tiistai 23. huhtikuuta 2013

Bioponisessa kasvatuksessa hurja alku!


Eipä ole montaa päivää kulunut siitä kun kasvin pesin, tai lähinnä kasvin juuret niistä turpeista pois, mitkä olivat ensiruukussa kasvualustana. Kasvuvauhtiin saattaminen on ollut jo parissa päivässä huimaa, sillä laitoinhan kasvin hydroon 17.4.-13. Juurien toimivuus on ollut melkoisen hyvä, sillä kokoa kasville on tullut reilusti lisää, ja senhän näkee pelkkää kuvaakin katsomalla, että latva on lähtenyt haarautumaan pienellä taimella hienosti. Hieman ihmettelen sitä, että yleensä juurilla on ollut taipumus totutella helpostikin pari viikkoa uuteen kasvualustaansa, mutta tässä tapauksessa sen on täytynyt tapahtua melko välittömästi. Nuppuja on kasvissa myös havaittavissa, ja lehdet ovat silmin nähden reippaasti kasvattaneet massaa. Hienoa!

Tarkistin samalla sangosta lannoitteiden EC-arvon, mikä näytti lukemaa 1.74, ja aivan kuten ounastelinkin hydroa rakentaessa ja ensimmäistä kertaa lannoitteita mitatessa, että EC-arvo ei ollut vakiintunut vielä. Nesteen pH näytti lukemaa tällä hetkellä 6.7, mikä on hyvä lukema. Toki täytyy muistaa, että bakteerikannan muodostuminen ei ole vielä tässä ajassa päässyt kunnolla alkamaan, vaan aikaa vielä hetken. Kaikkiaan hyvältä vaikuttaa, enkä kauhean väärässä ole, jos tämä tahti jatkuu, niin ensikuussa kasvi on kasvanut jo lähes puoli metriä, enkä yhtään ole myöhässä kasvin ja sadon suhteen. Verrokiksi mainittakoon kuvan ulkopuolelta, että samaan aikaan laitetut muut kasvit(bioponiset), ovat lähteneet samalla tavalla kasvuun. Ei voi valittaa tehottomaksi tavaksi. Tästä on hyvä jatkaa!


Eilen kolahti tällainen postilaatikosta, ja täytyy sanoa, että hieman kieli toisessa suupielessä kuorta aukaisin, sillä tiesinhän siellä olevan jotain aika läheltäkin liippaavaa juttua. Chiliwiki oli saanut sivunmittaisen julkaisun, mikä kuvineen näytti mielestäni erittäin hyvältä. Lehdessä on paljon hienoja juttuja monelta kasvattajalta, mitä on ilo lukea. Toivottavasti näitä tarinoita ja lehtiä tulee enemmänkin vuoden saatossa, ja tietysti seuraavina vuosina.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Lämpötiloja 22.4. -13, Kasvihuonekausi on astetta lähempänä!


Lämpötilat ovat olleet suuren tarkkailun alaisena viimeiset vuorokaudet, sillä ulos siirtäminen kasvien osalta on ollut mielessä. T-paitasillaan auringossa on melkein kuumaa, kun varsinkin päälle pukee mustaa. Kamera kaulaan riippumaan ja ottamaan lämpötiloista selvää, sillä pakko on ajatella ja laskelmoida, etteivät  kustannukset ulkokasvatuksessa nouse liian suuriksi. Jo pelkän tuntuman perusteella voi sanoa, että lämpötilat ovat nousseet, ja kun mittari katsoo, niin varjolämmöt ovat melkoisen korkeita. Pohjoisen pallonpuoliskon mittari näyttää lukemaa + 11,9 °C, kun manuaalista mittaria, vaan osaa lukea. Kaikki tämä tarkkaan laskelmoitu mittaaminen viittaa siihen, että kasvit tulevat pian pääsemään kasvihuoneeseen.

Päivän ylin lämpötila viimeisen
 vuorokauden aikana.

Kasvihuoneen varjolämötila juuri nyt.
 Kasvihuoneessa on mittari ollut läpi talven, ja parin viime vuorokauden aikana on mittari nollattu ja seurattu erittäin tarkkaankin. Kasvihuone käy varjonpuolella pariin otteeseen, ja tämäkin lämpötila on otettu varjossa.  Korkeimpaan lämpötilaan on päästy viimeisimmän vuorokauden aikana 31.9 °C, joten melkoisen kesäisissä lämpötiloissa ollaan jälleen. Varastossa alkaa olla melkoisen tiukkaa kasvien osalta, joten tulevan Unkarin matkan jälkeen tulee ensiviikolla koittamaan kasveilla totuttelu ulkoilmaan ja luonnonvalon suhteen. Hallaharsoja on uusia ja lunta kohtalaisesti ja varmuudeksi lämmitin, niin päästään samaan, kuin varaston lamppujen alla majaillessa, sähkön polttamisen suhteen.


Yön alin lukema viimeisen
vuorokauden aikana.
Yön kylmimmät lukemat ovat viimeaikoina olleet pakkasella, joten entuudestaan tutulla lämmittimellä päästään pitkälle lämmön puolelle. Lämmitin on, n. 2 kW luokkaa tehollaan, joten puolella teholla pääsen näillä yölämmöillä, sellaiseen reippaaseen +10 °C lämpötiloihin, joten se riittää helposti  yön kylmimmillä hetkillä lämmittämään kuplamuoviin ja hallaharsokattoon viritetyn kasvihuoneen. Ensi viikko meneekin sitten reissatessa loppuviikon suhteen, sillä torstaina lähtee, ennen kukonpieraisua lento Unkariin Budapestiin. Kasvit ovat omilla armoillaan sen aikaa, enkä paljoa pysty laskemaan  vaimoni varaan. Isommat ruukut lopuille kasveille on pakko pistää, ettei nestehukka yllätä taimilla kesken kaiken reissua. Ensiviikolla esirippu, joka tapauksessa laskeutuu, ja kasvihuone herää uuteen kauteen kasvit sisällään, sekä kasvilamput viimeinkin sammuvat. Kävi miten kävi!


Lämpötilat Unkarissa näyttävät samaa, kuin täällä kesäkuussa, joten vaatii mieheltäkin pientä totuttelua vaatetuksien suhteen. Ei ainakaan toppatakkia tarvitse varata mukaan, ja luulenpa, että nahkarotsi on hyvä vaihtoehto iltapimeällä. Sen verran, vaikka työreissu onkin kyseessä monimuotoisine viinitilamatkailuineen, niin chilit kiinnostavat. Kauppahallit tulevat, tai jokin niistä isommista tulee olemaan hotellin lähettyvillä, joten paikallisia chilejä tulen katselemaan ja kuulostelemaan, onko niitä tarjolla tähän aikaan vuodesta. Niistä ja mahdollisista kohtaamisista tulen raportoimaan myöhemmin kirjoituksissani. Vaimoni toive oli, ettei toista naista reissulta kotiin tuoda, kun Alma jo hänen lisäkseen täällä Sushrajalla kotiin odottelee, joten hieman vaati varovaisuutta sen suhteen, mitä sieltä mukaan tarttuu. Eiköhän sitä suhteellisen sujut loppupeleissä olla, jos terveenä ja hyvinvoivana, sekä joitain tuliaisia kotiin tuoden saavutaan takaisin. Lapset kuitenkin ovat etusijalla, joten jotain pakollista heille on mukaan tartuttava! :)


Lumet ovat ottaneet kyytiä melkoisen hyvin, ja näkymä grillikatokselle on viimeviikkoiseen verrattuna suhteellisen positiivinen. Pari viikkoa sitten lumitilanne oli, noin nivusiin saakka, joten huomattavasti vähemmän on jäljellä. Routaa ei maassa ole, joten sulaminen on nopeaa.


Kasvihuone on sisältä päässyt kuivumaan, eikä vesilammikoita ole enää, kuten viime viikolla vielä kumikengissä pitää siellä lontustella. Lumitilanne on suunnilleen 20 cm lähempänä kasvihuonetta, ja aivan sen vieressä on jäljellä ne lumet, jotka sieltä talvenmittaan piti pudotella pakon edessä. Tulkoon se valkeus ja lämminaalto, mitä on tänne pitkään jo lupailtu!

Muutamia kuvia parinpäivän aikana, mitä ei tänne blogille ole vielä laitettukaan.











Tulevaa kesää ja talvea ajatellen laitettu muutamia villejä idätykseen. Taka-ajatuksena oli puhtaasti, kun ötökkäongelmia ei ole liiemmin ollut, joten pari seuraavaa kautta menen villien osalta. Näistä olkoon kuvan siemenet ensimmäisiä. Muutamia uusia tulee ainoastaan idätyksiin kaudelle 2014 tulemaan, joten vanhoilla taimilla ja kasveilla hoituu uusi kausi, tämän jälkeen. Näin tällä kertaa!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Bioponisen hydrokasvatuksen aloitus 2013


Hieman tuossa haikailin nuorempien taimien kokoa, kun pienimmät ovat vielä melkoisia vauvoja. Ajattelin laittaa kasveille vauhtia kasvuun ja siirsin osan kasveista, mitkä mullassa majailivat, bioponiseen vesikasvatukseen. Useammalle chilinkasvattajalle tämä kasvatusmuoto on tuttua touhua kaikin puolin, mutta paljon varmaan riittää asiasta kiinnostuneita, eivätkä tiedä siitä vielä juuri mitään. Ja kerran tuumaan päätin ryhtyä, niin miksipäs ei siitä voisi jonkinlaisen kuvasarjan pienen ohjeistuksen kera tehdä, kun kerran kamerallakin näitä töitä teemme. Yllä oleva kuva on valmis kasvamaan, kaikkien niiden toimenpiteiden jälkeen.


Kuvasarja pienimuotoisine ohjeistuksineen. Huom! Chiliwikissä ja Wikipediassa on tästä aiheesta kerrottu paljon lisää. Aloitetaanpa. Vulcaponic sisältää, mm. silikaattia, mikä pyrkii pitämään veden pH:n 7 tuntumassa. Samoiten sen tiedetään ehkäisevän juurimätää, jota voi hapetuksen puutteessa ilmetä. Turve ja multa kasvatuksessa juurimätää voi ilmentyä myös, jos kasvi ei pääse liiallisen kastelun takia hengittämään. Vulcaponicin turvekasvatuksen lisänä ei juurikaan ole kokemusta itselläni, enkä tiedä onko siitä siinä mitään hyötyäkään, tuskin suurta haittaakaan. Itse aloitin homman niin, että puhdistin työvälineet huolellisesti, tässä tapauksessa se tarkoittaa sankoja, hydroruukkuja ja ilmastinkiviä. Jos oikein haluaisi aloittaa puhtaalta pöydältä, niin sitten pitäisi kaikki olla uusia. Ainakin ilmakivien olisi hyvä olla, mutta ei tähän hätään sellaisia löytynyt, joten mennään näillä eväillä.

