keskiviikko 17. lokakuuta 2012

7 Pod Douglah Brown


Mikäs chilinkasvattaja se on, joka ei omia kasvatuksiaan maistelisi. Niinpä päätin tätä kaunista hedelmää testata, kun siemeniä rupesin ottamaan talteen jatkokasvatuksia varten. Hieman täytyy tunnustaa, että jännitti kovasti tämä toimenpide, mutta kerran on syöty Nagaa monta kertaa raakana ja Trinidad Scorpion Morugaa, niin ei voinut tätäkään jäädä testaamatta. Ensin piti valita sopiva hedelmä, minkä ottaisin ja pistäisin suuhuni. Se ei saanut olla liian pieni, eikä mielelläni sieltä toisestakaan ääripäästä. Kuvan oikeassa alalaidassa on tuollainen yksinäinen nätti ruskea hedelmä, kuin suklaarusina, mutta paljon suuremmassa koossa. Hedelmä suuhun kantaa myöten ja puraisu. Tästä seurasi hetkenaikaa normaalia pureskelua ja maistelua. Aluksi luulin, että näiden täytyy olla suteroita, kun ei poltetta tuntunut ensimmäiseen, n. puoleen minuuttiin laisinkaan. Hetken jo toivoin hartaasti jopa sitä poltetta, että tulisi nyt, että jotain jäisi käteen tästä maistelusta. Sitten alkoi jotain tapahtua ja se alkoikin voimistua voimistumistaan aina voimakkaammaksi. Nyt oli sitä poltetta ja tuntui siltä, että olisi ollut pieni helvetti irti suussani. Vähän aikaa tätä poltetta kuunneltuani, päätin ottaa kahvikuppiin puoli mukillista piimää. Piimä on hyvä ja paras janojuoma ja eipä se huono ollut tässäkään tapauksessa. Pientä liennytystä se antoi, mutta sitten se alkoi uudelleen. Nyt päätin jättää laimentimet pois ja kärsiä leikin loppuun, kun kerran siihen ryhdyinkin. Poltetta itsessään kesti sellaiset kymmenen minuuttia ja vielä 15 minuutin jälkeen suussa tuntui siltä, että oli jotain tulista syönyt, ei kuitenkaan voimakkaana. Tästä, jos mistä saa kiksejä ja niitä, minkä vuoksi chileistä poltetta kaivataan. En kuitenkaan tarkoita, että näitä pitäisi syödä kovin paljoa ja usein, mutta silloin tällöin voi hieman piristää! :)

Sitten siihen itse makuun, mistä alunperin rupesin juttua vääntämäänkin. Ensimmäisenä tulee mieleen sana hedelmäinen, sillä sama maku toistuu monissa Capsicum chinensien edustajissa. Aromi oli mielestäni suhteellisen voimakas, mutta jos verrataan makua, esim. Brown Large Habaneroon, niin tässä sitä ei ole läheskään niin paljon. Tästä Douglahista puuttuu mielestäni makeus kokonaan ja on hieman tylpän makuinen. Tuo äärimmäisen kova polte yhdistettynä makeaan makuun toimisi mielestäni paremmin. Noh, kuten sanoin niin tästä se puuttui. Ei se kuitenkaan niin paha ollut, ettei tätä kehtaisi syödä uudelleenkaan ja uskoisin, että jauheena saattaisi toimia paremmin. Kenties Nagan ja muun chinensen rinnalla voisi toimia myös paremmin. Tulisuudella tämä päihittää Naga Morichin helposti, tai ainakin poltteen voimakkuus on paljon massiivisempi ja polttaa eri tavalla suussa. Kannattaa kuitenkin olla tottumattoman varovainen näiden lasten chinensien kanssa ja maistella pienempi pala kerrallaan ja kasvatella toleranssit kohdalleen. Kyllä se vielä myöhemmin kokonaisena menee, kun tahtoa riittää. Eikä näitä pakko ole sittenkään sellaisenaan syödä, mutta kun on hullu ja periaate, että jokainen chili on maisteltava, mitä kasvatat niin minkäs teet.

Tätä kirjoittaessa olen hieman arvelevalla kannalla, että miten miehen käy ja kanssa tovereiden, sillä olen kohta lähdössä uimahalliin lasten ja ystäväperheen kanssa. Toivottavasti ei liian isot Roffit ala valtaamaan alaa ja mahassa pahasti möyrähtelemään, sillä voi olla sen jälkeen viimeinen hallikeikka! :)
Ainiin lopuksi vielä maininta, että kuivurissa ovat seiskapadat ja voitte vaan kuvitella, mitkä hedelmäiset aromit valtaa taloa. Seassa ovat Aji Cristalit, joten hauskat aromit sekoittuvat keskenään. Nam!

4 kommenttia:

  1. Tein Douglahista ananaspohjaista salsaa ja on oikein hyvää. Tarvitsee tosiaan lisähedelmäisyyttä maistuakseen paremmin. Tuima tapaus.

    VastaaPoista
  2. Kyllä vain! Pitää jatkossa kokeilla jonkun toisen chilin kanssa tai sitten tuon ananaksen. Persikka voisi toimia kanssa aika hyvin pohjana.

    VastaaPoista
  3. Hauska kasvi, mutta armottoman tulisia podeja vääntää.

    Tällä kaudella kasvattamani Aji Limo on mitä suurimmalla todennäköisyydellä Brown Large Habanero, jota pääsinkin elokuussa maistamaan Bluesfarmilla, joka on mielestäni huomattavasti parempi kuin tässä arvosteltu 7 pot DB.

    Ensi kaudella taidan kasvattaa molempia, jos sattuisi tulemaan lämmin kesä. Nämä "supertuliset" ovat jotenkin kuriositeetti chilinkasvatuksessa.

    VastaaPoista
  4. Pakko on toivoa sitä lämpimämpää kesää, sillä tämä kesä meni ihan harakoille. Kylmä ja sateinen ilma vaati paljon veroja kasvatuksissa, eikä näin ollen toista samanlaista kesää toivo perään. Nuo "supertuliset" ovat sellaisia, jotka kiehtoo ja maistuu ja annostelua pystyy hieman säätämään. Brown Large Habanero on maultaan todella paljon parempi, kuin tuo Douglah, se on selvä juttu.

    VastaaPoista