Bioponisen hydrokasvatuksen aloitus 2013

Hieman tuossa haikailin nuorempien taimien kokoa, kun pienimmät ovat vielä melkoisia vauvoja. Ajattelin laittaa kasveille vauhtia kasvuun ja siirsin osan kasveista, mitkä mullassa majailivat, bioponiseen vesikasvatukseen. Useammalle chilinkasvattajalle tämä kasvatusmuoto on tuttua touhua kaikin puolin, mutta paljon varmaan riittää asiasta kiinnostuneita, eivätkä tiedä siitä vielä juuri mitään. Ja kerran tuumaan päätin ryhtyä, niin miksipäs ei siitä voisi jonkinlaisen kuvasarjan pienen ohjeistuksen kera tehdä, kun kerran kamerallakin näitä töitä teemme. Yllä oleva kuva on valmis kasvamaan, kaikkien niiden toimenpiteiden jälkeen.

Kuvasarja pienimuotoisine ohjeistuksineen. Huom! Chiliwikissä ja Wikipediassa on tästä aiheesta kerrottu paljon lisää. Aloitetaanpa. Vulcaponic sisältää, mm. silikaattia, mikä pyrkii pitämään veden pH:n 7 tuntumassa. Samoiten sen tiedetään ehkäisevän juurimätää, jota voi hapetuksen puutteessa ilmetä. Turve ja multa kasvatuksessa juurimätää voi ilmentyä myös, jos kasvi ei pääse liiallisen kastelun takia hengittämään. Vulcaponicin turvekasvatuksen lisänä ei juurikaan ole kokemusta itselläni, enkä tiedä onko siitä siinä mitään hyötyäkään, tuskin suurta haittaakaan. Itse aloitin homman niin, että puhdistin työvälineet huolellisesti, tässä tapauksessa se tarkoittaa sankoja, hydroruukkuja ja ilmastinkiviä. Jos oikein haluaisi aloittaa puhtaalta pöydältä, niin sitten pitäisi kaikki olla uusia. Ainakin ilmakivien olisi hyvä olla, mutta ei tähän hätään sellaisia löytynyt, joten mennään näillä eväillä.

Tuote johon vulcaponic laitetaan, pitää olla vedenläpäisevää. Materiaaliksi kelpaa hyvin kannellinen purkki, jossa on reikiä, tai sitten emännän vanhat sukkahousut. Itselläni löytyi valmiiksi leikattu vauvojen harso, kun ei siitä liian pitkä aika ole, kun niitä tarvittiin. Harsoon laitoin vulcaponicia sellaisen muutaman kourallisen, mikä vastaa kooltaan tennispallon kokoa. Nyytti vaan sidotaan kiinni langalla hienoksi pussiksi ja leikataan ylimääräiset härpäkkeet pois, mitä siihen jää. Ja näin homma voi edetä jälleen seuraavaan toimenpiteeseen, eli taimen puhdistamiseen turpeesta.


Pesuvati on hyvä keino puhdistaa turpeet pois juurien ympäriltä. Juuria puhdistettaessa on hyvä ottaa huomioon, ettei juuria vioita, niin ruukusta irrottaessa kuin pesuvadissa juuria puhdistaessa. Turvepaukun on hyvä olla hieman aikaa vadissa ensin, että turve pehmenee. Edellisenä päivänä olisi jo hyvä kastella turve sopivan märäksi, sillä kuivasta turpeesta on juuria hankala puhdistaa. Ensimmäisellä kerralla onnistuin jo melko suuren osan saamaan turpeesta pois, mutta toimenpide piti suorittaa uudelleen, sillä täysin ne juuret eivät puhdistuneet. Toisella kerralla juuret olivatkin jo sen verran puhtaat, että homma oli valmis etenemään seuraavaan vaiheeseen. Täysin puhtaaksi juuria ei se kaikesta turpeesta, eikä siitä niin suurta haittaakaan varmaan ole. Ei ainakaan ole koskaan aikaisemmin ollut.



Kun juuret ovat siis riittävän puhtaat, voi kasvin siirtää verkkoruukkuun. Itse aina tykkään katkaista ruukusta parit pinnat pois pohjasta, että juuret saa helpommin ujutettua ruukusta läpi. Ruukkuhan on muovia, joten saksilla, tai sivuleikkureilla homma onnistuu helposti. Puhtaushan on puoliruokaa kasvatuksessa, kuin kasvatuksessa, niinpä hydrosoran on oltava puhdasta, ennen kuin sitä voi laittaa. Soran puhdistaminen on loppujen lopuksi aika likaista hommaa, sillä se on niin pölyistä, että se värjää ikävästi paikat punaiseksi, jos siinä vaiheessa alkaa hieman hutiloida. Sora on mielellään huuhdottava tarpeeksi monta kertaa, ettei vesi värjäännyt enää punaiseksi ja rikkoutuneita rakeita vedestä löydy. Itse selvisin moiselta työvaiheelta, sillä olin pessyt soraa jo edellisvuotena sen verran enemmän, että sitä löytyi kaapin kätköistä valmiina. Ainut toimenpide oli kastella hydrosora märäksi, ettei se vaan enää olisi ollut liian kuivaa. Ebb-hydrokasvatuksessa se on vielä tärkeämpää, ettei sora ole kuivaa ja pääse kellumaan, ei niinkään tässä. Ruukkuhan on bubbleri-hydrossa koko ajan vedenpinnan yläpuolella, ja juuret vain vedenpinnan alla. Huomioi, että pienimmät sorarakeet valuvat verkkoruukun raoista pois, joten raekoko pitää hieman valkata sopivan suureksi.

