torstai 4. lokakuuta 2012

Omput kelpaa muillekin!


Melkoisen viehättävä näky, eikö totta? Joku muukin tykkää omenoista, kuin minä ja muut perheestä. Omenat ovat syksyviileiden vuoksi olleet välivarastoituina halkoliiterissä, sillä onhan lämpötilat sitä luokkaa, että voi huoletta jonkun aikaa näitä siellä varastoida, ennen kuin säilöntään ehtivät. Tänä aamuna kuitenkin näky oli tällainen, kun rakas vaimoni oli lähdössä töihin ja oli hakemassa pientä välipalaa päivän herkutteluhetkiin. Ensimmäinen kommentti oli vaimoltani, että pelasta äkkiä, mitä on pelastettavissa ja nakkaa loput kompostiin. Ilmeisesti jollain muullakin on makuhermoja kutkutellut nämä herkulliset omenat ja ajatellut aivan samaa, kuin mekin, että hyvää on mukava syödä! Taistelu herkuista päätyi kuitenkin meidän eduksi, sillä muutama oli syöty ja loput olivat saaneet olla rauhassa, lieneekö sitten olleet jo sopivasti ylikypsiä, kun ovat muutamat kelvanneet? Toki, jos tätä ei olisi huomannut nyt, niin omput olisivat menneet parempiin suihin varmaan loputkin. Mene ja tiedä?


Lähemmällä tarkastelulla omena näyttää tältä. Sisus on rouskuteltu melko hyvin ja puhtaaksi, mutta kuoret jätetty syömättä. Tässä asiassa varsinkin minä, en ole aivan samaa mieltä tuon otuksen kanssa, sillä kuorissa mielestäni se omenan paras maku on, tai aivan siinä kuoren alapuolella. Maku muuttuu totta kai, kun mennään lähemmäksi siemenkotaa hieman erilaiseksi. Mikä tällaista jälkeä tekee, niin itselleni herää ensimmäisenä ajatus, että hiiri sen on oltava. Linnut tuskin tuollaista jälkeä saa aikaiseksi, eikä toukat suorastaan kykene tuollaiseen, sillä vaatii melko teräviä hampaita moinen sorvaaminen.  Olipa tuossa taannoin nurmikolla, ennen kuin kerkesin omenoita käydä talteen poimimaan, niin sellainen kaunis viuhkamainen kuvio, jossa hampaanjäljet olivat hienossa ojennuksessa. Aivan, kuin olisi kuokkana pitänyt purukalustoaan ja kaapinut herkkuja parempiin suihin.  Tästä viisastuneena, en enää koskaan säilö edes välivarastossa, missään pahvilaatikossa, vaan muovisanko tai joku muu muovinen rasia tulee tällöin kyseeseen.


Mitä omenan säilöntään tulee, niin yksi oiva ratkaisu on tämä kuivaaminen. Omenan siemenkota porataan pois ja siivutetaan sopivan kokoisiksi siivuiksi ja laitetaan kuivumaan. Omenat itsessään ovat äärimmäisen herkullisia tuolleensakin, mutta chilimiehenä ja tulisesta tykkäävänä, noihin voi hienoa chilijauhetta toki sekoittaa mukaan, jotta omenanchipseistä saa sopivan tulista rouskutettavaa syysiltojen leffailtoihin, näiden perinteisten epäterveellisten perunalastujen sijaan. Toki on muistettava, että näissä piilee pieni laksatiivinenkin vaikutus, joten kohtuus on näidenkin syömisellä, ettei halua vieressä istuvaa elokuvan katsojaa liikaa kaasuilla häiritä. ;) Tämähän ei luonnollisesti haittaa, jos molemmat näitä vetää, kuin Aku piimää. 

Omenan säilöntä jatkuu edelleen, samoiten chilien. Joten jotain on tehtävä, ettei tämä päivä kulu enempää turhanpäiväiseen lätinään. Kiitos ja kuulemiin! Palataan taas asiaan, kun tulee taas asiantynkää.


