikaa silputtuna
- kaffirlimen lehtiä silputtuina tai jauhettuina
- n. 3 tl inkiväärimurskaa
- curry
- harissa
- pari Thai Rawitia 
- ananaspalat mehuineen päivineen
- n. 70 g Voimakasta Koskenlaskija sulatejuustoa
- vain vähän suolaa

- n. 8 dl vettä tai maitoa 
- 3 kananmunaa
- vähän suolaa

Sipulit, valkosipulit, chilijauhe ja mausteet kuullotetaan pannulla tilkassa öljyä, jonka jälkeen laitetaan broilerinsuikaleet kevyesti ruskistumaan ja kypsymään. Lisätään ananaspalat mehuineen pannulle ja samalla voi murskata kaffirlimetin lehtiä sekaan kämmenien välissä, jos kyseessä on kuivattu. Tuore kannattaa veitsellä silpulta pienemmäksi, jotta maku olisi voimakkaampi. Voi toki kokonaisena laittaa, mutta kuten sanoin, on maku parempi ja voimakkaampi. Lopuksi sekaan koskenlaskija juusto ja häyräytetään pannua vielä niin, että juusto sulaa kastikkeeksi ananasmehun kanssa. 

Esikeitetty makaroni ja broilerit sotketaan samassa kattilassa sekaisin ja kaadetaan reippaan kokoiseen vuokaan. Munamaito päälle ja jos on jämäjuustoja jääkaapissa, joihin ei höylä enää kykene, niin niitä voi silputa ruoan päälle kuorrutukseksi. Itse tein "munamaidon" vedestä, kun ei ollut hyla-maitoa kaapissa. Pakkoa sanoa, että toimi hyvin noinkin. Tunti 200 °C uunissa ja pieni hetki vetäytymiseen ja a vot! Ketsuppeja ei ruoka kaipaa missään määrin, mutta annostaan voi lisää maustaa tulisella Paholaisen hillolla. Ja ruoka kun on hyvää, niin perhe kiittää ja ennen kaikkea vatsat. :P

perjantai 15. helmikuuta 2013

Viimeisiä odotellaan vielä


Homma on, niin kuin otsikkokin sen kertoo, eli viimeisiä siemeniä odotellaan itävän. Anteeksi hieman hankalasti luettavissa oleva kuva, mutta kyse on willeistä chileistä. Ylimpänä vasemmalla on Galapagoense yhdeksän siemenen voimin. Tämä on ollut melkoinen tapaus, kun siemenet ovat olleet itämässä ensimmäisten joukossa, eikä tunnu kuuluvan, saatikka näkyvän mitään. Laitoin vielä Tovariin kolme siementä lautalle, jos vahingossa saisi vaikka toisen kasvin aikaiseksi. Muita siinä on parit C.praetermissumit ja eximiumit, joista mainitakseni muutamana esimerkkinä CGN 19198, CAP 470, CAP 1144 ja CGN 22795. Sen verran jäi tuosta Almasta hampaankoloon, että laitoin oikeaan alareunaan pari siementä itämään uudelleen. Nyt jos ei tärppää, niin sitten ei tänä vuonna ollenkaan. Tovariista ja CAP 1530 C.cardenasiista on aikaisemmin jo taimet molemmista entuudestaan. Saahan nähdä mitä Joensuun chilipää on minulle siemenine järjestänyt, että voi kuitenkin pieni mahdollisuus olla, että lisää idätyksiä olisi tulossa. Vannomatta paras! Jamy:sta olikin puhetta, että saan sen valmiina taimena. Tätä minun piti jo viime kaudella testata, vaan välillä iskee valitettavasti runsaudenpula ja tila kysymykset.


Lopuksi laitan kuvan vielä tästä willistä kaksikosta, jotka ovat alkaneet kasvattaa ensimmäisiä varsinaisia lehtiään. Laitoin melkein heti istutettuani taimet kippoihinsa, samalla ilmatilaa valvomaan tuollaiset ötökkäpyydykset. Noin viikon ne ovat siinä olleet, eikä ensimmäistäkään ötökkää ole jäänyt pyydyksiin. Pakko silti koputtaa puuta, eli lyödä päätä käsittelemättömään Karjalan mäntyyn.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Ei kolmea ilman neljättä


