Jos on pubeilla mennyt hyvin satonsa suhteen tänä kesänä, niin sitten liiankin hyvin. Ei kestänyt oksa sadon painoa enää, vaan halkesi ikävästi. Ei ole vielä poikki kokonaan, eikä ravinteiden virtaus ole vielä tyrehtynyt, sillä lehdet tuntuvan olevan vielä ihan virkeänoloisia. Hieman kyllä aamulla säikähdin ensimmäisenä tuota kasvia, tai lähinnä sitä että kuinka sille nyt oikein käykään. Eipähän siinä juuri auttanut muu, kuin käydä lankaa hakemassa ja leikata niitä tukilangoiksi. Molemmille oksille tietysti omansa. Olisihan sitä voinut olla viisas jo aikaisemminkin, ja virittää ne ajoissa, ettei näin olisi käynyt. Paljon sitä pitää oppia kantapään kautta, ennen kuin menee jakeluun. Paikkana halkeama on erittäin hankala sitoa, eikä teippiä oikein kehdannut käydä virittelemään, joten mitä käteen sattui niin sitä sitten. Piipon narua ja A'vot! Jos ulkokasveilla rungot paukkuvat sadon määrästä, niin sitten kasvihuoneen kasvit ovat saaneet riesakseen kirvat. Parissa vuorokaudessa kasvit saivat osakseen hirveän kirvaparven. Katsopa suuntaan tai toiseen, niin kukat ja niiden varret olivat vihreänä kirvoista. Onneksi tällä kertaa vihollisena olivat juuri kirvat, eikä pegoniapunkit, sillä näistä on paljon helpompi päästä eroon. Painesumutuspulloon Neem öljyä, liraus Mäntysuopaa ja sitten Vodkaa. Loput vettä, itse laitoin hieman yli litran, ja eikun suihkuttamaan ja hyökkäämään vastaan niitä öttiäisiä. Jälleen kerran voitin heidät ja pisteet minulle 2 - 0. Näin tällä kertaa.
 |
| Alkavat oksat painamaan sen verran, että katkeilevat oksat. |
 |
| Hankala sitoa, kun on niin ahdasta. |
 |
| Kirvat tapettu, mutta ilkeän näköinen raadoista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti