Willejä vauvoja ja palanen Unkarin muistoja

Laitoin 21.4 itämään melkoisen ryppään villejä chilejä, kun taka-ajatuksena oli saada kesänmittaan kasveille hyvä kasvuvauhti tulevaa talvea, ja talvetusta ajatellen. Lista muodostui lähinnä villichinenseistä ja niiden eri variaatioista, mahtuipa sinne joukkoon muutamia muitakin, joista mainitakseni Putapario, C.chacoënseista ja parit villibaccatumit, sekä eximiumit. Kuvassa on toistaiseksi kaikki sirkkalehdille ehtineet, mutta lisää on piakkoin tulossa, sillä monista siemenistä on vihreää jo nähtävillä. Toinen, minkä vuoksi näitä villejä tässä vielä idättelin, niin oli se, että siirryn astetta villimpään suuntaan, ja tarkoitus on peruslajikkeita vähentää runsaasti listalta. Olen tainnut sanoa aikaisemminkin asiasta, mutta sanottakoon vielä kertaalleen.

Budapest ja Unkari

Matka Budapestiin oli meille työntekijöille työnantajilta joululahja, jonka iloisen yllätyksen saimme kokea pikkujouluissa talvipakkasten aikaan. Eipä olisi rehellisesti uskonut silloin kylmän ja lumen keskeltä, että kesä ja lämmin koittaa keväällä. Reissumme oli lähtökohdaltaan rankka, tai itse asiassa lähtö. Matkaamme lähdimme Sushrajan perukoilta aamuyöstä jo puoli kolmen aikaan, jolloin reissaajat olivat erittäin väsyneitä. Lämpötila kohteessa ja väsyneisyys toivat ainakin allekirjoittaneelle hieman ongelmia aluksi, mutta pienien päiväunien jälkeen virtaa sai taas mukavasti illallista varten. Tokihan se piti heti kättelyssä käydä muutamat paikalliset ohrapirtelöt nauttimassa, kun tilaisuus vain koitti. Oluesta lyhyesti voi sanoa, että maku on hyvää, eikä ravintolahinnoissa euro paljon kukkarossa paina. Ruokaan sai rahaa menemään paljonkin, jos erehtyi väärän ravintolan valitsemaan, sillä kävelykadun ruokapaikat olivat lähes Suomen tasolla. Hieman sivummalla kaikki taas oli huomattavasti halvempaa, kuten sama pätee kohteessa, kuin kohteessa.

Paljon sieltä pieniä matkamuistoja kertyi laukkuun, ja ennen kaikkea lapsille mukavia yllätyksiä. Parhaimmat tuliaiset taisivat kuitenkin olla paikallinen raha. Lapselle kun isot summat kolikoissa on hieman hilpeyttä herättävää, miksi ei itsellekin. Hyvin pärjäsi kun muisti vaan, että 1000 Unkarin forinttia oli, noin 4 euroa. Kaupungista parilla sanalla voi sano, että se oli erittäin siisti. Roskia ei kaduilla näkynyt missään, toki ahkeria lakaisijoita siellä tuntui olevan joka kulmassakin. Ilohan sellainen oli silmille, kun ei tarvinnut väistellä roskia. Ainut mikä oli hieman epämiellyttävää, niin viemäreiden haju. Se löi monesti kasvoja, kuin bajamajat konsanaan festareilla. Noh, kaikkeen tottui ja menihän se vähän hieman vitsinheittämiseksikin välillä. Loppujen lopuksi taisi pilkka käydä omaan nilkkaan, sillä valitettavasti pienen vatsapöppösen reissulta bongasin, ja viimeinen päivällinen jäi itseltäni väliin. Lopullinen piste ruoalle oli, kun valmiiksi vatsa vääntelehti reippaammanlaisesti, ja totta kai, kun chilin ystävä olen, niin eikös sitä pitänyt patongin päälle laittaa kuntomiehen annos.

Chilejä yritin kovasti katsella putiikeista, mutta harmikseni kaikki oli vain kuivattuja. Ei näkynyt Unkarissa Almaa ei, eikä paljon muitakaan chilejä. Kauppahallissa toki muutamia tuoreita näkyi, mutta yllättävän heikkoa se oli. Matkamuistoliikkeissä monissa tuotteissa chilit olivat hyvin painatettuina kippoihin ja kuppeihin, ja sitä paprikajauhetta oli tarjolla yllin kyllin. Olihan sitä muutamat pussukat ostettava mukaan, kun voimakasta ja aromikasta jauhetta on. Eivät paikalliset osanneet kysyessä edes sanoa, mitä lajikkeita ne olivat. Sanoivat vaan niiden olevan hyvää Unkarilaista chiliä, ja ilmeisesti se riitti niille tiedoksi. Ruoista vielä on vielä sanottava, että tulisia ruokia ei ravintoloissa ollut tarjolla, ei ainakaan listalla näkynyt. En tiedä mistä se sitten johtui, mutta itse olisin tietysti niitäkin kaivannut.

