Jäälyhdyt jouluksi

Ei minun varsinaisesti pitänyt enää tänä vuonna kirjoitella, mutta kun tuli tällaisia emännän kanssa väkerreltyä, niin miksi ei sitten laiteta kuva talteen tänne blogillekin. Kelit ovat olleet suosiolliset lyhtyjen tekemiseen, joten kun kymmenen tavallista jäälyhtyä tuli jäädytettyä, niin emännällä heräsi ajatus kauniimmasta lyhdystä. Hieman tällaisen lyhdyn tekeminen vaatii eri vaiheita päästäkseen lopputulokseen. Onhan ne kauniita, kun vertaa perinteiseen, vaikka mikäs vika niissäkään on. Ei meillä tapana ole ollut lahjoja ostaa ja antaa aikuisten kesken, mutta hyvä lahjaidea tämä on ja yllättää varmasti, kun illanhämyssä vie ystävälleen pihalle ja sytyttää vielä kynttilän siihen. Kortti viereen ja hyvät jouluntoivotukset. 

Jäälyhty on tehtävä kahdessa osassa, niin että pohjan joutuu pienellä vesimäärällä jäädyttämään erikseen. Tämän jälkeen, kun koristeet on valkattu, niin voi laittaa tuollaiset pienemmät muovisangot keskelle ämpäriä. Sankoihin kannattaa laittaa reippaasti painoa, ettei vesinoste pulauta niitä pinnalle. Ja eikun koristeet paikalleen ja kylmää vettä päälle. Kylmää vettä siksi, että vesi ei samenisi. Näillä rapsakoilla keleillä saa helposti vajaaseen vuorokauteen näitä jäädytettyä. Sitten tuleekin mieleen, että mites nuo sangot saadaan pois tuosta keskeltä varsinkin, kun ne ovat jäätyessään halkeilleet vesi painanut reunan hieman kasaan. Periaatteessa pitäisi lähteä viileällä vedellä sulattamalla, mutta kun sangot olivat valmiiksi hajonneet, niin piti vaan hajottaa lisää. Huono systeemi tuollainen sanko. Ennemmin voisi kokeilla jotain metalliastiaa, mikä ei anna periksi ja ole pelkoa, että se halkeaa. Näin tänään!

Perinteisempiä lyhtyjä odottaa mattotelineen päällä kymmenen. Itse olen aina ihastellut ihmisiä, jotka koristelevat kymmenillä, jopa sadoilla jäälyhdyillä pihatiensä. Kallistahan se loppupeleissä on, kun ajattelee, mitä öljykynttilät maksa. Varsinkin ne, joissa on monta vuorokautta paloaikaa. Omaa pihatietä on hieman hankala noilla koristella, sillä pihatie on vain pari metriä, mutta laittaa vaikka etu- ja takaovelle, taikka sitten jokaiselle nurkalle. 

Lisäsin jälkeenpäin uusimmista jäälyhdyistämme kuvan tänne blogillekin kaikkien katsottavaksi. Erittäin hyvää ja rauhallista joulua.

Kesän tuntua talven keskelle

Viikko siitä on vierähtänyt, kun kylvöhommiin ryhdyin. Siemenet ovat olleet hyvänlaatuisia tällä kertaa, sillä jokaisesta lajikkeesta on näillä näppylöillä odotettavissa kasvi. Ainakin muutamat ovat itäneet niin, että sirkoille saakka ovat päässeet. Toisista, kuten kuvastakin sen huomaa, ovat idut alkaneet nätisti tulla ulos. Uskomattomin itäjä tähän saakka on ollut Rhomboideuma, sillä kaikki viisi ovat heränneet henkiin. Hjuva niin, sillä muistan tämän kasvin olevan hankala saada kasvamaan tuon kypäräpäisyytensä vuoksi. Toisaalta odotuksia herättävä Tovarii on vielä aivan mykkä. Noh, viikko vasta takana, joten aikaa ja toivoa on vielä paljon jäljellä, niin pitkään kuin siemenet eivät homehdu. Sen verran kuitenkin sanon, kun on allekirjoittaneella kokemusta noista homehtuneiden siemenien itämisestäkin, että mahdollista on itää niilläkin. Olen varmaan maininnut joskus aikaisemminkin tämän, että silloisen ainokaisen Tovariistani sain nimenomaan jo pahasti homehtuneesta siemenestä.