Kaikki alkaa olla periaatteessa valmista aloittamiseen. Sankot ovat pesty ja muut tarvikkeet mukaan lukien. Vulcponic pussukka sangonpohjalle ja lisäksi merileväuutetta, ehkä karkeasti arvioituna sellainen 10ml. Itselläni on käytössä lannoitteina YaraLiva Calcinit ja Ferticare Hydro, josta olen tehnyt valmiit liuokset pulloihin, mistä lisään aina niitä ja teen uudet liuokset. Chilwikissä on kerrottu valmiin stokkiliuoksen valmistamisesta ohjeet, joten niitä en tähän rupea enää laittamaan. Hydroa lisäsin sellaisen 1.5ml/l kohden ja Calcinitia suunnilleen 2ml/l kohti. Vetyperoksidin käyttö on bioponisessa kasvatuksessa turhaa, sillä pH-arvoa (7-7.5) ei tarvitse juurikaan muuttaa, ellei se valmiiksi ole jo liian korkea. Bakteerikannan muodostuttua pitää huolehtia, ettei vesitaso sangossa pääse liian alhaiseksi, muuten joudutaan saman kannan muodostus aloittamaan alusta. Muussa tapauksessa riittää pelkkä lannoiteveden lisääminen.

Mittarilla tarkistettuani ravinteiden EC-arvon, näytti se lukemaa 1.50. Lukema on ehkä hiukan alakanttiin lannoitteisiin nähden, mutta pitää muistaa, että luku ei ole heti luettavissa oikeaksi. Lukeman uskon näyttävän hieman enemmän hetken päästä. Joku voisi tästä lukemasta päätellä, että lannoitearvot ovat suuret taimen kokoon nähden, mutta sen verran olen oppinut muutaman vuoden aikana, että C.chinenset erityisesti eivät ole siitä moksiskaan. Chinenset suorastaan tykkäävät suuremmista lannoitteista, kunhan muistaa että valonmäärä pitää olla hyvä. Liian suuret lannoitteet ja liian niukka valo saa kasvit voimaan pahoin, eli lannoiteövereiksikin niitä kutsutaan. Toinen syy seuraussuhde on, että kasveista kasvaa liian honteloita ohkaisia riukuja, eivätkä ne kestä sadon painoa ollenkaan. Tarve on suuri tuennalle tai sitten parempi vaihtoehto, että ne leikataan tarpeeksi alas ja mahdollistetaan parempi valo. Natikalla, eli suurpainenatriumvalaisimella tuskin tätä ongelmaa ilmenee, kun kaverina on vielä muutamat loisteputket.

Mitä tästä kaikesta jälleen kerran opin. Kaukaa viisaana olisin voinut jättää pari vaihdetta suoraan välistä. Tarkoitan tällä sitä, että itäneen siemenen olisin voinut tarvittaessa siirtää suoraan kivivillaan, tai kookoskuituun, ja siitä suoraan verkkoruukkuun. Toinen vaihtoehto olisi voinut olla, että olisin jo valmiiksi nämä siemenet näissä viimeksi mainituissa idättänyt. Kaukaa olisin voinut myös olla viisas sen asian suhteen, että en olisi enää myöhemmin näitä siemeniä idätellyt lisää, vaan tyytynyt jo aikaisempiini kasviini, mitä oli jo ennestään kasvamassa. Noh, yhtä kaikki! Kun on tarpeeksi hurahtanut kasveihin, niin uuden idättelyä ja kasvatusta ei voi pysäyttää mikään, ainoastaan kykenemättömyys siihen tai totaalinen tilanpuute. Turpeesta hydrokasvatukseen siirto hidastaa hieman kasvua aluksi, mutta kunhan alkuun pääsevät, niin kasvuvauhti on turvekasvatukseen verrattuna paljon nopeampaa, ehkäpä näistä vielä satoa kerätään kesällä. Koska lievän urheiluvamman saaneena selkäni on väsynyt päivän rakenteluista, on aika jatkaa kasvien ruukuttamista ja vesiviljelyyn vaihtamista, jälleen huomenna.

Laitettakoon aiheen ulkopuolelta vielä yksi kuva tältä aamulta, kun varaston kasveja kävin katselemassa, ja tähän savottaan olin ryhtymässä. CAP 500, C.eximium on innostunut kukkimaan lisää. Sen verran kauniita kukat ovat, joten miksipäs ei siitä kuvaa ikuisteta tänne blogillenikin. Toivottavasti kohta olisi siitäkin tulossa marjoja, ja ennen kaikkea niitä siemeniä, että saisimme kannan vahvistumaan täällä Suomessa.