Hiljaisuudessaan on, kuin varkain ilmestynyt viime vuotiseen praetermissumiin uusia kukkia. Kasvi kärsi jo pahoin viime kesänä, mutta päätin sen kuitenkin säästää tälle kesälle, jos olisin siitä jonkun marjan saanut nyt. Tiedä sitten oliko viisautta säästellä, mutta turha näitä on jossitella enää jälkeenpäin. Taistelu jatkuu hamaan loppuun saakka tänä kesänä. Sen verran pitää kuitenkin sanoa kasvista, että kukkimaan se ryhtyi viime kesänäkin, mutta marjan marjaa se ei tuottanut. Nyt näyttäisi uusi mahdollisuus koittaneen ja hyvä jos muutaman marjan siemenineen siitä irtoaisi.
Uutena torjunta keinona päätin kokeilla toista luonnonmukaista keinoa Neem-öljyä. Eilen pääsin testaamaan sitä konkreettisesti ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa, ellei tuo tuo toivottua tulosta, niin ei sitten mikään. Haju on suorastaan veret seisauttava, eikä allekirjoittanutkaan mielellään samaan poteroon mene, missä sitä on käsitelty. Onneksi olen saanut ymmärtää sen, että kyseinen aine ei parin päivän päästä enää maistu pahalle ja on siten turvallista käyttää. Tämä kaikki kuitenkin sen takia, kun entinen Jaakontaika pääsi loppumaan, eikä uutta pulloa ole tullut hankkineeksi. Matkaa pullolle tulisi se 150 km, eikä noita kehtaa ihan asiakseen tehdä yhden putelin takia. Olen aloittanut samalla tässä, ehkä itsestäni tuntuvan ikuisuusprojektin, sillä päätin sateiden takia aloittaa sisällä remonttia. Entiset tapetit lähtevät huitulan kuuseen ja uutta tilalle. Eihän noita huoneita ole, kuin kolme, mitkä pitää uudelleen tapetoida ja eteinen maalata, sekä vessa uusia. Onneksi eteinen alkaa olla loppusuoralla. Tätä kirjoittaessani, kun katsoo ulos, niin aurinko paistaa täydeltä terältään, ollen kuin kohtalon ivaa. Hyvä, ettei sentään näytä minulle kieltä tuo auringon mollukka. Noh, vielä on kesää jäljellä ja tulee lisää niitä kauniita päiviä. Ainakin kasvarikautta on helposti pari kuukautta jäljellä ja toivoa sopii, että jotain Paholaisen Hillo tarpeita sieltä sentäs irtoaisi. Pari makupalaa kuitenkin!
Ja takaisin aiheeseen. Kuten ensimmäinen kuva oli vasta kukka vaiheessa, niin ensimmäiset Cumari Polluxin marjat alkavat kypsyä pikku hiljaa. Lieneekö sitten kylmästä ja sateisesta kesästä johtuvaa, mutta aikaa marjojen kypsymiseen on mennyt tolkuttoman paljon. Muistelisin, että toukokuussa nämä ensimmäiset marjat saivat alkunsa ja nyt ollaan sentään jo heinäkuun puoliväli ylitetty. Totuus on kuitenkin se, että kohta pääsee maistelemaan, miltä marjat maistuvat. Joskus on tainnut olla puhetta foorumilla, että marjat olisivat hyvän makuisia, mutta niinhän se on, että niin monta on makua, kuin on maistajaakin. Siemenet talteen totta kai ja uutta matoa koukkuun uuden kasvin voimin ehkä ensi vuonna, tai joskus tulevaisuudessa.
Lopuksi pääsköön kuviin tällainen kohtalaisen nätin näköinen villi annuumi, joka tykkää kasvaa ihan tuuheasti ja terveen näköisesti. Ainut miinus kasvista löytyy toistaiseksi ja se on, ettei ainuttakaan nuppua ole edes ilmestynyt. Jos kasvi säilyy nättinä ja koskemattomana elukoista, niin kasvi pääsee ilman muuta jatkoon tulevalle ensi kaudelle, sillä pitäähän siitä joku marja saada maistella ja siemenet totta kai.
Tämä tällä kertaa Sushrajalta. Remppa jatkuu ja kohde siirtyy kohta takkahuoneeseen tapettien repimisen merkeissä, kunhan listat on nakutettu eteisen lattianurkkiin, sekä kattoon. Palataan taas kuvien ja raporttien kera, kunhan aihetta ilmenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti