Rocoto Guatemala Orange

Vihdoinkin koitti se päivä täällä Sushrajalla, että poimitaan Rocotoja talteen. Tuo viereinen kuva ei ole ihan viimeisin otos kasvista, mutta sama kasvi siinä kuitenkin on kyseessä, tosin enemmän kypsää satoa vaan roikkui oksistoissa. Mitäs tästä sanoisikaan! Aluksi ainakin sen, että kyseessä on erittäin satoisa lajike, voisipa sanoa että niinkin satoisa, että oksat katkeilivat jo keskikesällä sadon painosta. Samaa täytyy kyllä sanoa muistakin Rocotoista. En tiedä onko kyseessä sitten hauraampi kestämään satoa, kuin muut chinenset ja annuumit, mutta paljon enemmän nämä hedelmän painavat. Alkutalvesta minulla oli Rocotoja enemmänkin kasvamassa, mutta jostain kumman syystä ne harvenivat kesän lähestyessä viiteen yksilöön. Nopeimmat ehtivät kuolla jo, noin kymmenen senttiä pitkinä taimina. Niin palataanpa siihen oksien katkeiluuun takaisin. Eli oksia joutui paljon tukemaan ja sekään ei aina riittänyt, vaan lopulta kun oksat melkein menivät poikki, niin niitä joutui sitten sitomaan yhteenkin, etteivät kokonaan irtoaisi. Lieneekö siinä sitten yksi syy, että hedelmät olivat erittäin tulisia, suorastaan helvetillisen tulisia. Pientä kidutustahan ne siten ovat saaneet osakseen, ja eikös se kiduttaminen lisää hedelmien tulisuutta? Näin ainakin väittää itse guru "Fatalii" taannoisessa tekstissään. Kyllähän siinä varmaan vinha perä on. Itse en niin tiedä, enkä ole perehtynyt. Minä vain kasvatan ja sitä mukaa syön niitä, sen minä ainakin osaan tehdä taitavasti! ;)

Satoa keräsin tästä puskasta jo, noin 1.5 kg talteen kypsänä, ehkä samanmoinen määrä sinne jäi vielä lisää kypsymään. Hyvä tietää, että herkkua on tulossa lisääkin, eri asia vain miten ne kypsyvät enää tuolla ulkosalla. Lämmöt ovat vielä toistaiseksi pysyneet kohtuullisissa lukemissa, mutta näillä keleillä se vaatii jo mukaan pienen lämmittimen. "Juuri kun kerkesin kehumaan, että täällä on kyllä kelejä pitänyt". Sisäkasvatuksessa Rocotojen maku jää turhan pliisuksi, joten viimeiseen asti yritän pitää ne kasvihuoneessa. Sisään sitten, kun on aivan pakko!
Jaa niin! Tulihan se testattua tämäkin chili sitten ihan kutkulleen, vaikka turhaa tuossa alussa kaikkea muuta lätisinkin. Mitä tähän herkkuun tulee, niin herkkuahan se on. Lyhyestä virsi kaunis, kuten jossain olen kuullut sanottavankin.

Makutestiin totta kai valitsin sellaisen hedelmän, mikä oli saanut olla kypsymässä jo todella pitkään. Sellaisen mikä alkoi jo olla sopivan pehmeä, ei kuitenkaan liian pehmeä, että sormi olisi tökkäisemällä mennyt läpi. Sellainen sopiva kuitenkin. Hedelmän liha oli kuten totuttu Rocotoista on, niin erittäin paksua ja mukavan pirskahtelevaa. Sen sain huomata taas karmaisevalla tavalla, kun leikkasin auki hedelmää. Erittäin mehukas, ja jos mehumaijaan laittaisi, niin takuulla hyvät mehut irtoaisi. Ehkä ei kuitenkaan, mutta noin vertauksellisesti kyllä. Kuten jo tuolla aikaisemmin tekstissä tuli ilmi, että kyseessä on erittäin tulinen tapaus, niin se pitää todellakin paikkansa. Vaikka minulla on jo kehkeytynyt yllättävän hyvä sietokyky, toleranssiksikin sitä monesti kutsutaan, niin tämä teki jo höpöä. Ei kuitenkaan niin, että olisi jäänyt syömättä, mutta hyvällä tavalla kuitenkin. Piimää piti kuitenkin hieman naatiskella päälle. Itse maku on kuten chinenseissä se ominaismaku, niin löytyyhän se näistä Rocotoistakin. Makeutta ja aromia yhdistettynä kompaktiksi paketiksi, niin sen täytyy olla vain hyvää. Tiedän 99.9 prosenttisen varmaksi, että kasvattelen tätä puskaa ensi kesänäkin. Tuo minimaalisen pieni osa jääköön sille, että onnistuisin sen viime metreillä tappamaan. kokonaissaldo tälle päivälle oli poimittuja chilejä 4250 grammaa, joista Rocotoja varmaan se neljä kiloa. Osa päivän saldosta on kylmäsavustumassa parast'aikaa, mutta osan syön kyllä ihan sellaisenaan, vaikka leivänpäällä.