Ensimmäinen marja chinensestä

Se aika vuodesta siis on käsillä, että ikkunan kasvateilta ja erityisesti chinenseillä rupeaa siitepölyä kukkasista löytymään. Muissa lajeissa on ollut siitepölyä, mutta ilmeisesti olosuhteet nyt vasta kohdallaan, että nämä äkäisemmät ja krantummat nauttivat olostaan. Muistelinkin tuota kuvaa ottaessani, että taisi viime vuonna olla samoja aikoja, kun ensimmäiset chinenset rupesivat hedelmiä tekemään. Eipä tuo kaukaa heittänyt siis tähän ajankohtaan, kun vertaa edellistä kautta. Naga Morich oli ensimmäisiä hedelmiä tekemässä oleva chinense silloin.

Kovilla odotuksilla kauteen idättämäni CAP 502 on nyt aukaissut ensimmäisen kukkansa. Siemeniä viimekin vuonna idättelin varmaan 20 kpl:ta kolmeen otteeseen, enkä tästä kasvia koskaan ennen tätä saanut. Ei tämä kukkasen perusteella ja lehtienkään ehkä perusteella villiltä vaikuta, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, ettei kasvi olisi tervetullut ja paikkansa kasvien seassa ansainnut. Nyt sitten innolla odottelen, että millainen hedelmä sieltä voisi tulla!

Päivä jatkuu hieman vielä kasvien kimpussa, sillä sain aikaiseksi ostettua amppelikannakkeita ja amppeleita, joita tarkoitus nyt ripustella ikkunalle. Valon ja tilan maksimi hyötyhän on käytettävä hyväksi. Uuden painesumuttimenkin löysin, joten nyt voisi tehdä viimein litkut Jaakontaiasta ja muista aineksista ja ryhtyä sumuttelemaan kasveja.

Tärskyä

Tulipa mieleeni, kun ruokaa tein tänään, että mullahan on jemmassa tällaista ainetta. En siis ollut maistanut tuon tekemisen jälkeen tätä ollenkaan. Siispä purkki auki ja ruokaan. Pitkästä aikaa piti kyllä rehellisesti käydä ihan puhaltelemaan, kun oli melkoisen hottia tavaraa. Maku oli todella hedelmäinen ja Moruga Scorpionin ja Naga Morichin voimakas maku ja polttavan tehokas tulisuus oli vailla vertaa. Suosittelen jokaiselle kunnon ROFfeja kaipaavalle tätä tekemään ja syömään. Ohje löytyykin tästä joskus aikaisemmin tekemästäni jutusta. Löytyypä siitä muutama muukin ohje. Seuraavan päivän biisiksi suosittelen tätä Johnny Cash:n, Ring of Firea, sillä uskoisin kunnon annostuksella sen olevan todellista ja polltaahan kunnon chili ainakin kolmesti! :)

Varoituksen sananen

Aji Fantasy C.baccatum

Tiedän kyllä, että jokainen meistä chilejä ja muitakin kasveja kasvattava törmää joskus siihen, että harsosääskejä pörräilee kasveilla. Kaupasta ostetut yrtit ja viherkasvit suorastaan kuhisee joskus näitä. Niitä vastaan on monia keinoja torjua, mutta yllä oleva kuva olkoon huono esimerkki siitä, ettei ponnekaasullisia myrkkyjä kannata suihkia liian läheltä. Tiesin tilanteen varsin hyvin itsekin, ennenkuin myrkkyä lähdin suihauttelemaan, mutta ei! Silti tuli pöhäytettyä liian läheltä ja paleltumavammat on nähtävissä kasvin lehdiltä. Kasvi ei suinkaan ole menetetty, mutta rumahan se on kun on hieman paleltuneet ja vioittuneet lehdet. Siispä ponnekaasullisia myrkkyjä EI KANNATA liian läheltä käyttää, sillä paleltumavammat ovat tosiasia! Harsosääskien suhteen on ollut hiljaista, todettakoon se lopuksi. Faktaa ja vinkkejä kuvin on löydettävistä tästä chiliwikin linkistä lisää.

Ensiapua oksalle

Taittunut ja hieman vioittunut oksa

Kun talossa elää lapsia tai eläimiä, voi joskus kasvien kasvattajalla olla edessä samankaltaisia ongelmia.  Eläimiä ei tässä talossa ole, eikä myöskään koskaan tule, sillä niin allergisoitunut tämä allekirjoittanut on. No, mutta asiasta chiliruukkuun! Niin, tarkasteltuani tarkemmin tuota hieman yht'äkkisesti lurpahtanutta kasvia, oli siellä samanlaisia oksia kolme yhteensä. Yhden päätin katkaista kokonaan, sillä se oli kuitenkin niin lyhyt oksanpätkä, ettei se haitannut mitään. Toisen sain kätevästi tuettua toiseen oksaan. Tämä, mikä kuvassakin on, päätin sen lastoittaa. Kyseisen kasvin ja oksan kohtaloksi koituivat kirkas auringonpaiste ja hiton pleikkaria pelaavat lapset. Verhoillahan pitää valoa yrittää peittää, ettei häikäise pelaajan silmään.  

Lastoituksessa käytin apuna puista varrastikkua ja vihreätä villalankaa. Tarjollahan olisi ollut toki mitä räikeämpiäkin lanka vaihtoehtoja, mutta päätin kuitenkin, että langan väri on oltava vihreä. Jokainen kai ymmärtää miksi! Lastahan luonnollisesti laitetaan taittuneen oksan alle, hieman tosin tuo kuvakulma hämää, mutta oikein se siinä on. Villalankaa lähdin kierrättämään alhaalta ylös, eikä lankaa liian tiukalle kannata laittaa, että oksa kasvaessaan pääsee elämään. Minusta villalanka on vaihtoehtona myös kätevämpi, sillä myöhemmin tuon saa purettua langat katkomalla. Teippaamisessakin on toki hyvät puolensa, mutta pois ottaminen saattaa vioittaa kasvia enemmän, kuin se alkuperäinen syy miksi sitä on tarvittu.

Lopuksi varoittava esimerkki siitä, kuinka käy kasvin lehdille, kun se palaa ollessaan kiinni loisteputkessa. Monikaan ei välttämättä usko, että lämpö nousee liian suureksi, vaan näin se kuitenkin on. Tämänhän uskoisin jokaisen chiliä kasvattavan kuitenkin tietävän. Kasvi ei onneksi noin pieneen kuole, vaan on enemmänkin kosmeettinen haitta. Toki lehdet voi poistaa, jos ne ovat todella pahasti palaneet, mutta itse en käynyt sen kummemmin repaloimaan tuota yllä olevaa kasvia, sillä ei näyttänyt kauheasti siitä itseensä ottaneen. Latvan kyllä joutuu pahimmassa tapauksessa poistamaan kokonaankin, jos pääsee liian pahasti palamaan.

Cumari Pollux kukkii

Kevään ensimmäinen Cumari Pollux, C.praetermissumin kukka on nähnyt päivänvalon. Viimeksi Sushrajalla on nähty praen kukkivan viime syksynä, kun CAP 1487 kasvatteli kukkiaan, antamatta kuitenkaan ensimmäistä marjaansa. Kukka on pieni, vaikka kuvasta voisi kuvitella aivan muuta, sillä kokoa tällä kukalla on vaivaiset 9mm. Muuta huomioitavaa tähän kukkaan on vielä tuo väritys. Värisävyt ovat vielä hieman haaleita verrattuna, mitä ne ovat kesän auringonpaisteessa, kun olosuhteet ovat paljon paremmat. Nuppuja, eli kukanalkuja kasvista löytyy pikaisella laskennalla huikeat liki 50, joten huonoksi voi tuuria sanoa, ellei joku kehittyisi marjaksi asti. Ainakin potentiaalia näyttäisi olevan, joten pientä pensselin heilutusta voisi tietysti harrastaa.

Ylläolevassa kuvassa sama kukka aamulla otettuna, kun se oli aukaisemassa terälehtiään aivan ensimmäistä kertaansa. Alemmassa kuvassa on helpommin havaittavissa Polluxille ja pretermissumille tyypilliset hyvin pienet Calyx-hampaat.

Inspiroiva puutarhablogi

Saadessani tällaisen tunnustuksen, olen hieman hämilläni ja yllättyny. Mistä moinen kunnia juttujani kohtaan on tällaisen tunnustuksen arvoinen? Olen otettu kuitenkin, että olen pystynyt jotain tekemään ja kenties ehkä esikuvanakin olemaan jossain asiassa. Kiitokset tästä kuuluu Lillenille ja kaikille blogiani lukeville. Koitan jatkaa hyvänä esimerkkinä ja parantaa kaikenaikaa tekstien sisältöä ja toivon mukaan kuvamateriaaliakin.. En ole koskaan mikään kirjoitustaitoinen ollut, mutta opettelua siihen tämä on parhaillaan, kuten puutarhatöihinkin. Kaikkia pyrin auttamaan omien vahvuuksien mukaan, sillä niin paljon olen apua saanut muiltakin.

Olen kuitenkin velvollinen vastaamaan muutamaan kysymykseen, jotta voin kantaa tätä kunniaa.

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?


