Kaiken pahanalku!

Olkoon tämä tarinan alku tälle blogilleni, jonka toivon saavan jatkoakin. Kyseessä on siis kasvihuoneeni, josta mopo sitten karkasi viimeisen kerran käsistäni ja tarinalle toivottavasti ei loppua näy. Lisäksi olkoon kasvihuoneeni se pyhä paikka vuodesta toiseen edelleenkin paitsi, että kokohan sille toivoisi jossain vaiheessa enemmänkin ja miksi ei materiaalikin voisi olla toisenlainen. Sen jälkeen on kasvatustilaa tehty lisääkin kahteen eri otteeseen. 

Chililaiturini, mikä oli kylläkin itseasiassa ensimmäinen hökötys, mitä kasveille tälle pihalle chilien vuoksi rakennettiin. Nytten tämä laituri on saanut paikkansa tomaateille ja muille rakkaan vaimoni kasvatuksille, toki hyötykasveille.

Viimeisin kyhäelmä on tältä kesältä, eikä mikään ruusu tämä päätykasvari ole, mutta eihän kasvit sitä tiedä. Pääasia, että on hauskaa ja tilaa, missä noita kasveja kasvatella. Tämäkin tuli sen innoittamana rakennettua, kun oli tarvikkeita jemmassa ja niistä piti päästä vaan eroon.