Muuta kesäistäpä tässä ei juuri ole tarjollakaan, ellei tuota outoa valoilmiötä siihen lueta. Ulkona on kaunista, vaikka talvesta en koskaan ole tykänntkään. Pakko vaan on sietää, kun muuta mahdollisuutta ei ole. Tänäänkin, kun ulos nenäni työnsin ja lumikolaan tartuin, oli pakkasta piirun vajaa kaksikymmentä. Ei mikään herkullinen keli kesästä nauttivalle. Lumesta puheen ollen, kun kuvaa katsoo, niin taitaisipa olla tarvetta kasvihuoneen katolta pudottaa lumet, ellei halua keväällä uusia muoveja käydä ensitöikseen virittelemään. Onneksi tämä lumi on vielä kevyttä puuterilunta, kun ei ole suojanpuolella lämmöt vielä käyneet. Jopa puhaltamalla saa paljon lunta siirtymään. 

Näihin kuviin on hyvä lopetella kirjoittelut tällä erää ja suunnata ajatukset kohti jouluvalmisteluihin. Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä. Tulee se ja menee se joulu, vaikka ihan kaikkea ei kerkeisi tekemäänkään. Kuusivarkaissa on kuitenkin vielä käytävä ja perinteisesti koko perheen voimin, sillä lapsilla on suuri päätösvalta sen suhteen. Pientä johdattelua ja valkkailua luonnollisesti annettava meidänkin valintaan, ettei mikä tahansa näre roikota tuolla nurkassa oksiaan. Hyvää ja rauhallista joulua.

Kauden -13 idättelyt jatkuu

On siis aika jatkaa tulevan kauden chileillä idättelyjä, vai pitäisikö puhua ennemmin perhesovun rikkomisesta. Idättelyssä ei oikein meinannut päästä alkuun ollenkaan, sillä en voi todellakaan ymmärtää sitä, minne on jokavuotinen idätyslaatikkoni hävinnyt? Lieneekö jonkinlainen salaliitto kasvatuksiani kohtaa, vai olenko tosiaan niin toope, että en muista minne olen sen laittanut! Melkoinen mysteeri joka tapauksessa. :) No eipä hätä ollut sen näköinen, sillä löytyyhän niitä muita astioita ja kippoja, missä siemennyksen voi toteuttaa. Idättelyt tapahtuu totuttuun tapaan talouspaperilla, kun sen olen jo hyväksi usean kerran todennut. Lajikkeita tuli paljon ja pääasiassa ovat chinensejä, toki sekaan mahtui muutama willi ja frutescensikin. Mahtuipa sinne sekaan valkokukkainen pubescensin edustaja. Lista muuttui hieman ja saattoi jopa kasvaa siitä alkuperäisestä versiosta, mutta katsotaan mitä näistä tulee. Laitanpa itselleni listan näkyville, että muistan jälkeenpäin, mitä sitä on tullut siemennettyä. Lajit eivät ole missään järjestyksessä.

C.chinense
- 7 Pot White
- 7 Pot Burgundy
- 7 Pot Jonah Yellow
- 7 Pot Jonah Strain
- 7 Pot Primo
- 7 Pot Primo Orange
- Fatalii White
- Pinzón
- Manabi Sweet
- Macapá Red
- GRIF 9293
- PI 260523
- Trinidad Scorpion
- Trinidad Scorpion Orange
- Trinidad Scorpion Yellow
- Trinidad Scorpion Moruga Yellow
- Trinidad Scorpion Yellow Cardi
- Trinidad Scorpion Butch-T
- Pimienta Moranga
- Murubi Amarela
- Antillais 14.5
- Antillais Caribbean
- Brown Egg
- PI 281317
- Bhut Jolokia Orange
- Bhut Jolokia Purple
- CGN 23251
- Black Naga

