Erittäin harvinaista herkkua tämä muikku, ainakin täälläpäin ja varsinkin tähän aikaan vuodesta. Kesällä on taas eriasia kun nämä kalastajat pääsevät trooliensa kanssa verkot virittelemään järviin. Kaupassa palloillessani satuin kulkemaan kalatiskin ohi, paitsi jos rehellisiä ollaan, niin sehän tulee tarkastettua melkein ensimmäisenä kuitenkin aina. Katsoin, että kalaa on tarjouksessa ja sellaiseen suhteellisen huokeaan hintaan. Luulin, että kyseessä oli lohitarjous, mutta tarkemmin katsottuna se tarjous kohdistuikin muikkuun. Hintalapussa luki 5.95€/kg, mutta todellinen hinta oli kuitenkin 4.95 €/kg. Oli kuulemma sattunut jäämään eilinen hinta lappuun. No sehän vasta kelpasikin minulle. Laitetaan reilu kilo ja ei haittaa, jos menee ylikin. Muikkuja lähti mukaan reilu 1.2 kg ja siitä tätä kirjoittaessani on jo suuri osa mahassamme. Voi, että oli herkullista, vaikka itse sanonkin.
Kalat olivat kokonaisia, mutta entistä kalamiestä se ei suinkaan haitannut. Jokainen tietää, että muikku on yksi helpoimmista puhdistettavista kaloista. Kuvaan valitettavasti ei jäänyt, kuin yksi vaivainen kokonainen kala ja muutaman pää/suolirippeet. Helpompi työskennellä, kun välillä tyhjentää mörskät pois. Pää ja suolet lähtevät helposti pois, kun painaa peukalolla selkäruodon poikki varovasti ja taittaa samalla vatsaan päin, jolloin pää jää roikkumaan suolien varaan. Varovasti kun vetää, niin suolet lähtee mukana. Jos tuntuu etovalta jättää jotain sisään, niin toki voi aukaista ja puhdistaa kaiken, mutta noin pienessä kalassa se on täysin turhaa.
1.2 kg puhdistettua muikkua odottamassa leivitystä |
Leivityksessä en missään nimessä suostu käyttämään muuta vaihtoehtoa, kuin ruisjauhoa. Vehnäjauhoja jotkut käyttävät samalla tavalla, mutta itse olen sen todennut paljon paremmaksi. Ruisjauhojen sekaan ei tarvitse muuta lisätä, kuin suola, ellei chilijauhetta halua sitten sekaan laittaa. Minun mielestäni tästä pitää ehdottomasti jättää chilit pois ja nauttia ne sellaisenaan.
Paljon tässä ei tarvita muuta, kuin että voit pannulle ja leivitetyt muikut siihen päälle siihen tirisemään. Levyä ei tarvitse suinkaan täysillä pohkuuttaa, mutta ruskistua pinnan täytyy.
Muutaman minuutin paiston jälkeen käännetään puolta ja odotetaan, että päästään ensimmäinen suupala nauttimaan. Jokaisen paistoerän välissä pannulle saa laittaa voita, että ne ottavat vähän makua ja pinta saa mukavan ruskean kuorrutuksen.
Reilu kilo odottaa maistajiansa ja mikäs sen herkullisempaa lautaselle on kyytikaveriksi laittaa, kuin mummon muusi, eli perunasose. Toki annokseen kuului hiukan chiliä, mitä tämä punainen sose ensimmäisessä kuvassa on. Toiset käyttää hiukan ketsuppia, minä chiliä, muttei kuitenkaan liikaa tämän ruoan kanssa.
Namnam!
VastaaPoista