Etyekin viinitila

Noin 50 minuutin ajomatkan päässä Budapestistä oli paikallinen viinitila, tai yksi niistä lukuisista. Bussimatka oli viihdyttävä, sillä maisemat olivat kertakaikkisen kauniita. Joka paikassa alkoi vihertää ja kukat kukkivat yhtä aikaa, olihan heillekin kesä tullut yhtäkkiä. Vielä vajaa kuukausi takaperin maassa oli vielä ollut lunta. Ero oli huima, sillä nyt varjolämpötilat huitelivat +32 °C, ja sekös meitä muka haittaisi. Hieman tuli vaan matkalaukkua pakatessa tehtyä virhearviointi, sillä kesäisimmät kamppeet jäivät kotiin omaan vaatekaappiin. Pakko-ostos oli siis uudet shortsit. Mutta sitten itse asiaan, eli viinitilaan.

Isäntäväki oli erittäin kiireinen, sillä olihan viinirypäleiden leikkaukset ja taimien sidonta parhaillaan käynnissä, sekä meidän ryhmän lisäksi toinen ruotsalainen porukka tuli yhtä aikaa kierrokselle. Hilpeitä tuntuivat olevan hekin. Vasemmassa kuvassa oli kuivat oksat leikattu juuri pois, ja ainoastaan muutama rivi oli jo keritty saattaa valmiiksi sidonnan suhteen. Kyseinen palsta oli nimetty jonkun paikallisen kuuluisan edesmenneen viinitarhurin mukaan, mutta nyt en elävästikään muista kuka hän oli. Pääsimme kuitenkin kyseisen palstan edellisvuoden viiniä maistamaan, mikä olikin erittäin hyvää. Alueen rypäleet ovat pääasiassa valkoviiniin sopivia sijaintinsa suhteen, mutta toki tilalta sai jonkun verran punaviiniä ja roséviiniä. Kaikkiaan maistelupakettiin kuului viisi erilaista viiniä. Ensimmäinen oli kuohuva roséviini CO2, mikä olikin tervetuliaismalja meille. Matkamme jatkui kohti viinikellaria, jossa viini oli Cabernet rypäleestä valmistettua valkoviiniä. Edellisvuoden marjat olivat olleet erittäin sokeripitoisia, joten viinikin oli erittäin vahvaa valkoviiniä. Maistiaiset olivat suoraan sammion hanasta ja lämpötilaltaan + 10 °C. Paikallinen viinitarhuri, tai itse asiassa hänen poikansa toimi meille oppaana, joten tulkin välityksellä saimme hieman paremman selvityksen viinin saloista. Pääsimme myös tutustumaan vanhaan oikeaan viinikellariin, missä pullotetut viinit odottivat valmistumistaan ja kauppoihin, sekä paikallisiin ravintoloihin pääsyä. Tilalla valmistetaan myös "Konjakki", eli Brandya, sekä hedelmäpontikkaa. Brandya pääsimme maistamaan myöhemmin tilan terassilla kierroksen päätteeksi, kun olimme ensin maistelleet lisää valko- ja punaviiniä. Itse tykkäsin kaikkein eniten punaviinistä Hernyák pinot noir:sta, sekä Corvins Brandysta, joita pullot kutakin lähti tuliaisiksi matkaan. Kovasti halusivat saada vastamaistiaisia Kiteen Kirkkaasta, kun kovasti kehaistiin kylän olevan perinteinen pontikkapitäjä. Ehkäpä sekin heille järjestynee. Lisää viinitilasta on luettavissa netistä osoitteesta www.hernyak.hu

Paikallinen pontikkapannu

Szent Gellert

Sisääntuloaula

Kylpylät ovat olleet myös Budapestissa suosittuja kohteita, joten pitihän se kerran sinne asti päästiin, niin käydä yhtä niistä testaamassa. Szent Gellert on erittäin vanha ja hienosti kunnostettu ja ylläpidetty kylpylä. Altaita oli useita, niin sisällä kuin ulkonakin. Kerran ulkona oli erittäin kaunis ja lämmin keli, niin ulkoaltaat houkuttivat enemmän. Pääasiassa lämminvesialtaat veivät tällä kertaa voiton, sillä altaan lämpötila oli +36 °C. Vesi altaassa tuoksui hieman rikinkatkuiselta, sillä vesi tuli altaisiin syvältä maansisältä. Saunat jäivät testaamatta reissulla, sillä eihän niissä kuulemma ollut edes löylyvesiä, vaikka periaatteessa samanlainen sauna kyseessä olikin, mitä täällä kotioloissa on tottunut käyttämään. Ei päässyt Ruotsin poikia pudottamaan löylyistä ei. Päivä kylpylässä on yllättävän hinnakas, sillä kabinetilla varustettu ranneke maksoi, noin 5500 Unkarin forinttia, eli pyöreästi 20 euroa. Nyt ollaan jälleen onnellisesti kotona ja muutamia kokemuksia rikkaampana. Kyllä reissaaminen on kivaa, mutta on se mukavaa olla kotonakin, ja hoitaa niitä kasvejaan. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä päättää, seuraavaa reissua odotellessa. Lopuksi muutamia kuvia reissunvarrelta.

Terassilta napsaisu.

Kuninkaallisen linnan pihasta.

Samaista pihaa.

Tonavan rannalta.

Kävelykadulta

Hotellin vieressä sijaitseva kirkko.

Viinkellarin käytköissä.