C.frutescens
- CAP 502
- Lotah Bih
- Wild Grove

C.tovarii
- CGN 22876

C.rhomboideum
- Capsicum rhomboideum

C.pubescens
- White Flower pubescens

C.flexuosum
- PI 631154

Monelle saattaa herätä kysymys, että miksi en laittanut Nagaa idätyksiini, kun se on yksi parhaista chileistä. Minäpä kerron sen. Kasveja tulee todennäköisesti ilmestymään myöhemmin saataville muualtakin ja vaikka ei tulisikaan, niin eiköhän noillakin tulisilla chinseillä takapuoli ruvelle saatane. Lisäksi lista on melko pitkä ja uusia on mukava testata. Se lyhykäisyydessään siitä. Annuumien ja baccatumien suhteen idättelyt aloittelen vuodenvaihteessa, ehkä nekin porrastetusti. Baccatumit ensin ja annuumit viimeisenä. Willejä jos siunaantuu lisää tässä, niin niitä idättelen sitä mukaan, jos niitä tulee. Tuskin mitään ihmeempää on enää luvassa, tosin eihän sitä koskaan tiedä. Chacoja on varastossa vielä jokunen kasvi kypsyttelemässä loppuja marjojaan. Kunhan ne on kypsyneet valmiiksi, niin sen jälkeen toden näköisesti kasveja odottaa pakkasen kestävyys ja sen kokeilu, eli ulkoruokintaan uusien edestä. Tähän on hyvä päättää tällä kertaa ja jos ei kirjoituksia enää tälle vuodelle mahdu, niin kaikille erittäin mukavaa joulun odottelua.

Kylmäsavulohta À la Toni

Vihdoin koitti aika, että sai polkaistua käyntiin projektin itse tehdyssä kylmäsavukalassa. Lohikala on ollut hieman korkeissa hinnoissa viimeaikoina, joten koska kytö oli suuri testailla, piti tyytyä hieman arvokkaampaan kalaa. Kuvan oikeassa reunassa on järvikalaa ja tuo isompi kylkipala on norjalaista merilohta. Kilohinnaltaan tuo suomalainen järvestä pyydetty kala oli 9.90 €/kg ja norjalainen C-leikattu siivu 7.90 €/kg. Kalatiskin rouva lupasikin ottaa minuun yhteyttä, kun kalaa on tiskissä myytävänä halvemmalla hinnalla. Puskaradio siis toimii!!!

Valitettavasti kuvasarjani on puutteellinen ja johtuen siitä, että jouduin toteuttamaan projektia itsekseni. Emäntä ei paljon näistä minun projekteistani paljoa perusta, ainakin chilitouhut ovat joskus jopa myrkkyä. Kala on limaista ja leikatessa joutuisi pesemään käsiään joka vaiheessa, että pystyisi kuvia napsimaan. Kukapa haluaisi liata kameraansa turhaan kalaan, joten vaiheita jäi paljon kuvasarjasta toteuttamatta. Ehkä kaikki vaiheet kuvineen sitten, joku toinen kerta. Kuvan kala oli kuitenkin kokonainen alkuperältään ja kuvassa on ainoastaan näkyvillä kylkisiivut. Ensin kuitenkin tehtävä on aloittaa fileerointi ja senhän jokainen kalamies tietää, että pää on oltava melkeinpä paikallaan, että sen pystyy helpommin toteuttamaan. Ei täysin pakollinen kuitenkaan! Fileerausveitsi kannattaa aina teroittaa, ennen kuin aloitat työstämään kalaa, vaikka se tuntuisikin terävältä. Itselläni teroittimena on Chef's Choicen edullinen timanttiteroitin. Pari pyyhkäisyä ensimmäisestä laikasta ja muutama kakkoshionnalla. Aina on ollut terävä veitsi käden ulottuvilla ja tyytyväinen, näin ollen olen ollut. Kalaa käsittelemättömälle hieman ohjeistusta.

1. Teroita veitsesi erittäin teräväksi hyvällä teroittimella.

2. Aseta kala leikkuulaudalle kätisyytesi suuntaisesti.

3. Ota kalan päästä kiinni ja tunge veitsi niskaan kevyesti niin, että terä pysähtyy selkärankaan.

4. Vedä vankalla otteella veitsellä liu'uttamalla veitseä selkärangan myötäisesti aina pyrstöön saakka. 

5. Käännä kala ympäri ja tee sama toiselle kyljelle. 

6. Kun sinulla on kaksi kylkeä irti selkärangasta, jätä ranka sivuun, sillä tarvitset sitä ehkä myöhemmin. (itse pilkoin neljään osaan ja pää mukaan lukien, sillä saat jäljelle jäävistä lihoista oivan kalakeiton).

7. Kaksi irrallista kylkeä on jäljellä, joten ruodot on saatava irti lopuistakin. Näin onnistut, kun omistat terävän veitsen ja tunnustelet kylkiruotoja. 

