CGN 22208, C.galapagoense ja passiivihydro

Ajattelin testata, miten gala viihtyisi passiivisessa hydrossa, kun sattuu pari tainta olemaan kasvatuksessa. Rakentelin tästä passiivisesta bioponisen, sillä vulcaponicit ja merileväuutteen lisäsin ruukun pohjalle. Välttämättä bakteerikantaa ei saa tässä pysymään aina hyvänä, sillä vesiala on suhteellisen pieni, ja jos neste kerkiää kaikki tyhjentyä säiliöstä, on kaikki aloitettava alusta. Ensimmäinen tehtävä oli kuitenkin valita kahdesta taimesta se, kumpi testaukseen pääsee. Isoa probleemaa se ei tuottanut, sillä taimet ovat lähes samanlaiset. Kun on ulkona lämmin ja aurinko paistaa, niin silloin hommat tehdään hyvin mielellään ulkona. Ensin taimesta pestään turpeet pois.



Toistetaan pari kertaa hennosti juurien puhdistus, että saadaan ylimääräiset turpeet pois. Liian puhtaaksi juuria ei kuitenkaan tarvitse yrittää saada, sillä pieni turve ei haittaa yhtään mitään. Oma passiivi on kyhätty tuollaiseen Pauliinan altakasteluruukkuun, mihin välipohjan alle tuli vulcaponicit ja merileväuutteet. Olisi minulta löytynyt noita oikeita passiiviruukkujakin, mutta kerran tuollainen sattui käteen, niin siihen gala sitten pääsi kasvamaan. Kerran kasvi kestää kuuleman perusteella suuria lannoitteita, niin itsekin ajattelin nostaa EC:n lähelle kahta. Ainakin toistaiseksi kasvi on tuntunut viihtyvän uudessa kasvatusalustassaan, vaikka passiiviin siirrosta on kulunut jo pari päivää. Harrastustoimintaa chilien ohella, on oleellisesti tämä bloggailukin. Hieman on kirjoittelu jäänyt pakonsanelemana vähemmälle, kun ei nämä nykyajan vempeleet kestä puolta vuotta pidempään. Tarkoitan tällä tätä konetta, millä kirjoittelen näitä kirjoituksiani. Nyt kone on palannut huollosta, ja toivottavasti se kestää taas pidempään, kuin taas sen puolivuotta ja takuuajan umpeuduttua. No sen aika näyttää sitten. Joka tapauksessa pieni odotus ja piina on päättynyt, kun on sitä melkoisen riippuvainen näistä koneista kuitenkin, valitettavasti se pitää tunnustaa. Puolustukseksi on kuitenkin sanottava, ettei näitä kirjoitella ilman konetta. Se siitä sitten, ja sen kestävyydestä!

Itse kasvi sitten näyttää uudessa ruukussaan tältä. Tässä pari päivää myöhemmin voi todeta, että samalta se näyttää siinä edelleenkin. Hengissä kasvi on siis ja valmiina kokemaan kesän kylmät ja lämpimät.

C0 1403, C.chacoënse ja pientä historian havinaa

 C0 1403 on ollut erittäin kasvattaja ystävällinen villi chacoënse. Kasvi on jaksanut läpi talven antaa kukkia ja jonkun marjankin se on aina kasvattanut, eikä lannoiteiden perään ole ollut kovinkaan kranttu. Enimmäkseen vettä on saanut talven aikana ainoastaan, ja oikeastaan lannoitus on alkanut todenteolla myöhään keväällä. Se miksi kasvista laitan erikseen juttua tänne blogilleni, on syy siinä, että kasvi on minulle erityinen. Erityisemmän siitä tekee se, että se on minun kautta-aikain ihan ensimmäinen villichili, mitä olen koskaan kasvattanut. Kasvin tarina juontaa juurensa jo suhteellisen kauas, aina 2010 kaudelle, kun pienet taimet näkivät ensimmäistä kertaa päivänvalon, noin kolme vuotta sitten.

