Lämminsavu lahna

Kun chilirintamalla on toistaiseksi hiljaista ja uudet, sekä viimeiset idättelyt vielä odottavat pienen hetken. On aika vielä näperrellä muita hommia. Siispä aika kirjoittaa blogille päivän projektista.

Sinänsä lahnan savustaminen ei ole sen kummempaa, kuin muidenkaan kalojen savustaminen. Hieman erikoisemmaksi sen tekee tämä ajankohta ja sen saatavuus. Voisinpa sanoa, että meidän kaupoissa nämä kalat ovat melkoisen harvinaisia näkyjä. Tällä kertaa onnisti, sillä kalan hintakaan ei ollut liian paha, noin 6 €/kg. Kalalla painoa kaupan vaa'alla mitattuna parisataa grammaa päälle kaksi kiloa, joten aivan pienestäkään lahnan litukasta ei ole kyse, kuten ukillani oli tapana sanoa.

Itse tykkään savustaa vähänkin isommat kalat, kuten yllä oleva kuva osoittaa. Yksi poikittaisviilto ja pari pysty suuntaisesti. Suolana käytän karkeaa merisuolaa. Kalan vatsa oli valmiiksi leikattu auki, kun suolet luonnollisesti oli otettu pois, mutta lahna suolautuisi paremmin selkälihoista, kun aukaisisi selkäpuolen ja suolaisi sieltä. No, toimii tämä näinkin, kun antaa suolan vaikuttaa ensin, ennen kuin savustaa. Sivelin hiukan suolaa kalan pinnalle myös, joten kala suolautuu noiden viiltojenkin kautta.

Kalan suolauduttua aikansa, on aika viritellä savustuspönttöä käyttövalmiiksi. Tällä kertaa olisi voinut kyllä hoitaa sen puolen etukäteenkin, sillä hieman asettaa -15 °C keli pieniä hidasteita. Jostain syystä tulen saaminen tuotti ongelmia, lieneekö ollut kosteus, mikä on jäätynyt ja sitten lämmössä alkoi sulaa! No niin tai näin, mutta lopulta tulet sinne sain ja savustus pääsi alkamaan. 

Kalan oltua pöntössä sellaisen tunnin, oli aika tarkistaa kalan kypsyysaste. Sen takia jätin ennen savustusta tuon selkäevän paikalleen, mikä toimii hyvin mittarina. Kun selkäevä lähtee vaivattomasti irti, on kalakin kypsää. Varmuudenvuoksi kuitenkin hyvin pieni hetki, kun kuitenkin yli noinkin isosta kalasta oli kyse. Kala on kypsää, eikä liian kuivaa, vaan sanotaan, että juuri suunmukaisen kosteaa. Eikun vaan sitten herkuttelemaan tätä maailman parasta savukalaa. En sano siksi, että tuo kyseinen olisi parhaimman makuista, vaan tarkoitan sillä, että mikään kala ei ole pärjännyt lämminsavustettuna maullaan, kuin lahna on.

Pari kuvaa savustuksen yhteydessä talvesta!

Sattui olemaan kaunis päivä. Aurinko paistoi, ei ehkä kovin korkealta, mutta paistoi kuitenkin. Kuva on grillikatokselta, missä savustuspönttökin sijaitsee. Hieman savuverho leijailee nätisti kuvassa.

Luonnon jätkänkynttilä jaksaa palaa

Tilsit, mutta et saa kunnolla tilsittyä

Hieman olen tässä joulun ja uudenvuoden seutuun maistellut erilaisia juustoja, kun sain naapurilta lahjaksi annettuani siivun lohen kylmäsavustettua kylkeä hyvän naapurin eleenä. Muutamia poimintoja juustojen maailmasta voi kerrata, kun Castellon juustoista suuhuni pistin Herrgårdin 12 kuukautta kypsytettyä juustoa. Maku on hieno ja aromaattinen ja on olemukseltaan lähes yhtä kovaa, kuin Parmesaanijuusto. Pieniä yksityiskohtia, jos juustosta hakee, niin maku on makea ja pähkinäinen. Sopii erittäin hyvin punaviinin ja keksin kaveriksi. Sekaan voi heittää myös viinirypäleen ja näin ollen mausta saa enemmän irti. Ruoan sekaan en ole vielä uskaltanut laittaa ja testata, kuinka se toimisi siinä. Ehkä paras anti on tällä nimenomaan juustolautaselta hyvän viinin kera. Toki pala patonkia sekaan sopii.

