Viljaporsasta parmesaanikastikkeella

Syksy on tullut ja ensilumetkin satanut maahan. Tätä kirjoittaessani vettä tulee, kuin aisaa, eikä se enää huomenaamulla ole enää maassa takuulla. Pakkastakin on ollut sen verran, että chilit ovat päässeet nauttimaan sisätiloihin, ne jotka talvetukseen valitsin. Oikeastaan siellä on, kuten suunnittelinkin että pistän villejä enemmän tulevaan kauteen, niin niitä siellä pää asiassa onkin. Kasvihuone ammottaa tyhjyyttään, tosin desinfiointi on vielä tekemättä, joten lomaviikolleni jää jotain tehtävää sen suhteen. Chilejä tuli kaikkiaan pitkälti toistakymmentä kiloa, mihin olen erittäin tyytyväinen. Tarkkaa summaa en osaa sanoa, sillä en pitänyt kirjaa ja punninnut sadon painoja, kuin vasta loppu syksystä. Ensikesälle on kovat tavoitteet, vai pitäisikö ne pitää pienenä, niin ei tulisi pettymyksiä. Villejä käsittelevä lista pitää sisällään, myös toivottuja jalostettujakin chilejä, joten niiden varaan pitää laskea ensi kesän sato toiveet. Eipä silti, vaikkei ensi kesänä chilejä tulisi, niin varastossa on jo sen verran, että eiköhän niillä pari vuotta pärjäilisi. Mutta eiköhän mennä itse aiheeseen, kun tätä aloitin kirjoittelemaankin. Tein ruokaa, mikä ylittää omasta mielestäni kynnyksen, ja sen julkaista tännekin.

Viljapossua parmesaanikastikkeella

- n. 1.5 kg Viljaporsaan uunipaisti (hieman marinoitu versio)
- 2 sipulia
- 3 isohkoa valkosipulin kynttä
- Kylmäsavustettua chiliä oman mielen mukaan
- oliiviöljyä (chili bird's eye)
- 1-2 tl rosepippuria
- Rosmariinia
- n. 1 dl. parmesaani juustoa raasteena
- 100 g koskenlaskija sulatejuustoa
1-2 tl vehnäjauhoa
- ½-1 l vettä

Siivuta liha noin 1- 1.5 cm siivuiksi ja samalla pannu kuumenemaan. Löräytä pannulle chili-oliviiöljyä, tai jotain muuta oliiviöljyä. Aseta lihat itsestäsi poispäin pannulle, ettei öljy pärski käsillesi. Älä kypsytä lihaa kokonaan pannulla, vaan ainoastaan pinnat nopeasti kiinni, että mehut pysyvät sisällä. Rasvaisen ihrakerroksen voit sulattaa kuumalla pannulla myös, josta saat makua ruokaan samalla. Jos liha ei olisi ollut valmiiksi marinoitua, niin olisi joutunut maustamaan ensin. Paistettuasi lihan pinnat umpeen, älä pese pannua, vaan kaada mausteet ja sipulit pannulle ja kuullota ne hyvin. Vehnäjauhon voit lisätä pannulle ja aavistuksen paahtaa, tai sitten sotket sen valmiiksi veteen. Itse suosin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. Parmesaani juusto raastetaan raastimella, pienimmällä terällä. Grammamääräisesti on hankala sanoa, mutta paljoa ei desiinkään mene, kun on niin ilmavaa. Sulata juustot kastikkeeseen ja kaada paketti lihan päälle. Uunin lämpötila saa olla, noin 175-200 °C. Kastike yltää, kuten kuvasta näkyy rasvakerrokseen asti, mikä yllätys yllätys maistuu hyvältä ja rapealta. Paista reilu tunti uunissa ja tarjoile, joko perunan tai keitetyn basmatiriisin ja salaatin kera. Toki ruokajuomaksi sopii jokin tukeva punaviini, mutta ihan vesikin käy.

Loppukaneetiksi voi ruoasta sanoa, kun kyselin että maistuiko hyvältä ja erottuiko parmesaanin maku. Ensimmäinen kommentti oli, että pippuri ja chili maistui voimakkaimmin. Minusta chilinmäärä oli sopiva ja kaikki maut sai erottumaan ruoasta, etenkin sen parmesaanin loistavan aromin. Se on niin maistajan suussa tuo chili. Toiselle sitä on liikaa ja toiselle liian vähän. Itse joudun ruokaa laittaessani sitä annostelemaan liian vähän, mutta pakko on ajatella kanssakumppaneita, ja heidän makutottumuksia. Näin tänään, toisin ehkä huomenna.