Paljon on kyseinen kasvi saanut osakseen, on ollut ruukkujen putoamisia päälle, jättäen jäljelle vain pienen tapin. On ollut ötökkähyökkäyksiä runsaasti, joista kasvi on sinnikkäästi itsensä selvittänyt henkikirjoihin takasin. Noh, ehkä kasvattajalla ollut sormet pelissä useankin kerran leikkaushoitojen ja ripeiden myrkytyksien ansioista, mutta ehkä yksi hyönteiskestävin kasvi on ollut silti kyseessä. Hieman on talven mittaan tullut kuolleita oksia, kuten oikeanpuoleisesta kuvasta voi tarkkasilmäinen huomatakin. Kunhan kasvit kiireiltäni ulos pääsevät, niin trimmauksen ja sipistelyn kasvi saa ehdottomasti osakseen. Kasvi ansaitsee ehdottomasti paikkansa hyvältä paikalta, ei välttämättä ihan paraatipaikalta, mutta kuitenkin. Jos olosuhteet ovat myötätuuliset ja kasvattaja sallii, niin paikkansa löytää kasvi ensi talvenakin varaston uumenista jälleen kerran.

Pari riviä loppuun aloittamastani Bioponisesta projektistani. Minä jo arvelin alkujaan, ettei toivottavasti tarvitse syödä sanojani sen suhteen, että kasvi ei kasvaisi hyvin. Kaikkihan lähti liikenteeseen kasvin osalta, kun kirjoittelin aloittavani Bioponista vesikasvatusta 17.4.2013, ja olin pessyt juuret turpeesta jne... Hydroilun toimivuus on yllättänyt minut positiivisesti täysin, sillä kasvi on kasvanut todella reippaasti siitä, mitä se oli astiaan laittaessa. Kasvi on juuri aloittanut kukkimaan, kuten kuvastakin sen voi nähdä. Lehtimassa ja oksisto kasvanut erittäin nopealla teholla, haaroen melko mukavasti. Ainut haittapuoli tässä taannoin oli, kun kirvat iskivät kasviin peittäen vihreän melko tehokkaasti, tosin nopealla toiminnalla ne eivät isoja juhlia kerennyt siellä järjestää, sillä raadot lehdillä on siitä hyvä osoitus. Nyt ne ovat enää kosmeettinen haitta, mutta eiköhän raadoista päästä eroon, kunhan kasvit pääsevät ulkoruokintaan kiireiltäni, ja saavat vettä niskaansa.

Sinappinen chilisilakka

Aina reseptit eivät tarvitse olla monimutkaisia ja haasteellisia, niin kuin ei tässäkään tapauksessa. Joskus muutamalla aineksella ja mausteella saa ruoasta taivaallisen hyvää. Tänään pääosaa näytteli kala ja tarkemmin sanottuna silakka. Kun kalantuska iskee, niin se osaa olla joskus harvinaisen kova. Joskus unissaankin tulee kala mieleen ja silloin sitä on pakko melkeinpä ostaa, että mielensä saa kyllästettyä, maksoi mitä maksoi! Vähintään on pyritty siihen, että kerran viikkoon jotain kalaa on pakko valmistaa, mutta valitettavasti siihen ei aina pääse. Paikallisesta marketista mukaan lähti edulliseen hintaan silakkaa, edullinen tarkoittaa 5.90 €/kg, eli sitähän se oli toinperrään. Minulta on muutamia kertoja pyydetty kirjoittamaan reseptejä chiliaiheisista ruoista blogilleni, ja mielellänihän minä niitä tänne rustailenkin, kunhan aika ja mieli on sopiva sille. Tänään on siis paikka reseptille, mikä ei varmasti kenelläkään suuri mullistava ole, joten pidemmittä puheitta! Eikun patakattila soimaan, eli tässä tapauksessa paistinpannu.

 Sinappinen chilisilakka

- 1 pieni sipuli.

- 100g ruohosipuli Violaa.

- 2 rkl tilliä kuivattuna tai tuoreena reilusti silputtuna.

- 1.5 tl rouhittua mustapippuria.

- Chiliä (Thai Rawit) käy myös Pirkan punainen chilikin, ellei Rawitia ole saatavilla.

- Yhden limen tai sitruunan mehu.

- 2 rkl sinappia.

Leikkaa sipuli erittäin hienoksi silpuksi, ettei se kypsentäessä jää raa'aksi. Puolet tuorejuusto paketista ruohosipuli Violaa astiaan ja perään muut mausteet. Chilit maun mukaan, kuinka tulista silakoista haluat tehdä, ainakin kuitenkin 3-4 kappaletta voi olla hyvä määrä. Sotke tahna kauttaaltaan tasaiseksi mössöksi ja anna hetki maustua, ainakin sen aikaa, kun otat silakkafileet esille ja levität ne. Silakkafileet kannattaa valita niin, että sinulla on laittaa samankokoiset kyljet myöhemmin vastakkain. Kun täytetahna on aikansa muhinut, voit levittää sitä tasaisesti alemman kyljen päälle niin, ettei se aivan valtoimenaan kuitenkaan tursu välistä pois, kun kannen laitat päälle. Nyt fileet ovat valmiita leivitystä varten.

