perjantai 12. syyskuuta 2014

Makutestissä White Bhut Jolokia, C.chinense.

Sitten niitä makutestejä, mitä minulta on jo joitain kertoja pyydettykin. Tänään on vuorossa tämä Bhut Jolokia White, mikä muistuttaakin minua suuresti viime vuonna kasvattamaani Fatalii Whitea hedelmiensä muodon vuoksi. Maku on kuitenkin hyvin erilainen, joten kyseessä on takuulla eri lajike, mutta mitä hedelmien muotoon tulee, niin hyvin samankaltaisia ovat. Eilen suoritettu makutesti todistaa tänään sen, että olen hengissä edelleen, eikä mitään suuria kramppeja ilmennyt, vaikka tyhjään mahaan (hölmö kun olen) heitin kaksi hedelmää varmistaakseni, että varmasti makuelämys on sitä, mitä aion tänne kirjoittaakin.

Mitä itse tulisuuteen tulee, niin sitä riittää tässä ihan mukavasti. Kahden hedelmän (palon) jälkeen kävin saunassa siinä ja edelleen tunsin miellyttävää kihelmöintiä suussani. Kestoltaan se oli yllättävänkin pitkä, ehkä noin 20 minuutin päästä oli kaikki tulisuus hävinnyt suustani kokonaan. Maun pystyin kuitenkin aistimaan hyvin pitkää kaiken tämän jälkeen, sillä joka röyhtäyksen mukana maku tuli takaisi suuhuni erittäin vahvasti. Pelkästään chilin leikkaaminen auki saa tulvilleen mahtavia kokemuksia. Tuoksu on erittäin voimakas ja miellyttävä hedelmällisellä aromillaan. Maku vahvistaa hajuaistin täydellisesti tukien aromeja. Mitä itse makuun tulee, niin se on erittäin hieno ja maku vivahteinen. Aromia löytyy niin paljon, ettei kaikkea voi edes luetella, saatikka tunnistaa. Monia eksoottisia hedelmiä tästä voit löytää kuitenkin, mitä ei takuulla täällä peräpohjolassa edes kasva.

Auki leikattu hedelmä White Bhut Jolokiasta.


Omena hilloa.
Vaimoni myös, joka on hyvin skeptinen näiden minun chili touhujeni suhteen tykkäsi kovasti voimakkaasta tuoksusta, joka pääsi valtoimenaan oikeuksiinsa leikattuani chilin auki ja silputtuani sen pieneksi silpuksi hänen omena hilloansa varten. Itse olin hieman epäileväinen kokonaan, sillä joukkoon meni ainoastaan 1 kokonainen chili. En voinut millään uskoa, että sitä edes voisi huomata, saatikka edes maistaa siitä. Pakko oli myöntää, että olin pahasti väärässä, sillä hillosta tuli todella hyvää. Pystyin paatuneena chiliä syövänä heppuna maistamaan edelleen tämän chilin ja omenan myötä tulleen hienostuneen aromin. Ja kyllä! Pystyin jopa maistamaan pienen lämmön itse hillossakin. Täydellinen kombinaatio vaniljalla maustettuna siis kyseessä, vaikka jos itse olisin hilloa keittänyt, olisin sekaan heittänyt muutaman ylimääräisenkin chilin. Hyvä näinkin, sillä lapsetkin pystyvät nauttimaan, eikä pelkästään minulle sopivaa herkkua ole kyseessä. Loppu kaneetiksi voisin sanoa, että tämä on kasvattamisen arvoinen  chili ja erittäin tuottoisa sellainen. Mielelläni haluan kokeilla tätä uudelleenkin, ehkä jo ensi vuonna ken tietää. Siemeniä sain talteen ihan mukavasti, vaikka ylläolevassa aukaistussa podissa niitä ei kauheasti ollutkaan. Näin tänään, lisää makutestejä tulossa vielä runsaasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti