Luonnonmukaista torjuntaa kirvoja vastaan!

Jo useampana vuotena olen törmännyt pihallani useisiin eri kirvoihin, sillä onhan pihamaallamme paljon kasvillisuutta, kuten monivuotisia kasveja, omenapuita, sekä paljon sekapuuta kuitenkin koivu voittoisesti. Parina vuotena olen oikeastaan käyttänyt hyönteistorjunnassa noita luonnon omia petoja, eli tässä tapauksessa harsokorennon toukkia. Viime vuonna jo havaitsin sen todella tehokkaaksi menetelmäksi, joten tänä vuonna en muuta ajatellutkaan. Voi ainakin sanoa, että on hyvä omatunto chilejä syödessään, ettei mitään kemikaaleja ole elimistöönsä nauttinut. Tähän saakka keväästä vesisuihkulla pidin kirvoja kurissa, mutta nyt kun kelit lämpenivät sen verran korkeiksi, niin voidaan puhua oikeasta kirva-invaasiosta, ei enää pelkkä vesi ollut enää tarpeeksi tehokasta niiden karkoittamiseksi.

Torjuntaa voi sanoa hieman kalliimmaksi kuin tavalliset hyönteiskarkoitteet, kuten Neudorff Sprutzit ja Neem-öljyt, Raid ja muut sellaiset. Tämän selvä etu on selkeästi se, että niitä myrkkyjäämiä ei tarvitse nauttia chileistään, eivätkä lehdet jää sottaisiksi ja tahraisiksi tahmeudesta, mikä taas edesauttaa muita tauteja ja homeita. Harsokorennon etu on myös, jos kasveissa on punkkeja ja ripsiäisiä, niin tuote tehoaa myös niihin. Haittapuolena voi sanoa, ettei tuote säily käyttökelpoisena pullossa kovinkaan pitkään, sillä toukat ovat henkimaailmassa mukana ainoastaan muutaman vuorokauden, ja sekin aika on säilytettävä tuote kylmässä, noin +10 asteessa (jääkaapissa vihanneslokerossa). Siispä uudelleen levitys on suoritettava parinpäivän aikana loppuun. Muuta huomioitavaa niiden käyttöön liittyen on, että toukat ainoastaan syövät kirvoja tehokkaasti, kun aikuiset korennot taas käyttävät ravinnokseen ainoastaan siitepölyä ja mettä. Voidaankin puhua täsmähoidosta muutamien viikkojen aikana tapahtuvasta elinkaaresta, sillä jopa yksi toukka voi syödä jopa 300-600 kirvaa suuhunsa. Kun pullossa tulee mukana noin 500 toukkaa, on kyseessä melkoinen armeija kirvoja vastaan.

Pahoittelen seuraavia kuvia, sillä ne saattavat herkimpiä käydä puistattamaan, mutta lähtökohta on monessakin paikkaa tämä.

Tuholaisia Guajillon kukalla.

Kuten myös chinense kukka maistuu hyvin.

Harsokorennon toukka on melkoinen peto, sillä ne alkavat välittömästi syödä kasvustolta, kun niitä on kasveille levitetty. Toukat levitetään kasveille, esim. lehtien päälle, tai jos mahdollista niin pahimpien pesäkkeiden välittömään läheisyyteen, kuten esimerkiksi alla olevassa kuvassa. Kasvihuoneen lämpötilan seuranta on tässä vaiheessa tärkeää, sillä liian korkea lämpö heikentää toukkien tehoa, ja toisaaltaan lisää kirvojen kasvua. Kaikkein tehokkain elinympäristö on tarpeeksi viileä ja kostea ympäristö, joten lämpötila ei saisi nousta yli +25 °C mielellään. Myös kosteutta voidaan kasvihuoneessa lisätä suihkuttelemalla kasveja aika ajoin, sillä ensinnäkin kasvit tykkäävät siitä, niin myös pedotkin, kun taas kosteus on jo itsessään taistelua kirvoja vastaan.

Lähteenä julkaisuun on osittain käytetty verkkosivua Biotus.fi. Toivottavasti pian on taas näytettävänä parempia kuvia ötökkävapaista kasveista.

