C0 1403 on ollut erittäin kasvattaja ystävällinen villi chacoënse. Kasvi on jaksanut läpi talven antaa kukkia ja jonkun marjankin se on aina kasvattanut, eikä lannoiteiden perään ole ollut kovinkaan kranttu. Enimmäkseen vettä on saanut talven aikana ainoastaan, ja oikeastaan lannoitus on alkanut todenteolla myöhään keväällä. Se miksi kasvista laitan erikseen juttua tänne blogilleni, on syy siinä, että kasvi on minulle erityinen. Erityisemmän siitä tekee se, että se on minun kautta-aikain ihan ensimmäinen villichili, mitä olen koskaan kasvattanut. Kasvin tarina juontaa juurensa jo suhteellisen kauas, aina
2010 kaudelle, kun pienet taimet näkivät ensimmäistä kertaa päivänvalon, noin kolme vuotta sitten.
Paljon on kyseinen kasvi saanut osakseen, on ollut ruukkujen putoamisia päälle, jättäen jäljelle vain pienen tapin. On ollut ötökkähyökkäyksiä runsaasti, joista kasvi on sinnikkäästi itsensä selvittänyt henkikirjoihin takasin. Noh, ehkä kasvattajalla ollut sormet pelissä useankin kerran leikkaushoitojen ja ripeiden myrkytyksien ansioista, mutta ehkä yksi hyönteiskestävin kasvi on ollut silti kyseessä. Hieman on talven mittaan tullut kuolleita oksia, kuten oikeanpuoleisesta kuvasta voi tarkkasilmäinen huomatakin. Kunhan kasvit kiireiltäni ulos pääsevät, niin trimmauksen ja sipistelyn kasvi saa ehdottomasti osakseen. Kasvi ansaitsee ehdottomasti paikkansa hyvältä paikalta, ei välttämättä ihan paraatipaikalta, mutta kuitenkin. Jos olosuhteet ovat myötätuuliset ja kasvattaja sallii, niin paikkansa löytää kasvi ensi talvenakin varaston uumenista jälleen kerran.
Pari riviä loppuun aloittamastani Bioponisesta projektistani. Minä jo arvelin alkujaan, ettei toivottavasti tarvitse syödä sanojani sen suhteen, että kasvi ei kasvaisi hyvin. Kaikkihan lähti liikenteeseen kasvin osalta, kun kirjoittelin aloittavani Bioponista vesikasvatusta
17.4.2013, ja olin pessyt juuret turpeesta jne... Hydroilun toimivuus on yllättänyt minut positiivisesti täysin, sillä kasvi on kasvanut todella reippaasti siitä, mitä se oli astiaan laittaessa. Kasvi on juuri aloittanut kukkimaan, kuten kuvastakin sen voi nähdä. Lehtimassa ja oksisto kasvanut erittäin nopealla teholla, haaroen melko mukavasti. Ainut haittapuoli tässä taannoin oli, kun kirvat iskivät kasviin peittäen vihreän melko tehokkaasti, tosin nopealla toiminnalla ne eivät isoja juhlia kerennyt siellä järjestää, sillä raadot lehdillä on siitä hyvä osoitus. Nyt ne ovat enää kosmeettinen haitta, mutta eiköhän raadoista päästä eroon, kunhan kasvit pääsevät ulkoruokintaan kiireiltäni, ja saavat vettä niskaansa.
Paljon on kyseinen kasvi saanut osakseen, on ollut ruukkujen putoamisia päälle, jättäen jäljelle vain pienen tapin. On ollut ötökkähyökkäyksiä runsaasti, joista kasvi on sinnikkäästi itsensä selvittänyt henkikirjoihin takasin. Noh, ehkä kasvattajalla ollut sormet pelissä useankin kerran leikkaushoitojen ja ripeiden myrkytyksien ansioista, mutta ehkä yksi hyönteiskestävin kasvi on ollut silti kyseessä. Hieman on talven mittaan tullut kuolleita oksia, kuten oikeanpuoleisesta kuvasta voi tarkkasilmäinen huomatakin. Kunhan kasvit kiireiltäni ulos pääsevät, niin trimmauksen ja sipistelyn kasvi saa ehdottomasti osakseen. Kasvi ansaitsee ehdottomasti paikkansa hyvältä paikalta, ei välttämättä ihan paraatipaikalta, mutta kuitenkin. Jos olosuhteet ovat myötätuuliset ja kasvattaja sallii, niin paikkansa löytää kasvi ensi talvenakin varaston uumenista jälleen kerran.
Pari riviä loppuun aloittamastani Bioponisesta projektistani. Minä jo arvelin alkujaan, ettei toivottavasti tarvitse syödä sanojani sen suhteen, että kasvi ei kasvaisi hyvin. Kaikkihan lähti liikenteeseen kasvin osalta, kun kirjoittelin aloittavani Bioponista vesikasvatusta 17.4.2013, ja olin pessyt juuret turpeesta jne... Hydroilun toimivuus on yllättänyt minut positiivisesti täysin, sillä kasvi on kasvanut todella reippaasti siitä, mitä se oli astiaan laittaessa. Kasvi on juuri aloittanut kukkimaan, kuten kuvastakin sen voi nähdä. Lehtimassa ja oksisto kasvanut erittäin nopealla teholla, haaroen melko mukavasti. Ainut haittapuoli tässä taannoin oli, kun kirvat iskivät kasviin peittäen vihreän melko tehokkaasti, tosin nopealla toiminnalla ne eivät isoja juhlia kerennyt siellä järjestää, sillä raadot lehdillä on siitä hyvä osoitus. Nyt ne ovat enää kosmeettinen haitta, mutta eiköhän raadoista päästä eroon, kunhan kasvit pääsevät ulkoruokintaan kiireiltäni, ja saavat vettä niskaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti