Pataa porsaan etuselästä

Se on jälleen yksi eletty viikonloppu ja samalla sunnuntaipäiväkin. Viikonloppuun on mahtunut, vaikka mitä. On oltu mäkiriehassa ja laskettu mäkeä, sekä nautittu kauniista auringonpaisteesta. Virpomavihtoja varten on käyty reippailemassa luonnossa ja paistateltu jälleen auringossa. Kivaa se on, kun on kevät, ainoan miinuksen voi sanoa olevan tuon kylmän tuulen, sekä erittäin kylmät yöt. Uuninlämmitystähän se silloin tarkoittaa, ja sekös mahdollistaa herkullisten ruokien tekemisen.

Paikallinen K-Supermarket tarjosi porsaanlihaa alta neljä euroa kilolta. Kerran liha oli niinkin halpaa, niin pitihän sitä ottaa mukaan parit kilot poikineen. Pataa voisi herkempi kutsua myös ehkä Karjalanpaistiksi, mutta minusta kun se ei sitä ole. Samankaltainen vain hennosti. Oli mitä oli, mutta maku oli aivan taivaallinen.

Lihapataa porsaan etuselästä

- Porsaan etuselkää
- Lanttua
- Porkkanaa
- Sipulia
- Valkosipulia
- Maustepippuria
- Laakerinlehtiä
- Criolla Sella chiliä.
- Suolaa
- Vettä

Tarpeitten määriä ei liene tarve laittaa, mutta kerran kuvasta voi jokainen nähdä, on sitä lihaa kiitettävästi karvan yli 2 kiloa. Jokainen laittakoon omaan pataansa määrät, miten haluaa. Asiaan! Yleisön pyynnöstä, eli kanssa-asujien vuoksi kaikkein paksuin kerros pehmyttä lihaa(läskiä) sai poistua, mutta pakkohan sitä oli vähän jättää. Hieman se oli kieltämättä, kuin olisi haaskannut hyviä makuja, mutta eipä sitä olisi kuitenkaan tullut varsinaisesti syötyä edes. Lihat leikkasin tuollaiseksi reippaan kokoisiksi, ehkä noin kananmunan kokoisiksi, jotkut taas tulitikkulaatikon. Luut vaan lihoineen ja pienine rasvakerroksineen 5 litran kattilaan, saavat odottaa vielä muita aineksia. Porkkanat ja lantut saivat myös jäädä reippaan kokoisiksi, sillä pitkällä haudutuksella ne eivät takuulla jää raa'aksi. Sipulit ja valkosipulit sekaan, joita voi sanoa olleen reippaasti myös. Leikkasin sipulit, noin 6 osaan ja valkosipulit tuollaiseksi reiluiksi siivuiksi. Criolla Sellaa, jota roikkui narukuivatuksen tiimoilta katosta, lisäsin siitä sekaan hieman makua antamaan. Enää kattilasta puuttui loput mausteet ja vesi. Ensin pata sai ottaa hieman väriä leivinuunissa ilman kantta, noin puolisen tuntia, minkä jälkeen vesipinta hieman korkeammaksi ja pata jäi reiluksi 6 tunniksi hautumaan kannen alle. Melkein kyllä tuntui pahalta ja pienoiselta nälkäkuolemalta se odotus ja tuoksujen luoma pakkomielle, mikä valtasi alaa kun kello siirtyi eteenpäin ja tuoksut voimistuivat. Noh, lopulta piiitkänpitkä odotus palkittiin ja pääsimme syömään. Hyvää kannattaa odottaa, niinhän sitä sanotaan, ja tässä tapauksessa se piti erityisen hyvin kutinsa. :P

Jotta ei tämänkertainen päivitys menisi aivan lihalliseksi ilotulitukseksi, niin viimeinen kuva olkoot sitten toinen chiliaihe ja päätös tälle kirjoittelulle tällä erää. Pitkään on siemen saanut lautalla kerätä voimia ja pehmetä, sillä onhan tämä ensimmäisten joukossa laitettu tälle kaudelle tulemaan. Ei tuo täysin varma tapaus ole vieläkään, sillä kypärä oli aika pitkään päässä ja toisessa sirkassa se on tiukasti edelleenkin. Valon alle tämä pikkuruinen Vuohen pippuri kuitenkin pääsi odottamaan seuraavia oikeita lehtiään.