Tilsit-juusto on alunperin Preussilainen-Sveitsiläinen juusto, minkä tehdas on edelleen voimissaan ja sijaitsee Venäjällä. Tämä kuvan juusto on Juustoportin tuote ja ihan kotimainen versio siitä, minkä alkuperäiseltä erottaa tuosta vahasta, mitä ei juustoon olla käytetty alkujaan. Paketti on pieni ja yllättävän hieno on hintakin. Kun paketin aukaiset ja haet jotain juuston tuoksua voin sanoa, että takuulla yllätyt. Joko menetät tajusi ja lennät pyrstöllesi tai toinen vaihtoehto on, että etoat hajua ja haluat maistaa sitä. Itse koin toisen noista. Ensivaikutelma oli erittäin karsea ja vertasinkin sitä lähes pesemättömään takapuoleen, joka valitettavasti on tullut ammattini puolesta koettua. Edes kunnon varpaanvälijuusto ei vetänyt vertoja tälle. Maku, sitä hieman testailtuani houkutteli maistamaan ja yhä uudelleen. Kun oli päässyt juuston makuun, ikään kuin jyvälle, niin sitä halusi lisää ja tuoksu ei enää niin paha ollutkaan. Toki edelleen eka tuntuma on hieman etova, mutta mitä voi odottaakaan yli 12 kuukautta kypsyneestä kermalla höystetystä juustosta. Aina ei kannata ensimmäiseen kokemukseen pysähtyä, vaikka se olisikin etova ja hajultaan järkyttävä, sillä uusista makuelämyksistä voi löytää oivia mausteita ruoanlaittoon jatkossa. Emäntäkin taannoin sanoi, kun juustotiskiltä haistoi ikäviä tuoksuja, että vihdoin hän on löytänyt sen, mikä siellä lemuaa. Voimakkaat valkohomejuustot ne siellä "haisee" tuoksuu monesti, ei tämä, ellei vakuumiin pakattu kuori ole mennyt rikki. Noh, kyllä se taisi tulla jo selväksi, että haju on voimakas. Ruoanlaittoon tätä täytyy kokeilla kyllä ja uskon chilien kanssa sen toimivan hyvin. Todella kypsäksi kypsynyt Rocoto, mikä suorastaan ylikypsänä toimii takuulla tämän juuston kanssa ja palan halusta päästä sitä maistamaan ensi kesänän, jos vain sitä Rocotoa saa uutta tulemaan. Parmesaanin jokainen tietää, että se on kauan kypsynyttä ja todella kovaa. Yhtä kovaksi tätä ei voi sanoa, mutta hyvä haarukka täytyy olla, jos meinaa Tilsitiä tilsata. Suosittelenkin käyttämään juustohöylää tai terävää veitseä, kun haluat ohkaisia siivuja. Hyvän viinin kera menee hieman paksumpikin siivu, mutta muista pestä kätesi, ennen kuin kättelet tai lähestyt toista, joka ei ole tätä seurassasi maistanut. Lisäksi maku on hyvä ja sopii lukemani perusteella salaattien seassa tummien oluiden kanssa, fonduessa sulanjuuston tapaan hyvien viinien kera ja muiden höystöjen tai sitten ihan perinteisesti hampurilaisten juustona.

Ohjeita testaillen ja kun sopivaa löydän, niin kirjoitan kokemuksista ja ohjeita tänne raapustelen. Maukkaita juusto/chili yhdistelmiä hakiessa. Kauan lemutkoon vahvat juustot!!! Varoituksena kuitenkin mietoja juustoja käyttävälle, elä ensimmäisenä osta tätä! ;)

Uuttavuotta sekä uusia mietteitä!

Joulu meni ja uusivuosi on juhlittu. Olin vissiin ollut suhteellisen kiltti, sillä sain joulupukilta sen mitä halusin. En paljoa toivonut, mutta sain silti enemmän. Tästä on hyvä jatkaa tulevaan kauteen!!! Miksi rupesin kirjoittelemaan pienen tauon jälkeen, on ensinnäkin lumi. Lunta on tullut viimeisen parinviikon aikana niin paljon, että ei voisi kuvitellakaan. Vajaa viikko on kulunut siitä, kun viimeksi tyhjensin lumet kasvihuoneemme päältä. Nyt on lumitilanne sen verran runsas ja painavaa, että on aika käydä tyhjentämään kattoja kasvareista uudelleen. Lämpöasteita on melkein + 2°C ja painoa suht. mukavasti, joten lumen massa alkaa horjuttaa melko nopeasti muovista rakennettuja huoneita. 

Melkoisen tukeva lumipeite on vallannut takapihalla, sillä alppiruusu on hautautunut täysin lumen alle ja onhan se kesän kirkkaimpana hetkenä lähes miehen mittainen. Hikisiä päiviä on huhkittu lumen kanssa monen monta kertaa siirrellessä, sitä paikasta A pisteeseen B. 

Toisekseen uusivuosi oli tavalla ja toisella itselleni ja emännälleni juhlavuosi. Kohta on kulunut 17 vuotta siitä, kun toisemme tapasimme ja oli sitä pilkettä silmäkulmassa. Uudenvuoden aattona tuli kuluneeksi tasan 15 vuotta siitä, kun tämä ukkometso sai rengastuksen koipeensa ja oli tarkkailun alaisena ensimmäistä kertaa. Bongaus toimii edelleen ja paikantaa linnut Sushrajalta. Rengastus on pysynyt ja suhteellisen hyvin on mennyt, joten tulkoon noita samanlaisia vuosia useampikin kokoon, vaikka triplasti jos niikseen tulee. Kuohari oli ikävä kyllä halpaa, mutta maku oli kiitettävän hyvää ja näin ollen toimi tehtävässään hyvin. Pääasia, että molemmat tykkäsivät! ;)

Kolmanneksi näin vuoden aluksi kirjoitan blogilleni muutaman rivin ihan vain yleisesti. Itse chilirintamalla ei ole kauheasti tapahtunut moneen viikkoon, mutta ilokseni pitää todeta, kun idätyksiä olen seuraillut, niin kaikki muut ovat lautalla itäneet, paitsi Tovarii. Tovarii, jota olen taas odottanut, ehkä eniten noista kaikista antaa odottaa vielä itseään. Noh, aikaa on vielä ja mahdollisuuksia, ei ole, kuin yksi mennyt piloille noista siemenistä lautalla. Ainakin uusia lajikkeita on mahdollisuus kasvattaa paljon ja hartaasti. Uudet lajikkeet, kuten annuum ja baccatum lähtevät idätykseen tammikuun aikana. 

Ja lopuksi....

Chilifoorumi, jota olen seurannut monta vuotta ja saanut sieltä paljon itselleni, on jäänyt pitkään taka-alalle. En ole enää jaksanut innostua kirjoituksista, mitä sinne on tullut pitkän aikaa, sillä kovin on siitä tullut aikuisten ja lasten taistelukenttä. Ei jaksa enää lukea topicista topiciin, kun asiasta väännetään lujasti kättä ja ollaan kaikki niin vahvasti omien mielipiteiden takana. Yleistä melua on liian paljon ja asian vierestä menee yhtä usein, ettei vaan jaksa enää itse laittaa mitään, vaikka jossain asiallisesti ja vilpittömästi keskusteltaisiinkin. Pidän taukoa edelleen ja odotan aikaa parempaa jatkaa lukemista muiden edesottamuksista chilien ja muiden kasvien kasvatusten parissa foorumilla. Onnea kuitenkin kaikille kasvattajille tulevan kauden suhteen!!! Blogeja tulen seuraamaan edelleen innokkaasti ja itsekin jatkan tämän kirjoittelua jatkossakin, sekä ajoittain kommentteja toisille heitän. Nimimerkkiä en tule poistamaan myöskään foorumilta vielä, sillä onhan se tehokas väline ottaa yhteyttä tarvittaessa muihin kanssakasvattajiin ja saada viestejä, myös itselle. Katsotaan aikaa eteenpäin ja katsotaan, mitä se tuo tullessaan, ehkä taas joskus ollaan aktiivisempia chilifoorumillakin. Kiitokset kaikille, jotka olette olleet mukana lukemassa blogiani. Olen ylpeä siitä, että lukukertoja on tullut yli 14000. Tervetuloa edelleen lukemaan kirjoituksia erityisesti tämän blogini puoleen, sillä siellä kirjoittelu jatkuu...

Jäälyhdyt jouluksi

Ei minun varsinaisesti pitänyt enää tänä vuonna kirjoitella, mutta kun tuli tällaisia emännän kanssa väkerreltyä, niin miksi ei sitten laiteta kuva talteen tänne blogillekin. Kelit ovat olleet suosiolliset lyhtyjen tekemiseen, joten kun kymmenen tavallista jäälyhtyä tuli jäädytettyä, niin emännällä heräsi ajatus kauniimmasta lyhdystä. Hieman tällaisen lyhdyn tekeminen vaatii eri vaiheita päästäkseen lopputulokseen. Onhan ne kauniita, kun vertaa perinteiseen, vaikka mikäs vika niissäkään on. Ei meillä tapana ole ollut lahjoja ostaa ja antaa aikuisten kesken, mutta hyvä lahjaidea tämä on ja yllättää varmasti, kun illanhämyssä vie ystävälleen pihalle ja sytyttää vielä kynttilän siihen. Kortti viereen ja hyvät jouluntoivotukset. 

Jäälyhty on tehtävä kahdessa osassa, niin että pohjan joutuu pienellä vesimäärällä jäädyttämään erikseen. Tämän jälkeen, kun koristeet on valkattu, niin voi laittaa tuollaiset pienemmät muovisangot keskelle ämpäriä. Sankoihin kannattaa laittaa reippaasti painoa, ettei vesinoste pulauta niitä pinnalle. Ja eikun koristeet paikalleen ja kylmää vettä päälle. Kylmää vettä siksi, että vesi ei samenisi. Näillä rapsakoilla keleillä saa helposti vajaaseen vuorokauteen näitä jäädytettyä. Sitten tuleekin mieleen, että mites nuo sangot saadaan pois tuosta keskeltä varsinkin, kun ne ovat jäätyessään halkeilleet vesi painanut reunan hieman kasaan. Periaatteessa pitäisi lähteä viileällä vedellä sulattamalla, mutta kun sangot olivat valmiiksi hajonneet, niin piti vaan hajottaa lisää. Huono systeemi tuollainen sanko. Ennemmin voisi kokeilla jotain metalliastiaa, mikä ei anna periksi ja ole pelkoa, että se halkeaa. Näin tänään!

Perinteisempiä lyhtyjä odottaa mattotelineen päällä kymmenen. Itse olen aina ihastellut ihmisiä, jotka koristelevat kymmenillä, jopa sadoilla jäälyhdyillä pihatiensä. Kallistahan se loppupeleissä on, kun ajattelee, mitä öljykynttilät maksa. Varsinkin ne, joissa on monta vuorokautta paloaikaa. Omaa pihatietä on hieman hankala noilla koristella, sillä pihatie on vain pari metriä, mutta laittaa vaikka etu- ja takaovelle, taikka sitten jokaiselle nurkalle. 

