Sadon säilömistä Sushrajalla

Siinä se on päivä jälleen hurahtanut Sushrajalla säilömiseen, kuten otsikkokin sen teille kertoi. Aamupäivällä aloitin hommat poistamalla kylmäsavustetut chilit jääkaapista ja erottelin savustuksesta Murupi Amarelat ja Fatalii Gourmetin Jigsaw:t. Tarkoitukseni oli valmistaa jo hyväksi koettua Kylmäsavustetulla chili-tomaatti salsaa. Hieman oli tosin tomaatin suhdetta nostettava aavistuksella tuohon linkin antamaan reseptiin, sillä pelottavan paljon oli maailman tulisimmaksi chiliksikin tituleerattua Jigsaw:ta pistää kattilaan. Muuten resepti oli vanhaksi ja hyväksi todettua herkkua paitsi, että tomaatin osuus kattilassa oli noin 2 kiloa, kun chilin osuus oli noin 1 kilon verran. Jo salsaa keittäessä tulin huomaamaan sen, että kyseessä on todella vahvaa ainetta. Pelkästään kattilasta tuleva höyry pisti miehen yskimään. Kun salsa oli siinä vaiheessa, että sen voi purkittaa, niin tässä vaiheessa oli aika maistella aikaansaannostaan. Täytyy myöntää, että sose oli kyllä tulisinta mitä olen koskaan ennen itse valmistanut. Jopa Tärsky jäi kauas tulisuudessa, jota aikaisemmin pidin todella tulisena. Pääasia että hyvää on ja kelpaa allekirjoittaneelle. Ei jää happanemaan tämäkään, lupaan sen.

Sitruuna-Amarela hilloa tölkeissään.

Sitruuna-Amarela hillo
Raaka-aineita ei hilloissa ja salsoissa tarvitse olla älyttömästi, että siitä saa herkullista. Joskus yksinkertainen on kaunista, eli tässä tapauksessa erittäin herkullista. Tein aikaisemmin tänä kesänä hyvää mehua talven varalle raparperista ja sitruunasta. Sitruunoita tuli ostettua hieman liikaa ja niitä jäi reilusti yli. Painomäärää on vaikea sanoa, mutta hillossa niitä on 7 kappaletta mehuineen.
Hommahan alkoi siitä, että sitruunat laitoin kuumaan veteen likoamaan, että säilöntäaineet jäisivät mahdollisimman vähäisiksi, mitä keräyksen jälkeen on ruiskutettu tai liotettu niiden pintaan.

7 sitruunan kuoret raastettuna.

Seitsemästä sitruunasta irtoaa mukavasti kuorta hillon sekaan, mikä on erittäin hieno aromista ja herkullista, kun vain muistaa sen, että ei raasta sekaan kuoren alla olevaa valkoista ainesosaa. Valkoinen kuorikerros on erittäin kitkerän makuista ja näin ollen pilaat helposti hillostasi maun. Tämän hillon testaukseen sain potkua myös Chilivaarin blogilta, jossa hän oli testaillut reseptiä oman toleranssin ja makumieltymyksen mukaan. Itse halusin jälleen hieman hillostani tukevampaa, ja laitoin sekaan aavistuksen enemmän chiliä. Kaikkiaan hillon sekaan laitoin 77 melkoisen tulista Murupi Amarelaa, mitkä itsessään ovat jo äärimmäisen herkullisia, ehkä minun Top 5 joukossa kautta-aikain, joita olen koskaan maistanut. Hillosokerilla keitin tämän satsin lopulta kasaan, mitä lisäsin sekaan noin puoli kiloa. Aavistuksen imeläähän siitä tuli, mutta sitäkin herkullisempaa ja tulisempaa hilloa. Pektiinillä siitä olisi tietenkin saanut keittämällä paljon vähemmän makeampaa, mutta uskon maun sopivan erittäin hyvin joidenkin liharuokien kanssa kuten kanan, sekä myös jälkiruokien kaverina. Jos tykkää tulisista letuista kermavaahdon kera, niin sopii takuulla kuin nenä päähän. Säilöntä jatkuu seuraavilla vapaapäivillä jälleen uudelleen, kunhan kasvihuoneesta kypsää satoa jälleen poimin. Huomenna oli tarkoitus sen verran chilien kanssa pelata, että laitan huomenna leivinuuniin tulta ja kuivatan yhden erän kylmäsavustettua Murupi Amarelaa uunin päällä ja jauhan sen pöytämausteeksi.

Raaka-aineet kattilassa odottamassa keittämistä ja soseuttamista.