lauantai 24. marraskuuta 2012

Karjalan perinteiset piirakat


Se olisi sitten säästettynä nyt pitkä sentti, kun tuli itse paistaneeksi karjalanpiirakat jouluksi. Katukaupassa tavaran arvo olisi helposti 70 - 80 euroa. Aikaa kahdelta aloittelevalta kokeilijalta meni piirakoihin 4 tuntia ja kun ajattelee näin, että yhdeltä tämä satsi veisi kokonaisen työpäivän. Täyte puuron olin jo edellisenä päivänä kuitenkin helpottaakseni tämän päivän urakkaa. Arvostus näitä kylän mummoja kohtaan kasvaa entuudestaan, kun tietää mikä työ näihin menee. Aivan ensimmäinen kerta kuitenkaan piirakoiden paistossa ei ollut, mutta montaa kertaa näitä ei ole suinkaan tullut tehtyä. Jonkunlaisen ohjeen voisin kuitenkin kirjoittaa muistiin tulevaisuuden paisteluja varten, kun täältä ee löytyy mukavan helposti tunnisteiden avulla. Ohje sadalle piirakalle

Riisipuuro
- 8 dl Vettä
- 8 dl Puuroriisiä
- 4-6 tl Suolaa
- 4 l Maitoa

Jos haluaa, niin voi jo mauksi laittaa nokareen voita puuron joukkoon. Sen kummempaa keitto-ohjetta en rupea tekemään puurolle, kun jos joku joka haluaa paistaa piirakoita, niin uskoisin hänen osaavan keittää puuronkin. Sen verran tuota puuro jää kuitenkin yli tuosta piirakanpaistosta, että voi iltapuuron vielä syödä päivän päätteeksi.

Piirakkataikina
- 5 dl Kylmää vettä
- 2,5 tl Suolaa
- 8 dl Ruisjauhoja
- 4 dl Vehnäjauhoja
- 60 g Voita

Ruisjauhojen ja vehnäjauhojen suhteita jokainen voi muuttaa mieleisekseen. Itse tykkään enemmän rukiisemmasta mausta, joten ohjeessa oma suhde on ruisjauhoja 2/3. Aloita taikinan alustaminen laittamalla kulhoon kaikki muut ainekset, paitsi voi. Taikinasta tulee sen verran jäykkää, että vaivaaminen tapahtuu käsin ja voimaa käyttäen. Kun taikina on tasainen, niin voit lisätä joukkoon voisulan ja jatkaa vaivaamista, että voi on tasaisesti imeytynyt taikinan joukkoon. Itse jaoimme valmiin taikinan kahteen osaan ja kaulittiin sopivan paksuksi matoksi, josta sopivia taikinapaloja leikattiin käyttämällä lasten pienempää juomalasia muottina.

Oma taidonnäyte pulikan käytöstä

Pulikalla kaulimalla saat piirakkataikinasta ohkaisia ja pyöreitä kakkaroita. Varo kuitenkin liian ohkaiseksi kaulimasta, sillä kuivaessaan reunat halkeilevat todella helposti. Kuivumista voi ehkäistä laittamalla taikina napit kannelliseen kulhoon odottamaan kaulimista ja laittaa samoin valmiiksi kaulitut letut kelmun alle odottamaan täyttämistä.


Levitä taikinaletuille riisipuuroa, n. 1½ - 2 rkl. riippuen kuitenkin kaulitun piirakka-aihion koosta. Riisipuuroa ei kannata liian paksulti laittaa, eikä ihan reunoihin saakka, sillä rypyttäminen on tällöin vaikeaa tai lähes mahdotonta.

Emännän rypytys ja taidonnäyte

Rypyttäminen ei ole välttämättä helppoa ja mielestäni onkin koko homman vaikein juttu. Jokainen luonnollisesti tekee omalla mallillaan noista näköisiään, maku se on kuitenkin, mikä ratkaisee. On siellä kuvassa näköjään jokunen minunkin räpellys! :) Onneksi meillä oli rypyttämässä lapsetkin mukana, joten oppivat vielä loistaviksi piirakka mestareiksi ja mikä parasta, niin tuntuivat todella työstä tykkäävän.


Uuninluukku näyttää olevan hieman likainen, kun ei meinaa nähdä kunnolla uuniin, mutta sepä ei menoa hidastanut. Uunissamme korkein lämpö on 275 astetta, joten piirakoita piti paistaa kiertoilmalla. Tämä vastaa kuitenkin helposti 300 asteista uunia. Paistoaika riippuu uuninlämmöstä, mutta itse paistoin sen 10 minuuttia ja hyviä tuli. Uuninpellille ei sitten kannata laittaa leivin- tai voipaperia, sillä eivät kestä enää noita lämpöjä ja saattaa tulla savustettuja tai liekitettyjä piirakoita.