Lisäsin jälkeenpäin uusimmista jäälyhdyistämme kuvan tänne blogillekin kaikkien katsottavaksi. Erittäin hyvää ja rauhallista joulua.

Kesän tuntua talven keskelle

Viikko siitä on vierähtänyt, kun kylvöhommiin ryhdyin. Siemenet ovat olleet hyvänlaatuisia tällä kertaa, sillä jokaisesta lajikkeesta on näillä näppylöillä odotettavissa kasvi. Ainakin muutamat ovat itäneet niin, että sirkoille saakka ovat päässeet. Toisista, kuten kuvastakin sen huomaa, ovat idut alkaneet nätisti tulla ulos. Uskomattomin itäjä tähän saakka on ollut Rhomboideuma, sillä kaikki viisi ovat heränneet henkiin. Hjuva niin, sillä muistan tämän kasvin olevan hankala saada kasvamaan tuon kypäräpäisyytensä vuoksi. Toisaalta odotuksia herättävä Tovarii on vielä aivan mykkä. Noh, viikko vasta takana, joten aikaa ja toivoa on vielä paljon jäljellä, niin pitkään kuin siemenet eivät homehdu. Sen verran kuitenkin sanon, kun on allekirjoittaneella kokemusta noista homehtuneiden siemenien itämisestäkin, että mahdollista on itää niilläkin. Olen varmaan maininnut joskus aikaisemminkin tämän, että silloisen ainokaisen Tovariistani sain nimenomaan jo pahasti homehtuneesta siemenestä.

Muuta kesäistäpä tässä ei juuri ole tarjollakaan, ellei tuota outoa valoilmiötä siihen lueta. Ulkona on kaunista, vaikka talvesta en koskaan ole tykänntkään. Pakko vaan on sietää, kun muuta mahdollisuutta ei ole. Tänäänkin, kun ulos nenäni työnsin ja lumikolaan tartuin, oli pakkasta piirun vajaa kaksikymmentä. Ei mikään herkullinen keli kesästä nauttivalle. Lumesta puheen ollen, kun kuvaa katsoo, niin taitaisipa olla tarvetta kasvihuoneen katolta pudottaa lumet, ellei halua keväällä uusia muoveja käydä ensitöikseen virittelemään. Onneksi tämä lumi on vielä kevyttä puuterilunta, kun ei ole suojanpuolella lämmöt vielä käyneet. Jopa puhaltamalla saa paljon lunta siirtymään. 

Näihin kuviin on hyvä lopetella kirjoittelut tällä erää ja suunnata ajatukset kohti jouluvalmisteluihin. Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä. Tulee se ja menee se joulu, vaikka ihan kaikkea ei kerkeisi tekemäänkään. Kuusivarkaissa on kuitenkin vielä käytävä ja perinteisesti koko perheen voimin, sillä lapsilla on suuri päätösvalta sen suhteen. Pientä johdattelua ja valkkailua luonnollisesti annettava meidänkin valintaan, ettei mikä tahansa näre roikota tuolla nurkassa oksiaan. Hyvää ja rauhallista joulua.

Kauden -13 idättelyt jatkuu

On siis aika jatkaa tulevan kauden chileillä idättelyjä, vai pitäisikö puhua ennemmin perhesovun rikkomisesta. Idättelyssä ei oikein meinannut päästä alkuun ollenkaan, sillä en voi todellakaan ymmärtää sitä, minne on jokavuotinen idätyslaatikkoni hävinnyt? Lieneekö jonkinlainen salaliitto kasvatuksiani kohtaa, vai olenko tosiaan niin toope, että en muista minne olen sen laittanut! Melkoinen mysteeri joka tapauksessa. :) No eipä hätä ollut sen näköinen, sillä löytyyhän niitä muita astioita ja kippoja, missä siemennyksen voi toteuttaa. Idättelyt tapahtuu totuttuun tapaan talouspaperilla, kun sen olen jo hyväksi usean kerran todennut. Lajikkeita tuli paljon ja pääasiassa ovat chinensejä, toki sekaan mahtui muutama willi ja frutescensikin. Mahtuipa sinne sekaan valkokukkainen pubescensin edustaja. Lista muuttui hieman ja saattoi jopa kasvaa siitä alkuperäisestä versiosta, mutta katsotaan mitä näistä tulee. Laitanpa itselleni listan näkyville, että muistan jälkeenpäin, mitä sitä on tullut siemennettyä. Lajit eivät ole missään järjestyksessä.