Yleensä sanontahan menee, ettei kahta ilman kolmatta. Nyt voidaan puhua jo neljännestä kerrasta, nimittäin lunta on tullut aivan mielinmäärin näillä leveyspiireillä. Kasvihuoneen muovit olivat melkoisen notkollaan tänään, joten lumenpudotus oli jälleen ajankohtaista. Tälle talvelle se oli jo järjestyksessään neljäs kerta ja katolla sitä oli jo, n. 20 cm. Ilmatieteenlaitos näyttää kaikkiaan lumitilanteeksi 70 cm, enkä kauhean väärässä ole, jos väitän sitä vielä enemmänkin olevan. Tällainen persjalkainen, kuin minä ole, niin sai kyllä todellakin kahlata hangessa lumen yltäessä vesirajaan saakka. Paikalleen jos jää, niin lumesta alkavat taatusti nivuset kastua, sillä vaikka Ilmatieteenlaitoksen linkki näytti, että ollaan pakkasen puolella, on keli kuitenkin suvennut. Lumi alkoi olla jo painavaa käsitellä. Huoh! Ei voi kesäimmeinen muuta sanoa, kuin että on se kesä vielä niin kaukainen haave. Lisäksi pakko on todeta, kun tässä vaiheessa talvea elelemme, niin lunta on takuulla luvassa hyvä määrä lisääkin. Onneksi sisällä tarkenee ja kasvit kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Ei ole minkään valtakunnan kiire kasveilla päästä tuonne ulos.


Eipä silti, joku voisi sanoa kauniiksikin näyksi, mutta mieluummin itse katselisin maisemaa jossa kukat kukkii ja perhoset lentelevät. Grillikatos on myös kokenut lumenpudotuksen niskastaan, mutta eipä aikaakaan, kun se on tehtävä uudelleen. Valokate ei siedä liikaa lunta sekään.


Chileistä lopuksi muutama sananen. Ensimmäiseksi nämä kaksi harvinaisempaa willitystä, jotka on kivasti muutaman päivän ovat viettäneet ensimmäisissään kupeissaan. Kuvan ottamisen jälkeen on pari päivää ollut muutamat liimapaperit varmuuden vuoksi  pienten taimien lähellä, josko ötököitä olisi lentelemässä. Toistaiseksi on saanut huokaista helpotuksesta, ettei ötököitä ole ollut. Pari pientä tainta on kasvivarastossa päässyt kuolemaan, enkä niiden tilalle ole ajatellut uusia samasta lajista idätellä. Onhan noita taimia vielä melkoisen reilusti siellä jäljellä. Idätyksetkin ovat päässeet loppusuoralle, sillä muutamia lajeja on enää itämättä ja siirtämättä turpeeseen. Harmikseni pitää myös todeta, että Alma Paprikan siemenet ovat saattaneet postin kovassa kourassa vioittua, sillä ainoastaan yksi kolmesta siemenestä yritti itää, mutta sekin jäi puolitiehen. Siemeniä on toki vielä jäljellä uusiin yrityksiin, ja olenkin kahden vaiheilla, että pistäisinkö nyt uusia itämään vai jätänkö seuraavaan kauteen. Pari lajiketta on vielä tulossa muualta, mutta niistä ehkä sitten toinen kerta lisää.

torstai 7. helmikuuta 2013

Valoa tunnelissa


Kirjaimellisesti näyttää nyt jo hyvältä ja hyvin pieni mahdollisuus on, että kasvia ei kyseisestä taimesta saa. Kyseessä on, kuten edellisessä blogikirjoituksessani mainitsin, että Tovarii on ruvennut itämään. Nyt on vahvasti sirkkalehdet esillä ja ainoastaan pienestä kohtaa siemen kiinni. Kuvan taimi näyttää hieman märältä, sillä olen ahkerasti sumuttanut vettä siemenelle, että pehmenisi ja irtoaisi paremmin sirkoista. Vieressä on homehtunut Tovariin siemen ja aikaisemman kasvini sain juuri tuon näköisestä siemenestä. Eipä uskoisi, vaan niin se on. Idättelyt muutenkin alkavat olla loppusuoralla. Itämättä ainoastaan enää on ne hitaasti itävät pratermissumit CGN 22795 ja Goat Pepper. Lisäksi edes, n. kymmenestä siemenestä Galapagoensea, en ole saanut vielä ensimmäistäkään itämään. Pitäisi siis jokin poppakonsti keksiä, taikka lukea isä meitiä etu-, sekä takaperin. No tuskinpa sentään on tarpeellista, vaikka ei pahaakaan varmaan tekisi. :) No siemenet näyttävät vielä erittäin hyvältä, joten antaa vaan olla itämässä. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato ja varmasti pitää paikkansa. Näin tällä kertaa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Vaihtoehtoviritys porsaan ulkofileestä


Hieman on aikaa tehdä blogilla toisenlaisia päivityksiä, kun kasvit vielä antavat odottaa itseään. Toisaaltahan voisinkin osittain pyhittää tämän blogini, myös ruokaohjeille. Ja erityisesti sellaisille, jotka sisältävät chiliä ruoanlaitossa. Toki jostain extreme-kokkailusta voi tulevaisuudessa raapustaa, kuten piirakanpaistosta tein ennen joulua. Lähinnä tarkoitin kyseisellä jatkoa ajatellen ruisleivällä ja kenties muikku- ja lanttukukkoja. Haaveita pitää olla ja niitä toteuttaa ja tarttua niihin, sekä tehdä niistä omannäköisiä.

