keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Chililaiturilla kasvaa jymy-yllätys!


Huh hellettä sanoi jänis pakkasella! Tällä kertaa ollaan talvipakkasilta kaukana, sillä hellettä on mukavasti piisannut päivästä toiseen. Tällä hetkelläkin keikutaan + 32 C° varjolämpötiloissa. Ei auta valittaa, sillä kun muistelee viime talvea, niin silloin keikuttiin monta päivää - 30 - 40 C° vaiheilla. Pubescensit tuntuvat sopeutuvan yllättävänkin hyvin oloihinsa, sillä yöllä ja aamulla vielä lämmöt ovat heille sopivammat. Vettä joutuu suihkuttamaan lehdille urakalla, ja siitä ne tuntuvan tykkäävän. Kasvit ovat altakasteluruukuissa, mutta isommissa säiliössä neste riittää ainoastaan kahdeksi vuorokaudeksi, pienimmässä vain vuorokaudeksi. Toisen se jaksaa sinnitellä enää höyryillä ja sillä kosteudella, minkä saa turpeesta irti. Mietinkin, että saattaa pidemmät reissut jäädä väliin, sillä sellaisia juoppoja nämä kasvit ovat. No, eipä tässä enää mitään isompaa voi suunnitellakaan reissujen suhteen, sillä töihin on reilun vuoden tauon jälkeen palattu. Sanoinko minä TÖIHIN! Kyllä se aika meni nopeasti, sillä paljon puuhastelua kotonakin oli. Eipä silti, kyllä se leipä on varmempaa, kun käy välillä työmaillakin.

Alkukevään hitaan kasvun jälkeen, kasvu on ollut huimaa ja tehokasta. Pieniä testailuja tuli tehtyä noiden lannoitteiden suhteen. Ensin annoin miedompaa, ja asteittain nostin lannoitusta siihen, mikä se nyt on. Ihan tarkkaa Ec-arvoa on vaikea sanoa, kun nykyisin annostus menee tuntumalta, mutta kun viimeksi sen mittasin vesiä lantratessa, se näytti arvoltaan 2.8. En usko kuitenkaan, että se kauheasti on välissä muuttunut, vaikka stokkiliuoksia on pitänyt tehdä tuon tuosta, sillä tykötarpeet ovat pysyneet samana koko ajan. Lisäksi mitta on ollut aina sama Ferticare Hydro jauhetta ja Liva Calsinit rakeita mitatessa. Ainut muuttuja voi vaikuttaa, että mitta millä veteen annostelen, ei aina ihan näytä samaa. Noh, yhtä tyhjän kanssa, hyvältä vaikuttaa joka tapauksessa.

Vaikka hedelmät eivät ole vielä kasvaneet suuriksi, on niiden alkuja ne pube puskat pullollaan, joita minulla on kasvamassa. Tarkkaa määrääkään en voi vielä tässä vaiheessa kesää sanoa, mutta hedelmänalkujen ja kukkien perusteella voi sadon määrä kasvaa jopa n. 30 - 50 hedelmään per. puska. Hyvällä tuurilla voi määrä olla jopa suurempikin. Mutta eipä mennä niissä asioiden edelle, sillä kausihan on vielä nuori, ja mitä vain voi tapahtua. Varmaa on kuitenkin se, että tänä kesänä Sushrajalla syödään useammankin kerran tuoretta pubea, moneen vuoteen. Muutama valitettava menetys kevättalvella sattui, sillä pääsivät harmillisesti kuivumaan liikaa, eivätkä enää koskaan siitä toipuneet, joten ne jätetään luonnollisesti menneisyyteen. Koitetaan niitä sitten seuraavilla kausilla, elleivät ötökät jatkossa pilaa niiden mahdollisuutta. Nyt niistä ei ole onneksi tietoakaan, ja koputtaa samalla Karjalan kaarnaista mäntyä. Ei ainuttakaan hyönteismyrkkyä ole tarvinnut suihkasta, sitten viime talven. Hienoa tästä on jatkaa ja mukavaa hehkuttaa oikein urakalla, sillä niin paljon on turpiin tullut kasvien ja ötököiden kanssa, että heikompaa jo voisi hirvittää.

Lopuksi pari kuvaa perään, muiden jatkoksi.






perjantai 21. kesäkuuta 2013

Keskikesän suurta juhlaa ja värien yltäkylläisyyttä


Sushraja toivottaa kaikille lukijoilleen ja satunnaisille kävijöilleen, erittäin hyvää ja rauhallista, sekä tulista keskikesän suurta juhlaa, juhannusta! Viisaasti siellä vesillä, tai olitpa missä hyvänsä viettämässä ja juhlimassa sitä!!!

Lopuksi muuta erittäin kaunis kukkakuva ja niiden värien loistoa, kun auenneita kukkia on ilmennyt pienen kolean jakson jälkeen lisää. Uusia kukkia aukeaa hiljalleen lisää, joista niitä kovasti odottelenkin. Lisää niistä raportoin juhannuksen jälkeen. 







tiistai 18. kesäkuuta 2013

Laiskanmiehen itämainen kanakeitto ja makutestailua!

