Ensimakua puutarhan herkusta

On ollut puheena kotona pitkänaikaa, että milloin sitä tekisi kurpitsakeittoa, kun tietää sen olevan erittäin hyvää. No, tuossa pääsiäisenä olimme perheen kanssa liikenteessä ja kävimme lastemme isovanhempien luona kyläilemässä, ja lapset tietenkin virpomassa samalla, kun palmusunnuntaina se onnistunut pesäpallo-ottelumme vuoksi. Pysähdyimme paluumatkalla Pilkon citymarketissa ja siellä sattui silmään, itselleni tuiki tuntematon kurpitsalajike, Myskikurpitsa. Olihan se otettava ostoskärriin sitä, kerran mahdollisuus koitti. Löytyihän sieltä muutakin mukavaa, mutta kaikista nyt ole tarvista täällä sentäs hurssata. Tänään oli sille sopiva päivä kokeilla, sillä harkkojen jälkeen on mukava syödä hieman keveämmin ja saunaankin on mukavampi mennä, kun ei ole liian raskaasti syönyt. Saapahan myöhäisiltapalaksi hyvällä omallatunnolla ottaa, vaikka palasen leipää ja istahtaa sohvalle sitä nauttimaan, tietenkin chilin kera.

Kerran (muka)chilinkasvattajasta on allekirjoittaneessa kyse, niin kaikki reseptit, mitä tänne loihdin, sisältävät totta kai chiliä. Lajikkeet ovat vain omia testauksia, joten jokainen voi laittaa mitä mieleen juolahtaa, toki kunhan muistaa, että se on kuitenkin chiliä. Itse testailen paljon erilaisia variaatioita, ja jos maku miellyttää minua, niin sitten se on aiheen arvoinen. Joskus resepti on todella yksinkertainen, eikä vaadi minkäänlaisia poppakonsteja ja hirveätä listaa raaka-aineista, kuten tämä noudattaa juuri sitä linjaa.

Myski-, kesäkurpitsakeitto

- 1.5 kg myskikurpitsaa
- 800 g kesäkurpitsaa
- 2 kanaliemikuutiota
- 7 dl vettä
- 1.5 tl inkivääriä murskattuna
- Lemon Dropia (oman maun mukaan) ainakin muutama vähintään.
- 1.5 tl rakuunaa
- 1-1.5 tl murskattua mustapippuria
- n. 200 g Koskenlaskija-juustoa (voimakas)
- 2-3 rkl voita
- 1 sitruunan mehu tai valmista sitruunamehua reilu trööttäys
- 1 nyrkin kokoinen sipuli
- 3 kynttä valkosipulia

Myskikurpitsa kannattaa leikata erittäin pieniksi kuutioiksi, tai sitten kuoret poistaa pois, sillä kyseessä on erittäin vahvakuorinen kurpitsa. Itse en ottanut, vaan lopputulos oli niin hyvä, että oli hyvä, etten ottanut. Siemenet kannattaa ottaa myös pois, ja tarvittaessa ottaa talteen paahtamista varten. Itselläni aikataulu oli sen verran kiireinen, ettei siihen ollut aihetta enää ryhtyä. Kesäkurpitsa ja sipulit pieneksi ja samaan kattilaan porisemaan, kuin mausteet ja kanaliemikin ovat. Keittää saa hyvinkin sellaisen 20 -30 minuuttia, että kuori on tarpeeksi pehmeää, ennen kuin heittää sekaan juuston ja soseuttaa sen valmiiksi. Valmis ruoka on hyvää ja sen voi tarjota vielä paahdetun sipulin kera. Itse olisin kyllä mielellään laittanut keiton sekaan valmistaessani, mustatorvisientä, mutta valitettavasti lapset eivät tykkää sienistä meilläkään, kuten varmaan sama tilanne on monissa muissakin lapsiperheissä. No, sitten kun on aikaa enemmän keittiössä tuusata, kuten tänään sitä ei ollut, niin sitten tehdään aikuisille omat sopat ja lapsille omat.

Kuva ja esitteilepano ei ole valitettavasti mitään silmiä hivelevää, mutta pääasia, että ruoka oli hyvää ja nälkää siirretty seuraavaan kertaan. Kuten meillä sanotaan, että halpa ja hyvä henkivakuutus on jälleen uusittu. ;)

Loppukevennykseksi kuva chilistä, kun kerran keittokin oli kevyttä.

Sama ilmiö toistuu päivästä toiseen, kun aurinko kohtaa ikkunalla olevat villit CAP 1530 chilit. Olen tämän tulkinnut nyt niin, että nämä kasvit eivät tykkää liian lämpimästä ja suorasta auringonpaisteesta. Täytyykin siirtää ne hieman edemmäksi ikkunalta, ennen seuraavaa paahdetta. Niin, eikä tuo ole syvin kumarrus, vaan ne menevät kirjaimellisesti melkein kaksinkerroin. Tämä tästä tällä erää, ennen seuraavaa kertaa.