tiistai 19. huhtikuuta 2016

Uutta nostetta kaudelle 2016

Tervehdys täältä Sushrajalta pitkästä pitkästä aikaa! Kirjoitteluni aikoinaan lopahti, kun ei enää jaksanut keskittyä liian moneen asiaan yhtä aikaa. Työ, väsymys ja ehkä Facebookin helppous mätkiä valokuvia pienen tekstin kera houkutti kovasti, toki vieläkin, mutta nyt jonkinlainen kytö on ollut jo pidemmän aikaa kirjoitella blogiakin, en vain saanut itsestäni otettua niskasta kiinni. Viime yönä ollessani töissä, palasi mieleeni jälleen tämä kauan jo unohduksissa ollut ns. kasvatuspäiväkirjani, ja sainkin ahaa elämyksen koittaa uutta nostetta. Yritän tosissani nyt hiljalleen saada tälle jo monta vuotta pystyssä olleelle muistiolleni jatketta. En tiedä osaanko enää kirjoittaa, enkä tiedä oikein miten nämä kaikki nappulat täällä toimivat, mutta kokeillaan kuitenkin, josko sitä jotain saisi aikaiseksi. Niin, viimeinen päivitys onkin tainnut tänne ilmestyä helmikuussa 2015, ja paljon on sen jälkeen tapahtunut Sushrajallakin. En nyt ala kaikkea sentään tänne nyt kirjoittamaan ja perkaamaan, mutta pääasiassa chilien kanssa on hommat edennyt, niin kuin ennenkin. On ollut juttua viime kesänä jopa maakunnan paikallislehdessä, ja tänä kevään jo Joensuussa viettänyt chilipäivää Kukkatalolla. Hieno päivä ja mukava oli nähdä, että tämä chilinkasvatus ei ole pelkästään risupartaisten miesten homma, vaan joukkoon mahtuu, niin nuoria tyttöjä ja poikia, sekä myös sitten vanhempaakin väestöä. Olipa joku rouva rollaattorinkin kanssa itselleen ostamassa chilintaimia, ja kertoi kovasti että on kasvattanut monta vuotta chilejä, ja nauttii erittäin paljon todella tulisesta ruoasta. Lajikevalinta paljastikin, ettei kyseessä ole oikeasti mikään eilisen teeren tyttö, vaan todellinen chilinystävä. Naga Morichia ja Harold st. Bartsia siinä matkaan lähti, näin muutamia mainitakseni.


Sitten itse asiaan! En ala tänne mitään varsinaista kasvatuslistaa kirjoittamaan, sillä ei se varmaan muita niinkään kiinnosta kuin itseäni. Jos innostusta riittää kirjoitella, niin laittelen lajikkeista paremmin kevään ja kesän mittaan lisää. Muutamia kestosuosikkeja tietysti mainitakseni, mitä listaltani löytyvät, ovat Serrano, Naga Morich ja Habanero. Villien puolelta löytyvät flexuosum, tovarii, galapagoense, chinenseä, baccatumeja, monia praetermissumeja ja annuumeja, sekä paljon muita mielenkiintoisia uutuuksia itselleni. Mitään sadan lajikkeen listaa ei enää löydy, kuten joskus aikoinaan, vaan pientä malttia on jo alkanut tulla näihinkin hommiin. Toki tilanahtaus tulee olemaan loppukesästä käsillä, se on varmaakin varmempi asia.

Kuten kuvista jo arvata saattaa, on kasvihuonekausikin jo polkaistu käyntiin. Olin jo innoissani viemään kasvejani ulos hieman aikaisemminkin, mutta kylmät pakkasyöt jarruttelivat kovasti niitä aikeita. Ei kasvihuoneessa suinkaan ole vielä kaikki chilit, vaan kokeilumielessä vein ulos näitä, jotka sietävät paremmin kylmää. Siellä on takarivissä flexuosumit ja eximiumit, sekä amppeleissa ja pöydällä olevia Rocotoja. Pubet ovatkin tykänneet kovasti siirrostaan ulkokasvatukseen, sillä kasvit ovat suorastaan nauttineet oloistaan päästyään tunkkaisesta ja kuumasta sisäilmasta, pois natikoiden paahteesta. Loput chilini vien ulos, kunhan saan hieman apujoukkoja keränneeksi niiden kantamiseen. Perinteisesti olen viimeistään vapun seutuna aloittanut täysinäisesti ulkokasvatuksen, ja siihen yritän tähdätä tälläkin kertaa. P 360 C.pubescens (kuvassa vasemmalla) on täynnä kukkia ja paljon aluillaan pieniä raakileita. Koskaan aikaisemmin en ole kyseistä chiliä päässyt maistamaan. Viime vuonna idättelin ja sain pienen taimen aikaiseksi, mutta jostain syystä se päättikin kuolla. Nyt siis paremmalla menestyksellä kohti tuottoisaa kesää. Tilaa tämä tälle kaudelle idättämäni Rocoto alkoi jo viedä varastosta liian paljon, sekä valoa muilta kasveilta jättäen osan jo hieman varjoonsa, kuten alla olevasta kuvasta jotain voi jo päätelläkin.



Lisää kirjoituksia myöhemmin, jos nyt vaan innostusta kovasti riittäisi. Kiitos ja anteeksi kovasti jo etukäteen näistä kirjoitusvirheistäni. Yritän kovasti päästä takaisin tähän jo kertaalleen unohdettuun blogiini, ja sen saloihin. Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä erää, palataan sorvinäärelle taas toisen kerran.

2 kommenttia:

  1. Onpa hauska kuulla taas sieltäkin päin chiliasiaa. Ei sinua ole unohdettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Chilivaari paljon noista sanoistasi. Täytyy myöntää, ettei paljoa ole tullut luettua muidenkaan blogeja, mitä nyt satunnaisesti yrittänyt. Jospa se siitä taas alkaisi lähteä rullaamaan.

      Poista