Uutta nostetta kaudelle 2016

Tervehdys täältä Sushrajalta pitkästä pitkästä aikaa! Kirjoitteluni aikoinaan lopahti, kun ei enää jaksanut keskittyä liian moneen asiaan yhtä aikaa. Työ, väsymys ja ehkä Facebookin helppous mätkiä valokuvia pienen tekstin kera houkutti kovasti, toki vieläkin, mutta nyt jonkinlainen kytö on ollut jo pidemmän aikaa kirjoitella blogiakin, en vain saanut itsestäni otettua niskasta kiinni. Viime yönä ollessani töissä, palasi mieleeni jälleen tämä kauan jo unohduksissa ollut ns. kasvatuspäiväkirjani, ja sainkin ahaa elämyksen koittaa uutta nostetta. Yritän tosissani nyt hiljalleen saada tälle jo monta vuotta pystyssä olleelle muistiolleni jatketta. En tiedä osaanko enää kirjoittaa, enkä tiedä oikein miten nämä kaikki nappulat täällä toimivat, mutta kokeillaan kuitenkin, josko sitä jotain saisi aikaiseksi. Niin, viimeinen päivitys onkin tainnut tänne ilmestyä helmikuussa 2015, ja paljon on sen jälkeen tapahtunut Sushrajallakin. En nyt ala kaikkea sentään tänne nyt kirjoittamaan ja perkaamaan, mutta pääasiassa chilien kanssa on hommat edennyt, niin kuin ennenkin. On ollut juttua viime kesänä jopa maakunnan paikallislehdessä, ja tänä kevään jo Joensuussa viettänyt chilipäivää Kukkatalolla. Hieno päivä ja mukava oli nähdä, että tämä chilinkasvatus ei ole pelkästään risupartaisten miesten homma, vaan joukkoon mahtuu, niin nuoria tyttöjä ja poikia, sekä myös sitten vanhempaakin väestöä. Olipa joku rouva rollaattorinkin kanssa itselleen ostamassa chilintaimia, ja kertoi kovasti että on kasvattanut monta vuotta chilejä, ja nauttii erittäin paljon todella tulisesta ruoasta. Lajikevalinta paljastikin, ettei kyseessä ole oikeasti mikään eilisen teeren tyttö, vaan todellinen chilinystävä. Naga Morichia ja Harold st. Bartsia siinä matkaan lähti, näin muutamia mainitakseni.

Sitten itse asiaan! En ala tänne mitään varsinaista kasvatuslistaa kirjoittamaan, sillä ei se varmaan muita niinkään kiinnosta kuin itseäni. Jos innostusta riittää kirjoitella, niin laittelen lajikkeista paremmin kevään ja kesän mittaan lisää. Muutamia kestosuosikkeja tietysti mainitakseni, mitä listaltani löytyvät, ovat Serrano, Naga Morich ja Habanero. Villien puolelta löytyvät flexuosum, tovarii, galapagoense, chinenseä, baccatumeja, monia praetermissumeja ja annuumeja, sekä paljon muita mielenkiintoisia uutuuksia itselleni. Mitään sadan lajikkeen listaa ei enää löydy, kuten joskus aikoinaan, vaan pientä malttia on jo alkanut tulla näihinkin hommiin. Toki tilanahtaus tulee olemaan loppukesästä käsillä, se on varmaakin varmempi asia.

Kuten kuvista jo arvata saattaa, on kasvihuonekausikin jo polkaistu käyntiin. Olin jo innoissani viemään kasvejani ulos hieman aikaisemminkin, mutta kylmät pakkasyöt jarruttelivat kovasti niitä aikeita. Ei kasvihuoneessa suinkaan ole vielä kaikki chilit, vaan kokeilumielessä vein ulos näitä, jotka sietävät paremmin kylmää. Siellä on takarivissä flexuosumit ja eximiumit, sekä amppeleissa ja pöydällä olevia Rocotoja. Pubet ovatkin tykänneet kovasti siirrostaan ulkokasvatukseen, sillä kasvit ovat suorastaan nauttineet oloistaan päästyään tunkkaisesta ja kuumasta sisäilmasta, pois natikoiden paahteesta. Loput chilini vien ulos, kunhan saan hieman apujoukkoja keränneeksi niiden kantamiseen. Perinteisesti olen viimeistään vapun seutuna aloittanut täysinäisesti ulkokasvatuksen, ja siihen yritän tähdätä tälläkin kertaa. P 360 C.pubescens (kuvassa vasemmalla) on täynnä kukkia ja paljon aluillaan pieniä raakileita. Koskaan aikaisemmin en ole kyseistä chiliä päässyt maistamaan. Viime vuonna idättelin ja sain pienen taimen aikaiseksi, mutta jostain syystä se päättikin kuolla. Nyt siis paremmalla menestyksellä kohti tuottoisaa kesää. Tilaa tämä tälle kaudelle idättämäni Rocoto alkoi jo viedä varastosta liian paljon, sekä valoa muilta kasveilta jättäen osan jo hieman varjoonsa, kuten alla olevasta kuvasta jotain voi jo päätelläkin.