Itse tykkään käyttää leivittämiseen ruisjauhoa, ja kerran sitä löytyy jemmasta reilu 20 kg, niin sehän on silloin itsestään selvääkin. Ota jauhoa reilun kokoiseen astiaan muutama nyrkillinen jauhoa. Lisää sekaan suolaa oman maun mukaan. Itse tykkään kuitenkin vähemmän suolaisesta, joten 3 tl voi olla ihan sopiva määrä, ehkä aavistus jopa enemmänkin voi laittaa. Sotke jauhoseos tasaisesti, että suola jakautuu tasaisesti jauhon seassa. Silakkafileet ovat melkoisen notkeita, ja täyte valuu melko helposti välistä pois, joten leivittäminen täytyy suorittaa varovaisesti. Mieluummin, kun otat fileen käteen ja otat kiposta jauho seosta kalan päälle, niin ei röppö valu jauhojen sekaan.

Paista fileet pannulla, melkoisen hyvässä voi määrässä. Anna kyljen paistua puoleltaan reilummin, että sipulitkin kerkeää pehmetä välissä. Kuivettumisen vaaraa ei välittömästi ole, sillä täyte takaa sen, että kosteus säilyy hyvänä. Kala on valmista, kun pinta on ruskistunut kauniin kellertävän ruskeaksi. Perunamuusi olisi ollut ehkä paras kyytipoika kalalle, mutta hyvin kelpasivat keitetyt perunatkin. Lisäksi perunoille voi heittää voisilmän sulamaan ja makua antamaan, itse laitoin tulista paholaisen hilloa, sen asemesta. Tuoresalaatti kruunaa annoksen ja laittaa ruoalle pisteen iin päälle. Bon Appetit, vai mitenkä se Savo-Karjalan murteella sanotaankaan. Hyvvee se on, ja ihan kahella veellä. Eiku murkinnoo rinnan alle ja henkvakkuutusta uusimmaa. Näin tällä erree!

Willejä vauvoja ja palanen Unkarin muistoja

Laitoin 21.4 itämään melkoisen ryppään villejä chilejä, kun taka-ajatuksena oli saada kesänmittaan kasveille hyvä kasvuvauhti tulevaa talvea, ja talvetusta ajatellen. Lista muodostui lähinnä villichinenseistä ja niiden eri variaatioista, mahtuipa sinne joukkoon muutamia muitakin, joista mainitakseni Putapario, C.chacoënseista ja parit villibaccatumit, sekä eximiumit. Kuvassa on toistaiseksi kaikki sirkkalehdille ehtineet, mutta lisää on piakkoin tulossa, sillä monista siemenistä on vihreää jo nähtävillä. Toinen, minkä vuoksi näitä villejä tässä vielä idättelin, niin oli se, että siirryn astetta villimpään suuntaan, ja tarkoitus on peruslajikkeita vähentää runsaasti listalta. Olen tainnut sanoa aikaisemminkin asiasta, mutta sanottakoon vielä kertaalleen.

Budapest ja Unkari

Matka Budapestiin oli meille työntekijöille työnantajilta joululahja, jonka iloisen yllätyksen saimme kokea pikkujouluissa talvipakkasten aikaan. Eipä olisi rehellisesti uskonut silloin kylmän ja lumen keskeltä, että kesä ja lämmin koittaa keväällä. Reissumme oli lähtökohdaltaan rankka, tai itse asiassa lähtö. Matkaamme lähdimme Sushrajan perukoilta aamuyöstä jo puoli kolmen aikaan, jolloin reissaajat olivat erittäin väsyneitä. Lämpötila kohteessa ja väsyneisyys toivat ainakin allekirjoittaneelle hieman ongelmia aluksi, mutta pienien päiväunien jälkeen virtaa sai taas mukavasti illallista varten. Tokihan se piti heti kättelyssä käydä muutamat paikalliset ohrapirtelöt nauttimassa, kun tilaisuus vain koitti. Oluesta lyhyesti voi sanoa, että maku on hyvää, eikä ravintolahinnoissa euro paljon kukkarossa paina. Ruokaan sai rahaa menemään paljonkin, jos erehtyi väärän ravintolan valitsemaan, sillä kävelykadun ruokapaikat olivat lähes Suomen tasolla. Hieman sivummalla kaikki taas oli huomattavasti halvempaa, kuten sama pätee kohteessa, kuin kohteessa.