C.chinense
- 7 Pot White
- 7 Pot Burgundy
- 7 Pot Jonah Yellow
- 7 Pot Jonah Strain
- 7 Pot Primo
- 7 Pot Primo Orange
- Fatalii White
- Pinzón
- Manabi Sweet
- Macapá Red
- GRIF 9293
- PI 260523
- Trinidad Scorpion
- Trinidad Scorpion Orange
- Trinidad Scorpion Yellow
- Trinidad Scorpion Moruga Yellow
- Trinidad Scorpion Yellow Cardi
- Trinidad Scorpion Butch-T
- Pimienta Moranga
- Murubi Amarela
- Antillais 14.5
- Antillais Caribbean
- Brown Egg
- PI 281317
- Bhut Jolokia Orange
- Bhut Jolokia Purple
- CGN 23251
- Black Naga

C.frutescens
- CAP 502
- Lotah Bih
- Wild Grove

C.tovarii
- CGN 22876

C.rhomboideum
- Capsicum rhomboideum

C.pubescens
- White Flower pubescens

C.flexuosum
- PI 631154

Monelle saattaa herätä kysymys, että miksi en laittanut Nagaa idätyksiini, kun se on yksi parhaista chileistä. Minäpä kerron sen. Kasveja tulee todennäköisesti ilmestymään myöhemmin saataville muualtakin ja vaikka ei tulisikaan, niin eiköhän noillakin tulisilla chinseillä takapuoli ruvelle saatane. Lisäksi lista on melko pitkä ja uusia on mukava testata. Se lyhykäisyydessään siitä. Annuumien ja baccatumien suhteen idättelyt aloittelen vuodenvaihteessa, ehkä nekin porrastetusti. Baccatumit ensin ja annuumit viimeisenä. Willejä jos siunaantuu lisää tässä, niin niitä idättelen sitä mukaan, jos niitä tulee. Tuskin mitään ihmeempää on enää luvassa, tosin eihän sitä koskaan tiedä. Chacoja on varastossa vielä jokunen kasvi kypsyttelemässä loppuja marjojaan. Kunhan ne on kypsyneet valmiiksi, niin sen jälkeen toden näköisesti kasveja odottaa pakkasen kestävyys ja sen kokeilu, eli ulkoruokintaan uusien edestä. Tähän on hyvä päättää tällä kertaa ja jos ei kirjoituksia enää tälle vuodelle mahdu, niin kaikille erittäin mukavaa joulun odottelua.

Kylmäsavulohta À la Toni

Vihdoin koitti aika, että sai polkaistua käyntiin projektin itse tehdyssä kylmäsavukalassa. Lohikala on ollut hieman korkeissa hinnoissa viimeaikoina, joten koska kytö oli suuri testailla, piti tyytyä hieman arvokkaampaan kalaa. Kuvan oikeassa reunassa on järvikalaa ja tuo isompi kylkipala on norjalaista merilohta. Kilohinnaltaan tuo suomalainen järvestä pyydetty kala oli 9.90 €/kg ja norjalainen C-leikattu siivu 7.90 €/kg. Kalatiskin rouva lupasikin ottaa minuun yhteyttä, kun kalaa on tiskissä myytävänä halvemmalla hinnalla. Puskaradio siis toimii!!!