Lisää kirjoituksia myöhemmin, jos nyt vaan innostusta kovasti riittäisi. Kiitos ja anteeksi kovasti jo etukäteen näistä kirjoitusvirheistäni. Yritän kovasti päästä takaisin tähän jo kertaalleen unohdettuun blogiini, ja sen saloihin. Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä erää, palataan sorvinäärelle taas toisen kerran.

Viimeiset chili-idätykset kaudelle 2015

Hydrokasvit idätykseen

Vihdoin ja viimein olen tullut siihen vaiheeseen, että viimeiset idätykset chilien osalta on tullut käsittelyyn. Jo viime kausi antoi sen verran tuntumaa, ettei vesiviljelyä kannata aloittaa liian aikaisin, ellei sitten halua katkoa niitä pitkiä oksia jo kasvihuoneeseen viedessään. Viime keväänä, kun kasvihuoneeseen kasvejani kannettiin muutaman ystävän kera, niin oksia meni muutamat poikki oviaukossa, vaikkeivät välttämättä kauhean jättiläisiä kasvit vielä tuossa vaiheessa olleetkaan. Sinänsä siitä ei niin suurta haittaa ilmennyt, sillä olihan tuo NFT-hydrokasvatus pelottavan tehokasta. Jos idättelyä vertaan edelliseen vuoteen, niin hieman olen sitä jäljessä ja ihan hyvä niin. Varovaisen optimistinen muutenkin olin idätyksien suhteen, sillä laitoin ainoastaan kaksi siementä kutakin kivivillakuutioihin. Ne mitkä eivät idä, niin niitä ei sitten ensikesänä kasvatella, sillä ylibuukkausta on lajikkeissa muutenkin, mitä alkujaan listalleni kirjoittelin. Eikä muutenkaan haittaa jos joku laji jää suutariksi, sillä loppukesästä kasvit ovat kuitenkin niin isot, että rehottavat katossa kiinni, vaikka kasvihuoneen säkäkorkeus onkin yli kolme metriä.

Hainan Yellow Lantern 

Siementen elvytys projekti on siis vihdoinkin polkaistu käyntiin Sushrajallakin tällä päivämäärällä. Kyseessä on siis vakiinnuttaa tämä erittäin harvinainen Kiinasta Hainan alueelta tullut lajike tänne Suomeen ja muutamien kasvattajien keskuudessa. Tästä ei siis tämän enempää, vaan katsotaan uudelleen kauden edetessä miten kasvit kehittyvät, jos saatikka edes itävät. Paljon siis vastuuta luvassa tämän projektin tiimoilta, hyvä niin.

Mutantti Candlelight

Tämä erikoisuus ja voi puhua erittäin harvinaisesta lajikkeesta vielä, on kasvanut melko mukavasti. Sirkkalehdet kasvi sai 2014 joulukuussa 17 päivä ja iältään kasvi on siis melko tarkalleen 6 viikkoa. Tänään ensimmäinen kukka on auennut, jos tuota nyt hauskan näköistä tapausta voi ylipäätänsä kukaksi kutsua. Omalla tavallaan tämä on erittäin viehättävä ja kukatkin viehättävän näköisiä. Lisää nuppuja on aukeamassa tuota pikaa, sekä nuppuja on ilmestynyt sinne tänne kasvia. Tästä on hyvä jatkaa...