Carolina Reaper C.chinense

Ihan ensiksi pitää sanoa, että chilit eivät ole itse kasvattamia, vaan toisen arvon chilipään. Kiitokset tästä kuuluvat Chilitunarille, joka lähetti muutaman hedelmän minulle maistiasiksi. Nyt minulla on ilo ja kunnia maistella näitä, siis tätä kirjoittaessanihan olen jo yhden syönytkin. Siemenet otin luonnollisesti talteen, enkä juurikaan vienyt tuota siemenvallia mukana, joten kaikki paukut olivat takuulla tallella. Enää näitä ei pelota juurikaan maistella, sillä ne pelot ovat koettu jo monta vuotta sitten, vaikka hirvittävä ja kauhistuttava polte näissä onkin. Siitä pitääkin erityisesti mainita, että tulisempaa kuin Naga helpostikin, ehkä samaa luokkaa Morugan kanssa. Minä tykkään näistä todella paljon, sillä näistä löytyy niin paljon aromia, että jos olisi hajusteena, niin saattaisinpa ostaakin höpelönä sitä.

Maku on yhtä vahva, kuin on tuoksukin. Saattaisi olla erikoinen yhtälö, jos näitä chilejä olisi tulettomana ja samoilla voimakkailla aromeilla. Lyhyestä virsi kaunis. Chili on helvetin tulinen, mutta äärimmäisen herkullinen makuineen ja aromeineen. Jo nyt teidän, että tätä haluan takuulla lisää ja on tulevan kauden yksi odotetuimpia chilejä. Toivottavasti onnistuu ja saa ensi vuonna loihtia näistä taas herkkuja. Suosittelen lämpimästi, vaikka tästä ei siemeniä yleisesti olekaan saatavilla vielä, ainakaan täällä peräpohjolassa.

Jälleen kerran broileria

Kaitpa se paistaa miehestä läpi ja on sanomattakin selvää, että kana on ruokalistalla mieluisasti, ja erityisesti itämaiseen vivahtaen. Turha minulle on kenenkään ruveta pauhaamaan, että et varmasti söisi, jos näkisit ne olot. Kaitpa ne ovat alitajunnassa olleet, mutta tavallaan olemmehan hieman villieläimiä, ja syömme elääksemme, emmekä anna niiden aina häiritä. Lihaa pitää olla sopivasti, toki kasviksia siinä samalla, mutta kasvisruokaintoilijaa minusta ei saa tekemälläkään. No tämä tarina lyhykäisyydessään siksi, että olen muutaman kerran saanut kuulla noista. Se siitä ja sen kestävyydestä! Tämänkertaiselle eväälle en keksi parempaa nimeä, mutta olkoon se vaikka sitten pikapannu broilerista.

 Broilerisoosi Sushrajalta
- n. kg kevyesti suolattuja broilerinfileitä
- punasipulia
- muutama kynsi valkosipulia
- sopivasti currya
- Bird's Eye chiliöljyä
- oranssia paprikaa
- inkiväärimurskaa
- sitruunaruohomurskaa
- basilikaa
- hieman juustoraastetta tai sulatejuustoa, ei paljon
- noin desi kermaa
- ananaspalat mehuineen
- hieman kalaliemijauhetta

Aluksi hyvin kevyt paisto broilerinfileille, että lihan pinta menee vain kiinni ja otetaan sivuun odottamaan. Kuullotetaan sipulit ja muut mausteet paprikoiden kanssa chiliöljyssä. Lisää tämän jälkeen juusto ja ananaspalat mehuineen pannulle, jolloin pieni määrä nestettä tulee liemeksi. Nyt voit lisätä broilerifileet takaisin pannulle hautumaan. Paistoaika oli paketin mukaan, noin kymmenen minuuttia, mutta ihan en tarkkaa aikaa kellosta ottanut, varmaa enemmänkin. Loppupuolella lisäsin kerman ja aavistuksen jatkoin hauduttamista. Voi sanoa, vaikkei kaiken kokkikirjojen mukaisesti välttämättä ruokaa tehtykään, niin erittäin hyvää siitä tuli. Lisukkeeksi tuolle pöperölle käy hyvin pasta tai nuudelit, ja tietenkin jonkinlainen salaatti. Jos ei muuta niin ainakin tuoretta tomaattia ja kurkkua. Pisteenä iin päälle tämän kruunaa tietysti kylmäsavustettu Rocoto, ei kuitenkaan jauheena, vaan ihan tuoresilppuna. Kokki minä en ole, joten en ajattele laisinkaan mitä Sukulat ja Ramseyt näistä ajattelisi. Teen ja kokeilen, ja jos hyväksi havaitsen, niin saatan sen tänne raapustaa muistiinkin.

