Kun chilit oli poimittu ja halkaistu, sekä osasta oikeasta lajikkeesta poimittu siemenet talteen, niin homman seuraava vaihe oli pujotella ne lankaan roikkumaan. Tämä siksi, että tilaa säästin sillä tavalla ja sitten sai savun kiertämään paremmin chilien ympäri. Eivät täten ole kaikki samassa kasassa. Savustuspuruna käytin samaa pyökkiä, jota olin jo talvella käyttänyt savustaessani kylmäsavulohta. Savustimena toimii ProQ-kylmäsavugeneraattori, josta olen aikaisemmin juttua kirjoittanutkin, kera erittäin halvan ja toimivan Hooverin. Itse savustaminen lämpimällä ilmalla vaati hieman totuttelua, sillä eka poltto ei oikein toiminut, niin kuin piti. Jääkaapin säätäminen oikeaan lämpöön vaati hieman hermoja, sekä tarkkaavaisuutta. Liian kylmässä chilit alkoivat aluksi kerryttämään kosteutta pinnalle, mikä taas johti siihen, että kondenssivesi tippui savustimen purun päälle, ja seuraushan siitä on se, että se sammui. Tässä vaiheessa jääkaapin kytkin oli säädetty kakkoselle, joten päätin pienentää lämpö vieläkin alemmas, ja kääntää kytkimen ykköselle. Aluksi homma toimikin oikein mallikkaasti, kunnes savustimen latingin ollessa loppuvaiheella, ennen uutta latausta, oli taas tuli sammunut. Puru oli sormin tunnustellen taas märkää. Ei siis auttanut muuta, kuin pudottaa taas jäähdytystä pois. Lopun savustuksen toteutin niin, että jääkaappi oli täysin sammuksissa. Kelitkin olivat loppuvaiheessa sopimoilleen hyvänmatkaa alle + 20°C, joten lämpötila kaapissa ei päässyt nousemaan liian korkeaksi. Mittaria ei ollut, sillä en kerinnyt projektia aloittaessani sellaista ostamaan. Toteamus oli kuitenkin sopiva, kun kypsymistä chileissä ei tapahtunut missään vaiheessa, ja pinta oli savustuksen päätöksessä mukavan rapsakkaa edelleen. Kaikkiaan chilit haistelivat savua, noin kolme vuorokautta. Nam, aromitkin olivat sen mukaiset. Mukana savustuksessa oli Aji Cristalia, sekä Cheyenneä. Olipa siinä muutama Cajamarcakin.
Kylmäsavuchili-tomaatti salsa
- n. 1.5 kg tomaattia
- reilu kilo kylmäsavustettua mikälie Scorpparia
- nippu tuoresipulia
- valkosipulia koko terttu
- 4 dl Hunaja-omenaviini-etikkaa
- 3-4 dl sokeria
- Basilikaa reilusti
- ½ dl sitruunamehua
- 3 tl suolaa
Vettä en lisännyt laisinkaan keitokseen, sillä tomaateista irtoava vesi riittää erittäin hyvin. Sokerin lisäsin keitettäessä, aivan loppuvaiheessa. Koko toimenpiteen suoritin ulkokeittiössä ja vain siksi, ettei kanssa ihmiset saisi liikaa kapsaisiinia henkeensä. Kokemusta on aikaisemmin, että koko porukka rykii heti sisään tultua. Melkein viisautta olisi, jos naama- ja hengityssuojaimetkin olisivat olleet käytössä tätä soseuttaessa. Valtava höyry käy taatusti henkeen, kun soseutin laulaa. Sainpa siinä samalla pärskeitä kasvoillenikin, mutta onneksi lähimmät pisarat osuivat vain silmäkulmaan. Melkoiselta se polte tuntui siinäkin. Resepti on lähes samanalainen, minkä olen jo aikaisemminkin kirjoitellut tänne blogilleni, ainoastaan hieman muunneltuna. Miksi siis jo valmiiksi toimivaa reseptiä pitäisi liikaa muuttamaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä, mutta pienellä varoituksella. Salsa on hyvää ja erittäin tiukkaa poltteeltaan.
Keitos valmista soseutettavaksi. Ahh, mitkä aromit! |
Tulinen salsa, enkä pärskeiltäkään välttynyt. |
Valmista tavaraa nautittavaksi. Pieni purkki jää iltapalaksi. |
Kuulostaa ns. lasten ketsupilta. "Reilu kilo skorpparia". Jösses. En minäkään ihan noin chilihullu ole. Tai ehkä olenkin. Tuimaa täytyy tuon soosin olla. Chiliprosentti on melkoinen eikä ihan miedoimmasta päästä.
VastaaPoistaSen verran tiukkaa tuli tuosta, noin fifty-fifty "ketsupista", että en uskalla ihan jokaiselle sitä makaronilaatikkoon mausteeksi antaa. Itseänikin poltteli hiukan aikaa vatsanpohjassa, ennen kuin helpotti. Hyvää se on ja vähitellen annosta nostamalla, nuokaan purkit ei kauaa happane. ;)
Poista