Loppuun sitten lisätään kuva idätyksestä, johon olen käyttänyt ensimmäistä kertaa kahvin suodatinpusseja. Ajatuksena vain testata kuinka siemenet käyttäytyvät tällaisella paperilla ja kuinka usein kosteutta täytyy lisätä.

Tervetuloa kausi 2015

Kausi 2015

Kausi 2014 oli ja meni, mutta hienot muistot ovat säilyneet mielessäni siitä. Paljon erilaisia hienoja uutuuksia tuli koettua ja todella runsas sato nautittua, mistä on merkkinä jääkaappi täynnä säilykkeitä, sekä tietysti isot määrät jauheita purkeissa. Paljon on siis tapahtunut viime kesän jälkeen, mutta valitettavasti tämä blogini on saanut olla koskematta. Ei tämä varsinaisesti unohduksissa ole ollut, mutta aika ei vaan yksinkertaisesti kaikkeen riitä. Ehkä on ollutkin liian helppoa laittaa kuviaan tuonne Facebookin sivustolleni. Ilo huomata, että se on melkoisen tykkäys ryntäyksen jo saanutkin. Teinkin itselleni lupauksen hiljaa mielessäni, että tänä vuonna tänne tulen kirjoittamaan enemmän juttuja kasvatuksistani, tai ainakin yritän kovasti. Vannomatta tietysti paras!

Virallisesti aloitin tämän tulevan kauden jo 4. joulukuuta villien ja pubescensien osalta, mikä on paljon myöhemmin, mitä olen aikaisempina vuosina jo aloittanut. Hyvää ja huonoa kuitenkin idätyksissä on ollut, sillä kaavailemani pube lista on typistynyt valitettavasti melko pieneksi, sillä siemenet ovat jostain kumman syystä vain homehtuneet heti idun jälkeen. Hyvänä asiana voin taasen sanoa, että villit ovat onnistuneet vastaavasti paljon paremmin. Ainoastaan muutamat lajikkeet niistä antavat vielä odottaa itseään. Ja sitten itse kasvatuslistani vuodelle 2015, tosin pieniä muuttujia voi ilmetä vielä listan suhteen, mutta pääpiirteittäin se näyttää tältä.

Kasvatuslistani vuodelle 2015

C.annuum

- Candlelight mutant

- Jalapeño

- Serrano

C.baccatum

- Aji Crystal

- Aji Fantasy

- Aji Norteno

- Sugar Rush

C.chinense

- Antillais Caribbean

- Bahamian Goat Pepper

- Bhut Jolokia Peach

- Bonda ma Jacques

- Carbonero (Tony Sherwood)

- Carbon Bhut 7 Pot x Trinidad Moruga Red (Tony Sherwood)

- Carbon Bhut 7 Pot x Indian Carbon Jolokia x 7 Pot Yellow (Tony Sherwood)

- GRIF 9293

- Habanero

- Habanero Mustard

- Hainan Yellow Lantern

- Harolds st. Bart's

- Jay's Peach Ghost Scorpion

- Petenero

- PI 260523

- PI 315027#1

- Pinzon

- P.Kathumby Big Brown (Mojo Pepper)

- Vanuatu

C.frutescens

- PI 322717

C.pubescens

- Ecuadorian Red Pepper for Hell

- Rocoto Brown

- Rocoto Manzano Orange

- Rocoto Big Apple

- Rocoto Jade Johanna

- PI 593618

Villilista erikseen

C.annuum var. glabriusculum

- CAP 505

- Tepin Guatemala

- Tepin Vegas

C.baccatum 

- Bolivian Small Red

- CAP 214

- CAP 215? jos itää

- CAP 306

- Pea

C.chinense

- CAP 691 Red Fire

- CGN 24333

- CGN 24360

- Charapita

- PI 260504

- PI 441624 (BGH 1725)