Tarinan takaa kerrottakoon, että kasvihuoneen tyhjennys alkaa ensiviikolla, sekä loput sadoista otan samalla talteen. Samalla siinä sitten pähkäilen, että mitkä chileistä talvetan ja mitkä heivaan sinne kompostiin. Tulevan kauden suunnittelu on alkanut myös hiljaa raksuttamaan mielessä uusien lajikkeiden osalta. Tulisia ja vieläkin tulisempia lajikkeita tulee muutama lisää, mutta kokonaisuudessaan lajimäärä voi jäädä reilusti tämän kauden alle. Muutamista uusista mainittakoon Jigsaw, Carolina Reaper, White Naga, Peach Bhut jolokia, ja niin edelleen. Lopullinen lista valmistunee piakkoin. Näin tällä kertaa. Huom! Pahoittelen jos kirotusvihreitä ilmenee, kun näillä yöntakaisilla silmillä tätä tekstiä kirjoittelin.

Rocoto Guatemala Orange

Vihdoinkin koitti se päivä täällä Sushrajalla, että poimitaan Rocotoja talteen. Tuo viereinen kuva ei ole ihan viimeisin otos kasvista, mutta sama kasvi siinä kuitenkin on kyseessä, tosin enemmän kypsää satoa vaan roikkui oksistoissa. Mitäs tästä sanoisikaan! Aluksi ainakin sen, että kyseessä on erittäin satoisa lajike, voisipa sanoa että niinkin satoisa, että oksat katkeilivat jo keskikesällä sadon painosta. Samaa täytyy kyllä sanoa muistakin Rocotoista. En tiedä onko kyseessä sitten hauraampi kestämään satoa, kuin muut chinenset ja annuumit, mutta paljon enemmän nämä hedelmän painavat. Alkutalvesta minulla oli Rocotoja enemmänkin kasvamassa, mutta jostain kumman syystä ne harvenivat kesän lähestyessä viiteen yksilöön. Nopeimmat ehtivät kuolla jo, noin kymmenen senttiä pitkinä taimina. Niin palataanpa siihen oksien katkeiluuun takaisin. Eli oksia joutui paljon tukemaan ja sekään ei aina riittänyt, vaan lopulta kun oksat melkein menivät poikki, niin niitä joutui sitten sitomaan yhteenkin, etteivät kokonaan irtoaisi. Lieneekö siinä sitten yksi syy, että hedelmät olivat erittäin tulisia, suorastaan helvetillisen tulisia. Pientä kidutustahan ne siten ovat saaneet osakseen, ja eikös se kiduttaminen lisää hedelmien tulisuutta? Näin ainakin väittää itse guru "Fatalii" taannoisessa tekstissään. Kyllähän siinä varmaan vinha perä on. Itse en niin tiedä, enkä ole perehtynyt. Minä vain kasvatan ja sitä mukaa syön niitä, sen minä ainakin osaan tehdä taitavasti! ;)

Satoa keräsin tästä puskasta jo, noin 1.5 kg talteen kypsänä, ehkä samanmoinen määrä sinne jäi vielä lisää kypsymään. Hyvä tietää, että herkkua on tulossa lisääkin, eri asia vain miten ne kypsyvät enää tuolla ulkosalla. Lämmöt ovat vielä toistaiseksi pysyneet kohtuullisissa lukemissa, mutta näillä keleillä se vaatii jo mukaan pienen lämmittimen. "Juuri kun kerkesin kehumaan, että täällä on kyllä kelejä pitänyt". Sisäkasvatuksessa Rocotojen maku jää turhan pliisuksi, joten viimeiseen asti yritän pitää ne kasvihuoneessa. Sisään sitten, kun on aivan pakko!
Jaa niin! Tulihan se testattua tämäkin chili sitten ihan kutkulleen, vaikka turhaa tuossa alussa kaikkea muuta lätisinkin. Mitä tähän herkkuun tulee, niin herkkuahan se on. Lyhyestä virsi kaunis, kuten jossain olen kuullut sanottavankin.

Makutestiin totta kai valitsin sellaisen hedelmän, mikä oli saanut olla kypsymässä jo todella pitkään. Sellaisen mikä alkoi jo olla sopivan pehmeä, ei kuitenkaan liian pehmeä, että sormi olisi tökkäisemällä mennyt läpi. Sellainen sopiva kuitenkin. Hedelmän liha oli kuten totuttu Rocotoista on, niin erittäin paksua ja mukavan pirskahtelevaa. Sen sain huomata taas karmaisevalla tavalla, kun leikkasin auki hedelmää. Erittäin mehukas, ja jos mehumaijaan laittaisi, niin takuulla hyvät mehut irtoaisi. Ehkä ei kuitenkaan, mutta noin vertauksellisesti kyllä. Kuten jo tuolla aikaisemmin tekstissä tuli ilmi, että kyseessä on erittäin tulinen tapaus, niin se pitää todellakin paikkansa. Vaikka minulla on jo kehkeytynyt yllättävän hyvä sietokyky, toleranssiksikin sitä monesti kutsutaan, niin tämä teki jo höpöä. Ei kuitenkaan niin, että olisi jäänyt syömättä, mutta hyvällä tavalla kuitenkin. Piimää piti kuitenkin hieman naatiskella päälle. Itse maku on kuten chinenseissä se ominaismaku, niin löytyyhän se näistä Rocotoistakin. Makeutta ja aromia yhdistettynä kompaktiksi paketiksi, niin sen täytyy olla vain hyvää. Tiedän 99.9 prosenttisen varmaksi, että kasvattelen tätä puskaa ensi kesänäkin. Tuo minimaalisen pieni osa jääköön sille, että onnistuisin sen viime metreillä tappamaan. kokonaissaldo tälle päivälle oli poimittuja chilejä 4250 grammaa, joista Rocotoja varmaan se neljä kiloa. Osa päivän saldosta on kylmäsavustumassa parast'aikaa, mutta osan syön kyllä ihan sellaisenaan, vaikka leivänpäällä.

Jälleen säilöntää ja uusittua reseptiä!

Kylmäsavustettu chili-tomaatti salsa
- n.1kg 7 Pod Primo, 10 kylmäsavu Nagaa, 10 Cheyennea.
- 1 kg tomaattia
- 2 isoa sipulia
-  kokonainen valkosipuli, n. 10-15 kynttä, riippuen sipulin koosta.
- n. 3 dl etikkaa
- 3 tl suolaa
- 2-4 tl inkiväärimurskaa
- 2-4 tl sitruunaruohoa
- ½ dl oreganoa omasta kasvimaasta.
- ½ dl Sitruunabasilikaa
- Sitruunamelissaa pari oksaa lehtineen
- Persiljaa muutama oksanpätkä
- 3 dl sokeria
- n. 1dl sitruunamehua

Keitellään raaka-aineet mielellään ulkona, sillä kapsaisiinia leijailee sen verran ilmassa, että voivat kanssaeläjät saada yskänpuuskia osakseen. Sokeri lisätään aivan loppuvaiheessa, minkä jälkeen hieman vain keitellään satsia. Lopuksi taivaalliselle tuoksuva seos soseutetaan ja tölkitetään. Huom! Muista käyttää tölkittäessäsi hanskoja käsissä, sillä tätä et halua saada sormillesi. Voi tuottaa hieman tuskaa muuten arkiaskareissasi. ;) Salsa on erittäin hyvää ja umpioituneena säilyy takuu varmasti hyvin, paitsi että on yksinkertaisesti niin hyvää, ettei säily liian kauan.

Rocotot alkavat myös pikku hiljaa kypsyä, joten kohta säilöntä jatkuu niiden osalta. Nyt hommat jatkuvat kuitenkin säilönnän osalta pikimmiten, muiden kylmäsavussa olleiden chilien suhteen. Näin tällä kertaa...

