torstai 29. elokuuta 2013

Makutestissä 7 Pod White

Tämä valkoinen hedelmä on kaiketi risteytyksen tuotosta, mutta vaikea on sanoa mitkä ovat olleet alkulähteenä. Kolmas kertahan se todensanoi, kun yritin kyseistä chiliä kasvatella. Yhdestä tuli oranssia, toisesta taasen tuli aivan punaista. Tämä näyttää vihdoinkin olevan sitä, mitä pitää. Päältäpäin tämä vihaisen näköinen hedelmä on mukavan muotoinen ja todella jämäkän oloinen. Monet chinenset, varsinkin ne todella tuliset ovat olleet hieman joustavia. Halkaistuani hedelmän, totta kai seuraavaksi pitää tuoksutella aromia. Se on vahvasti chinensemäinen, samalla erittäin hyvä, ehkä aavistus limettiä tai jotain muuta eksoottista hedelmää. Minulle se toi mieleeni vahvasti Peruvian White Habaneron. Siemenet talteen ja tällä kertaa vain puolikas kerrallaan suuhun. Rakenne on mukavan rapsakan rouskuva ja pirskahtelee mukavasti suussa. Makua kerkeää mukavasti maistamaan, ennen kuin se valtava tulisuus hyökkää jälkeenpäin. Maku on raikas hedelmäinen ja jos viinistä puhutaan kuiva, niin se tulee kyllä mieleeni.

Hieman kiukun ollessa tiukimmillaan, piti pikkaisen ottaa piimää kaveriksi, ei sillä etteikö olisi kestänyt sitä, mutta tyhjään mahaan tuollainen määrä kapsaisiinia ei voi olla kovinkaan viisasta. Polte jäi mukavasti kihelmöimään kieleen kauttaaltaan erityisesti, ei niinkää kurkkuun. Näin jälkeenpäin ja edelleen tyhjällä vatsalla, tulee melkoisia röyhtäisyjä. Sama vahva chinensen aromi koetaan kerta toisensa jälkeen. Loppujen lopuksi kyseessä on kokeilemisen arvoinen chili. Itse tykkäsin sen verran, että jatkossakin on aikomus tätä kasvatella, tuleehan noita siemeniäkin jokunen lisää. Veikkaisin, että kuivattuna voisi olla maku parhaimmillaan, tai sitten jonkun eksoottisen hedelmän kaverina. Näin tällä kertaa, seuraavana makutestissä onkin sitten Trinidad Scorpion Yellow, joita kohta keräänkin varmaan sangollisen kerralla. Luulenpa, että sitten on taas kylmäsavustuksen aika jälleen.

tiistai 27. elokuuta 2013

Kylmäsavustelua ja jatkojalostusta.

Kun on kiire työrintamalla ja muissa kotihommissa, niin asiat säilönnän suhteen tapahtuu hieman hitaammin. Kaikki tämä vaati hieman tavallista enemmän aikaa toteuttaakseni sen. Mutta kaipa se on käytävä sitten itse siihen asiaan. Kaikkihan alkoi tästä hedelmästä, jonka piti kaiken järjen mukaan olla Trinidad Scorpion Moruga Yellow. Kaikesta huolimatta se ei sitä sitten ollutkaan, vaan jokin muu Scorppari. Maku on hieman Moruga Blendin oloinen ja potku chilissä aivan veret seisauttava. Noh, haitanneeko tuo mitään lopuilleen, vaikka kivahan se olisi sitä saada, mitä on alun perin aikonutkin kasvattaa. Satoisa se kuitenkin oli, sillä hedelmiä keräsin talteen siitä, noin kilon verran, ehkä reilunkin. Mikäs sen parempi ajatus, kuin laittaa chilit muhimaan kylmäsavustukseen ja testata ihan itse, minkälaista herkkua niistä saa loihdittua.