Tuote johon vulcaponic laitetaan, pitää olla vedenläpäisevää. Materiaaliksi kelpaa hyvin kannellinen purkki, jossa on reikiä, tai sitten emännän vanhat sukkahousut. Itselläni löytyi valmiiksi leikattu vauvojen harso, kun ei siitä liian pitkä aika ole, kun niitä tarvittiin. Harsoon laitoin vulcaponicia sellaisen muutaman kourallisen, mikä vastaa kooltaan tennispallon kokoa. Nyytti vaan sidotaan kiinni langalla hienoksi pussiksi ja leikataan ylimääräiset härpäkkeet pois, mitä siihen jää. Ja näin homma voi edetä jälleen seuraavaan toimenpiteeseen, eli taimen puhdistamiseen turpeesta.


Pesuvati on hyvä keino puhdistaa turpeet pois juurien ympäriltä. Juuria puhdistettaessa on hyvä ottaa huomioon, ettei juuria vioita, niin ruukusta irrottaessa kuin pesuvadissa juuria puhdistaessa. Turvepaukun on hyvä olla hieman aikaa vadissa ensin, että turve pehmenee. Edellisenä päivänä olisi jo hyvä kastella turve sopivan märäksi, sillä kuivasta turpeesta on juuria hankala puhdistaa. Ensimmäisellä kerralla onnistuin jo melko suuren osan saamaan turpeesta pois, mutta toimenpide piti suorittaa uudelleen, sillä täysin ne juuret eivät puhdistuneet. Toisella kerralla juuret olivatkin jo sen verran puhtaat, että homma oli valmis etenemään seuraavaan vaiheeseen. Täysin puhtaaksi juuria ei se kaikesta turpeesta, eikä siitä niin suurta haittaakaan varmaan ole. Ei ainakaan ole koskaan aikaisemmin ollut.



Kun juuret ovat siis riittävän puhtaat, voi kasvin siirtää verkkoruukkuun. Itse aina tykkään katkaista ruukusta parit pinnat pois pohjasta, että juuret saa helpommin ujutettua ruukusta läpi. Ruukkuhan on muovia, joten saksilla, tai sivuleikkureilla homma onnistuu helposti. Puhtaushan on puoliruokaa kasvatuksessa, kuin kasvatuksessa, niinpä hydrosoran on oltava puhdasta, ennen kuin sitä voi laittaa. Soran puhdistaminen on loppujen lopuksi aika likaista hommaa, sillä se on niin pölyistä, että se värjää ikävästi paikat punaiseksi, jos siinä vaiheessa alkaa hieman hutiloida. Sora on mielellään huuhdottava tarpeeksi monta kertaa, ettei vesi värjäännyt enää punaiseksi ja rikkoutuneita rakeita vedestä löydy. Itse selvisin moiselta työvaiheelta, sillä olin pessyt soraa jo edellisvuotena sen verran enemmän, että sitä löytyi kaapin kätköistä valmiina. Ainut toimenpide oli kastella hydrosora märäksi, ettei se vaan enää olisi ollut liian kuivaa. Ebb-hydrokasvatuksessa se on vielä tärkeämpää, ettei sora ole kuivaa ja pääse kellumaan, ei niinkään tässä. Ruukkuhan on bubbleri-hydrossa koko ajan vedenpinnan yläpuolella, ja juuret vain vedenpinnan alla. Huomioi, että pienimmät sorarakeet valuvat verkkoruukun raoista pois, joten raekoko pitää hieman valkata sopivan suureksi.


Kaikki alkaa olla periaatteessa valmista aloittamiseen. Sankot ovat pesty ja muut tarvikkeet mukaan lukien. Vulcponic pussukka sangonpohjalle ja lisäksi merileväuutetta, ehkä karkeasti arvioituna sellainen 10ml. Itselläni on käytössä lannoitteina YaraLiva Calcinit ja Ferticare Hydro, josta olen tehnyt valmiit liuokset pulloihin, mistä lisään aina niitä ja teen uudet liuokset. Chilwikissä on kerrottu valmiin stokkiliuoksen valmistamisesta ohjeet, joten niitä en tähän rupea enää laittamaan. Hydroa lisäsin sellaisen 1.5ml/l kohden ja Calcinitia suunnilleen 2ml/l kohti. Vetyperoksidin käyttö on bioponisessa kasvatuksessa turhaa, sillä pH-arvoa (7-7.5) ei tarvitse juurikaan muuttaa, ellei se valmiiksi ole jo liian korkea. Bakteerikannan muodostuttua pitää huolehtia, ettei vesitaso sangossa pääse liian alhaiseksi, muuten joudutaan saman kannan muodostus aloittamaan alusta. Muussa tapauksessa riittää pelkkä lannoiteveden lisääminen.


Mittarilla tarkistettuani ravinteiden EC-arvon, näytti se lukemaa 1.50. Lukema on ehkä hiukan alakanttiin lannoitteisiin nähden, mutta pitää muistaa, että luku ei ole heti luettavissa oikeaksi. Lukeman uskon näyttävän hieman enemmän hetken päästä. Joku voisi tästä lukemasta päätellä, että lannoitearvot ovat suuret taimen kokoon nähden, mutta sen verran olen oppinut muutaman vuoden aikana, että C.chinenset erityisesti eivät ole siitä moksiskaan. Chinenset suorastaan tykkäävät suuremmista lannoitteista, kunhan muistaa että valonmäärä pitää olla hyvä. Liian suuret lannoitteet ja liian niukka valo saa kasvit voimaan pahoin, eli lannoiteövereiksikin niitä kutsutaan. Toinen syy seuraussuhde on, että kasveista kasvaa liian honteloita ohkaisia riukuja, eivätkä ne kestä sadon painoa ollenkaan. Tarve on suuri tuennalle tai sitten parempi vaihtoehto, että ne leikataan tarpeeksi alas ja mahdollistetaan parempi valo. Natikalla, eli suurpainenatriumvalaisimella tuskin tätä ongelmaa ilmenee, kun kaverina on vielä muutamat loisteputket.

Mitä tästä kaikesta jälleen kerran opin. Kaukaa viisaana olisin voinut jättää pari vaihdetta suoraan välistä. Tarkoitan tällä sitä, että itäneen siemenen olisin voinut tarvittaessa siirtää suoraan kivivillaan, tai kookoskuituun, ja siitä suoraan verkkoruukkuun. Toinen vaihtoehto olisi voinut olla, että olisin jo valmiiksi nämä siemenet näissä viimeksi mainituissa idättänyt. Kaukaa olisin voinut myös olla viisas sen asian suhteen, että en olisi enää myöhemmin näitä siemeniä idätellyt lisää, vaan tyytynyt jo aikaisempiini kasviini, mitä oli jo ennestään kasvamassa. Noh, yhtä kaikki! Kun on tarpeeksi hurahtanut kasveihin, niin uuden idättelyä ja kasvatusta ei voi pysäyttää mikään, ainoastaan kykenemättömyys siihen tai totaalinen tilanpuute. Turpeesta hydrokasvatukseen siirto hidastaa hieman kasvua aluksi, mutta kunhan alkuun pääsevät, niin kasvuvauhti on turvekasvatukseen verrattuna paljon nopeampaa, ehkäpä näistä vielä satoa kerätään kesällä. Koska lievän urheiluvamman saaneena selkäni on väsynyt päivän rakenteluista, on aika jatkaa kasvien ruukuttamista ja vesiviljelyyn vaihtamista, jälleen huomenna.

Laitettakoon aiheen ulkopuolelta vielä yksi kuva tältä aamulta, kun varaston kasveja kävin katselemassa, ja tähän savottaan olin ryhtymässä. CAP 500, C.eximium on innostunut kukkimaan lisää. Sen verran kauniita kukat ovat, joten miksipäs ei siitä kuvaa ikuisteta tänne blogillenikin. Toivottavasti kohta olisi siitäkin tulossa marjoja, ja ennen kaikkea niitä siemeniä, että saisimme kannan vahvistumaan täällä Suomessa.


maanantai 15. huhtikuuta 2013

Satistiikkaa lukijakunnasta

 
Jonkinlaista statistiikkaa hieman blogi-päivityksistäni paikallaan, kun niitä olen vuoden 2011 syksystä lähtien kirjoitellut itseni, ja kenties muidenkin iloksi. Seurantaan olen kiinnittänyt huomiota, vasta nyt hiljattain, kun uteliaisuus on herännyt kuluunen kauden myötä.  Kaikkiaan lukijoita on sivustollani vieraillut tähän saakka, noin 18500 kertaa, suuri kiitos heille siitä! Kuvassa nähtävissä, kuinka ne todellisuudessaan jakautuvat kaikkiaan. Hienoa nähdä, että ulkomaillakin on jollain tapaa sivustojani huomioitu, vaikka kieli on tuottanut varmasti vaikeuksia tulkita niitä. Laitoin sivuilleni kääntäjän, joilla katselijat voivat kääntää tekstiä haluamalleen kielelleen. Jokainen joka palvelua on käyttänyt, voi lukea paljon rivienkin välistä. Käännökset eivät ole aina oikeat, eikä kieliasu heidän äidinkielelleen sopivat, mutta chilien ja muiden puutarhakasvien kasvatuksessa se helpottaa luetun ymmärtämistä. Suomesta lukijakunta on kärjessä, ja vaikka virallisia lukijoita sivustollani on 26, ei se tarkoita sitä, että kaikki olisivat siinä. Satunnaisia ja kirjautumattomia katselijoita ja lukijoita riittää senkin edestä. Ympäri maailman löytyy useita lukijoita myös, kuten kuvakin sen osoittaa. Venäjältä löytyvät toiseksi suurimmat lukijakunnat, kun Yhdysvallat pitää tiukasti kolmatta sijaa. Lieneekö muutamat Venäläiset lajikkeet osasyynä, joita olen menneinä vuosina koittanut kasvatella. Mene ja tiedä, yhtä kaikki!