7 kommenttia:

  1. Sekä supi että kettukin voivat olla tuon takana, Molemmille omenat maistuvat. Itselläni on aidattu piha hurttien takia, maahan pudonneet omenat menee lähinnä mustarastaitten nokkaaan, eivät tosin nekään paljoa syö.
    Myöskin kotoinen metsähiiri on omenoiden ystävä.
    Noita omenoita tuli myöskin kuivailtua samalla härpäkkeellä, joka nyt päiväkirjassani oli esitelty. Säilöminen tapahtui ihan vanhoihin paperipusseihin, mm. tyhjät sokeripussit ovat omiaan siihen. Säilytys pimeässä ja kuivassa komerossa.
    Meneeekö pieleen jos veikkaan lajikkeeksi kuvissa Pekkaa, ainakin omani ovat ehkä jopa hiukan tummeman punaisisa.

    VastaaPoista
  2. Veikkaan tuota hiirtä aika varmana, sillä tuo liiteri on kuitenkin sen verran pienillä rakosilla varustettu, ettei kettu tai supi oikein sopisi kulkemaan sisään. Parempi kuitenkin olla olematta täysin varma, sillä täysin mahdollista sekin vaihtoehto olisi, sillä onhan täällä kaikenlaisia petoeläimiä muutenkin.

    Veikkaus oli ihan oikea, eli kyseessä on Pekka. Osa oli tummempiakin, mutta ajattelin kerätä sadon talteen, kun rupesivat itsestään putoilemaan maahan.

    VastaaPoista
  3. Meillä täällä on peurat ja jänikset omenoista pitäneet, seisovat yleensä joka aamu rouskuttamassa maahan pudonneita omenoita. Sinun omenoidesi järsijä vaikuttaa kyllä huomattavasti pienikokoisemmalta oliolta, sillä peuran ja jäniksen syömiin omeniin jää selvät hampaan jäljet. Lintujen jäljiltä jää selviä koloja, joten jotain pientä jyrsijää veikkaisin itsekin.

    VastaaPoista
  4. Kerropa Toni minulle, kun en ole lainkaan asiaan perehtynyt.
    Chiliwikissä on sinulla komea siemenlista, mutta niistä monet ovat punaisia, eli tiedot puuttuvat. Voiko tuosta suoraan päätellä, että sinulla on syysilloiksi aikamoinen urakka täydentää wikiä sieltä puuttuvilla lajikkeilla, joita sinä olet kasvattanut. Tietysti siemeniä voi olla myös lajikkeista, joita ei vielä ole kasvattanut.

    Jos listan väreistä voi jotakin päätellä, niin myös Bluesmanilla olisi paljon annettavaa wikille.

    VastaaPoista
  5. Juu, osaan saattaa tulla vielä syksynmittaan jotain juttuakin, mutta osa on vielä kokeilematta, joita voin kasvatella myöhemminkin. Uskoisin, että sama pätee bluesmaninkin kohdalla monen lajikkeen osalta. :)

    VastaaPoista
  6. Anopin omenoita oli käynyt AMPIAISET syömässä. Ja niiden jäljiltä oli omenassa oikeasti ollut kuin hampaan jäljet / viuhkamainen kuvio. En ollut uskoa, mut eipä anoppi ole tavannut valehdella eikä ole seniili..

    VastaaPoista
  7. Kyllä tuo voi ihan hyvin pitääkin paikkansa ja uskon myös tuohon. Nämä omenat, mitkä tuossa ylläolevissa kuvissa ovat, on takuulla hiiren tai myyrän pureskelemia. Tarkemmin tutkittuani noita laatikoita, sieltä löytyi pienenpieniä ulosteita, jotka olivat melkein satavarmasti pienen jyrsijän.

    VastaaPoista