Omenatkin kypsyvät

Omenat alkavat pudota mätkähtää maahan, joten selkeä merkki on kerätä niitä talteen, etteivät mene parempiin suihin. Osittain putoaminen on tuulen ansiota, mutta kypsyminen on myös selkeä merkki siitä. Meidän pieneen pihapiiriin sopii kolme omenapuuta, minkä lajikkeita valittaessa oli tarkkaan harkittava, mitä halusi kasvattaa. Minä halusin kunnioittaa kovasti puutarhan experttiä isoisääni, kun lajikkeita aloimme miettimään pihallemme. Kuin sattumalta vaihtoehtoja selatessani vastaani tuli omenalajike nimeltään Pekka. Näin ollen halusin välttämättä saada samannimisen omenapuun pihalleni kasvamaan, sillä olihan hän ollut aina suuri esikuva puutarhatöissä. Isoisäni, jos kuka kasvatti aina kaiken itse. Muistan, kuinka mummolan yläkerta oli vuosi vuosien jälkeen aina keväisin kasvamassa omista siemenistä taimia puutarhan kauniita kukkasia ja muita hyötykasvia. Perinne on polveutunut isältä pojalle ties, kuinka monessa polvessa. Minä itse harjoittelen edelleen ja ehkä haen vielä sitä taitoa, minkä isoisäni minulle jätti. Isäni, joka on viherpeukalo myös isolla Veellä, seurailen ilolla hänen kasvien kehitystä ja joka vuotista sadon määrää, sekä kukka loistoa ottaen jotain oppia mukaan kastuksiini. Samoilla jalanjäljillä, ehkä joskus itsekin toivoisin melkein olevani ja jotain jopa omat lapsenikin joskus voisivat minulta saavan puutarhanhoidosta. Toivon hartaasti ainakin näin tapahtuvan! :)

Toinen omenapuista oli yhteistuumin vaimoni kanssa päätetty, olihan tästä kerrottu niin paljon hyvää. Lajike on Grenman ja on paljon kiinteämpi, kuin Pekka. Molemmat äärimmäisen herkullisia lajikkeita. Kolmas omenapuu pihamaalle on Huvitus. Tänä kesänä oli ensimmäinen todellinen omenavuosi, sillä tätä ennen olemme ainoastaan pieniä maistiaisia saaneet näistä kahdesta ensimmäisestä. Ellen väärin muista, niin nämä Pekka ja Grenman on istutettu, noin neljä tai viisi vuotta sitten. Molemmat ovat kasvutavaltaan matalakasvuisempia, kuin tämä Huvitus. Huvituksesta tuli sadoksi ainoastaan kourallinen omenoita, sillä onhan se nuorin omenapuu pihamaallamme. Samaisen omenapuun paikalla kasvoi alkuun toinen omenapuu, mutta kuoli ensimmäisen talven jälkeen, kun myyrät mylläsivät muutenkin pihamaamme totaalisen sekaisin ja sulanut lumivesi täytti kaiken juuriston. Nyt tämä Huvitus on saanut kasvaa rauhassa muutaman vuoden ja onkin kasvanut melkoisen paljon verrattuna näihin matalakasvuisiin puihin. Ehkä ensi vuonna siitäkin saa kunnon sadon aikaiseksi.

Kaikki omenat on kerätty puusta, kun kerran kävivät putoilemaan itsestään. Jättipuillehan ei sadon kannalta ole mitään jakoja näiden määrien rinnalla, mutta huikea oli meidän mielestä sato, ollen ensimmäinen näin suuri puiden elinaikana. Pekasta täytyy sanoa vielä sen verran, että puu meinasi kaatua satonsa painosta maata vasten ja jouduimme pienen pakon edessä nostamaan ja tukemaan sen uudelleen pystyyn. Muistaaksenii pihan nurkassa, jossa omenapuumme sijaitsee, on ollut aikaisemalla asukkaalla pienimuotoinen kasvimaa. Multa on kuohkeaa ja erittäin ravinnepitoista perunoille ja porkkanoille, sekä muille juureksille. Minusta ne ovat tarpeeksi halpoja ja hyviä ostettavaksi kaupastakin, joten en näe vaivaa kasvatella niitä itse.

Läpileikkaus halkaistusta Pekka-omenasta kertoo, että omenat ovat kypsiä syötäväksi. Pääasiassa omenat ovat syöntiomenaksi, mutta ehkä jotain pientä voi näistäkin loihtia. Grenmanin sadosta voi ajatella, jotain jatkojalostettakin, vaikka onkin syöntiomenana yksi parhaista, mitä olen koskaan maistanut. Ehkä sosetta tai jotain muuta, mitä mieleen juolahtaa, taivas on kuitenkin rajana!

Lopuksi ne unohdetut monet tomaatit, joita kasvattelin pitkin kesää. En muistanut raportoida niistä ollenkaan aikaisemmin ja olihan niitä kasvamassa melkoinen rykelmä. Lajikkeita oli se kaksitoista kappaletta ja satoa on tullut pienimuotoisesti pitkin kesää. Nyt on viimeiset hetket käsillä, ennen kuin alkaa kasvihuoneiden alasajo. Kuvia käyn näistä viimeisistä hedelmistä ottamaan, kun käyn purkamaan sitä mahdotonta viidakkoa, mikä villitsee tomaattien kasvipäädyssä. Montaa kypsää siellä ei enää kuitenkaan valitettavasti ole, mutta ehkä jokunen kuvatus pääsee tännekin blogilleni, ennen vesurin heilahdusta.

Yksi melkein kypsä lajike ja itselleni uusi tuttavuus on kuitenkin tämä Osu Blue Tomato, josta sain kuvanneeksi yhden vaivaisen kuvan, vaikka mahdollisuus olisi ollut aikaisemminkin, valitettavasti! Sadonmäärään on vaikuttanut paljon kylmä ja sateinen kesä, vaikka ovat saaneet kasvaa rauhassa, ilman minkäänlaisia ötököitä.

Syksy ja kylmä alkaa lyödä kasveja vasten pikkuhiljaa, joten jotain on mietittävä talvetettavien suhteen. Pari chiliä olen päättänyt jättää tulevaa kautta ajatellen talvetukseen. Tovarii on yksi niistä ja ehkä 7 Pod / White niihin kuuluu myös, mutta pääosin tuleva kausi aloitetaan täysin puhtaalta pöydältä. Muutama villi, myös pääsee sisään valojen alle, mutta tarkalleen ja suunnitellun torjunnan kautta. Tomaateista siemeniä talteen niin pitkään, kuin on kypsää ja mahdollisuus ottaa.

Lisää tomaateista ja chileistä raportoin, kunnes alkaa se lopullinen alasajo kasvihuoneissa. Siihen asti kaikille oikein hyvää syksyä ja onnistunutta sadonsäilöntää ja herkullisia hetkiä.