- Wild Brazil

- Yellow Fire

C.chacoënse

- Purple Flowered Chacoënse

- Putapario

C.eximium

- CAP 500

- CAP 1491

- CGN 19198

C.flexuosum

- PI 631154

C.frutescens

- Siling Labuyo kolmelta eri alueelta

- Rise Grain Labuyo

- Wild Grove

C.praetermissum

- CAP 1141? jos itää

- CAP 1144

- CAP 1478

- CGN 22795

- Cumari Pollux

- Cumari Bolinha? jos itää

- Goat Pepper

- BGH 460? jos itää

C.tovarii

- CGN 22876

C.sp

- Peruvian Wild

C.cardenasii var.pendulum

- Ulupica Large

Muut hybridit

- Ulupica Extra Large F2

- Tepin Tarahumara x Wild Brazil
- Cabai Burung Ungu

Lista voi siis vielä tästä muuttua, riippuen kuinka siemenet itävät ja tuleeko vielä jotain mielenkiintoista uutta postin kautta. Näin tällä kertaa!

Makutestissä White Bhut Jolokia, C.chinense.

Sitten niitä makutestejä, mitä minulta on jo joitain kertoja pyydettykin. Tänään on vuorossa tämä Bhut Jolokia White, mikä muistuttaakin minua suuresti viime vuonna kasvattamaani Fatalii Whitea hedelmiensä muodon vuoksi. Maku on kuitenkin hyvin erilainen, joten kyseessä on takuulla eri lajike, mutta mitä hedelmien muotoon tulee, niin hyvin samankaltaisia ovat. Eilen suoritettu makutesti todistaa tänään sen, että olen hengissä edelleen, eikä mitään suuria kramppeja ilmennyt, vaikka tyhjään mahaan (hölmö kun olen) heitin kaksi hedelmää varmistaakseni, että varmasti makuelämys on sitä, mitä aion tänne kirjoittaakin.

Mitä itse tulisuuteen tulee, niin sitä riittää tässä ihan mukavasti. Kahden hedelmän (palon) jälkeen kävin saunassa siinä ja edelleen tunsin miellyttävää kihelmöintiä suussani. Kestoltaan se oli yllättävänkin pitkä, ehkä noin 20 minuutin päästä oli kaikki tulisuus hävinnyt suustani kokonaan. Maun pystyin kuitenkin aistimaan hyvin pitkää kaiken tämän jälkeen, sillä joka röyhtäyksen mukana maku tuli takaisi suuhuni erittäin vahvasti. Pelkästään chilin leikkaaminen auki saa tulvilleen mahtavia kokemuksia. Tuoksu on erittäin voimakas ja miellyttävä hedelmällisellä aromillaan. Maku vahvistaa hajuaistin täydellisesti tukien aromeja. Mitä itse makuun tulee, niin se on erittäin hieno ja maku vivahteinen. Aromia löytyy niin paljon, ettei kaikkea voi edes luetella, saatikka tunnistaa. Monia eksoottisia hedelmiä tästä voit löytää kuitenkin, mitä ei takuulla täällä peräpohjolassa edes kasva.

Auki leikattu hedelmä White Bhut Jolokiasta.

Omena hilloa.

Vaimoni myös, joka on hyvin skeptinen näiden minun chili touhujeni suhteen tykkäsi kovasti voimakkaasta tuoksusta, joka pääsi valtoimenaan oikeuksiinsa leikattuani chilin auki ja silputtuani sen pieneksi silpuksi hänen omena hilloansa varten. Itse olin hieman epäileväinen kokonaan, sillä joukkoon meni ainoastaan 1 kokonainen chili. En voinut millään uskoa, että sitä edes voisi huomata, saatikka edes maistaa siitä. Pakko oli myöntää, että olin pahasti väärässä, sillä hillosta tuli todella hyvää. Pystyin paatuneena chiliä syövänä heppuna maistamaan edelleen tämän chilin ja omenan myötä tulleen hienostuneen aromin. Ja kyllä! Pystyin jopa maistamaan pienen lämmön itse hillossakin. Täydellinen kombinaatio vaniljalla maustettuna siis kyseessä, vaikka jos itse olisin hilloa keittänyt, olisin sekaan heittänyt muutaman ylimääräisenkin chilin. Hyvä näinkin, sillä lapsetkin pystyvät nauttimaan, eikä pelkästään minulle sopivaa herkkua ole kyseessä. Loppu kaneetiksi voisin sanoa, että tämä on kasvattamisen arvoinen  chili ja erittäin tuottoisa sellainen. Mielelläni haluan kokeilla tätä uudelleenkin, ehkä jo ensi vuonna ken tietää. Siemeniä sain talteen ihan mukavasti, vaikka ylläolevassa aukaistussa podissa niitä ei kauheasti ollutkaan. Näin tänään, lisää makutestejä tulossa vielä runsaasti.