8. Nähtyäsi, mistä kylkiruodot alkaa, teet pienen viillon etuosaan kalaa niin, että saat kylkiruodosta kiinni ja vedät ruodonpintaa pitkin pyrstöä kohti pois pitkät ruodot. Huom! Mitä enemmän joudut nylkyttämään, sitä tylsempi veitsi sinulla on käsissä. Tämä vaatii hieman harjoittelua ja kokemusta kalankäsittelyssä, mutta mitä enemmän käsittelet kalaa, sen helpommaksi se käy.

9. Jos olet saanut tehtyä kaiken suunnilleen, kuin ohjeessani kerroin, niin seuraavaksi otat käteen pihdit tai pinsetit. Sivelet sormillasi yläselkää ja huomaat, että siellä töröttää piikkejä, vaikka kuinka paljon. Napsit jokaisen piikin pois, kuten kuvassa näkyy tekstien yläpuolella. 

10. Leikkaa rasvat pois kylkien alapuolelta, sillä niitä et tarvitse. Samoiten selkäevät kannattaa poistaa kokonaan pois ja niin, että poistat samalla ne ikävät piikit pois. Tarvittaessa samalla tunnustellen ja vetämällä pihdeillä/pinseteillä loput pois. 

11. Nyt sinulla on käsissäsi ruodottomat kylkisiivut(Huom! Aina voi joku neulanen jäädä). Voit maustaa ne mieleiseksi. Paras suolaus on todettu lämminsavussakin, että sivelet reilusti kylkiin merisuolaa ja karistat ylimääräiset pois. Se, mitä jää lihalle, yleensä on toiminut ennenkin. Sama toimi tällekin erälle ja erittäin hyvin!

Kun sinulla on sopiva laatikko tai levyistä tehty kaappi, missä savustat, niin huolehdi siitä, että kaappi on puhdas. Kun itselle kalaa tekee, niin se on varmasti automaatio, että aseptiikka on tärkeää. Tuskin kukaan haluaa kaverillekaan mitään vatsanpuruja tuottaa!

Itselläni on siis käytössä tuollainen ikivanha jääkaappi, missä kylmäsavustuksia on tarkoitus toteuttaa. Pakkasta savustuksen aikana oli, noin kymmenkunta astetta, eikä minkäänlaisia ongelmia ilmennyt koko aikana. Savustimena käytössä oli ProQ-Kylmäsavugeneraattori ja itse asiassa aivan ensimmäistä kertaa testasin itse kyseisen laitteen. Aivan ongelmitta ei ensimmäinen kerta sujunut, sillä kalasta tippui rasvaa tai kosteutta hieman ensimmäisellä poltolla puruille ja näin ollen savustin sammui kesken kaiken. Jääkaapin lämpöä pudotin ykköselle, kun alunperin asetin sen kakkoselle, niin paremmin rupesi toimimaan. Tiivisteistä leikkasin, noin kymmenen sentin siivut ylä-, sekä alapuolelta pois ja tämä toimi riittävän hyvin, ettei kosteutta enää jälkeenpäin ilmestynyt kaappiin. Puruja lisätessä piti sen verran huomioida, että ilma-aukoista poisti ylimääräisen kuuran pois, sillä normaalisti sitä kertyy helposti, kun lämmin ja kylmä kohtaa. 

Savustimeen itsessään olen erittäin tyytyväinen, mutta sytytysvaiheessa tein pienen virheen, etten heti huomioinut laittaa kynttilään pientä otinta, millä sen sai ilman näppiään polttamatta pois ja steariinit valuivat sormille kynttilän ollessa kuuma, kun ne läikähtivät sormilleni. Itse purun kytemään saavuttaminen kesti, noin 30 - 60 sekuntia, jonka jälkeen kynttilän sai poistaa kaapista. Jälkeenpäin sytytys ja kynttilän pois ottaminen sujui mallikkaasti, kun ruuvasin tuollaisen koukun kynttilän kylkeen. Savustuksessa kalat olivat, noin 20 tuntia, mikä oli aivan riittävästi. Ainoastaan tämä isompi kylkisiivu merilohesta olisi, ehkä saanut aavistuksen enemmän olla savustumassa.