Suurinpana esikuvana itselleni on ollut aina jo parikymmentä vuotta sitten edesmennyt isoisäni. Muistan lapsuudestani sen, kuinka hän joka kevät idätteli kaikki puutarhan kukkaset ja hyötykasvit itse yläkerran huoneessa ja ikkunalaudoilla. Isoisäni oli myös ensimmäinen koskaan tuntemani oikea henkilö, jolla oli 80-luvulla kasvamassa chiliä ikkunalaudalla. Silloin ei vielä tuntemusta ollut tätä kasvia kohtaan, joten meitä nuoria varoitettiin kasvin myrkyllisyydestä. Samalla jalanjäljellä ovat myös isäni puutarhainnostus ja kaitpa se meillä suvunmiehillä kulkee veressä, kerran itsekin olen samaan koukkuun saanut itseni.
Puutarhablogin ylläpitäminen alkoi hetken mielijohteesta ja halusta saada kuvilleen ja teksteilleen enemmän väriä. Hienosäätöähän tämä on koko ajan.


2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?


Oma pihani on kokonaisuudessaan kaikkein ihmeellisin ja rakkain paikka kotona. Erityisesti juhannuksen aikaan Alppi- ja Juhannusruusu ovat kauneimmillaan, mitkä kattaavatkin monta neliötä pihasta yhteensä. Juhannusruusun tuoksu on myös tunteita herättävä. Erityisesti chileihin kiintynyt ja sitämyöten arvokkaimmat kasvit tulee villeistä ja erityisesti tovariista ja muista harvinaisista. Kokonaisuudessaan jokainen kasvi tuolla puutarhassa ja sisällä on erikoisin ja ihmeellisin, kun niitä on itse kasvattanut.

3. Millainen on puutarhafilosofiasi


Kaikki kukat ja hyötykasvit ovat tarhassamme kasvattamisenarvoisia. Ja siksi tarhassamme, koska pyrimme olemaan vaimon kanssa yhdessä innokkaita kasvattajia ja viihdymme pihallamme todella paljon. Kaikki muut kasvatamme yhdessä, mutta chilit ovat kokonaan minun juttuni.

Lopuksi, ennenkuin laitan viestiä eteenpäin, haluan sanoa että; monilta kanssakasvattajilta olen ammentanut itse tietoa ja muutamista on tullut hyviä ystäviäkin. Rivistä tulisi todella pitkä, jos rupeaisin kaikki nimeämään erikseen, joten kiitoksia auttamisestani kuuluu kaikille chilifoorumin kantaväelle. Erityinen kunnia tästä lähtee kuitenkin seuraaville.

Chiliä ja sivuhuomioita
Bluesmanin eka yritys ja loputkin pyristykset
MasaT,n chilikausi 2010
Elämää chilipuun katveessa Bioponisen hydroilun "Pioneeri"

Ulos ei kiire vielä

Näkymä on korutonta katsottavaa

Kun kerran viime kirjoituksien jälkeen tuli kysyntää, että milloinkas meinasi mies siirtää kasveja ulos. Yllä oleva kuva puhukoon puolestaan, eli eipä näyttäisi olevan tällä kertaa mikään kiire. Viime vuonna kasvihuonekausi alkoi, jos muisti ei vaan petä, niin 10 toukokuuta 2011. Aikaahan tuohonkin päivämäärään on runsaasti jäljellä, joten voi olla että aikataulussa pysytään vielä. Vaikka pitkin talvea näytti siltä, että lunta on vähemmän, kuin viime vuonna, niin nyt on todettava tässä vaiheessa kevättä, että sitä on vieläkin enemmän. Yksi mielenkiintoinen pointti tuossa lumessa on se, että missään vaiheessa tuo lumi ei juurikaan suvennut, joten höttölumi sulaa varmasti melko nopeasti poiskin. Lumen syvyyttä paikallissää antaisi noin 70 cm.

Koska ulos ei ole mikään hoppu, niin kasvatellaan kuukausi ainakin sisällä vielä. Valonpilkahduksiakin siellä on sentäs havaittavissa, joita kuvien muodossa teille esittelen seuraavaksi.

Paljon on Caucholle kerennyt tapahtumaan sen jälkeen, kun itämään laitoin siemenen. Kasvi kerkesi kasvaa ihan kelpo-oloiseksi taimeksi, kunnes ajanpuutteesta johtuen kasvi heitti melkein henkensä nestehukkaan kirjaimellisesti. Yritys palkittiin ainakin toistaiseksi ja näkeehän sen noista kuvistakin, että paremmassa hapessa kasvi on. Tuossa oikeanpuoleisessa kasvissa ei pahimmillaan ollut, kuin kuiva runko jäljellä. Onneksi siellä joku terve silmukin oli ollut ja loppu onkin sitten nähtävissä vasemmassa kuvassa. Tuosta on hyvä jatkaa ja hyvällä tuurilla, kunhan keksin kasville jatkoksi joko hydroa tai isompaa ruukkua, niin ehkä palkinnoksi voi muutamaa hedelmääkin odottaa.