Sitten hieman jo tähän päivään ja itse kokkailuun! Ainekset alle ja sitten hieman kuvia ja tarinaa.

Nimetön (mikälie) porsaan ulkofile viritys

- Porsaan ulkofile n. 1.8 kg
- Mustapippuri
- Suola
- Munakoiso
- Paprika
- Purjosipuli
- Valkosipuli
- Creme Bonjour Pippurisekoitus
- Serranoa kuivattuna ja kokonaisena jauhettua
- Pasilla Bajio (Chilaca) kuivattuna ja kokonaisena jauhettua
- Hickory kastike
- Harissa
- Inkivääritahna
- Vehnäjauhoja
- Vettä


Lähtökohta tämänpäiväiselle ruoanlaitto viritykselle oli se, että lihasta tai sen päältä ihan yleisön pyynnöstä poistin ylimääräiset rutaleet ja rasvat. Toki vähän piti jättää makua antamaan ja jos minusta olisi kiinni, niin en poistaisi mitään pois.


Kun ylimääräiset rasvat ja suilakkeet on pinnasta poistettu, on aika tehdä lihasta, n. 1.5 cm siivuja. Pannu kuumenemaan ja lihat odottamaan kevyttä pintaruskistusta.


Hieman pannulle lisäsin rapsiöljyä, kun oliiviöljyä ei sattunut löytymään. Lihoilla mausteena tässä vaiheessa ainoistaan pippurimyllyllä hennosti murskattua pippuria ja suolaa. Lihoja oli sen verran paljon, että joutui useammassa erässä ruskistamaan. Valmiit ruskistetut lihat asettelin laakeaan vuokaan odottamaan kasviskuorrutetta ja kastikettta.


Sipulit ja muut pilkotut kasvikset pehmitellään mausteineen hieman samalla pannulla, millä aikaisemmin lihat olin ruskistanut. Chilit jauhoin morttelilla kasvisten sekaan. Enää virityksestä puuttui kastike. Itse kastikkeeseen en enää voimakkaita mausteita, sillä onhan kasviksissa jo mausteita. Kevyesti paahdetut vehnäjauhot ja vesi, eli kyseessä, ns. ruskeakastike. Jotkut käyttävät voita vielä ruskistuksessa, mutta itse en enää viitsi ylimääräistä rasvaa laittaa. Valmiiseen kastikkeen sekaan laitoin loppuvaiheessa kevyen Creme Bonjour pippurisekoituksen, jossa rasvaa ainoastaan 13 %. Valmis kastike kaadetaan lihojen ja kasvisten päälle ja laitetaan, n. 225 °C uuniin kiertoilmalle. Kiertoilmalle sen vuoksi, kun uuniin meni samalla lankkuperunat. Paistoaika määräytyi tällä kertaa lankkuperunoiden paiston mukaan, eli 25-30 min. Monesta vaiheesta jäi taas kuvat valitettavasti ottamatta, sillä hieman hankala käsitellä kameraa ruokaa laittaessa. 

Ruoka on valmista nautittavaksi. Kyytipojaksi ruoan kanssa toimii Kreikkalainen salaatti, josta ikävä kyllä unohdin yhden todella tärkeän osan. Oliivit! No, eipä se salaattia ja ruokaa pilannut, että oliivit puuttuivat. Hieman olisi ruoka Rosmariinia tai Timjamia ehkä kaivannut, tai kenties jotain muuta yrttiä. Lopputulos oli kuitenkin varsin onnistunut ja ainahan mausteita voi keksiä lisää uusiin resepteihin, tai jatkossa tähänkin.

Pari riviä chileistä


Anteeksi huonolaatuinen kuva, mutta parempaa ei ollut valitettavasti tällä kertaa tarjota. Kyseessä on itämässä oleva Tovarii. Toivon mukaan jaksaa itää loppuun ja näyttää sirkkansa, sillä edellisen kasvin menetys hieman kirvelee vielä. 


Toinen kuva on itäneestä 7 Pot Whitesta. Siemenet tulivat bluesmanilta ja ovat siis jo kolmatta eri kantaa, mistä kasvin olen saanut idätettyä. Nämä ovat Bjarne'sin siemenistä ja toivottavasti jo sitä aitoa whitea. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää. Eikun seuraavaan kertaan!