Toinen statistinen huomio on se, että mistä lukijat ovat oivaltaneet milloinkin julkaisemani tekstit. Päiväkirjani, mikä on ollut pitkään sekalainen linkkiviidakko Chilifoorumilla, on se joskus ollut minulle ainut kanava tuoda julki kasvatuksien edesottamuksia ja julkaista jotain niiden suhteen. Aikaisemmin kaikki chilikasvatukseen liittyvät julkaisut toimivat tätä kautta. Chiliblogit ja Chilivaarin sivut Chiliä ja sivuhuomioita ovat olleet ne suurimmat kanavat sivustollleni googlen jälkeen.  Suuret kiitokset Chilivaarille suotakoon, sillä suurimpia esikuvia hän on ollut kasvatuksieni suhteen, ja kaiken alun ja viisauden antamana. Loput kaikki on tullut itseopiskelun ja kantapään oppimisen kautta. Mitä vesikasvatukseen tulee, niin Zabi  on muistanut olla hengessä mukana aina, kun sitä apua olen tarvinnut. Ja onhan hän ollut bioponisen kasvatuksen alullepanija ja erittäin rakas ystäväni ollut, jo muutaman vuoden ajan.

Kuten moni lukijani on sen huomannut ja tykännytkin sivustoani facebookissa, olen erittäin kiitollinen kaikilleni lukijoilleni. Tykkään kehittää ja luoda parempaa ulkoasua sivustolleni jatkossakin. Jatkoa ajatellen olenkin erittäin kiinnostunut ottamaan vastaan palautetta, kuinka ulkoasua ja muuta sisältöä voisi kehittää eteenpäin, että lukijat saisivat ja itse siitä vielä enemmän irti. "Sillä" Sana on vapaa, ja laitteet liikkumaan on tehty sivua varten, kuten Neljää Ruusun hittiä hieman kompaten.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Bolivian Small Redin tuore kaksikko


Näinhän siinä vielä sitten kävi, että näin kevään korvilla ja vain kuukauden päässä kasvihuonekauden aloituksesta, tulivat viimeiset itäneet villichilit. Täytyypä ottaa härkää sarvista, eli tarttua tuumaan ja istuttaa kaksikko turpeeseen. Sirkkalehtivaiheessa olevat taimet täytyisi mahdollisimman nopeasti siirtää ruukkuun kasvamaan, sillä mitä pidempään niiden antaa olla lautalla, alkaa niiden juuret muuttua hieman ruskehtavaksi. Tällöin kasvuun lähteminen on todella epävarmaa, ja jos kasvi sattuu lähtemään, niin kasvu on alkuunsa erittäin hidasta. Toki tieto ei ole sääntö, vaan joskus poikkeuksia on ilmentynyt. Loppukesästä kaksikon uskoisin jo olevan hyvässä marjassa, sillä olosuhteet ulkona vauhdittavat taimet hyvään kasvuun, vaikka alku näyttää aina "epätoivoisen" hitaalta, on vauhtiin pääsyn jälkeen kasvu taas nopeata. Koska villit ovat niin lähellä sydäntäni, uskoisin kasvien pääsevän talvetukseen. Voi olla, että pääasiassa rupeankin kasvattamaan villilajikkeita, ja ainoastaan muutamia satoa tuottavia peruslajikkeita kelpuutan listalleni. Villien siemenkannan vahvistaminen on erittäin tärkeä juttu, ja osana sitä voisin mielelläni olla ja jatkaa. Seuraava teema häämöttää mielessä, kunhan huomenna arkeen pääsemme. Tämä tarkoittaa osasta kasveista turpeiden pesemistä juuristaan ja siirtää hydrokasvatukseen. Toisilla taasen ruukuttaminen reippaamman kokoisiin astioihinsa.


Voi harmi, ja niinhän siinä sitten käy, kun nuolaisee heti kun vain hiukkasen vilahtaa. Kolmas itämässä ollut Galapagoensen siemen, otti ja päätti sitten käydä homehtumaan. Eniten minua harmittaa jutussa se, että kerkesin jo luvata sen eteenpäin toisen kasvatuksiin. Luulin kyllä, että kasvi on varma tapaus, kun kerran kaksi aikaisempaakin siementä pääsivät kasvamaan tulevaan kesään, tai hyvällä tuurilla useaksi vuodeksi. Pari villiä mahdollisuutta on vielä jakaa iloa vielä, sillä yllä olevasta Bolivian Small Redistä voin toisen taimen luovuttaa, sekä Goat Pepperistä yksi mahdollisuus elää, kun siemen on enää karvan verran sirkoissa paikallaan.
Niin, kuten tuossa aikaisemmin puhuin hydroilun aloittamisella, niin alkuviikosta se täytyy aloittaa. Tänä vuonna olen todella myöhässä sen suhteen, mutta toisaalta uskoisin saavani menetetyn ajan kiinni suhteellisen nopeasti, kun kasvit ovat terveitä, eikä tarvitse joka päivä sentään pelätä sitä, että taas olisi kasvupisteet syöty kuivaksi ja ottaa sen takia saksia käteen, ja käydä pätkimään kaikkea jo kasvamaan saatua kasvustoa pois. Turvettakin on "jemma" nimisessä paikassa vielä ainakin 170 litraa, että niillä pääsen kyllä muutamia ruukkuja vaihtamaan. Kolmas projektikin siintää jo mielessä, ja se on syksyllä pesemättä jäänyt kasvihuone. Kasvihuoneessa kasvatus oli viime syksynä ennätyksellisen pitkä, sillä kestihän sitä aina marraskuulle saakka. Kuplamuovit ovat paikoillaan myös, joten pientä kylmyyttä ei tälläkään keväällä tarvitse säikähtää. Noh, eipäs pidä mennä liian monen asian ja mutkan taakse, vaan yksi asia kerrallaan. Näistä jatkotarinoista kirjoitellaan taas lisää, kunhan ovat ajankohtaisia. Sulakoot lumet ja tulkoon kuuma kesä kärpäsineen päivineen, täällä ollaan valmiita.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Lämpötilan seurantaa kasvihuoneesta.