Paljon sieltä pieniä matkamuistoja kertyi laukkuun, ja ennen kaikkea lapsille mukavia yllätyksiä. Parhaimmat tuliaiset taisivat kuitenkin olla paikallinen raha. Lapselle kun isot summat kolikoissa on hieman hilpeyttä herättävää, miksi ei itsellekin. Hyvin pärjäsi kun muisti vaan, että 1000 Unkarin forinttia oli, noin 4 euroa. Kaupungista parilla sanalla voi sano, että se oli erittäin siisti. Roskia ei kaduilla näkynyt missään, toki ahkeria lakaisijoita siellä tuntui olevan joka kulmassakin. Ilohan sellainen oli silmille, kun ei tarvinnut väistellä roskia. Ainut mikä oli hieman epämiellyttävää, niin viemäreiden haju. Se löi monesti kasvoja, kuin bajamajat konsanaan festareilla. Noh, kaikkeen tottui ja menihän se vähän hieman vitsinheittämiseksikin välillä. Loppujen lopuksi taisi pilkka käydä omaan nilkkaan, sillä valitettavasti pienen vatsapöppösen reissulta bongasin, ja viimeinen päivällinen jäi itseltäni väliin. Lopullinen piste ruoalle oli, kun valmiiksi vatsa vääntelehti reippaammanlaisesti, ja totta kai, kun chilin ystävä olen, niin eikös sitä pitänyt patongin päälle laittaa kuntomiehen annos.

Chilejä yritin kovasti katsella putiikeista, mutta harmikseni kaikki oli vain kuivattuja. Ei näkynyt Unkarissa Almaa ei, eikä paljon muitakaan chilejä. Kauppahallissa toki muutamia tuoreita näkyi, mutta yllättävän heikkoa se oli. Matkamuistoliikkeissä monissa tuotteissa chilit olivat hyvin painatettuina kippoihin ja kuppeihin, ja sitä paprikajauhetta oli tarjolla yllin kyllin. Olihan sitä muutamat pussukat ostettava mukaan, kun voimakasta ja aromikasta jauhetta on. Eivät paikalliset osanneet kysyessä edes sanoa, mitä lajikkeita ne olivat. Sanoivat vaan niiden olevan hyvää Unkarilaista chiliä, ja ilmeisesti se riitti niille tiedoksi. Ruoista vielä on vielä sanottava, että tulisia ruokia ei ravintoloissa ollut tarjolla, ei ainakaan listalla näkynyt. En tiedä mistä se sitten johtui, mutta itse olisin tietysti niitäkin kaivannut.

Etyekin viinitila

Noin 50 minuutin ajomatkan päässä Budapestistä oli paikallinen viinitila, tai yksi niistä lukuisista. Bussimatka oli viihdyttävä, sillä maisemat olivat kertakaikkisen kauniita. Joka paikassa alkoi vihertää ja kukat kukkivat yhtä aikaa, olihan heillekin kesä tullut yhtäkkiä. Vielä vajaa kuukausi takaperin maassa oli vielä ollut lunta. Ero oli huima, sillä nyt varjolämpötilat huitelivat +32 °C, ja sekös meitä muka haittaisi. Hieman tuli vaan matkalaukkua pakatessa tehtyä virhearviointi, sillä kesäisimmät kamppeet jäivät kotiin omaan vaatekaappiin. Pakko-ostos oli siis uudet shortsit. Mutta sitten itse asiaan, eli viinitilaan.

