Satoa olisi, vaan kerkeääkö kypsyä.

Kiirettä on pitänyt Sushrajalla jo pitkän aikaa. Työelämään palaaminen on vienyt niin paljon aikaa, että päivittelyt blogille on jäänyt todella niukaksi. Eihän tämä mikään paikka tietenkään ole aueta, mutta kyllä kieltämättä ykkösvapaat monella viikolla syö miestä, ja hidastaa puutarha harrastuksia. Noh, ehkäpä hieman hommat tasoittuvat, että aikaa jää muullekin. Sitten siihen itse asiaan. Kesä on mennyt vaihtelevasti, on kirvaongelmistakin joutunut kärsimään, ja hakemaan kokeilujen kautta sopivaa reseptiä niiden tuhoamiseksi. Neem öljystä luovuin kokonaan, sillä lehdet ja joka paikka sottaantui niin pahasti, että kasvit näyttävät jo sen takia hieman hirvittäviltä, jos niin voisi sanoa. Tahmaisuus kyllä toimi kirvojen suhteen kohtalaisesti, mutta kuten edellä mainitsin sen töhkäisyyden, se ei vaan toiminut. Ja se haju, sitä ei voi sivuuttaa millään tasolla! Yllä oleva kuva osoittaa hyvin, sen mikä sotku kasviin jää, kun öljy ja kirvan raadot, sekä niiden paska jää tiukasti kiinni. Pesuhommia siis tiedossa, kunhan satoa perkaa kasveista pois. Kylmäsavustimelle siis jälleen jotain käyttöä, kun chilit pääsevät sinne.

Nyt olen tyytynyt mahdollisimman mietoon torjuntaan, ja käyttänyt ihan mäntysuopaliuosta, johon olen sekaan rypsiöljyä hiukan laittanut. Vodkaa silloin tällöin, mutta ei sitäkään aikoihin. Kirva kanta pääsi kasvamaan todella suureksi, joten kaikkia ei millään saa tehokkaalla hoidollakaan poistettua, ellei sitten ota vielä tehokkaampia myrkkyjä käyttöön. En vain millään kehtaa, kun haluaa satoansa syödäkin. Varoaika miedolla on vain hetki, joten näillä mennään tämä kausi loppuun. Olisihan se yksi vaihtoehto ollut biotuksen tuotteet, mutta niihin olisi pitänyt herätä aikapäiviä sitten. Ensi kesänä sitten ne käyttöön heti, jos tarvetta tulee.

Satoa siis tulee paikoin jopa runsaastikin, mutta kerkeääkö kaikki kypsyä, niin se on toinen juttu! Nyt pitääkin toivoa pitkää ja lämmintä syksyä, mitä jotkut ennustaja ukot ja akat on povannutkin. Sen näkee sitten, kun sen kokee. On onneksi jemmassa aikaisemmilta kausilta tuo sähkökäyttöinen lämmitinkin, mutta aina parempihan se olisi, jos luonnosta se lämpö tulisi. Osan kasveista joutuu nakkaamaan tunkiolle, että saa ulkoa tuotua kasvihuoneeseen lisää kasveja lämpimämpiin oloihin. Sitten kun on sato saatu kypsäksi, alkaa miettiminen, että mitä jätetään talvetukseen ja mitkä kasvit saavat paikkansa tunkiolta. Se on sen ajan murhe, eletään tämä loppukesä pois ja odotellaan sitä lämmintä syksyä. Murehditaan myöhemmin lisää. Se on varma asia kuitenkin, että villejä tulee talvetukseen runsaasti. Loppuun ajattelin laittaa hieman kuvasaastetta, jota tuli napsittua tänään kameralla.

Vihdoinkin niitä marjoja ilmestyy myös tähän.

Bhut Jolokia alkaa kypsytellä hiljalleen.

Aina yhtä kaunis Eximiumin kukka.

Kypsymistä jo aavistus havaittavissa.

Likaiset hedelmät torjunnan jäljiltä.

Uusia nuppuja ilmestynyt karvapeitteeseen.

Jytkyjä tulee, vaan ehtiikö kypsyä kaikki.