Lämpötila nyt 9.0 °C 11.4. -13.

Aurinko on paistellut parin viime viikon aikana pilvettömältä taivaalta, lähes joka päivä. Ikkunasta katsellessani tuonne kasvihuoneen suuntaan olen miettinyt, kuinka mahtaisi lämpötilat olla kasvihuonekauden aloittamiselle. Lunta on todella paljon pihamaalla, noin 50 cm, että ajatus siitä suorastaan hirvittää, että pitäisi taimet viedä pihalle vielä.

Päivän ylin lämpötila tältä keväältä 2013 on 30,9 °C.

Päivän ylinlämpötila on kuitenkin ollut melkoisen korkea, vaikka huoneessa on ollut vain talven jäljiltä pelkkä muovi kerros. Kuplamuovit ovat asemissaan, joten kunhan ne lasketaan alas ja lämmitin otetaan käyttöön, voisi taimet parin viikon sisällä ulos jopa siirtääkin. En taida tosin tällä hetkellä omistaa sen verran isoa rahapussia, että olisi mahdollista, mutta ajatuksena kenties voisi onnistuakin.

Kasvihuoneen kylmin lämpö koko talvelta on -23 °C. 

Koska mittari on ollut kasvihuoneessa läpi talven, niin pakkasennätys on mittarista luettavissa yllä olevasta kuvasta. Ulkolämpöjä en verrokiksi ruvennut ottamaan, mutta muistini mukaan pakkasta olisi pitänyt olla enemmänkin. Pakkasauringon on siis täytynyt lämmittää sydäntalvella kasvihuonetta tuntuvasti. Mittarin olen nollannut, sanottakoon se tässä ja nyt, ennen terminaalisen talven tuloa. Luvut voivat kummasti pitää paikkansa, vaikka pakkasennätys onkin yli - 30 °C. Kohtalaisen suojan on pelkkä muovi antanut pakkaselle, se on pakko todeta.


Ehkä en vielä ole täysin tosissani kasvien ulosviennin suhteen, mutta siellä se huone odottaa uutta kautta tyhjillään, ja uskollisena isännälleen edelleen. Päätykasvihuoneessa mittaria ei ollut, joten sen lämpötilan seuranta ei ole mahdollista. Pari viikkoa näyttää suunnan, joten jos ennustajia on uskoman, niin kyllä se kesä sieltä vielä on tulossa.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Nuppuilua, sadon käynnistymistä ja kirvaongelmia!


Kun eilen päivällä kävin varaston kasveja läpi, ja samalla hieman valoja nostelin ylemmäksi, tein miellyttäviä löytöjä, sekä ikävämpiä. CAP 500, C.eximium oli niistä ehkä se miellyttävin tapaus, sillä toinen vuosi on kasvilla menossa, ja nähtävillä on kasvin ensimmäiset nuput Calyxin hampaineen. En hirveän väärässä ole kasvin sadottomuuteen, jos väitän viime kesän olleen tosi surkea olosuhteiltaan. Ulkokasvina tämä joutui kärsimään kylmemmistä ja paljon märemmistä olosuhteista, kuin mitä monet kasvit kasvihuoneissa. CAP 500 on yksi niistä harvoista, jotka viime kauden jälkeen otin sisälle kasvamaan, vaikka oli kärsinyt niistä pahemmista(Begoniapunkit, peltoluteet) ötökkä ongelmista. Marraskuun jälkeen, kun otin sisään kasvit, on vasta nyt havaittavissa ensimmäiset kiusankappaleet. Huojentavaa kyllä, vaikka kyseessä on ötökät, niin kyseessä on tässä tapauksessa pelkästään kirvat. Niistä on, tai itse asiassa oli helppo päästä eroon, kun tarpeeksi ripeästi vaan toimi. Kovin pitkään herkuttelemaan kirvat eivät päässeet, vaan tarjosin heille oikein isänkädestä opetusta. Hyllystä sattui löytymään jostain kummansyystä Calypsoa, millä viittaan vahvasti kahteen edelliskauteen, jotka menivät niin pahasti pieleen, että usko horjui kasvatusten suhteen pahemman kerran. Annos 15ml Calypsoa litraan vettä ja ötököille heidän viimeinen voitelu.

Tänään tarkasteltua tilannetta varastokasveilta, niin liikehdintä oli täysin pysähtynyt, ja hyvin pienellä testauksella kuolleet kirvat tippuivat kasveista pois. Sama oli havaittavissa muistakin taimista. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, nimenomaan kohti parempaa kesää, kun vain se kesä sattuisi joskus tulemaan. Eli paistaa se aurinko joskus risukasaankin.

Lopuksi voisin laittaa hieman kuvia kahdella teemalla. Toinen on sadonkäynnistyminen ja toinen kasvien karvapeitteisyys. Laitettakoon ensin pari annuumia, mitkä itivät sirkkalehdilleen 27.2.-13.


Uusia kukkia aukeaa parastaikaa useita ja nuppuilu jatkuu samaa tahtia. Ensimmäinen hedelmäkin on havaittavissa kuvan keskeltä. Pitäisikö sitten olla kaukaa viisas ja nyppäistä se pois kasvamasta ja hidastamasta muuta kasvua.


Jalapeño M aloitti myös hedelmää kasvattamaan ikkunalla. Valo on tehokasta ja se käytetään hyväkseen. Kohta täytynee siirtää ikkunanpöydälle enemmänkin kasveja, näiden muutamien joukkoon.

Karvaiset kaverit





Viimeisimmät villit Chiltepin Sonoran kaksikko ja Galapagoenset, sekä Pea:t voivat turpeeseen istuttamisen jälkeen hyvin. Kaikki ovat alkaneet kasvattamaan varsinaisia lehtiään, joten niidenkin osalta tilanne näyttää positiiviselta. Idätyslautalta on vielä tulossa ainakin kaksi Bolivian Small Redia, sillä toinen on juuri luovuttanut kypäränsä päästään ja toinen juuri noussut siemen päässä pystyyn. Kolmas galakin on mahdollinen, sillä noin sentin mittainen juuri on siitä havaittavissa. Kaksi niistä ajattelin jättää itselleni kasvamaan, mutta kolmannen voisin luovuttaa jollekin lähialueen chilipäistä, tai kenties isäni kasvikokoelmiin.



perjantai 5. huhtikuuta 2013

Yllätyksiä willichileistä


Yllätyksiäpä tosiaankin, sillä kovimman niistä minulle antoi CGN 22208, C.galapagoense. Olen yrittänyt viimesyksystä lähtien idätellä kyseistä lajiketta, eikä ennen tätä mitään ole ollut tarjolla. Pari vuotta olin kasvattavinani galaa, mutta harmikseni tämä osoittautuikin aivan muuksi, ja vahva epäilys on, että kyseessä oli C.chacoënse. Viimeiset pari päivää taimi taisteli siemenpäässään, eli kypärästään irti. Viimein päätin kokeilla upporikasta ja rutiköyhää, ja vetää riskillä sen kypärän irti. Ensin pehmittelin vedellä aina kun ohi kuljin, sitten keräsin pienen rohkeuden ja otin pinsetit käteen. Hennosti puristamalla siementä, ikään kuin kasaan toisinpäin, niin sehän lähtikin siitä suhteellisen helposti. Kunnon juuria ei taimella ollut, joten pieni riski vielä on näin alkuun, että lähteekö kasvamaan. Ainakin tässä siemenen irrotettuani olen pari kertaa seurannut sitä, ja onhan se lähtenyt ainakin sirkkojaan aukaisemaan. Se jos mikä on positiivista, näin kriittisillä hetkillä.

Muita istutettuja villejä turpeeseen pääsivät tänään Pea, C.baccatum var. baccatum ja kaksi Chiltepin Sonoran, C.annuum var. glabriusculumin tainta. Lautalla odottaa vielä monta eximiumin ja praetermissumin siementä itämistään, joita osaa en kyllä valitettavasti enää odota itävänkään. Toinen galan siemen on itämäisillään parastaikaa myös, mikä on työntänyt pientä siimaa ulos siemenestään. Toivottavasti tämä toinenkin pääsisi taimivaiheeseen, sillä harvinaisesta lajista on kyse. Kaiken kaikkiaan willilista alkaa näyttää kohtalaisen runsaalta ja monipuoliselta, sillä lukuisia eri lajeja on jo kasvamassa hyvää vauhtia tulevalle kaudelle.

Kaikkiaan willilista näyttää tältä.

- CGN 22876, C.tovarii
- CGN 22208, C.galapagoense
- CAP 500, C.eximium
- CAP 1530, C.cardenasii
- CAP 1491, C.sp/eximium
- CGN 24333, C.chinense
- Chiltepin Sonoran, C.annuum var. glabriusculum
- C0 1403, C.chacoënse
- CAP 306, C.baccatum var. baccatum
- Pea, C.baccatum var. baccatum
- PI 631154, C.flexuosum
- CGN 22795, C.praetermissum
- Goat Pepper, C.praetermissum
- Wild Grove, C.frutescens (saattaa olla villi)

Ehkä jotain listalta saattaa puuttua, mistä on jo kasvit kasvamassa, mutta eiköhän se selvinne taas tutkailun jälkeen.


Lopuksi vielä kuva tästä tänään istutetusta Peasta. Ei kovin tarkkaan tarvitse kuvaa tutkailla kun huomaa, että kyseessä on kolmisirkkainen taimi, eli trifoliaatti. Taitaa olla koko kasvatusaikani tähänastisista taimista, ehkä yhden käden sormilla laskettavissa. Ei niin harvinaista, mutta ei siis kovin yleistäkään. Näin tänään.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Ensimakua puutarhan herkusta

On ollut puheena kotona pitkänaikaa, että milloin sitä tekisi kurpitsakeittoa, kun tietää sen olevan erittäin hyvää. No, tuossa pääsiäisenä olimme perheen kanssa liikenteessä ja kävimme lastemme isovanhempien luona kyläilemässä, ja lapset tietenkin virpomassa samalla, kun palmusunnuntaina se onnistunut pesäpallo-ottelumme vuoksi. Pysähdyimme paluumatkalla Pilkon citymarketissa ja siellä sattui silmään, itselleni tuiki tuntematon kurpitsalajike, Myskikurpitsa. Olihan se otettava ostoskärriin sitä, kerran mahdollisuus koitti. Löytyihän sieltä muutakin mukavaa, mutta kaikista nyt ole tarvista täällä sentäs hurssata. Tänään oli sille sopiva päivä kokeilla, sillä harkkojen jälkeen on mukava syödä hieman keveämmin ja saunaankin on mukavampi mennä, kun ei ole liian raskaasti syönyt. Saapahan myöhäisiltapalaksi hyvällä omallatunnolla ottaa, vaikka palasen leipää ja istahtaa sohvalle sitä nauttimaan, tietenkin chilin kera.

Kerran (muka)chilinkasvattajasta on allekirjoittaneessa kyse, niin kaikki reseptit, mitä tänne loihdin, sisältävät totta kai chiliä. Lajikkeet ovat vain omia testauksia, joten jokainen voi laittaa mitä mieleen juolahtaa, toki kunhan muistaa, että se on kuitenkin chiliä. Itse testailen paljon erilaisia variaatioita, ja jos maku miellyttää minua, niin sitten se on aiheen arvoinen. Joskus resepti on todella yksinkertainen, eikä vaadi minkäänlaisia poppakonsteja ja hirveätä listaa raaka-aineista, kuten tämä noudattaa juuri sitä linjaa.

Myski-, kesäkurpitsakeitto

- 1.5 kg myskikurpitsaa
- 800 g kesäkurpitsaa
- 2 kanaliemikuutiota
- 7 dl vettä
- 1.5 tl inkivääriä murskattuna
- Lemon Dropia (oman maun mukaan) ainakin muutama vähintään.
- 1.5 tl rakuunaa
- 1-1.5 tl murskattua mustapippuria
- n. 200 g Koskenlaskija-juustoa (voimakas)
- 2-3 rkl voita
- 1 sitruunan mehu tai valmista sitruunamehua reilu trööttäys
- 1 nyrkin kokoinen sipuli
- 3 kynttä valkosipulia

Myskikurpitsa kannattaa leikata erittäin pieniksi kuutioiksi, tai sitten kuoret poistaa pois, sillä kyseessä on erittäin vahvakuorinen kurpitsa. Itse en ottanut, vaan lopputulos oli niin hyvä, että oli hyvä, etten ottanut. Siemenet kannattaa ottaa myös pois, ja tarvittaessa ottaa talteen paahtamista varten. Itselläni aikataulu oli sen verran kiireinen, ettei siihen ollut aihetta enää ryhtyä. Kesäkurpitsa ja sipulit pieneksi ja samaan kattilaan porisemaan, kuin mausteet ja kanaliemikin ovat. Keittää saa hyvinkin sellaisen 20 -30 minuuttia, että kuori on tarpeeksi pehmeää, ennen kuin heittää sekaan juuston ja soseuttaa sen valmiiksi. Valmis ruoka on hyvää ja sen voi tarjota vielä paahdetun sipulin kera. Itse olisin kyllä mielellään laittanut keiton sekaan valmistaessani, mustatorvisientä, mutta valitettavasti lapset eivät tykkää sienistä meilläkään, kuten varmaan sama tilanne on monissa muissakin lapsiperheissä. No, sitten kun on aikaa enemmän keittiössä tuusata, kuten tänään sitä ei ollut, niin sitten tehdään aikuisille omat sopat ja lapsille omat.


Kuva ja esitteilepano ei ole valitettavasti mitään silmiä hivelevää, mutta pääasia, että ruoka oli hyvää ja nälkää siirretty seuraavaan kertaan. Kuten meillä sanotaan, että halpa ja hyvä henkivakuutus on jälleen uusittu. ;)

Loppukevennykseksi kuva chilistä, kun kerran keittokin oli kevyttä.


Sama ilmiö toistuu päivästä toiseen, kun aurinko kohtaa ikkunalla olevat villit CAP 1530 chilit. Olen tämän tulkinnut nyt niin, että nämä kasvit eivät tykkää liian lämpimästä ja suorasta auringonpaisteesta. Täytyykin siirtää ne hieman edemmäksi ikkunalta, ennen seuraavaa paahdetta. Niin, eikä tuo ole syvin kumarrus, vaan ne menevät kirjaimellisesti melkein kaksinkerroin. Tämä tästä tällä erää, ennen seuraavaa kertaa.