Valitettavasti kuvasarjani on puutteellinen ja johtuen siitä, että jouduin toteuttamaan projektia itsekseni. Emäntä ei paljon näistä minun projekteistani paljoa perusta, ainakin chilitouhut ovat joskus jopa myrkkyä. Kala on limaista ja leikatessa joutuisi pesemään käsiään joka vaiheessa, että pystyisi kuvia napsimaan. Kukapa haluaisi liata kameraansa turhaan kalaan, joten vaiheita jäi paljon kuvasarjasta toteuttamatta. Ehkä kaikki vaiheet kuvineen sitten, joku toinen kerta. Kuvan kala oli kuitenkin kokonainen alkuperältään ja kuvassa on ainoastaan näkyvillä kylkisiivut. Ensin kuitenkin tehtävä on aloittaa fileerointi ja senhän jokainen kalamies tietää, että pää on oltava melkeinpä paikallaan, että sen pystyy helpommin toteuttamaan. Ei täysin pakollinen kuitenkaan! Fileerausveitsi kannattaa aina teroittaa, ennen kuin aloitat työstämään kalaa, vaikka se tuntuisikin terävältä. Itselläni teroittimena on Chef's Choicen edullinen timanttiteroitin. Pari pyyhkäisyä ensimmäisestä laikasta ja muutama kakkoshionnalla. Aina on ollut terävä veitsi käden ulottuvilla ja tyytyväinen, näin ollen olen ollut. Kalaa käsittelemättömälle hieman ohjeistusta.

1. Teroita veitsesi erittäin teräväksi hyvällä teroittimella.

2. Aseta kala leikkuulaudalle kätisyytesi suuntaisesti.

3. Ota kalan päästä kiinni ja tunge veitsi niskaan kevyesti niin, että terä pysähtyy selkärankaan.

4. Vedä vankalla otteella veitsellä liu'uttamalla veitseä selkärangan myötäisesti aina pyrstöön saakka. 

5. Käännä kala ympäri ja tee sama toiselle kyljelle. 

6. Kun sinulla on kaksi kylkeä irti selkärangasta, jätä ranka sivuun, sillä tarvitset sitä ehkä myöhemmin. (itse pilkoin neljään osaan ja pää mukaan lukien, sillä saat jäljelle jäävistä lihoista oivan kalakeiton).

7. Kaksi irrallista kylkeä on jäljellä, joten ruodot on saatava irti lopuistakin. Näin onnistut, kun omistat terävän veitsen ja tunnustelet kylkiruotoja. 

8. Nähtyäsi, mistä kylkiruodot alkaa, teet pienen viillon etuosaan kalaa niin, että saat kylkiruodosta kiinni ja vedät ruodonpintaa pitkin pyrstöä kohti pois pitkät ruodot. Huom! Mitä enemmän joudut nylkyttämään, sitä tylsempi veitsi sinulla on käsissä. Tämä vaatii hieman harjoittelua ja kokemusta kalankäsittelyssä, mutta mitä enemmän käsittelet kalaa, sen helpommaksi se käy.

9. Jos olet saanut tehtyä kaiken suunnilleen, kuin ohjeessani kerroin, niin seuraavaksi otat käteen pihdit tai pinsetit. Sivelet sormillasi yläselkää ja huomaat, että siellä töröttää piikkejä, vaikka kuinka paljon. Napsit jokaisen piikin pois, kuten kuvassa näkyy tekstien yläpuolella. 

10. Leikkaa rasvat pois kylkien alapuolelta, sillä niitä et tarvitse. Samoiten selkäevät kannattaa poistaa kokonaan pois ja niin, että poistat samalla ne ikävät piikit pois. Tarvittaessa samalla tunnustellen ja vetämällä pihdeillä/pinseteillä loput pois. 

11. Nyt sinulla on käsissäsi ruodottomat kylkisiivut(Huom! Aina voi joku neulanen jäädä). Voit maustaa ne mieleiseksi. Paras suolaus on todettu lämminsavussakin, että sivelet reilusti kylkiin merisuolaa ja karistat ylimääräiset pois. Se, mitä jää lihalle, yleensä on toiminut ennenkin. Sama toimi tällekin erälle ja erittäin hyvin!