Kalaa piti luonnollisesti maistaa tuoreeltaan ja täytyy sanoa, että olen ylpeä onnistumisestani. Edelleen aavistuksen pidempään olisi tuo paksumpi siivu saanut olla savustumassa, mutta makutestien perusteella suolaus ja savu oli erittäin onnistunut. Jo kerran kokeiltuani voin sanoa tuota paljon paremmaksi herkuksi, kuin yksikään kaupasta ostettu lötkökala. Ohkaisemmat kalasiivut varmaan ovat erittäin onnistuneita, kunhan niiden kimppuun ajallaan pääsemme. Kalat laitoin elintarvikemuovipusseihin ja käärin vielä tukevasti muovipusseihin ja laitoin pakkaseen pariksi päivää. Tarkoitus on ottaa kuvassa oleva siivu Suomen itsenäisyyspäiväksi sulamaan ja herkutella se hyvän karjalanpiirakan päällä, tai miksi ei ruisleivänkin. Toimii ja käy, kuin nenä päähän, tai sitten vielä...! :) Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää no. 95. Herkutelkaa ja nauttikaa hyvästä ruoasta ja viinistä, sekä seurasta, että tietysti ylimääräisestä vapaapäivästä. :) 

Tervetuloa halpa kala!

Kokeilut ovat toistaiseksi hieman jäissä ja kirjaimellisesti, sillä pakkaslukemat lyövät mittariin - 10 pakkasastetta ja hieman enemmänkin, mikä on ehdottomasti liikaa tämän kaapin toiminnalle. Tilipehöörit ovat siis läjässä, vaan enää puuttuu kokoonpanosta kala ja suotuisampi keli. Vai uskaltaisiko testata pakkasen puremaa ja toimivuutta kaapilla? Kaappihan on vanha, kuin taivas, eikä hinta koskettanut liikaa, sillä olihan kaapilla hintaa vain se 20 euroa. Vanhat pakastimet ainakin toimivat pakkasessa, kuin junan vessat. Samaa ominaisuutta voisi olla tälläkin. Uskaltaisikohan, ainakin kytö olisi kova! :)

Merkiltään savustuspömpeli on siis Hoover ja lieneekö tuota valmistettu ihan äsken pelkästään tuolla nimellä sitten Helkamaan fuusioitumisen jälkeen. Ainakin aikoinaan melkoisen tehokkaita pölynimureita tehdas valmisti ja tänäkin päivänä maalitolppien välissä olevaa maalivahdista käytetään sanontaa lempinimellä Hoover, kun on hörppäys päällä. No, sepä siitä ja palataan asiaan! Ilma-aukkoja en sen kummemmin siis käy porailemaan ja näin ollen tiiviste leikkaukset saa toimittaa samaa virkaa. Uskon sen riittävän tähänkin, kun on toiminut neuvonantajallakin! ;) 

Hieman laiskuus iski, enkä itse vielä tässä vaiheessa puruja jaksanut tuottaa, joten tulin tilanneeksi 3 tuollaista 2 litran pussia valmista purua kokeeksi. Pussin hinta on 6 euroa ja savustukseen tuo pussi riittää 6-7 kertaa. Ei siis pöllömpi hinta pussia kohti, kun ajattelee, että kaksi poltollista riittää hyvin kalansavustukseen ja aikaa saa, noin 20 tuntia. Puuaines on pyökkiä, eikä aikaisempaa kokemusta savustuksen kannalta ole kyseisen puun suhteen. Ihan kotimaisesta puulajista ei siis ole kyse, mutta ajansaatossa uskoisin testeihin tulevan ihan kotimaisen leppäpuun, sekä omenan. Katajaa on testattu aikaisemmin lämminsavussa ja toimii erittäin hyvin, joten uskoisin toimivan, myös kylmäsavustuksessakin pienissämäärin. Omakutoista purua olen ajatellut työstävän sirkkelillä. Uskoisin lastun olevan tarpeeksi hienojakoista, että toimisi tuossa savustimessa. Puuta sahatessa voi kokeilla pitkittäis- ja poikittaissuunnassa, millaista purua tulee kulloinkin. Lastu on todennäköisesti erilaista sahatessa eri suunnissa. Pahvilaatikko tai pressu voisi toimia purun kerääjänä. Testimielessä ajattelin kokeilla kyllä ihan tavallista leppäpuruakin, kunhan saa ensin tehtyä ne tärkeimmät tuotokset, eli joulukalat! :P

Kalanhintoja on tullut myös viimeajat seurattua silmä kovana ja hinnat ovat pyörineet tällä hetkellä kympin kantturoilla. Kalan hinta on kotikutoiseen minusta liian kova, kun kyseessä on kuitenkin ensimmäiset itse tuotetut kala, mutta toisaalta 8 euroa ruodottamastasta kyljestä ei testimielessä ole paha. Ainut pahapuoli on se, että kyseessä on norjalainen merilohi ja haju raakana jo itsessään on selkäpiitä karmiva, niinpä ollen järvestä saalistettua kirjolohta käyttäisin mielelläni enemmin. Järvikalan joutuu vaan pakastamaan ennen tai jälkeen savustuksen, että ylimääräiset loiset kuolevat ja on, näin ollen turvallista käyttää. Kala on aina ollut tarjouksessa yleensä torstaista lauantaihin, joten eikun kyttäilemään parempaa hintaa. Siihen asti täytyy toivottaa halvan kalan tervetulleeksi ja testien todella käynnistyvän.

Loppuun maininta chileistä sen verran, kun idätykseen tuli niitä laitettua kotvanen sitten. Rocotot ovat pääasiassa kaikki itäneet, ainoastaan Rio Hualaga Orange on niistä itämättä. Villeistä itäneitä ovat CAP 1530 C.cardenasii ja CGN 24333 C.chinense. Kovasti näyttäisi myös siltä, että willeistä galapagoensesta ja praetermissumeista CGN 22795:a olisi jonkinlaista häntää näkyvissä. Samalla pakko todeta tässä, kun on aikaa kulunut ensimmäisen julkaiseman lajikelistan jälkeen, että varmaan tarkasteluja sen suhteen on tulossa myöhemmin. Jotain tulee putoamaan ja lisäyksiä tullenee lisää myös, joten määrä varmaan pysyy suhteellisen samana. Yksi varma tulija annuumeiden listalle on Alma-Paprika, tästä kiitokset Chilivaarille! Chinenset tulevat lisäksi kokemaan jonkinlaista muutosta, mutta siitä lisää myöhemmin.

To be continued (very soon)...

Karjalan perinteiset piirakat

Se olisi sitten säästettynä nyt pitkä sentti, kun tuli itse paistaneeksi karjalanpiirakat jouluksi. Katukaupassa tavaran arvo olisi helposti 70 - 80 euroa. Aikaa kahdelta aloittelevalta kokeilijalta meni piirakoihin 4 tuntia ja kun ajattelee näin, että yhdeltä tämä satsi veisi kokonaisen työpäivän. Täyte puuron olin jo edellisenä päivänä kuitenkin helpottaakseni tämän päivän urakkaa. Arvostus näitä kylän mummoja kohtaan kasvaa entuudestaan, kun tietää mikä työ näihin menee. Aivan ensimmäinen kerta kuitenkaan piirakoiden paistossa ei ollut, mutta montaa kertaa näitä ei ole suinkaan tullut tehtyä. Jonkunlaisen ohjeen voisin kuitenkin kirjoittaa muistiin tulevaisuuden paisteluja varten, kun täältä ee löytyy mukavan helposti tunnisteiden avulla. Ohje sadalle piirakalle

Riisipuuro

- 8 dl Vettä

- 8 dl Puuroriisiä

- 4-6 tl Suolaa

- 4 l Maitoa

Jos haluaa, niin voi jo mauksi laittaa nokareen voita puuron joukkoon. Sen kummempaa keitto-ohjetta en rupea tekemään puurolle, kun jos joku joka haluaa paistaa piirakoita, niin uskoisin hänen osaavan keittää puuronkin. Sen verran tuota puuro jää kuitenkin yli tuosta piirakanpaistosta, että voi iltapuuron vielä syödä päivän päätteeksi.