Kun chilit oli poimittu ja halkaistu, sekä osasta oikeasta lajikkeesta poimittu siemenet talteen, niin homman seuraava vaihe oli pujotella ne lankaan roikkumaan. Tämä siksi, että tilaa säästin sillä tavalla ja sitten sai savun kiertämään paremmin chilien ympäri. Eivät täten ole kaikki samassa kasassa. Savustuspuruna käytin samaa pyökkiä, jota olin jo talvella käyttänyt savustaessani kylmäsavulohta. Savustimena toimii ProQ-kylmäsavugeneraattori, josta olen aikaisemmin juttua kirjoittanutkin, kera erittäin halvan ja toimivan Hooverin. Itse savustaminen lämpimällä ilmalla vaati hieman totuttelua, sillä eka poltto ei oikein toiminut, niin kuin piti. Jääkaapin säätäminen oikeaan lämpöön vaati hieman hermoja, sekä tarkkaavaisuutta. Liian kylmässä chilit alkoivat aluksi kerryttämään kosteutta pinnalle, mikä taas johti siihen, että kondenssivesi tippui savustimen purun päälle, ja seuraushan siitä on se, että se sammui. Tässä vaiheessa jääkaapin kytkin oli säädetty kakkoselle, joten päätin pienentää lämpö vieläkin alemmas, ja kääntää kytkimen ykköselle. Aluksi homma toimikin oikein mallikkaasti, kunnes savustimen latingin ollessa loppuvaiheella, ennen uutta latausta, oli taas tuli sammunut. Puru oli sormin tunnustellen taas märkää. Ei siis auttanut muuta, kuin pudottaa taas jäähdytystä pois. Lopun savustuksen toteutin niin, että jääkaappi oli täysin sammuksissa. Kelitkin olivat loppuvaiheessa sopimoilleen hyvänmatkaa alle + 20°C, joten lämpötila kaapissa ei päässyt nousemaan liian korkeaksi. Mittaria ei ollut, sillä en kerinnyt projektia aloittaessani sellaista ostamaan. Toteamus oli kuitenkin sopiva, kun kypsymistä chileissä ei tapahtunut missään vaiheessa, ja pinta oli savustuksen päätöksessä mukavan rapsakkaa edelleen. Kaikkiaan chilit haistelivat savua, noin kolme vuorokautta. Nam, aromitkin olivat sen mukaiset. Mukana savustuksessa oli Aji Cristalia, sekä Cheyenneä. Olipa siinä muutama Cajamarcakin.

Kylmäsavuchili-tomaatti salsa
- n. 1.5 kg tomaattia
- reilu kilo kylmäsavustettua mikälie Scorpparia
- nippu tuoresipulia
- valkosipulia koko terttu
- 4 dl Hunaja-omenaviini-etikkaa
- 3-4 dl sokeria
- Basilikaa reilusti
- ½ dl sitruunamehua
- 3 tl suolaa
Vettä en lisännyt laisinkaan keitokseen, sillä tomaateista irtoava vesi riittää erittäin hyvin. Sokerin lisäsin keitettäessä, aivan loppuvaiheessa. Koko toimenpiteen suoritin ulkokeittiössä ja vain siksi, ettei kanssa ihmiset saisi liikaa kapsaisiinia henkeensä. Kokemusta on aikaisemmin, että koko porukka rykii heti sisään tultua. Melkein viisautta olisi, jos naama- ja hengityssuojaimetkin olisivat olleet käytössä tätä soseuttaessa. Valtava höyry käy taatusti henkeen, kun soseutin laulaa. Sainpa siinä samalla pärskeitä kasvoillenikin, mutta onneksi lähimmät pisarat osuivat vain silmäkulmaan. Melkoiselta se polte tuntui siinäkin. Resepti on lähes samanalainen, minkä olen jo aikaisemminkin kirjoitellut tänne blogilleni, ainoastaan hieman muunneltuna. Miksi siis jo valmiiksi toimivaa reseptiä pitäisi liikaa muuttamaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä, mutta pienellä varoituksella. Salsa on hyvää ja erittäin tiukkaa poltteeltaan.

Keitos valmista soseutettavaksi. Ahh, mitkä aromit!

Tulinen salsa, enkä pärskeiltäkään välttynyt.

Valmista tavaraa nautittavaksi. Pieni purkki jää iltapalaksi. 
Chilin käsittely jatkuu myöhemmin lisää, kun saan poimittua kypsiä puskistaan. Trinidad Scorpion Yellowstakin tulee varmaan yksistään jo sangollinen chiliä. Samoiten pubescensit ovat alkaneet vihdoin vaihtamaan väriään, mutta niitä pitänee vielä odotella hyvä tovi. Näin tällä kertaa.

maanantai 19. elokuuta 2013

Makustelussa Onza Roja

Mystinen tuttavuus Meksikosta, joka kasvaa minulla ensimmäistä kauttaan. Kasvi on hieno ja erittäin karvainen, jota voisi verrata hieman ulkonäöltään Goat's Weediin ja muihin villeihin kasveihin, kuten praetermissumeihin. Kasvi tuottaa 4-6 cm pitkiä suippomaisia hedelmiä, jotka kypsyvät todella hitaasti vihreästä, aina punaiseksi. Violettia sävyä on havaittavissa myös hedelmän pinnalla, johtuen ultravioletista, mikä taas johtuu erittäin voimakkaasta auringonvalosta.

Ja sitten itse makusteluun.

Ensin uusi tuttavuus vaatii hieman tunnustelua hedelmän pinnasta. Hmm! Tuntuu olevan tarpeeksi napakka ja sopivan tuntuinen suuhun laitettavaksi. Niin, sitten tiukka ote kannasta ja hedelmä suuhun, kaikki se mitä hedelmästä on tarjolla. Hieman odottavalla ilmeellä, että mitä seuraavaksi? Kauan ei kuitenkaan tarvitse olla toimettomana ja odotella vastausta. Annuumille tyypillinen polte valtaa suun välittömästi, ei mitään makeuksia, eikä vallan mitään erityisiä makuominaisuuksia. Järjetön ja tiukka polte on lyhyt, mutta järisyttävä. Tästä minä tykkään, en siksi että olisi kovinkaan herkullinen, mutta tiedän sen olevan aivan loistava chili jatkokäsittelyä varten. Näistä syntyy todellakin parhaat itämaiset hillot, niin paholaisen-, kuin hapanimelähillot. Uskokaa tai älkää!

Lopullinen tuomio:

Vaikka maku sellaisenaan ei houkuta ketään ottamaan vastaan toista samanlaista paukkua, voin vakuuttaa käsi sydämellä, että kyseessä on erittäin loistava chili. Se syöksyy päälle, kuin Bengalintiikeri, tai yleinen syyttäjä, niin ei haittaa. Kuten Thai Rawitia olen käyttänyt peruschilinä itämaisten ruokien valmistamisessa, niin nyt voin käyttää jatkossa tätä. On helpompi saada tuottamaan satoa kunnolla, eikä missään nimessä ole niin ötökkä herkkä. Tämä on jatkossa, että heilahtaa ja suosittelen lämpimästi tätä muillekin! ;) Siemeniä saa minulta, kun pyytää ja jatkosta sovitaan. 

torstai 15. elokuuta 2013

Satoa olisi, vaan kerkeääkö kypsyä.

Kiirettä on pitänyt Sushrajalla jo pitkän aikaa. Työelämään palaaminen on vienyt niin paljon aikaa, että päivittelyt blogille on jäänyt todella niukaksi. Eihän tämä mikään paikka tietenkään ole aueta, mutta kyllä kieltämättä ykkösvapaat monella viikolla syö miestä, ja hidastaa puutarha harrastuksia. Noh, ehkäpä hieman hommat tasoittuvat, että aikaa jää muullekin. Sitten siihen itse asiaan. Kesä on mennyt vaihtelevasti, on kirvaongelmistakin joutunut kärsimään, ja hakemaan kokeilujen kautta sopivaa reseptiä niiden tuhoamiseksi. Neem öljystä luovuin kokonaan, sillä lehdet ja joka paikka sottaantui niin pahasti, että kasvit näyttävät jo sen takia hieman hirvittäviltä, jos niin voisi sanoa. Tahmaisuus kyllä toimi kirvojen suhteen kohtalaisesti, mutta kuten edellä mainitsin sen töhkäisyyden, se ei vaan toiminut. Ja se haju, sitä ei voi sivuuttaa millään tasolla! Yllä oleva kuva osoittaa hyvin, sen mikä sotku kasviin jää, kun öljy ja kirvan raadot, sekä niiden paska jää tiukasti kiinni. Pesuhommia siis tiedossa, kunhan satoa perkaa kasveista pois. Kylmäsavustimelle siis jälleen jotain käyttöä, kun chilit pääsevät sinne.