Sadon säilömistä Sushrajalla

Siinä se on päivä jälleen hurahtanut Sushrajalla säilömiseen, kuten otsikkokin sen teille kertoi. Aamupäivällä aloitin hommat poistamalla kylmäsavustetut chilit jääkaapista ja erottelin savustuksesta Murupi Amarelat ja Fatalii Gourmetin Jigsaw:t. Tarkoitukseni oli valmistaa jo hyväksi koettua Kylmäsavustetulla chili-tomaatti salsaa. Hieman oli tosin tomaatin suhdetta nostettava aavistuksella tuohon linkin antamaan reseptiin, sillä pelottavan paljon oli maailman tulisimmaksi chiliksikin tituleerattua Jigsaw:ta pistää kattilaan. Muuten resepti oli vanhaksi ja hyväksi todettua herkkua paitsi, että tomaatin osuus kattilassa oli noin 2 kiloa, kun chilin osuus oli noin 1 kilon verran. Jo salsaa keittäessä tulin huomaamaan sen, että kyseessä on todella vahvaa ainetta. Pelkästään kattilasta tuleva höyry pisti miehen yskimään. Kun salsa oli siinä vaiheessa, että sen voi purkittaa, niin tässä vaiheessa oli aika maistella aikaansaannostaan. Täytyy myöntää, että sose oli kyllä tulisinta mitä olen koskaan ennen itse valmistanut. Jopa Tärsky jäi kauas tulisuudessa, jota aikaisemmin pidin todella tulisena. Pääasia että hyvää on ja kelpaa allekirjoittaneelle. Ei jää happanemaan tämäkään, lupaan sen.

Sitruuna-Amarela hilloa tölkeissään.

Sitruuna-Amarela hillo
Raaka-aineita ei hilloissa ja salsoissa tarvitse olla älyttömästi, että siitä saa herkullista. Joskus yksinkertainen on kaunista, eli tässä tapauksessa erittäin herkullista. Tein aikaisemmin tänä kesänä hyvää mehua talven varalle raparperista ja sitruunasta. Sitruunoita tuli ostettua hieman liikaa ja niitä jäi reilusti yli. Painomäärää on vaikea sanoa, mutta hillossa niitä on 7 kappaletta mehuineen.
Hommahan alkoi siitä, että sitruunat laitoin kuumaan veteen likoamaan, että säilöntäaineet jäisivät mahdollisimman vähäisiksi, mitä keräyksen jälkeen on ruiskutettu tai liotettu niiden pintaan.

7 sitruunan kuoret raastettuna.

Seitsemästä sitruunasta irtoaa mukavasti kuorta hillon sekaan, mikä on erittäin hieno aromista ja herkullista, kun vain muistaa sen, että ei raasta sekaan kuoren alla olevaa valkoista ainesosaa. Valkoinen kuorikerros on erittäin kitkerän makuista ja näin ollen pilaat helposti hillostasi maun. Tämän hillon testaukseen sain potkua myös Chilivaarin blogilta, jossa hän oli testaillut reseptiä oman toleranssin ja makumieltymyksen mukaan. Itse halusin jälleen hieman hillostani tukevampaa, ja laitoin sekaan aavistuksen enemmän chiliä. Kaikkiaan hillon sekaan laitoin 77 melkoisen tulista Murupi Amarelaa, mitkä itsessään ovat jo äärimmäisen herkullisia, ehkä minun Top 5 joukossa kautta-aikain, joita olen koskaan maistanut. Hillosokerilla keitin tämän satsin lopulta kasaan, mitä lisäsin sekaan noin puoli kiloa. Aavistuksen imeläähän siitä tuli, mutta sitäkin herkullisempaa ja tulisempaa hilloa. Pektiinillä siitä olisi tietenkin saanut keittämällä paljon vähemmän makeampaa, mutta uskon maun sopivan erittäin hyvin joidenkin liharuokien kanssa kuten kanan, sekä myös jälkiruokien kaverina. Jos tykkää tulisista letuista kermavaahdon kera, niin sopii takuulla kuin nenä päähän. Säilöntä jatkuu seuraavilla vapaapäivillä jälleen uudelleen, kunhan kasvihuoneesta kypsää satoa jälleen poimin. Huomenna oli tarkoitus sen verran chilien kanssa pelata, että laitan huomenna leivinuuniin tulta ja kuivatan yhden erän kylmäsavustettua Murupi Amarelaa uunin päällä ja jauhan sen pöytämausteeksi.