Piirakkataikina
- 5 dl Kylmää vettä
- 2,5 tl Suolaa
- 8 dl Ruisjauhoja
- 4 dl Vehnäjauhoja
- 60 g Voita

Ruisjauhojen ja vehnäjauhojen suhteita jokainen voi muuttaa mieleisekseen. Itse tykkään enemmän rukiisemmasta mausta, joten ohjeessa oma suhde on ruisjauhoja 2/3. Aloita taikinan alustaminen laittamalla kulhoon kaikki muut ainekset, paitsi voi. Taikinasta tulee sen verran jäykkää, että vaivaaminen tapahtuu käsin ja voimaa käyttäen. Kun taikina on tasainen, niin voit lisätä joukkoon voisulan ja jatkaa vaivaamista, että voi on tasaisesti imeytynyt taikinan joukkoon. Itse jaoimme valmiin taikinan kahteen osaan ja kaulittiin sopivan paksuksi matoksi, josta sopivia taikinapaloja leikattiin käyttämällä lasten pienempää juomalasia muottina.

Oma taidonnäyte pulikan käytöstä

Pulikalla kaulimalla saat piirakkataikinasta ohkaisia ja pyöreitä kakkaroita. Varo kuitenkin liian ohkaiseksi kaulimasta, sillä kuivaessaan reunat halkeilevat todella helposti. Kuivumista voi ehkäistä laittamalla taikina napit kannelliseen kulhoon odottamaan kaulimista ja laittaa samoin valmiiksi kaulitut letut kelmun alle odottamaan täyttämistä.

Levitä taikinaletuille riisipuuroa, n. 1½ - 2 rkl. riippuen kuitenkin kaulitun piirakka-aihion koosta. Riisipuuroa ei kannata liian paksulti laittaa, eikä ihan reunoihin saakka, sillä rypyttäminen on tällöin vaikeaa tai lähes mahdotonta.

Emännän rypytys ja taidonnäyte

Rypyttäminen ei ole välttämättä helppoa ja mielestäni onkin koko homman vaikein juttu. Jokainen luonnollisesti tekee omalla mallillaan noista näköisiään, maku se on kuitenkin, mikä ratkaisee. On siellä kuvassa näköjään jokunen minunkin räpellys! :) Onneksi meillä oli rypyttämässä lapsetkin mukana, joten oppivat vielä loistaviksi piirakka mestareiksi ja mikä parasta, niin tuntuivat todella työstä tykkäävän.

Uuninluukku näyttää olevan hieman likainen, kun ei meinaa nähdä kunnolla uuniin, mutta sepä ei menoa hidastanut. Uunissamme korkein lämpö on 275 astetta, joten piirakoita piti paistaa kiertoilmalla. Tämä vastaa kuitenkin helposti 300 asteista uunia. Paistoaika riippuu uuninlämmöstä, mutta itse paistoin sen 10 minuuttia ja hyviä tuli. Uuninpellille ei sitten kannata laittaa leivin- tai voipaperia, sillä eivät kestä enää noita lämpöjä ja saattaa tulla savustettuja tai liekitettyjä piirakoita.

Valmiiksi paistetut piirakat pitää luonnollisesti voidella, että kuori ei jää liian kovaksi ja saahan siitä luonnollisesti lisää makua myös. Voitelun voi toki tehdä pullasudilla, mutta itse dippasin nopeasti piirakoita liemessä ja nostin kuivamaan. Itse voiteluliemi on tehty 5 dl maitoa ja 180 g sulatettua voita. Liemen voi tehdä myös vedestä, mutta maidosta saa lisää makua piirakoille.

Lopuksi valmiit piirakat kannattaa kääriä hautumaan melko tiiviisti, jotta kuoresta tulee sopivan pehmeitä ja mehukkaita. Pakastaa kannattaa valmiit piirakat mahdollisimman nopeasti, että maku pysyy tuoreempana. Toki tuoreena nämä herkut ovat makoisampia, joten kukapa ei malttaisi jättää osaa jo nautittavaksi. Mikäpä ei jouluna ole parempaa näiden piirakoiden päällä, kuin kinkku tai itse tehty kylmäsavulohi. Kylmäsavustus pääsee piakkoin alkamaan myös, joten siitä tulee juttua erikseen tänne blogille kirjoitettua hieman myöhemmin.

Lämminsavulohta ja chiliä

Tiedän, että jokainen sälli osaa savustella tuotteitaan mieleisekseen, mutta kerran aikaa ja viitseliäisyyttä riittää, niin tehtäköön tästä jokaiselle pieni muistutus siitä. Ensinnäkin kalana toimii paikallisen kaupan lihatiskistä ostettu lohi. Tiskiltä saa pyydettäessä jäitä kalan kaveriksi, jos näin haluaa. Kokoa kalalla on puolitoista kiloa ja 5 grammaa päälle. Kun kalaa olin ostamassa, niin sanoin myyjälle, että otan tämän 1.5kg painavan kala tuosta. Ei siis paljoa arvio heittänyt silmämääräisesti ja kaupan vaa'an jälkeen myyjä kertoikin, että taidat olla kalamiehiä. Jonkun verran on kalojen kanssa tullut pelailtua ja arvio kalan koon suhteen toimii aika hyvin. No, mutta se siitä ja itse savustamiseen.