 Hydroilun aloittaminen alkaa pikkuhiljaa näkyä kasveissa, ainakin Aji Panca on pariin viikkoon kasvattanut lehtiään melkoisesti. Ehkä muutenkin on havaittavissa pientä massan lisäystä. Kuvassa on nimettynä toinenkin kasvi ja kyseessä on siis, kuten kuvasskin lukee CAP 470 C.eximium. Näiden kasvien alkuunsaattaminen on tuottanut minulle paljon päänvaivaa ja harmaita partakarvoja. Yksinkertaisesti kaikki yritykset ovat koituneet epäonnistumisiin. Vihdoinkin on voitettu sekin peikko ja kasvamassa on pikkuhiljaa pari uutta eximiumin edustajaa. Toistaiseksi näyttää hyvältä, joten olkoon itse isäntä tuhoamatta näitä arvokkaita ja kauniita villilajin edustajia mihinkään nestehukkaan.

Oikeanpuoleisessa kuvassa toinen eximiumin edustaja CGN 19198. Lehdeltään tämä saattaa olla ehkä aavistuksen karvaisempi, kuin yllämainittu CAP 470. Myös sirkkalehtivaiheessa kasveista oli havaittavissa pieniä eroja, joita olen tainut päiväkirjassani mainitakin chilifoorumin puolella. Kerrataan kuitenkin se ero, mikä niissä oli. CAP 470, CGN 21502 ja CAP 1491 olivat rungoltaan pienenä hieman violetinsävyyn taittuvia, kun taas tämä CGN 19198 ja muistaakseni myös CGN 24332 olivat vihreitä. Siemenien muodoissakin on joidenkin lajikkeiden osalla ollut muotoeroja, vaikka monet eximiumin ovat olleet samanlaisia. Noh, ketäpä nuo oikeastaan kiinnostaa, pääasia että niistä on nyt kasvit porskuttamassa kohti uutta kesää. Ainoastaan se kesä on tulematta vielä ja uutta surmaa ei olla saatu entisen päälle enää muutamiin päiviin.

Naga Morich, se chilien aateli on herännyt ensimmäisten joukossa hydroon siirron jälkeen. Kasvi ei ole korkea, ehkä sellaisen 10-15cm, mutta haaroittuminen on tapahtunut ja muutamia nuppuja siellä on nähtävissä. Kasvi on silminnähden kasvattanut lehtiään ja muuttanut väritystään kauniin vihreään, kuten niiden kuuluu ollakin. Natikka, eli SpNa 400W toimii näille chinenseille aurinkona, kunnes pääsevät oikean auringon hellään valoon.

Viimeisenä, muttei vähäpätöisimpänä esittelyn saa C.lanceolatum. Siksi vielä erityistä huomioarvoa saa senkin vuoksi, että siinä on kuvassa ensimmäinen aikaansaamani lancen marja kautta aikain. Viime vuonna kyseinen kasvi kärsi niin paljon ötökkä ongelmista, että uudet kasvut syötiin alta aikayksikön. Valoksi tälle on riittänyt ihan luonnonvalo, mitä ikkunasta tulee.

Ulupica Large

Ulupican pistokas

Kuvassa Ulupica Largen pistokas, jonka tänään päätin laittaa passiivihydroon. Toinen vaihtoehto kävi mielessä, että olisin laittanut sen bubbleriin. Vesikasvatus oli helppo päätös aloittaa tälle taimelle, sillä olihan se kasvattanut vedessä nuo juurensakin valmiiksi. Kuvan pistokas on otettu siitä siitä kasvista, jonka pistokas on otettu viime syksynä kompostiin viskaamastani kasvista. Sain tavallaan siis oman idättämäni ja alulle pistämäni kasvin takaisin, muutaman mutkan kautta.

Ulupica auringon paisteessa

Taimi haki paikkansa suoraan auringonpaisteeseen ikkunalle, mikä alkaakin muistuttaa pikku hiljaa chilitarhaa. Noh, onhan siellä muutama tomaattikin kasvamassa, joten ei se ihan pelkkää chili viidakkoa sentäs ole. Amppelit on vielä hyödyntämättä, joten pieniä lisämahdollisuuksia luonnonvalollekin löytyy ja näin ollen lisätilaa kasveille.