Nyt olen tyytynyt mahdollisimman mietoon torjuntaan, ja käyttänyt ihan mäntysuopaliuosta, johon olen sekaan rypsiöljyä hiukan laittanut. Vodkaa silloin tällöin, mutta ei sitäkään aikoihin. Kirva kanta pääsi kasvamaan todella suureksi, joten kaikkia ei millään saa tehokkaalla hoidollakaan poistettua, ellei sitten ota vielä tehokkaampia myrkkyjä käyttöön. En vain millään kehtaa, kun haluaa satoansa syödäkin. Varoaika miedolla on vain hetki, joten näillä mennään tämä kausi loppuun. Olisihan se yksi vaihtoehto ollut biotuksen tuotteet, mutta niihin olisi pitänyt herätä aikapäiviä sitten. Ensi kesänä sitten ne käyttöön heti, jos tarvetta tulee.

Satoa siis tulee paikoin jopa runsaastikin, mutta kerkeääkö kaikki kypsyä, niin se on toinen juttu! Nyt pitääkin toivoa pitkää ja lämmintä syksyä, mitä jotkut ennustaja ukot ja akat on povannutkin. Sen näkee sitten, kun sen kokee. On onneksi jemmassa aikaisemmilta kausilta tuo sähkökäyttöinen lämmitinkin, mutta aina parempihan se olisi, jos luonnosta se lämpö tulisi. Osan kasveista joutuu nakkaamaan tunkiolle, että saa ulkoa tuotua kasvihuoneeseen lisää kasveja lämpimämpiin oloihin. Sitten kun on sato saatu kypsäksi, alkaa miettiminen, että mitä jätetään talvetukseen ja mitkä kasvit saavat paikkansa tunkiolta. Se on sen ajan murhe, eletään tämä loppukesä pois ja odotellaan sitä lämmintä syksyä. Murehditaan myöhemmin lisää. Se on varma asia kuitenkin, että villejä tulee talvetukseen runsaasti. Loppuun ajattelin laittaa hieman kuvasaastetta, jota tuli napsittua tänään kameralla.

Vihdoinkin niitä marjoja ilmestyy myös tähän.

Bhut Jolokia alkaa kypsytellä hiljalleen.

Aina yhtä kaunis Eximiumin kukka.

Kypsymistä jo aavistus havaittavissa.

Likaiset hedelmät torjunnan jäljiltä.

Uusia nuppuja ilmestynyt karvapeitteeseen.


Jytkyjä tulee, vaan ehtiikö kypsyä kaikki.







torstai 1. elokuuta 2013

Hapanimeläkastiketta testauksessa



Sweet chili and Sour Sauce Sushrajalaisittain

- n. 3 litraa vettä
- 1 litra etikkaa, josta osa Hunaja-Omenaviini-etikkaa
- 1 kg chiliä (annuumia)
- 1 kokonainen valkosipuli
- 700 g sokeria
- 1 pss Melatin punainen hilloamisaine
- atamonia hieman jos haluaa lisää säilyvyyttä


Pilkotaan valkosipulit ja chilit sopivan pieneksi murskaksi veitsellä, tai sitten käytetään ajansäästämiseksi konetta. Nakataan 10 litran kattilaan kaikki muut ainekset, paitsi sokeri ja hilloamisaine. Keitellään jonkin aikaa, ei kuitenkaan tarvitse pitkään, sillä hieno silppu pehmenee nopeasti. Lisätään melkein kaikki sokeri ja keitellään hetki, jonka jälkeen pienimäärä sokeria ja Melatin hilloamisaine sotketaan keskenään, ja lisätään kiehuvaan soseeseen samalla sekoittaen. Jatketaan keittelyä, kunnes seos alkaa hieman saeta. Itselläni oli hieman reilummin nestettä, joten jouduin käyttämään hillosokeria lisäksi, että sain sopivan koostumuksen kastikkeelle. Yritin etsiä kaupasta Tapiokajauhoa, millä olisin saanut suurustettua kastikkeen sopivaksi, mutta en löytänyt sitä mistään. No, ehkä seuraavan kerran sitä käytän, jos jostain isommasta automarketista käsiini saan. Lopuksi laitoin hieman atamonia sekaan, ennen kuin tölkitin kastikkeen, vaikka säilöntäainetta tässä hilloamisaineessa oli itsessäänkin. Resepti on tässä suuntaa näyttämässä, että seuraavan kerran saa taas paremman kyhänneeksi, kun tekee mieli hapanimelää. En minä välttämättä tällaista olisi ryhtynyt väkertämäänkään, ellei pientä tilausta kyseiselle kastikkeelle olisi ollut. Noh, toivottavasti maku miellyttää vähääkään, itselleni se maistui ainakin ihan hyvin.