Valmiiksi paistetut piirakat pitää luonnollisesti voidella, että kuori ei jää liian kovaksi ja saahan siitä luonnollisesti lisää makua myös. Voitelun voi toki tehdä pullasudilla, mutta itse dippasin nopeasti piirakoita liemessä ja nostin kuivamaan. Itse voiteluliemi on tehty 5 dl maitoa ja 180 g sulatettua voita. Liemen voi tehdä myös vedestä, mutta maidosta saa lisää makua piirakoille.

Lopuksi valmiit piirakat kannattaa kääriä hautumaan melko tiiviisti, jotta kuoresta tulee sopivan pehmeitä ja mehukkaita. Pakastaa kannattaa valmiit piirakat mahdollisimman nopeasti, että maku pysyy tuoreempana. Toki tuoreena nämä herkut ovat makoisampia, joten kukapa ei malttaisi jättää osaa jo nautittavaksi. Mikäpä ei jouluna ole parempaa näiden piirakoiden päällä, kuin kinkku tai itse tehty kylmäsavulohi. Kylmäsavustus pääsee piakkoin alkamaan myös, joten siitä tulee juttua erikseen tänne blogille kirjoitettua hieman myöhemmin.


7 kommenttia:

  1. Sinä saat sen näyttämään helpolta, mitä se ei varmaankaan ole.
    Joskus pitäisi kyllä kokeilla, mutta pienemmällä taikinalla aluksi.

    VastaaPoista
  2. Muutaman kerran olemme paistaneet piirakoita, joten jos tuonkin näköisiä niistä on saatu, niin ei ne kauhean vaikeita voi olla. No kyllä niissä haasteitakin on ja hitaita valmistaa. En kyllä kuitenkaan ihan mielelläni samaan ryhdy pian, sillä tuo pulikan pyörittely saa niskat ja yläselän menemään melko kipeäksi. Rypyttäminen on tuossa haastavin homma. Suosittelen kokeilemaan, sillä ne ovat suolaisista herkuista kyllä niitä parhaita. :P

    VastaaPoista
  3. Nami nami. Mun lemppari! Koskakohan noita itse tekisi, joskus koulussa tehtiin ja olihan se aika vaikeata.

    VastaaPoista
  4. Karjalanpiirakat kyllä maistuu, kerran olen itse tehnyt, alussa oli hieman kankeaa mutta kyllähän sen sitten oppi. Tämä tosin jo 4 vuotta sitten joten kaiken opin on ehtinyt unohtaa :D. Voisi taas kokeilla reseptisi mukaan!!

    VastaaPoista
  5. Jospa meillä täälläpäin on pieni kotikenttäetu ja äidinmaidon mukana tullut tunne tuota tuotetta kohtaan! :) No, ehkä ei kuitenkaan, tämä on kaikkien herkku ja tekemällä sen vain oppii. Useamminkin pitää koittaa tehdä, vaikka raskaita ovatkin tehdä.

    VastaaPoista
  6. Ai hitsin vitsi. Oikeat karjalanpiirakat, ei ne alepan pullamussut, on kyllä parhautta. Ei muuta kuin reilu jööti smörreä tuoreen tavaran päälle ja avot! Siinä kalpenee ranskanpullat sun muut, vaikka olisi leikkeleet päällä.

    Kaverini rouva oli P-Karjalasta kotoisin ja pari kertaa vuodessa ronttasi automatkan vanhoja (eli sangen tuoreita) karjalanpiirakoita tänne pääkaupunkiin. Oli mukava kun kutsuttiin varta vasten niitä syömään (kun olin maininnut niistä tykkääväni).

    Pisteet myös havainnollistavasta reseptistä, eikä niitä ole hankala tehdä - ensimmäisen tuhannen jälkeen menee kuin vettä vaan! ;)

    VastaaPoista
  7. Ei niitä kaupan piirakoita kyllä voi samana päivänä ja pöydässä kutsua edes karjalanpiirakoiksi. Hieman ne niitä muistuttaa, mutta maku ei samaan yllä ja hintaa niilläkin aika paljon makuunsa nähden. Nälässä ne kuitenkin maistuu nekin, mutta näitä ei tartte nälkäänkään syödä! ;) Resepti on ihan sopiva ja tein sen tuollaiselle määrälle, kun itse en varmaan pienempää määrää kehtaa edes aloittaa tekemään. Samalla vaivalla kun aloittaa tekemään, menee niitä enemmänkin. :)

    VastaaPoista