Yleensä tykkään kalan fileeksi vetää, ennen kuin savustan, mutta koska hieman laiska olin, niin tällä kertaa halusin kokonaisena kalan savustukeen. Muita mausteita en käytä lämminsavustuksessa, kuin merisuolaa, sillä en viitsi tillejä/muita yrttejä sotkea mukaan. Nämä kuuluvat sitten uunikalaan tai kylmäsavustukseen / graavatulle lohelle. Ensinnäkin savustuspönttö asettelee rajoja, joten pakko oli poistaa pää pois, että kala sopi ritilälle.

Itse savustaminen alkoi jo aamulla, kun otin kalaa lämpimään kylmästä varastosta. Pään poiston jälkeen viilsin terävällä fileerausveitsellä muutaman viillon kalan yläpinnalle. Yksi pitkittäisviilto, sekä muutama poikittaisviilto. Karkea merisuola toimii parhaiten mausteena. Ota käteen kourallinen, vähän reilu suolaa ja sivele sitä kalan pinnalle, täyttäen viillot sopivasti suolasta. Viillä terävällä veitsellä aukinainen vatsa pyrstöön asti ja sivele suolaa sisuksiin myös. Yleensä aina on sattunut paras suola valmiille kalalle, kun on pyrstöstä ottanut kiinni ja kääntänyt sen ylösalaisin ja ravistanut ylimääräiset suolat pois. Kääri kala voi/leivinpaperiin useaksi tunniksi suolautumaan ja laita takaisin kylmään. Kalasta tulee parempi, kun muistaa ennen savustamista ottaa sen huoneenlämpöön, noin puoli tuntia, ennen kuin laittaa savustukseen. Ritilän päälle kannattaa, ennen kalan asettamista laittaa muutamia leppäpuuviiluja, ettei kala tartu ritilään kiinni. Näin saat kalan suhteellisen hyvin ja ehjänä käärittyä hetkeksi leivinpaperin ja sanomalehden sisään tekeytymään, ennen tarjoilua. 

Itse savustaminen ei kauheasti vaadi tähtitieteitä, mutta kunnon puru takaa onnistuneen tuloksen. Kaikkein paras lastu tulee leppäpurusta, johon on aavistus katajaa ja omenaa seassa. Lisäksi olen käyttänyt aina sokeria kaverina ja tässä tapauksessa tummaa ruokosokeria. Varmasti toimisi, myös vaaleallakin, mutta kerran tummaa on kaapissa, niin mieluummin sitä sitten. Parikymmentä minuuttia arvioitua valmistumisaikaa heitin sekaan savustuspönttöön pari kappaletta chiliä. Pari chinenseä ja pari Aji Fantasya. Näillä on tarkoitus maustaa lisäke itselleni sopivaksi. Lisäkkeenä toimisi hyvin riisi, nuudeli ja keitetty peruna hyvin, kun kastikkeeksi loihtii maustumaan kermaviilistä hyvän kastikkeen. Tällä kertaa kuitenkin lisukkeena on perunamuusi ja tuoresalaatti. Tarkoitus oli silputa savustuneet chilit perunamuusin sekaan ja that's it. Hyvin toimii, eli kannattaa kokeilla. :)

Kalan paistoaika oli, noin tunnin luokkaa, ehkä aavistus vähemmänkin olisi riittänyt. Kala oli kuitenkin kypsää ja varsin herkullista ja tietysti sopivasti suolautunutta. Chilit olivat sopivasti kypsyneitä ja helposti muussattavissa. Nam!

Tarkoitus oli kokeilla tuota aikaisemmin blogilleni kirjoittamaa kylmäsavustinta, mutta en löytänyt sopivan kokoista pahvilaatikkoa sille vielä. Kala ei ole viimeaikoina ollut liian kallista, joten aika sopivana koittaa vielä, myös tälle kylmäsavullekin.