Raaka-aineet kattilassa odottamassa keittämistä ja soseuttamista.

Kesä kääntyy ehtoopuolelle

Kesä on lipunut melkoista vauhtia ja olemmekin kääntyneet loppusuoralle sen suhteen. Paljon kaikenlaista kivaa ja jännää on chilikesän myötä saanut kokea, niin uusien hienojen lajikkeiden kuin kasvatusmenetelmienkin suhteen. Aika on olevinaan ollut niin kortilla, etten ole kerennyt kirjoitella mitään tänne blogillekaan. (lue laiskuus!) Piti ihan niskasta ottaa itseään kiinni, että nyt tänne jotain naputtamaan, tai sitten se unohtuu kokonaan. Monta kertaa olen käynyt katsomassa blogiani ja katsonut "sitä" sopivaa hetkeä, vaan eipä tuo ole sitten antanut laiskuus myötä. Liian helppoa on kieltämättä heittää kuvia pienen sanasen kera tuonne sosiaaliseen mediaan. Sääli sinänsä, kun on aina kuitenkin osannut arvostaa tätä bloggailua paljon enemmän. Täytyy myöntää myös se, että valitettavasti toistenkin blogit ovat jääneet vailla huomiota. Pyydän anteeksi arvon chiliharrastajat ja blogikollegat sitä. Nyt näin alkavan syksyn myötä, kun kelit alkavat muuttua epävakaisiksi ja ulkona olo ei enää ole niin miellyttävää, ellei suoranaisesti tykkää vesisateista ja siitä, että pitää päällensä pukea reilummin vaatetusta, niin kirjoitusta tulee todennäköisesti enemmän tännekin.

 Niin, onhan kesällä jotain satoakin poimittu ja osa on jo säilötty. Kuvissa oikealla on joku päivä sitten poimittuja Murupi Amareloja. Osa meni kylmäsavustukseen isohkon läjän FG Jigsaw:n kanssa. Tarkoituksena ihan kylmäsavustaa ja kuivata näitä pöytämausteeksi talven kylmiin iltoihin. Osan otin sivuun ja päätin kokeilla jotain uutta hilloa sitruunan kera. Kaikkiaan yksi puska antoi minulle Amarelaa sellaisen kolme puolenkilon rasiaa, eli ihan kohtalaisesti. Nyt kasvi on jo kaadettu tapille, että valoa saisi muut kypsyvät kasvit paremmin. Syksyllä sitten, kun on aika alasajaa koko kasvihuone, niin kesän kasvit saavat siirtyä kohti tunkiota.

Kylmäsavustetusta Jigsaw:sta on minulla tarkoitus tehdä jo entuudestaan hyväksi havaittua Kylmäsavustettua chili-tomaatti salsaa, tällä kertaa vielä monin kerroin vahvempana. Jigsaw on herkullinen chili, tätä täytyy vaan kunnioittaa suuresti, vielä enemmän kuin aikaisemmin maailman tulisimana pidettyä Naga Morichia ja Morugaa. Alkuvaikutelma tästä on, että hei! tätähän voi syödä helposti, eikä potkua ole yhtään. Maunkin kerkeää huoletta maistaa ja sen kaikki hedelmäiset aromit. Hetkeä myöhemmin toivot kuitenkin, ettet olisi koskaan pistänyt sitä sellaisenaan suuhusi. Polte alkaa hitaasti, mutta iskee päälle kuin mummo apteekin tai kaupan kassajonossa.