Ei bloggailu ole taaksejäänyttä, vaikka siltä voisi vaikuttaakin. Kesän tultua on monenmoisia kiireitä ja ajankäytön päällekkäisyyksiä ilmennyt. Toinen rakkaani harrastus pesäpallo on myös vaatinut aikansa, joten aina ei ehdi tekstiä naputtamaan täälläkään. Niin kiirehän on tosiaan turha käsite, sillä puhtaasti kyse on omien aikataulujen organisointi vaikeuksista. Noh, kohta sekin muuttuu ja toiset asiat nousevat tärkeysjärjestyksessä omaan arvoonsa, sillä... Hieman alkaa jännitys nousta melkoisiin atmosfääreihin, kun työkentille paluu on lähempänä, kuin pitkilleen. Ylihuomenna koittaa ensimmäinen työvuoro reiluun vuoteen, joten perhosia vatsassa on takuulla. Ainakin minusta tuntuu vahvasti siltä, että olen unohtanut kaiken sen, mitä työmaalla tehdään, mutta voi olla myös varmaa, että eivätköhän ne entuudestaan opitut asiat nopeasti palaudukin, uskon näin. Jotain hyvää tuli kuitenkin eilen kokkailtua pitkästä-aikaa, niiden perinteisten pöperöiden sijaan. Siitä laitettakoon pienimuotoinen resepti tännekin. Jokainen voi aineksia ja suhteita muuttaa mielensä mukaan kokkaillessaan omia keittojaan, mutta tässä on mielestäni takuuvarma ja toimiva sellaisenaan.

Laiskanmiehen itämainen kanakeitto
- 900 g maustamattomia tai maustettuja kanasuikaleita.
- 2 rkl öljyä
- 2 rkl currya
- 2 rkl harissaa
- 2 tl inkiväärimurskaa
- 10 kpl kaffir-limen lehtiä hienonnettuna.
- chilijauhetta omanmaun ja sietokyvyn mukaan. Mieluiten kuitenkin annuumia.
- 4 kynttä valkosipulia.
- 2 kpl kalaliemikuutiota
- vettä reilu litra
- 2 pss. herne-maissi-paprikaa
- 1 kg perunasipulisekoitusta
- 2dl kookosmaitoa
- Ananaspalat mehuineen
- suolaa tarvittaessa lopuksi

Laita kattila kuumenemaan liedelle ja lisää öljy sekaan, kun kattila on tarpeeksi kuuma. Lisää joukkoon valkosipulit hienonnettuna ja kaikki muut mausteet. Kun mausteet ja valkosipulit ovat hieman tekeytyneet kattilassa, voit lisätä kanasuikaleet maustumaan kattilaan sekaan. Levyn ei tarvitse olla liian kuuma, etteivät mausteet pala kattilanpohjaan kiinni. Sekoita hyvin mausteet ja kanasuikaleet keskenään sekaisin melkein kypsäksi. Lisää joukkoon ananasmehu purkista ja hauduta hetki, minkä jälkeen voit lisätä herne-maissi-paprikat sekaan, sekä kalaliemikuutiot. Perunasipulisekoitukset voit heti lisätä perään ja lisätä vähitellen vettä mukaan. Lisää vettä sen verran, että ainekset peittyvät, mutta liemestä ei tule liian runsas määrältään. Lopuksi lisää kookosmaito joukkoon ja maista suola. Itse jouduin hiukan lisäämään suolaa, ettei liemi jää liian tuimaksi, kuten meillä päin sanotaan. Tuima voi toisella puolella Suomea olla suolainen, joten varovaisesti sen käytön suhteen, niin hyvä tulee. Tarjoile keitto patongin ja valkosipuli-tuorejuuston kera, niin kyllä toimii, ja jos liian vähän on poltetta, niin lisää keitto-annokseesi chilijauhetta omantunnon mukaan lisää. Toimii erittäin hyvin myös talkooruokana, sillä ainekset ovat edulliset ja ruoka on hyvää jokaisen mielestä. Ruokajuomana toimii ihan perinteinen keppana, tai raikas maito.

Makutestailua chilejä pureskellen

Alma Paprika
Odotukset sellaiset kohtalaisen suuret, sillä kyseessä on koskaan maistamani ensimmäinen Alma. Hedelmähän on kypsynyt punaisena sellaisen pari viikkoa kasvissa kiinni, joten kyseessä on takuulla kypsä hedelmä ja siemenet jatkokasvatuksia silmälläpitäen itäviä. En koskaan ole tykännyt arvostella chilejä +/- tyyliin, joten suusanallinen ilmaisu sopii hyvin minun pirtaani.

Siemenet talteen otettuani luonnollisesti vuoro oli laittaa hedelmä suuhun, ja pureskella. Hedelmälihan ollessa paksua, oli sisältö mukavan pirskoutuvaa ja mehukasta, aavistuksen pubemainen. Maku hieman makean paprikamainen. Tulisuus ei ollut suuri, mutta selkeästi sen saattoi erottaa, ei kuitenkaan sellainen, että olisi suinkaan syljettämään käynyt. Aloittelijalle erittäin hyvä chili, miedolla tulisuudellaan, sekä yllättävän runsassatoiseksikin voisi luonnehtia. Sopii käyttötarkoituksellaan hyvin, myös grillaukseen juustoineen ja pekonikuorrutuksineen, sekä tietysti siivutettuna salaatteihin pientä potkua antamaan. Itse tulisia chilejä kasvattaneena voin luonnehtia, että sopii testauksen arvoiseksi chiliksi hyvinkin.

Purple Serrano
Hieno ja koristeellinen kasvutapa ei aina lupaa paljoa. Kauniit kukat ja syvä purppuramainen raaka hedelmä ovat ensimmäinen tuttavuus. Kypsyessään chili muuttuu kuitenkin punaiseksi, kuten pitikin. Muoto on kaukana Serranosta, mikä muistuttaakin enemmän samansukuista chiliä Jalapeñoa muodoltaan. Korkkaantumista ei tässä ollut havaittavissa kypsyessään, kuten Jalluissa on tapana ollut tulla. Hedelmää pureskellessa mukava rapsakkuus ja pirskoutuva mehukkuus on läsnä. Raikkaus on myös vahva tuntuma ensivaikutelmana, mutta hieman lisää pureskellessa todellisuus tulee esiin. Vaikka kyseessä on suhteellisen mieto lajike, tulee ikävä kielenkärkipolte voimakkaana päälle. Todella kitkumainen polte, eikä missään nimessä miellyttävä. Maku jälkeenpäin, kun hento paprikamaisuus on ohi, niin on todella karvas mieleeni. Miedosta tulisuudestaan huolimatta, kyseessä ikävän makuinen jälkikaiku. Ei toimi tuoreeltaan ei, ei ainakaan minun suussani. Silti vaikka kyseessä on paha jälkimaku, en voi sanoa että kyseessä olisi turha tuttavuus, sillä voisin uskoa, että toimii erittäin hyvin kuivattuna, ja nimenomaan jauheena kanaruokien ja kastikkeiden maustamisessa. Rehellisesti sanottuna olen maistanut paljon parempia lajikkeita, joten tuskinpa suurta jalansijaa saa jatkokasvatuksissani myöhemmin. Kanaruoissa edelleen käytän muita annuumeita, kuten Thai Rawitia ja muita Cayenne tyyppisiä chilejä, sillä tämä ei vaan puraissut maultaan, vaikka kaunis onkin hapitukseltaan. Näin tällä kertaa ja tarinat jatkuvat myöhemmin.

Pari kuvaa loppuun!

Chililaiturin pubet

Fatalii White, C.chinense


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Hiljaista odottelua ja päivänpaistetta


Hiljaista on blogilla ollut vähän aikaa, sillä hiljaista on ollut kasvirintamallakin. Pientä odottelua tämä on kieltämättä kasvatuksien suhteen ollut, kuten otsikkokin sen jo kertoo, ja olosuhteet ovat todella mahtavat, suorastaan lämpimät ja valoisat. Kirjoittaessani tätä olen kuitenkin erittäin iloinen ja positiivinen kasvien suhteen todella pitkään aikaan, siis lähes kolmeen vuoteen. Kun kasvihuoneeseen astuu, niin ensimmäinen tunne on se, että suupielet alkaa väkisin kohota hymyyn. Ei se, että tässä vaiheessa kautta olisi runsaita satoja, mitä esitellä kuvin, vaan se että kasvit ovat kasvaneet rauhassa ja kaikki se, minkä ovat kasvaneet, niin se on tervettä kasvua. Uskon piakkoin jotain tapahtuvan sadonkin suhteen, sillä kun kasveja seuraa hiemankaan lähempää, on jokainen kasvi aivan täynnä nuppuja ja osa runsaassa kukassa. Onpa siellä muutama kypsä hedelmäkin pian maisteltavissa. Kuvan Ulupica Large on viihtynyt kasvihuoneen lämmössä, minkä voi nähdä myös runsaine nuppuineen. On suoranainen ihme, jos yksikään tuleva kukka ei satoa tee. Sama pätee kaikkiin muihinkin kasveihin. Hydrokasvit niin täynnä nuppuja, että menisi viikko niitä laskiessa. Että näin tällä kertaa! Raportoitavaa on siis tulossa myöhemmin lisää, se on varmaa.


Pensseli-setä on myös päässyt vauhtiin, ja aloittanut pienellä avustuksella saamaan satoamisen käyntiin flexussakin. Paljoahan siihen ei vaadittu, sillä toinen vanhempi kasvi on aivan vieressä kukkineen päivineen. Alkutestailujen jälkeen totesin, ettei kasvi viihdy ainakaan täällä Sushrajalla kasvihuoneen lämmössä, vaan paras paikka tuntuu olevan hieman viileämmässä paikassa, eli grillikatoksen pöydällä. Pari kuvaa, mitä en tällä kertaa blogilleni laita, on katseltavissa Facebookista Sushrajan sivulta.