Kun sinulla on sopiva laatikko tai levyistä tehty kaappi, missä savustat, niin huolehdi siitä, että kaappi on puhdas. Kun itselle kalaa tekee, niin se on varmasti automaatio, että aseptiikka on tärkeää. Tuskin kukaan haluaa kaverillekaan mitään vatsanpuruja tuottaa!

Itselläni on siis käytössä tuollainen ikivanha jääkaappi, missä kylmäsavustuksia on tarkoitus toteuttaa. Pakkasta savustuksen aikana oli, noin kymmenkunta astetta, eikä minkäänlaisia ongelmia ilmennyt koko aikana. Savustimena käytössä oli ProQ-Kylmäsavugeneraattori ja itse asiassa aivan ensimmäistä kertaa testasin itse kyseisen laitteen. Aivan ongelmitta ei ensimmäinen kerta sujunut, sillä kalasta tippui rasvaa tai kosteutta hieman ensimmäisellä poltolla puruille ja näin ollen savustin sammui kesken kaiken. Jääkaapin lämpöä pudotin ykköselle, kun alunperin asetin sen kakkoselle, niin paremmin rupesi toimimaan. Tiivisteistä leikkasin, noin kymmenen sentin siivut ylä-, sekä alapuolelta pois ja tämä toimi riittävän hyvin, ettei kosteutta enää jälkeenpäin ilmestynyt kaappiin. Puruja lisätessä piti sen verran huomioida, että ilma-aukoista poisti ylimääräisen kuuran pois, sillä normaalisti sitä kertyy helposti, kun lämmin ja kylmä kohtaa. 

Savustimeen itsessään olen erittäin tyytyväinen, mutta sytytysvaiheessa tein pienen virheen, etten heti huomioinut laittaa kynttilään pientä otinta, millä sen sai ilman näppiään polttamatta pois ja steariinit valuivat sormille kynttilän ollessa kuuma, kun ne läikähtivät sormilleni. Itse purun kytemään saavuttaminen kesti, noin 30 - 60 sekuntia, jonka jälkeen kynttilän sai poistaa kaapista. Jälkeenpäin sytytys ja kynttilän pois ottaminen sujui mallikkaasti, kun ruuvasin tuollaisen koukun kynttilän kylkeen. Savustuksessa kalat olivat, noin 20 tuntia, mikä oli aivan riittävästi. Ainoastaan tämä isompi kylkisiivu merilohesta olisi, ehkä saanut aavistuksen enemmän olla savustumassa.

Kalaa piti luonnollisesti maistaa tuoreeltaan ja täytyy sanoa, että olen ylpeä onnistumisestani. Edelleen aavistuksen pidempään olisi tuo paksumpi siivu saanut olla savustumassa, mutta makutestien perusteella suolaus ja savu oli erittäin onnistunut. Jo kerran kokeiltuani voin sanoa tuota paljon paremmaksi herkuksi, kuin yksikään kaupasta ostettu lötkökala. Ohkaisemmat kalasiivut varmaan ovat erittäin onnistuneita, kunhan niiden kimppuun ajallaan pääsemme. Kalat laitoin elintarvikemuovipusseihin ja käärin vielä tukevasti muovipusseihin ja laitoin pakkaseen pariksi päivää. Tarkoitus on ottaa kuvassa oleva siivu Suomen itsenäisyyspäiväksi sulamaan ja herkutella se hyvän karjalanpiirakan päällä, tai miksi ei ruisleivänkin. Toimii ja käy, kuin nenä päähän, tai sitten vielä...! :) Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää no. 95. Herkutelkaa ja nauttikaa hyvästä ruoasta ja viinistä, sekä seurasta, että tietysti ylimääräisestä vapaapäivästä. :)