Kuvassa vasemmalla siis Fatalii Gourmet Jigsaw:n muutama podi. Samanlainen määrä jäi vielä kasviin kypsymään. Niiden jatkokäyttö on vielä epäselvää, mutta eiköhän ne jos ei muuta keksi, niin kuivata ja laiteta jauheeksi. Lisätään siitä sitten pienissä erissä johonkin ruokaan, missä vaaditaan kunnon lämpöä. Tai sitten syötetään jollekin hyväuskoiselle kaverille ensi chilinä. Ehkä ei kuitenkaan sentään! Lyhyestä virsi kaunis. Tämä on erittäin herkullinen ja monikäyttöinen chili, kuten Nagakin, mutta suosittelen silti pientä varausta ja kunnioitusta tätä kohtaan, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Sen verran pitää mainita vielä tulisuudesta, kun perkasin näitä chilejä ja otin siemeniä talteen, oli kädessäni välillä tupla kerros vinyylihanskoja, niin illalla saunassa huomasin, ettei sekään ollut riittävä määrä. Niin monta kertaa on olevinaan ollut kaukaa viisas ja silti on joutunut kokemaan chilin epämiellyttävän lämmön muillakin kehonosilla. No siitä ei sen enempää, jääkööt ne arvailujen varaan.

Oikeanpuoleisessa kuvassa olisi pitänyt olla Carolina Reaperia, mutta muoto ei kuitenkaan vastannut tätä laisinkaan. Nimesinkin tämän lajikkeen Wannabe Reaperiksi, sillä maku ja polte kohtaa kuitenkin alkuperäistä todella paljon. Valitettavasti viime kesänä on sattunut varmaankin jonkun ötökän tekemä vahinko risteytys ilman, että toista osapuolta ei ole selvillä. Eipä siinä mitään, hieno chili tässä on silti kyseessä ja voipa olla, että siemeniä otan tästäkin talteen ja kasvatan näitä myöhemminkin. Toisille kasvattajille en näitä käy jakamaan, ellei välttämättä sitä halua. Puhdasta lajiketta tässä kuitenkaan ei ole kyseessä. Näistä ja parista Jigsawsta tein jokin aika sitten hieman terävämpää Paholaisen hilloa. Itse olisin silti toivonut tästä vieläkin tulisempaa, sillä niin on tainnut näitä lasten chilejä maistellessa käydä, että toleranssit ovat nousseet astetta korkeammalle tasolle. Eikun nythän minä vasta hokasin. Pitäisiköhän tehdä sittenkin lopuista Reapereista ja Jigsawsta ehkä kaikkien aikojen tulisimpaa Tärskyä. Huomaa edellistä lukiessa, että Tärskyn ohje on kirjoituksen lopussa.

Pahoittelen tässä vaiheessa kirjoitusta, jos kirjoitusvirheitä kovasti löytyy, niin olen viimeyön valvonut työmailla ja nukkunut sen jälkeen muutaman tunnin. Paljon olisi kerrottavaa kesästä, mutta tuntuu välillä, että aivot ovat jääneet narikkaan ja sanaset ovat hieman hakusessa, mutta hienoa on jälleen kuitenkin pitkästä aikaa tännekin jotain saada aikaiseksi. Toivottavasti jatkossa tarinaa tulee hieman useammin kuin nyt tänä kesänä. Vielä on kesää jäljellä ja kasvihuoneessa kasvaa (kypsyy) satoa monesta mahtavasta ja hienosta lajikkeesta lisää, joista lupaan kirjoittaa aikaisemmin kuin ennen joulua tännekin. Loppuun muutamia kuvia viimeaikaisista otoksistani chilien parissa.

Paholaisen hillo ainekset kattilassa. Seassa puolenkymmentä FG Jigsaw:a.

Valmista Paholaisen hilloa.

Kylmäsavustukseen lähtenyt satsi Murupi Amarelaa ja FG Jigsaw:a.

Erittäin herkullinen ja aavistuksen makea Yaki Blue Fawn. Erittäin tulinen, muttei liian.

Lisää kuvia löydät Facebookista Sushrajalla Englanninkieliseltä sivultani. Käy tykkäämässä sivuani, niin näet kuvapäivitykseni välittömästi. Näin tällä kertaa ja lisää seuraavan kerran, toivottavasti mahdollisimman pian.