Tulevan kauden välineistöä haalimaan

En ostanut sillä, että olisin joku Sulo Wilèn ja ajatellut, että kun sain niin halavalalla. Päätin olla hyvissä ajoin liikkeellä ja napata kalan uimasta, ennen kuin on liian myöhäistä. Tarkoitukseni oli ostaa vieläkin pidempi versio tästä Nutriculturen NFT GT604-vesiviljelyjärjestelmistä, mutta sitä versiota ei ollut saatavilla kotiinkuljetuksena, ei postin saatikka matkahuollon kautta. Lieneeköhän tuo GT joku Golden Turbo, vai mikä. Vitsit sikseen ja itse asiaan. No, nyt on tämän riitettävä joka tapauksessa ensi viritykseksi, ja testausluontoisestihan minä tämän ostinkin. Rinnalla toki pyörivät jo itselleni tutuksi tulleet bubbleri-virtykset, sekä passiivi- ja turvekasvatukset. Jos oikein järkevästi ajattelee tätä, niin onhan siinä muoville hintaa, mutta pumppu ja kuitukangasrulla ja kansi tulivat mukaan, niin ihan sopiva hintahan siitä muodostui. Tehdään seuraava malli sitten itse, jos hyväksi havaitaan ja paljon suurempaa haluaa. Mikäpäs siinä, jos tuollainen NFT kiertäisi koko kasvihuoneen ympäri ja tietenkin tuplasti leveämpänä. Laittaa vaan useamman pumpun käyttöön. Joopa joo, testataan tämä sitten keväällä ja mietitään sitten lisää. Tämä tällä kertaa, ja lisää seuraavalla.

Murupi Amarela C.chinense

Ensinnäkin minun täytyy kiittää nöyrästi erästä henkilöä näistä chileistä, että soi mahdollisuuden testata tätä hienoa lajiketta. Itselläni oli alkujaan yksi taimi tätä kasvamassa, mutta kuten niin usein käy, että jotkut taimista vaan eivät yksinkertaisesti näe tulevaa kesää. Tämä lajike oli valitettavasti yksi niistä, eikä suinkaan ainoa, vaan sieltä karsiutui monia hienoja kasveja, ennen kuin kasvihuoneeseen kerkesin viedä. Chili on kotoisin Brasiliasta, missä se kasvaa Halesin pohjoisissa viidakoissa luonnostaan. Väriltään tämä eksoottinen hedelmä on tuollainen luonnonvalkoinen, aavistuksen kellertävään vivahtaen. Ulkonäöltään ne muistuttavat hieman kaukaisesti Caterpillaria, eli meillä paremmin tunnettuna Arabibi Gusanoa. Ehkä maussakin "pieni" vivahde samankaltaisuutta on, mutta ei näitä loppupeleissä voi juurikaan verrata keskenään, sillä tämä vaan toimii paljon paremmin.

Hedelmän halkaistua voi aistia palan eksotiikkaa, sillä kuten muissakin chinenseissä on tässäkin tuttu aromi. Mutta tuoksusta voi löytää jotain muutakin, ehkä jotain melonia, ehkä jotain eksoottista kukkaakin. Mausta voi poimia samanlaisia vivahteita, kuten edellä mainitsin, sillä tätä chiliä pystyy oikeasti ihan syömään ilman, että polte peittää kaiken maun. Poltteeltaan tämä ei siis ole liian tulinen, ehkä samaa luokkaa kuin Habanero, mutta ei missään nimessä yllä samankaltaisiin luokkiin, kuten Scorpparit ja Nagat. Oiva chili leivänpäälle silputtuna, tai omaan ruoka-annokseen parin hedelmän voimin. Luulen kovasti, että tämän chilin maku pääsee parhaiten ominaisuuksiinsa sellaisenaan, joko kuivattuna ja jauhettuna, tai silputtuna tuoreena käyttöön. Yksi ensikesän chileistä on takuuvarmasti tämä, sillä tätä en halua ohittaa toista kertaa. Tätä haluan ehdottomasti lisää!

Lopuksi viimeisimmästä kylmäsavustuksesta kuvatus, kun sain sen vihdoinkin päätökseensä. Chilit ovat freshin näköisiä, vaikka olivat savustumassa, noin kolme vuorokautta. Näin tällä kertaa.