Bolivian Small Redin tuore kaksikko

Näinhän siinä vielä sitten kävi, että näin kevään korvilla ja vain kuukauden päässä kasvihuonekauden aloituksesta, tulivat viimeiset itäneet villichilit. Täytyypä ottaa härkää sarvista, eli tarttua tuumaan ja istuttaa kaksikko turpeeseen. Sirkkalehtivaiheessa olevat taimet täytyisi mahdollisimman nopeasti siirtää ruukkuun kasvamaan, sillä mitä pidempään niiden antaa olla lautalla, alkaa niiden juuret muuttua hieman ruskehtavaksi. Tällöin kasvuun lähteminen on todella epävarmaa, ja jos kasvi sattuu lähtemään, niin kasvu on alkuunsa erittäin hidasta. Toki tieto ei ole sääntö, vaan joskus poikkeuksia on ilmentynyt. Loppukesästä kaksikon uskoisin jo olevan hyvässä marjassa, sillä olosuhteet ulkona vauhdittavat taimet hyvään kasvuun, vaikka alku näyttää aina "epätoivoisen" hitaalta, on vauhtiin pääsyn jälkeen kasvu taas nopeata. Koska villit ovat niin lähellä sydäntäni, uskoisin kasvien pääsevän talvetukseen. Voi olla, että pääasiassa rupeankin kasvattamaan villilajikkeita, ja ainoastaan muutamia satoa tuottavia peruslajikkeita kelpuutan listalleni. Villien siemenkannan vahvistaminen on erittäin tärkeä juttu, ja osana sitä voisin mielelläni olla ja jatkaa. Seuraava teema häämöttää mielessä, kunhan huomenna arkeen pääsemme. Tämä tarkoittaa osasta kasveista turpeiden pesemistä juuristaan ja siirtää hydrokasvatukseen. Toisilla taasen ruukuttaminen reippaamman kokoisiin astioihinsa.

Voi harmi, ja niinhän siinä sitten käy, kun nuolaisee heti kun vain hiukkasen vilahtaa. Kolmas itämässä ollut Galapagoensen siemen, otti ja päätti sitten käydä homehtumaan. Eniten minua harmittaa jutussa se, että kerkesin jo luvata sen eteenpäin toisen kasvatuksiin. Luulin kyllä, että kasvi on varma tapaus, kun kerran kaksi aikaisempaakin siementä pääsivät kasvamaan tulevaan kesään, tai hyvällä tuurilla useaksi vuodeksi. Pari villiä mahdollisuutta on vielä jakaa iloa vielä, sillä yllä olevasta Bolivian Small Redistä voin toisen taimen luovuttaa, sekä Goat Pepperistä yksi mahdollisuus elää, kun siemen on enää karvan verran sirkoissa paikallaan.
Niin, kuten tuossa aikaisemmin puhuin hydroilun aloittamisella, niin alkuviikosta se täytyy aloittaa. Tänä vuonna olen todella myöhässä sen suhteen, mutta toisaalta uskoisin saavani menetetyn ajan kiinni suhteellisen nopeasti, kun kasvit ovat terveitä, eikä tarvitse joka päivä sentään pelätä sitä, että taas olisi kasvupisteet syöty kuivaksi ja ottaa sen takia saksia käteen, ja käydä pätkimään kaikkea jo kasvamaan saatua kasvustoa pois. Turvettakin on "jemma" nimisessä paikassa vielä ainakin 170 litraa, että niillä pääsen kyllä muutamia ruukkuja vaihtamaan. Kolmas projektikin siintää jo mielessä, ja se on syksyllä pesemättä jäänyt kasvihuone. Kasvihuoneessa kasvatus oli viime syksynä ennätyksellisen pitkä, sillä kestihän sitä aina marraskuulle saakka. Kuplamuovit ovat paikoillaan myös, joten pientä kylmyyttä ei tälläkään keväällä tarvitse säikähtää. Noh, eipäs pidä mennä liian monen asian ja mutkan taakse, vaan yksi asia kerrallaan. Näistä jatkotarinoista kirjoitellaan taas lisää, kunhan ovat ajankohtaisia. Sulakoot lumet ja tulkoon kuuma kesä kärpäsineen päivineen, täällä ollaan valmiita.