Isäntäväki oli erittäin kiireinen, sillä olihan viinirypäleiden leikkaukset ja taimien sidonta parhaillaan käynnissä, sekä meidän ryhmän lisäksi toinen ruotsalainen porukka tuli yhtä aikaa kierrokselle. Hilpeitä tuntuivat olevan hekin. Vasemmassa kuvassa oli kuivat oksat leikattu juuri pois, ja ainoastaan muutama rivi oli jo keritty saattaa valmiiksi sidonnan suhteen. Kyseinen palsta oli nimetty jonkun paikallisen kuuluisan edesmenneen viinitarhurin mukaan, mutta nyt en elävästikään muista kuka hän oli. Pääsimme kuitenkin kyseisen palstan edellisvuoden viiniä maistamaan, mikä olikin erittäin hyvää. Alueen rypäleet ovat pääasiassa valkoviiniin sopivia sijaintinsa suhteen, mutta toki tilalta sai jonkun verran punaviiniä ja roséviiniä. Kaikkiaan maistelupakettiin kuului viisi erilaista viiniä. Ensimmäinen oli kuohuva roséviini CO2, mikä olikin tervetuliaismalja meille. Matkamme jatkui kohti viinikellaria, jossa viini oli Cabernet rypäleestä valmistettua valkoviiniä. Edellisvuoden marjat olivat olleet erittäin sokeripitoisia, joten viinikin oli erittäin vahvaa valkoviiniä. Maistiaiset olivat suoraan sammion hanasta ja lämpötilaltaan + 10 °C. Paikallinen viinitarhuri, tai itse asiassa hänen poikansa toimi meille oppaana, joten tulkin välityksellä saimme hieman paremman selvityksen viinin saloista. Pääsimme myös tutustumaan vanhaan oikeaan viinikellariin, missä pullotetut viinit odottivat valmistumistaan ja kauppoihin, sekä paikallisiin ravintoloihin pääsyä. Tilalla valmistetaan myös "Konjakki", eli Brandya, sekä hedelmäpontikkaa. Brandya pääsimme maistamaan myöhemmin tilan terassilla kierroksen päätteeksi, kun olimme ensin maistelleet lisää valko- ja punaviiniä. Itse tykkäsin kaikkein eniten punaviinistä Hernyák pinot noir:sta, sekä Corvins Brandysta, joita pullot kutakin lähti tuliaisiksi matkaan. Kovasti halusivat saada vastamaistiaisia Kiteen Kirkkaasta, kun kovasti kehaistiin kylän olevan perinteinen pontikkapitäjä. Ehkäpä sekin heille järjestynee. Lisää viinitilasta on luettavissa netistä osoitteesta www.hernyak.hu

Paikallinen pontikkapannu

Szent Gellert

Sisääntuloaula

Kylpylät ovat olleet myös Budapestissa suosittuja kohteita, joten pitihän se kerran sinne asti päästiin, niin käydä yhtä niistä testaamassa. Szent Gellert on erittäin vanha ja hienosti kunnostettu ja ylläpidetty kylpylä. Altaita oli useita, niin sisällä kuin ulkonakin. Kerran ulkona oli erittäin kaunis ja lämmin keli, niin ulkoaltaat houkuttivat enemmän. Pääasiassa lämminvesialtaat veivät tällä kertaa voiton, sillä altaan lämpötila oli +36 °C. Vesi altaassa tuoksui hieman rikinkatkuiselta, sillä vesi tuli altaisiin syvältä maansisältä. Saunat jäivät testaamatta reissulla, sillä eihän niissä kuulemma ollut edes löylyvesiä, vaikka periaatteessa samanlainen sauna kyseessä olikin, mitä täällä kotioloissa on tottunut käyttämään. Ei päässyt Ruotsin poikia pudottamaan löylyistä ei. Päivä kylpylässä on yllättävän hinnakas, sillä kabinetilla varustettu ranneke maksoi, noin 5500 Unkarin forinttia, eli pyöreästi 20 euroa. Nyt ollaan jälleen onnellisesti kotona ja muutamia kokemuksia rikkaampana. Kyllä reissaaminen on kivaa, mutta on se mukavaa olla kotonakin, ja hoitaa niitä kasvejaan. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä päättää, seuraavaa reissua odotellessa. Lopuksi muutamia kuvia reissunvarrelta.

Terassilta napsaisu.

Kuninkaallisen linnan pihasta.

Samaista pihaa.

Tonavan rannalta.

Kävelykadulta

Hotellin vieressä sijaitseva kirkko.

Viinkellarin käytköissä.

Bioponisessa kasvatuksessa hurja alku!

Eipä ole montaa päivää kulunut siitä kun kasvin pesin, tai lähinnä kasvin juuret niistä turpeista pois, mitkä olivat ensiruukussa kasvualustana. Kasvuvauhtiin saattaminen on ollut jo parissa päivässä huimaa, sillä laitoinhan kasvin hydroon 17.4.-13. Juurien toimivuus on ollut melkoisen hyvä, sillä kokoa kasville on tullut reilusti lisää, ja senhän näkee pelkkää kuvaakin katsomalla, että latva on lähtenyt haarautumaan pienellä taimella hienosti. Hieman ihmettelen sitä, että yleensä juurilla on ollut taipumus totutella helpostikin pari viikkoa uuteen kasvualustaansa, mutta tässä tapauksessa sen on täytynyt tapahtua melko välittömästi. Nuppuja on kasvissa myös havaittavissa, ja lehdet ovat silmin nähden reippaasti kasvattaneet massaa. Hienoa!

Tarkistin samalla sangosta lannoitteiden EC-arvon, mikä näytti lukemaa 1.74, ja aivan kuten ounastelinkin hydroa rakentaessa ja ensimmäistä kertaa lannoitteita mitatessa, että EC-arvo ei ollut vakiintunut vielä. Nesteen pH näytti lukemaa tällä hetkellä 6.7, mikä on hyvä lukema. Toki täytyy muistaa, että bakteerikannan muodostuminen ei ole vielä tässä ajassa päässyt kunnolla alkamaan, vaan aikaa vielä hetken. Kaikkiaan hyvältä vaikuttaa, enkä kauhean väärässä ole, jos tämä tahti jatkuu, niin ensikuussa kasvi on kasvanut jo lähes puoli metriä, enkä yhtään ole myöhässä kasvin ja sadon suhteen. Verrokiksi mainittakoon kuvan ulkopuolelta, että samaan aikaan laitetut muut kasvit(bioponiset), ovat lähteneet samalla tavalla kasvuun. Ei voi valittaa tehottomaksi tavaksi. Tästä on hyvä jatkaa!

Eilen kolahti tällainen postilaatikosta, ja täytyy sanoa, että hieman kieli toisessa suupielessä kuorta aukaisin, sillä tiesinhän siellä olevan jotain aika läheltäkin liippaavaa juttua. Chiliwiki oli saanut sivunmittaisen julkaisun, mikä kuvineen näytti mielestäni erittäin hyvältä. Lehdessä on paljon hienoja juttuja monelta kasvattajalta, mitä on ilo lukea. Toivottavasti näitä tarinoita ja lehtiä tulee enemmänkin vuoden saatossa, ja tietysti seuraavina vuosina.

Lämpötiloja 22.4. -13, Kasvihuonekausi on astetta lähempänä!

Lämpötilat ovat olleet suuren tarkkailun alaisena viimeiset vuorokaudet, sillä ulos siirtäminen kasvien osalta on ollut mielessä. T-paitasillaan auringossa on melkein kuumaa, kun varsinkin päälle pukee mustaa. Kamera kaulaan riippumaan ja ottamaan lämpötiloista selvää, sillä pakko on ajatella ja laskelmoida, etteivät  kustannukset ulkokasvatuksessa nouse liian suuriksi. Jo pelkän tuntuman perusteella voi sanoa, että lämpötilat ovat nousseet, ja kun mittari katsoo, niin varjolämmöt ovat melkoisen korkeita. Pohjoisen pallonpuoliskon mittari näyttää lukemaa + 11,9 °C, kun manuaalista mittaria, vaan osaa lukea. Kaikki tämä tarkkaan laskelmoitu mittaaminen viittaa siihen, että kasvit tulevat pian pääsemään kasvihuoneeseen.

Päivän ylin lämpötila viimeisen
 vuorokauden aikana.

Kasvihuoneen varjolämötila juuri nyt.

 Kasvihuoneessa on mittari ollut läpi talven, ja parin viime vuorokauden aikana on mittari nollattu ja seurattu erittäin tarkkaankin. Kasvihuone käy varjonpuolella pariin otteeseen, ja tämäkin lämpötila on otettu varjossa.  Korkeimpaan lämpötilaan on päästy viimeisimmän vuorokauden aikana 31.9 °C, joten melkoisen kesäisissä lämpötiloissa ollaan jälleen. Varastossa alkaa olla melkoisen tiukkaa kasvien osalta, joten tulevan Unkarin matkan jälkeen tulee ensiviikolla koittamaan kasveilla totuttelu ulkoilmaan ja luonnonvalon suhteen. Hallaharsoja on uusia ja lunta kohtalaisesti ja varmuudeksi lämmitin, niin päästään samaan, kuin varaston lamppujen alla majaillessa, sähkön polttamisen suhteen.

Yön alin lukema viimeisen
vuorokauden aikana.

Yön kylmimmät lukemat ovat viimeaikoina olleet pakkasella, joten entuudestaan tutulla lämmittimellä päästään pitkälle lämmön puolelle. Lämmitin on, n. 2 kW luokkaa tehollaan, joten puolella teholla pääsen näillä yölämmöillä, sellaiseen reippaaseen +10 °C lämpötiloihin, joten se riittää helposti  yön kylmimmillä hetkillä lämmittämään kuplamuoviin ja hallaharsokattoon viritetyn kasvihuoneen. Ensi viikko meneekin sitten reissatessa loppuviikon suhteen, sillä torstaina lähtee, ennen kukonpieraisua lento Unkariin Budapestiin. Kasvit ovat omilla armoillaan sen aikaa, enkä paljoa pysty laskemaan  vaimoni varaan. Isommat ruukut lopuille kasveille on pakko pistää, ettei nestehukka yllätä taimilla kesken kaiken reissua. Ensiviikolla esirippu, joka tapauksessa laskeutuu, ja kasvihuone herää uuteen kauteen kasvit sisällään, sekä kasvilamput viimeinkin sammuvat. Kävi miten kävi!

Lämpötilat Unkarissa näyttävät samaa, kuin täällä kesäkuussa, joten vaatii mieheltäkin pientä totuttelua vaatetuksien suhteen. Ei ainakaan toppatakkia tarvitse varata mukaan, ja luulenpa, että nahkarotsi on hyvä vaihtoehto iltapimeällä. Sen verran, vaikka työreissu onkin kyseessä monimuotoisine viinitilamatkailuineen, niin chilit kiinnostavat. Kauppahallit tulevat, tai jokin niistä isommista tulee olemaan hotellin lähettyvillä, joten paikallisia chilejä tulen katselemaan ja kuulostelemaan, onko niitä tarjolla tähän aikaan vuodesta. Niistä ja mahdollisista kohtaamisista tulen raportoimaan myöhemmin kirjoituksissani. Vaimoni toive oli, ettei toista naista reissulta kotiin tuoda, kun Alma jo hänen lisäkseen täällä Sushrajalla kotiin odottelee, joten hieman vaati varovaisuutta sen suhteen, mitä sieltä mukaan tarttuu. Eiköhän sitä suhteellisen sujut loppupeleissä olla, jos terveenä ja hyvinvoivana, sekä joitain tuliaisia kotiin tuoden saavutaan takaisin. Lapset kuitenkin ovat etusijalla, joten jotain pakollista heille on mukaan tartuttava! :)

Lumet ovat ottaneet kyytiä melkoisen hyvin, ja näkymä grillikatokselle on viimeviikkoiseen verrattuna suhteellisen positiivinen. Pari viikkoa sitten lumitilanne oli, noin nivusiin saakka, joten huomattavasti vähemmän on jäljellä. Routaa ei maassa ole, joten sulaminen on nopeaa.

Kasvihuone on sisältä päässyt kuivumaan, eikä vesilammikoita ole enää, kuten viime viikolla vielä kumikengissä pitää siellä lontustella. Lumitilanne on suunnilleen 20 cm lähempänä kasvihuonetta, ja aivan sen vieressä on jäljellä ne lumet, jotka sieltä talvenmittaan piti pudotella pakon edessä. Tulkoon se valkeus ja lämminaalto, mitä on tänne pitkään jo lupailtu!

Muutamia kuvia parinpäivän aikana, mitä ei tänne blogille ole vielä laitettukaan.

Tulevaa kesää ja talvea ajatellen laitettu muutamia villejä idätykseen. Taka-ajatuksena oli puhtaasti, kun ötökkäongelmia ei ole liiemmin ollut, joten pari seuraavaa kautta menen villien osalta. Näistä olkoon kuvan siemenet ensimmäisiä. Muutamia uusia tulee ainoastaan idätyksiin kaudelle 2014 tulemaan, joten vanhoilla taimilla ja kasveilla hoituu uusi kausi, tämän jälkeen. Näin tällä kertaa!